Ehdotin syöpäsairaalle mummille, että vien hänet kasvohoitoon, ostoksille, lempiravintolaansa ja minne haluaakin, vastaus oli "mitä hel vetin väliä semmoisilla enää olisi, älä tule jos ei ole oikeaa asiaa"

Niin mikä oli ongelma.

No kiinostaako siinä vaiheessa enää?

Mummollasi asian prosessointi kesken.

Olennaista on se, mitä mummi itse haluaa.

Yritä päästä loukkaantumisen yli. Mummilla ei ole helppoa.

No oikeassahan tuo on. Mitä sen kannattaa enää ostaa tai kasvohoidossakaan käydä? Että on sitten kuulas iho kun tekee kuolemaa saattohoidossa?

Ap, sinun ajatuksesi oli kaunis, mutta mummisi käy nyt läpi elämänsä suurinta luopumisnäytelmää.

Luopumista elämästä.

Ymmärrä tämä ja ole kärsivällinen häntä kohtaan.

Kaunis ele, ap. Onko mummisi aina ollut kärkäs, vai voiko olla, että lähestyvä kuolema saa näin käyttäytymään?

Ehkä laitat viestin ja pahoittelet käytöstäsi. Oikein olisi kysyä, mitä HÄN toivoo ja haluaa tehdä. Ympäri kaupunkia juokseminen ei ehkä olisi itsellänikään mielessä. Tuo kuulostaa siltä, ettet uskalla kohdata häntä ja tätä asiaa.

Kiinnostaisiko ap itseäsi tosiaan tuossa tilanteessa mennä johonkin ostoshelvettiin shoppailemaan, kasvohoitoon tms. pinnallista?

Olisin itsekin suuttunut, jos elämäni kalkkiviivoilla joku olisi tullut jotain noin turhamaista esittämään. Todella tökeröä.

Hautaan ei saa mitään vaatteita, syöpäsairas ei voi välttämättä enää syödä mitään. Oikeassahan mummisi on. Miksi ehdotat tällaisia materiaalisia asioita syöpäsairaalle?

No, tästä tuli mieleen Yle Areenassa katsottavissa oleva norjalainen sarja Jälkiloiste, jossa aiheena on syöpään sairastunut ja hänen perheensä sekä ystävänsä.

Suosittelen katsottavaksi. Elämäniloa ja lopulta sitä tuskaisuuttakin.

Onko mummosi väsynyt, onko hänellä paljon kipuja ja pahoinvointia?

Vierailija kirjoitti:

Olisin itsekin suuttunut, jos elämäni kalkkiviivoilla joku olisi tullut jotain noin turhamaista esittämään. Todella tökeröä.

No, hei, se nyt riippuu missä vaiheessa se sairaus on ja tietysti sen ihmisen suhtautumisesta. 

Jos nyt on vaikka juuri saanut tietää, että on syöpä, niin saattaa ollakin halua vielä nauttia elämästä. Tavallaan sillä karkottaa sen pelon tunteen taustalle...

Mutta jos on hoidot pitkällä ja niin edes päin, niin ei varmaan edes jaksaisi lähteä minnekään. On ne hoidot kuitenkin niin rankkoja.

Ihmisestä kiinni ja siitä missä vaiheessa sairaus hoitoineen on.

Tollasta se on Porvoossa. Kuolevat mummotkin niin hanurista, ettei kasvohodotkaan kelpaa 🙄

kieltäminen, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksyminen

Ap varmasti tarkoitti hyvää. Mutta tulitko ehdottaneeksi sellaisia asioita, joista itse nautit mutta mummo ei? Tai jos mummo ennen tuollaisista nauttikin, lähestyvä kuolema voi heittää prioriteetit kerralla ympäri. Nyt kannattaa avoimin mielin kysyä mummolta, miten hän itse haluaisi lopun ajan viettää.

Itse ehkä laittaisin pahoitteluviestin, että yritin ilmaista mummon olevan minulle tärkeä ja haluavani olla hänen rinnallaan myös vaikeina aikoina, mutta esitin asiani tökerösti. Ja että toivottavasti ei nyt välisemme suhde kaadu nyt ilmaisuni tökeryyteen. Ja että ymmärrän, että tilanteessa on paljon prosessoitavaa myös mummolle itselleen ja hän saa ottaa itselleen aikaa juuri niin paljon kuin tarvitsee, mutta toivottavasti voidaan vielä viettää aikaa yhdessäkin. Tai jotain tämän tapaista.

Vie se valkkaamaan arkkuja tai uurnia ja hautamekkoja.

Joo. Kannattaa mielummin kysyä, mitä HÄN haluaisi tehdä. Joku leffailta, tai kotona leipominen, tai luontoretki lähiympäristöön voi lämmittää mieltä enemmän kuin shoppailut ja kasvohoidot.

Oletteko aiemmin harrastaneet tuollaisia menoja vai vastako nyt ehdotit?