Vuorotyötä tekevät, oletteko huomanneet että aina teidän pitäisi ottaa vapaapäivä ystävän tapaamista varten?

Näen kavereitani usein lounaalla. Ovat he ditten töissä tai vapaapäivällä

Vierailija kirjoitti:

Näen kavereitani usein lounaalla. Ovat he ditten töissä tai vapaapäivällä

Silloin se onkin näppärää kun asutaan samassa kaupungissa. Eri kaupungeissa asuvat "joutuvat" käyttämään koko päivän. Ap

Meillä on tiivis ystäväporukka, jossa on pari vuorotyöläistä. 3/4 meidän tapaamisista ja juhlista on viikonloppuna. Joka neljäs kerta kokoonnumme arkena ja me päivätyöläiset joudumme sumplimaan omat työaikamme joko vapaaksi tai niin, että teemme pari pidempää päivää sitten sisään arkisin. 

Minusta tämä on reilua ja ottaa meidät kaikki huomioon. Yhtä lailla vuorotyöläiset joutuu sumplimaan itselleen viikonloppuun vapaansa. Ei se heillekään mitään helppoa ole.

Ei tämä järjestely ole ongelma, lähinnä se on asenne ja viitsimis kysymys. Ei maailma pyöri enää pelkästään meidän arkityöläisten kellon mukaan. Jos on hyvä ystävä, niin hänen takiaan kyllä venyy. 

Entäs kun on järjestetty vapaa viikonloppu jotakin juhlaa tms varten ja tämä juhlan järjestäjä ilmoittaa vasta paria päivää ennen juhlan siirtymistä paria - kolmea viikkoa eteenpäin? Siinähän saa sorvata vuorojaan taas uudelleen. Näitä sattuu ihan perhepiirissäkin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tiivis ystäväporukka, jossa on pari vuorotyöläistä. 3/4 meidän tapaamisista ja juhlista on viikonloppuna. Joka neljäs kerta kokoonnumme arkena ja me päivätyöläiset joudumme sumplimaan omat työaikamme joko vapaaksi tai niin, että teemme pari pidempää päivää sitten sisään arkisin. 

Minusta tämä on reilua ja ottaa meidät kaikki huomioon. Yhtä lailla vuorotyöläiset joutuu sumplimaan itselleen viikonloppuun vapaansa. Ei se heillekään mitään helppoa ole.

Ei tämä järjestely ole ongelma, lähinnä se on asenne ja viitsimis kysymys. Ei maailma pyöri enää pelkästään meidän arkityöläisten kellon mukaan. Jos on hyvä ystävä, niin hänen takiaan kyllä venyy. 

Kuulostaapa ihanalta ja reilulta tuo järjestely! :) Ap

Ihme kitinää. Tietysti jos toinen tekee vain arkityötä, jota ei voi viikonloppuun siirtää, ja toinen taas työtä, jonka vuorot sattuvat vaihtelevasti arkeen ja viikonloppuun, on luontevaa etsiä päivä, joka on kummallekin sopiva. Jos minä haluan vapaan arkipäivälle, joudun pitämään sen joko vuosilomapäivänä tai palkattomana vapaana. Ei niitä mihinkään kaveritapaamisiin tuhlata, varsinkin kun työnantaja muutenkin joutuu jo joustamaan, kun yhtenään on päiväkodin ja koulun kanssa vaikka mitä vasua ja keskustelua, joka tietenkin on ihan pakko sijoittaa virka-aikaan. Ihan hyvin ymmärsin tämän asian silloinkin, kun itse tein vuorotyötä.

Kai se vuorotyöläinen ehtii joskus arki-iltanakin vaikka kahville, jos on ollut aamuvuorossa tai yövuorossa, ja jos menossa on iltavuoroputki, niin voidaan käydä vaikka lounaalla yhdessä. Ja niille sukulaiskahvittelijoille voi ihan hyvin sanoa hyvissä ajoin, että hei mulla on muuten yövuoro viikko sitten kun Niila-Petriikalla on synttärit, olisiko mahdollista että kahviteltaisiin vasta klo 16. Elämä on just niin vaikeaa kuin siitä itselleen teee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei pakkasia kerry juuri missään. Jos joku toimisto on avoinna arkisin klo 8-16 niin ei se vuoronvaihto yleensä muuhun ajankohtaan onnistu. Sulla taas onnistuu kun voit olla töissä milloin vain.

ja eikös toimistotyössä ole liukuva työaika monesti, eli voi tehdä tunnit sisääl että saa sen vapaapäivän sitten jonain päivänä. Vähän sama kuin minulle se vuoronvaihto. Ap

Aika harvassa paikassa näitä saa kokonaisena päivänä.

Mitä pahaa siinä on jos kysyy milloin on viikonloppu vapaata (kuten ap aloituksessa sanoi esimerkkinä)? Eikö se ole juuri helpoin tapa aloittaa tapaamisen sopiminen että otetaan selvää onko jonakin päivänä kumpikin vapaalla? Itse tiedän olevani vapaalla viikonloppuisin joten loogista on kysyä onko kaverillakin sattumoisin vapaa viikonloppu tulossa.

On myös sellaisia työpaikkoja, joissa on lähtökohtaisesti kaikki viikonloput työtä. Niissä on lähes mahdotonta saada viikonloppuja vapaaksi. Tämäkin pitää huomioida. 

Tiedän yhdet häät, jotka järjestettiin tiistaina. Kyllä sinne hyvin porukkaa tuli vaikka ne oli keskellä päivää. Kutsut lähti hyvissä ajoin ja kaikilla oli halutessaan mahdollisuus järjestää silloin vapaapäivä. 

Moni kyllä valitteli jälkeenpäin, että oli aika paha olo seuraavana päivänä töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei pakkasia kerry juuri missään. Jos joku toimisto on avoinna arkisin klo 8-16 niin ei se vuoronvaihto yleensä muuhun ajankohtaan onnistu. Sulla taas onnistuu kun voit olla töissä milloin vain.

ja eikös toimistotyössä ole liukuva työaika monesti, eli voi tehdä tunnit sisääl että saa sen vapaapäivän sitten jonain päivänä. Vähän sama kuin minulle se vuoronvaihto. Ap

Normikäytäntö on että perustyöajalla eli 9-15 pitää olla töissä ja liukumien avulla voi siis tulla aamuisin myöhemmin tai lähteä töistä aikaisemmin. Kokonaisia päiviä ei saa liukumilla yleensä vapaaksi.

Monessa vuorotyöpaikassa saa helposti sijaisen sunnuntaiksi, mutta lauantait ovat lähes mahdottomia. Syynä on haittalisien suuruus ja moni vuorotyöläinen arvostaa lauantaivapaata enemmän kuin sunuuntaivapaata.

Vierailija kirjoitti:

Mitä pahaa siinä on jos kysyy milloin on viikonloppu vapaata (kuten ap aloituksessa sanoi esimerkkinä)? Eikö se ole juuri helpoin tapa aloittaa tapaamisen sopiminen että otetaan selvää onko jonakin päivänä kumpikin vapaalla? Itse tiedän olevani vapaalla viikonloppuisin joten loogista on kysyä onko kaverillakin sattumoisin vapaa viikonloppu tulossa.

Ei siinä olekaan mitään PAHAA, se kysymys vaan yleensä on että onko sulla ens kuussa vapaata miten tai voitko vaikka vuoronvaihtoa tehdä tai saatko vapaata. Niin joo saattaa mulla olla se yksi viikonloppu vapaata siinä kuussa mutta silloin voi olla jo sovittuna muuta eli se molemmille sopiva la tai su saattaisi löytyä sieltä 2-3kk päästä... Ap

Hyvin tuttu juttu kyllä. Tai oli kun olin nuorempi. Kaikki kaverit kävi normaalissa työssä ma-pe, minä olin ainoa kolmessa vuorossa. Kyllähän se tuohon meni, että se olin aina minä joka niitä vapaita joutui pyytämään. Nuorena tuo haittasi, nykyään ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Ihme kitinää. Tietysti jos toinen tekee vain arkityötä, jota ei voi viikonloppuun siirtää, ja toinen taas työtä, jonka vuorot sattuvat vaihtelevasti arkeen ja viikonloppuun, on luontevaa etsiä päivä, joka on kummallekin sopiva. Jos minä haluan vapaan arkipäivälle, joudun pitämään sen joko vuosilomapäivänä tai palkattomana vapaana. Ei niitä mihinkään kaveritapaamisiin tuhlata, varsinkin kun työnantaja muutenkin joutuu jo joustamaan, kun yhtenään on päiväkodin ja koulun kanssa vaikka mitä vasua ja keskustelua, joka tietenkin on ihan pakko sijoittaa virka-aikaan. Ihan hyvin ymmärsin tämän asian silloinkin, kun itse tein vuorotyötä.

Kai se vuorotyöläinen ehtii joskus arki-iltanakin vaikka kahville, jos on ollut aamuvuorossa tai yövuorossa, ja jos menossa on iltavuoroputki, niin voidaan käydä vaikka lounaalla yhdessä. Ja niille sukulaiskahvittelijoille voi ihan hyvin sanoa hyvissä ajoin, että hei mulla on muuten yövuoro viikko sitten kun Niila-Petriikalla on synttärit, olisiko mahdollista että kahviteltaisiin vasta klo 16. Elämä on just niin vaikeaa kuin siitä itselleen teee.

No miksi minäkään haluaisin niitä vapaapäiviä kaveritapaamisiin tuhlata? Ja hyvin ehdin arki ja viikonloppuiltoina tai arki ja viikonloppuaamuina kahvitella, ongelma tulee siinä jos kaveri asuu yli 2h ajomatkan päässä niin ei siinä ole järkeä silloin. Ja arvaa olenko ehdottanut noita myöhäisempiä synttärikutsuja tmv, on todettu vaan että toki saa tulla myöhemminkin, hirmu kiva vaan istua yksin kahvipöydässä ja nousta sieltä kun muut tekevät jo lähtöä. Toki ymmärrän sen ettei kaikkea voi säätää minun työvuoroihin sopivaksi, mutta tuossa just tulee se pointti mitä päivätyötä tekevät ei ymmärrä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuorotyöläinen olen itsekin ja kyllähän se sosiaalista elämää kovasti hankaloittaa. Mutta toisaalta, jos päivätyössä oleva kaverini pitäisi arkena vapaapäivän tapaamistamme varten, hänen pitäisi luultavasti ottaa lomapäivä/ palkaton vapaa/ miinustunteja sitä varten. Eikä hän voisi tehdä sen vapaan tilalle korvaavaa työpäivää viikonloppuna, eli siitä tulisi hänelle luultavasti taloudellinen menetys. Itse taas saan viikon työtunnit täyteen joustavammin kun vapaat tai työvuorot voivat olla missä kohtaa vain.

Kertyyhän päivätyöläisillekin pekkaspäiviä tai mitä ne vapapäivät nyt on nimeltään. Ja en minä ainakaan vuorotyössä voi tehdä "tuntejani täyteen", vaan minulla on säännöllinen keskeytymätön vuorotyö ja työpäivät on silloin kun ne on merkitty. Vapaasti käytettäviä vapaapäiviä 3-6kpl riippuen vuodesta ja lisäksi kesäloma, ei muita lomia. Vuoronvaihtoja en tykkää tehdä jos jään velkaa, koska toisella on oikeus teetättää se takaisin sillon kun itse sitä tarvitsee ja minä taas en välttämättä silloin haluaisi takaisin sitä tehdä tai jos itse olen teetättänyt aamuvuoron niin toinen voikin teetättää sitten yövuoron takaisin. Ap

Pekkaspäiviä ei ole läheskään kaikilla aloilla. 

Miten siellä sitten saa pidettyä esimerkiksi pidennettyjä viikonloppuja tai osallistuttua johonkin tärkeään menoon arkena?

Ei aina saakaan. Ihan siis jo työtilanteen vuoksi. Mutta siis otetaan joko vuosilomapäivä tai palkatonta vapaata, mikäli työnantaja tähän suostuu. Pidennettyihin viikonloppuihin ei tarvitse työnantajan suostua antamaan vapaata, mutta esim puolison tai oman lapsen hautajaisiin täytyy. Tosin aika moni noin läheisensä menettänyt on yleensä tuossa vaiheessa sairaslomalla. Mutta ei esim ystävän häihin tms tarvitse antaa vapaata, ei ole tärkeä meno. Ja sitten esim johonkin lasten lääkärissäkäyttämisiin tai vastaaviin pyritään sopimaan aika joko heti aamusta tai sitten iltapäivästä eikä siten tarvitse olla koko päivää pois töistä. 

Ei kai vuorotyöläinenkään viikonloppuna ole 24h töissä. Jos arkityöläinen ajaa vuorotyöläisen paikkakunnalle ja tapaavat ennen/jälkeen työvuoron. Vai tarviiko aina ryypätä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme kitinää. Tietysti jos toinen tekee vain arkityötä, jota ei voi viikonloppuun siirtää, ja toinen taas työtä, jonka vuorot sattuvat vaihtelevasti arkeen ja viikonloppuun, on luontevaa etsiä päivä, joka on kummallekin sopiva. Jos minä haluan vapaan arkipäivälle, joudun pitämään sen joko vuosilomapäivänä tai palkattomana vapaana. Ei niitä mihinkään kaveritapaamisiin tuhlata, varsinkin kun työnantaja muutenkin joutuu jo joustamaan, kun yhtenään on päiväkodin ja koulun kanssa vaikka mitä vasua ja keskustelua, joka tietenkin on ihan pakko sijoittaa virka-aikaan. Ihan hyvin ymmärsin tämän asian silloinkin, kun itse tein vuorotyötä.

Kai se vuorotyöläinen ehtii joskus arki-iltanakin vaikka kahville, jos on ollut aamuvuorossa tai yövuorossa, ja jos menossa on iltavuoroputki, niin voidaan käydä vaikka lounaalla yhdessä. Ja niille sukulaiskahvittelijoille voi ihan hyvin sanoa hyvissä ajoin, että hei mulla on muuten yövuoro viikko sitten kun Niila-Petriikalla on synttärit, olisiko mahdollista että kahviteltaisiin vasta klo 16. Elämä on just niin vaikeaa kuin siitä itselleen teee.

No miksi minäkään haluaisin niitä vapaapäiviä kaveritapaamisiin tuhlata? Ja hyvin ehdin arki ja viikonloppuiltoina tai arki ja viikonloppuaamuina kahvitella, ongelma tulee siinä jos kaveri asuu yli 2h ajomatkan päässä niin ei siinä ole järkeä silloin. Ja arvaa olenko ehdottanut noita myöhäisempiä synttärikutsuja tmv, on todettu vaan että toki saa tulla myöhemminkin, hirmu kiva vaan istua yksin kahvipöydässä ja nousta sieltä kun muut tekevät jo lähtöä. Toki ymmärrän sen ettei kaikkea voi säätää minun työvuoroihin sopivaksi, mutta tuossa just tulee se pointti mitä päivätyötä tekevät ei ymmärrä. Ap

Sanot niille kavereillesi, että et halua käyttää vuosilomapäiviäsi etkä ottaa palkatonta vapaata heidän tapaamiseensa. Ei mullekaan päivätyötä tekevänä kavereiden tapaaminen ole sellainen asia, johon käyttäisin vuosilomapäivän tai ottaisin palkattoman vapaan enkä odota kenenkään muunkaan tekevän niin. 

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pahaa siinä on jos kysyy milloin on viikonloppu vapaata (kuten ap aloituksessa sanoi esimerkkinä)? Eikö se ole juuri helpoin tapa aloittaa tapaamisen sopiminen että otetaan selvää onko jonakin päivänä kumpikin vapaalla? Itse tiedän olevani vapaalla viikonloppuisin joten loogista on kysyä onko kaverillakin sattumoisin vapaa viikonloppu tulossa.

Ei siinä olekaan mitään PAHAA, se kysymys vaan yleensä on että onko sulla ens kuussa vapaata miten tai voitko vaikka vuoronvaihtoa tehdä tai saatko vapaata. Niin joo saattaa mulla olla se yksi viikonloppu vapaata siinä kuussa mutta silloin voi olla jo sovittuna muuta eli se molemmille sopiva la tai su saattaisi löytyä sieltä 2-3kk päästä... Ap

Itse olen niin kovin tottunut siihen että tapaamisia sovitaan todella hyvissä ajoin just siks koska yhteisten vapaiden löytäminen on vaikeeta :D hyvin pienen kaveriporukan pikkujouluistakin sovittiin 3 kk etukäteen.

Mutta ihan mielenkiintoista kuulla miten viattomaks tarkoitettuja (mietin nyt omalla kohdallani) kysymyksiä saatetaan tulkita. Olen itsekin varmaan joskus kysynyt jotain vastaavaa kuin esimerkeissäsi on enkä ole tajunnut että se voi vastapuolesta tuntua ikävältä. Toivon mukaan he olisivat sanoneet jotain jos toistuvasti tuntisivat noin.

Periaatteessa kahden vuorotyöläisen voi olla vaikeampi sopia tapaamisia, kun ne vapaat saattaa mennä ihan ristiin kokoajan. Yleensä kuitenkin vuorotöissä on joskus pakko olla viikonloppuvapaa, silloin sillä päivätyöläisellä on myös vapaa, mutta jos toinen onkin vuorotyössä, ei välttämättä ole.

Meillä on porukka mistä puolet on vuorotyössä ja todella vaikea löytää päivä mikä kaikille kävisi, joten yleensä joku on poissa tai tulee vasta myöhemmin. Itsekin olin pitkään vuorotyössä ja tiedän senkin puolen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme kitinää. Tietysti jos toinen tekee vain arkityötä, jota ei voi viikonloppuun siirtää, ja toinen taas työtä, jonka vuorot sattuvat vaihtelevasti arkeen ja viikonloppuun, on luontevaa etsiä päivä, joka on kummallekin sopiva. Jos minä haluan vapaan arkipäivälle, joudun pitämään sen joko vuosilomapäivänä tai palkattomana vapaana. Ei niitä mihinkään kaveritapaamisiin tuhlata, varsinkin kun työnantaja muutenkin joutuu jo joustamaan, kun yhtenään on päiväkodin ja koulun kanssa vaikka mitä vasua ja keskustelua, joka tietenkin on ihan pakko sijoittaa virka-aikaan. Ihan hyvin ymmärsin tämän asian silloinkin, kun itse tein vuorotyötä.

Kai se vuorotyöläinen ehtii joskus arki-iltanakin vaikka kahville, jos on ollut aamuvuorossa tai yövuorossa, ja jos menossa on iltavuoroputki, niin voidaan käydä vaikka lounaalla yhdessä. Ja niille sukulaiskahvittelijoille voi ihan hyvin sanoa hyvissä ajoin, että hei mulla on muuten yövuoro viikko sitten kun Niila-Petriikalla on synttärit, olisiko mahdollista että kahviteltaisiin vasta klo 16. Elämä on just niin vaikeaa kuin siitä itselleen teee.

No miksi minäkään haluaisin niitä vapaapäiviä kaveritapaamisiin tuhlata? Ja hyvin ehdin arki ja viikonloppuiltoina tai arki ja viikonloppuaamuina kahvitella, ongelma tulee siinä jos kaveri asuu yli 2h ajomatkan päässä niin ei siinä ole järkeä silloin. Ja arvaa olenko ehdottanut noita myöhäisempiä synttärikutsuja tmv, on todettu vaan että toki saa tulla myöhemminkin, hirmu kiva vaan istua yksin kahvipöydässä ja nousta sieltä kun muut tekevät jo lähtöä. Toki ymmärrän sen ettei kaikkea voi säätää minun työvuoroihin sopivaksi, mutta tuossa just tulee se pointti mitä päivätyötä tekevät ei ymmärrä. Ap

Sanot niille kavereillesi, että et halua käyttää vuosilomapäiviäsi etkä ottaa palkatonta vapaata heidän tapaamiseensa. Ei mullekaan päivätyötä tekevänä kavereiden tapaaminen ole sellainen asia, johon käyttäisin vuosilomapäivän tai ottaisin palkattoman vapaan enkä odota kenenkään muunkaan tekevän niin. 

- eri

Minusta se kuulostaisi tökeröltä sanoa noin. Ap