Lue keskustelun säännöt.
Rakastat aina lapsiasi enemmän kuin puolisoasi tai ketään kumppaniasi - eikö totta?
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Suojelen lapsiani aina ja nuo kaksi ovat ainoat joiden puolesta kuolisin koska tahansa. Lasteni isä on silti elämäni rakkaus ja tärkein ihmissuhde. Lapset on lainaa ja lentävät kohta pesästä. Mies jää.
Tämä. Aikuisilla lapsillani on oma elämänsä. Rakastan heitä yli kaiken ja pidämme yhteyttä päivittäin ja näemme vähintään kerran viikossa. Mutta puolisoni on minulle kaikkeni, sielunkumppanini. Teemme kaiken yhdessä, tulemme suoraan kotiin töistä ollaksemme taas yhdessä. Nytkin olemme reissussa yhdessä. Luemme toistemme ajatukset. Jos hänestä aika jättää ennen mua, lähden taatusti nopeasti perässä sydän särkyneenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suojelen lapsiani aina ja nuo kaksi ovat ainoat joiden puolesta kuolisin koska tahansa. Lasteni isä on silti elämäni rakkaus ja tärkein ihmissuhde. Lapset on lainaa ja lentävät kohta pesästä. Mies jää.
Tämä. Aikuisilla lapsillani on oma elämänsä. Rakastan heitä yli kaiken ja pidämme yhteyttä päivittäin ja näemme vähintään kerran viikossa. Mutta puolisoni on minulle kaikkeni, sielunkumppanini. Teemme kaiken yhdessä, tulemme suoraan kotiin töistä ollaksemme taas yhdessä. Nytkin olemme reissussa yhdessä. Luemme toistemme ajatukset. Jos hänestä aika jättää ennen mua, lähden taatusti nopeasti perässä sydän särkyneenä.
Tuo on jotain läheisriippuvuutta eikä rakkautta.
Jos kaikki rakastavat lapsiaan kaikkein eniten, niin sittenhän se suurin rakkaus ei voi koskaan olla molemminpuolista, vaan se on jo lähtökohtaisesti tuomittu yksipuoliseksi. Surullinen ajatus!
Vierailija kirjoitti:
Sellaisessa ihmisessä, joka ei rakasta enemmän lapsiaan kuin puolisoaan, on jotain vikaa.
En ikinä olisi sellaisen miehen kanssa. Mieheni on samaa mieltä, lapsia rakastaa eniten. Jos hän sanoisi rakastavansa minua enemmän kuin lapsiamme, hän olisi ex-mieheni.
Jos minun mieheni sanoisi rakastavansa lapsiamme enemmän kuin minua, hän olisi minulle vain lastemme isä, ei enää kumppani.
Ei. Lapset menee puolison edelle silloin, kun ovat alaikäisiä. Aikuisena puoliso on aina ykkönen. Jos ei näin ole, eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli jos lapsesi ei olisi lapsesi vaan puolisosi, niin rakastaisit häntä vähemmän?
lapset on lapsia ja ei mene minkään edelle. rakastan enemmän puolisoani, kuin lapsia. aion elää kivan vanhuuden puolisoni kanssa ja en todella minään iso-äitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaisessa ihmisessä, joka ei rakasta enemmän lapsiaan kuin puolisoaan, on jotain vikaa.
En ikinä olisi sellaisen miehen kanssa. Mieheni on samaa mieltä, lapsia rakastaa eniten. Jos hän sanoisi rakastavansa minua enemmän kuin lapsiamme, hän olisi ex-mieheni.
Voihan niissä lapsissakin jotain vikoja ja puutteita olla.
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni on ollut minulle aina rakkain. Vaimoani rakastin enemmän kuin poikaani, mutta eron jälkeen yksikään kumppani ei ole noussut poikani edelle, mutta uskon näin voivan käydä. Tytär silti aina rakkain, vaikka tulisi millainen parisuhderakkaus eteen.
Rakastit siis vaimoasi enemmän kuin poikaasi, mutta hänen jälkeensä sinulla on ollut kumppaneita, joita rakastit vähemmän kuin poikaasi? Saanko kysyä, miksi edes olit niiden eronjälkeisten kumppanien kanssa, jos et rakastanut heitä enemmän kuin entistä vaimoasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eronneena ja toisen kerran naimisiin menneenä lapset menevät miehen edelle. Aina.
Olen sanonut miehelle, että älä ikinä pistä valitsemaan; hän tai lapset, koska valitsen aina lapset.
Lasteni puolesta antaisin henkeni, miehen puolesta en.
Rakastan miestäni aivan valtavasti, mutta lapsiani rakastan enemmän.
Nämä eronneen suhdeviritelmät yleensä joko kaatuvat tai jäävät pinnallisiksi, koska pitäisi löytää joku, joka suostuu suhteen kolmanneksi pyöräksi (äiti on jo "naimisissa" lastensa kanssa).
Kronologinen järjestys (kestävissä suhteissa) on se, että puoliso on tullut ennen lapsia ja myös jää lasten jo lähdettyä maailmalle. Lapset eivät tule parin keskinäisen rakkaussuhteen väliin eivätkä vie tämän ainutlaatuista paikkaa.
Lapselle on suuri taakka joutua sellaisen rakkauden kohteeksi, joka kuuluisi puolisolle. Yksinhuoltajilla on suuri riski rakentaa lapsen kanssa symbioottinen suhde, joka on haitaksi lapsen kehitykselle ja itsenäistymiselle. Rajut irtiotot nuoruudessa voivat olla välttämättömiä.
Siitä vaistosta, joka menee kaiken yli.
https://www.vauva.fi/keskustelu/4853952/oliko-vanhempasi-traumatisoiva-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole samaa mieltä. Rakastan yhtä paljon lastani ja miestäni, rakkaus on vain hyvin erilaista. Rakkaus lapseen on ehdotonta ja tekisin hänen vuokseen (melkein) mitä vain. Tämä ei tarkoita kuitenkaan, että rakkaus häntä kohtaan olisi voimakkampaa, kuin miestäni kohtaan.
Mutta tämä on varmaan vähän tulkintakysymys. Moni varmaan on sitä mieltä, että juuri tuo ehdoton ja jopa raastava rakkaus tekee rakkaudesta lasta kohtaan voimakkaampaa, kuin puolisoa kohtaan. Mutta itse näen tämän vain rakkauden erilaisuutena.
Vierailija kirjoitti:
Sellaisessa ihmisessä, joka ei rakasta enemmän lapsiaan kuin puolisoaan, on jotain vikaa.
En ikinä olisi sellaisen miehen kanssa. Mieheni on samaa mieltä, lapsia rakastaa eniten. Jos hän sanoisi rakastavansa minua enemmän kuin lapsiamme, hän olisi ex-mieheni.
Aika pienestä olisit valmis rikkomaan eniten rakastamiesi ihmisten kodin.
Sellaisessa ihmisessä, joka ei rakasta enemmän lapsiaan kuin puolisoaan, on jotain vikaa.
En ikinä olisi sellaisen miehen kanssa. Mieheni on samaa mieltä, lapsia rakastaa eniten. Jos hän sanoisi rakastavansa minua enemmän kuin lapsiamme, hän olisi ex-mieheni.