Lue keskustelun säännöt.
Keskenmenon kokeneet
13.10.2022 |
Miten olette kokeneet keskenmenon jälkeen avun saamisen henkiseen jaksamiseen?
Olin eilen lääkärissä. Hän totesi keskenmenon ja sanoi "tosiaan, raskautta ei enää ole. Olen pahoillani". Äänensävyssä ei ollut lainkaan empatiaa , huomasin, että se oli lääkärille arkipäivää. Sanat oli kuin tutuista vuorosanoista. Aloin itkemään toimenpidetuolissa ja hoitaja sanoi, että "saa itkeä, nämä ovat kamalia asioita".
Aamulla soitin neuvolaan ja kerroin tilanteeni, että keskenmeno oli tapahtunut. Hoitaja harmitteli puhelimessa ja jouduin itse pyytämään saisinko keskusteluapua. Kuulemma minulle soitetaan neuvolasta muutaman viikon päästä.
Tuntuu, että tilanteeseen jätetään aika lailla yksin, eikä kukaan ole kysynyt sitä miten puoliso jaksaa.
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Miten pitkään teillä on jatkunut vuoto lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen?
Mulla oli 1-2 viikon verran, asiasta aikaa joten en muista tarkalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syntymä on kuolemantuomio :(
Älä jaksa. Monelle syntymän ja kuoleman välinen aika on yhtä kuin elämä, vaikka rajallinen onkin.
Tämä. Vaikka tekee väistämättä törmäävään junaan lisää matkustajia, voivat he kuitenkin ennen törmäystä vaikka jutella muille matkustajille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syntymä on kuolemantuomio :(
Älä jaksa. Monelle syntymän ja kuoleman välinen aika on yhtä kuin elämä, vaikka rajallinen onkin.
Tämä. Vaikka tekee väistämättä törmäävään junaan lisää matkustajia, voivat he kuitenkin ennen törmäystä vaikka jutella muille matkustajille <3
Siis paneskelvat? Sitäkö meinaa hän? Oikeesti? Samalla juttelee matkustajille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku sanoa, että kuinka kauan menee fyysisesti palautumiseen? Eilen tosiaan olen ollut sairaalassa tyhjennyksessä ja välillä edelleen kipuja.
Mietityttää vain viikonlopun yhdet juhlat. Tietysti ajatuksia saisi muualle, mutta vuodon kanssa vierailla oleminen tuntuu epämiellyttävältä.
Oletteko kertoneet keskenmenosta läheisille? Itse en halua mitään sääliä, mutta mietityttää olisiko juhlien pitäjille hyvä kertoa fiiliksistä. Emme olleet juuri kenellekään ehtineet raskaudesta kertomaan, vain muutamalle ja heille tietysti olen uutiset kertonut.
En kertoisi juhlien pitäjälle, vaan yrittäisin nauttia juhlista ja lähtisin vaikka aiemmin kotiin, jos siltä tuntuisi. Minulla raskaus oli jo niin pitkällä että kaikki tiesivät, siksi oli kerrottava.
Tässäkin huomaa kuinka tabu keskenmeno on. Miksi siitä ei saisi puhua?
Tottakai saa puhua, mutta minusta toisen juhlat eivät ole sopiva paikka ja aika siihen. Siitä voi tulla jollekin sellainen olo, että haluaa pilata toisen ilon omalla surullaan.
Olen ap ja tässä olin ajatellut sanoa ennen juhlia mahdollisesti asiasta, en siellä juhlissa paikan päällä. Ihan siksi, että saatan yht äkkiä purskahtaa itkuun jota en voi pidättää. Siinä mielessä voi olla hämmentävää muille, jos eivät tiedä mikä vaivaa
Jos olet noin herkillä, niin kannattaako sinne juhliin mennä ollenkaan? Jotenkin tuntuu, että haluaisit kaiken ja koko ajan pyörivän sinun ja surusi ympärillä. En tarkoita kuulostaa tylyltä, mutta voi tosiaan olla parempi hoivailla itseään kotona jos tuntuu, että juhlat on liikaa. On tosi kurjaa, ettei neuvolasta saa apua tilanteeseen. Monet työnantajat tarjoavat työterveydessä psykologikäyntejä työntekijöilleen, oletko tällaista mahdollisuutta katsonut? Eikä se nyt mahdoton kustannus yleensä ole itse maksaenkaan.
No nuorena ei olisi tullut shitten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku sanoa, että kuinka kauan menee fyysisesti palautumiseen? Eilen tosiaan olen ollut sairaalassa tyhjennyksessä ja välillä edelleen kipuja.
Mietityttää vain viikonlopun yhdet juhlat. Tietysti ajatuksia saisi muualle, mutta vuodon kanssa vierailla oleminen tuntuu epämiellyttävältä.
Oletteko kertoneet keskenmenosta läheisille? Itse en halua mitään sääliä, mutta mietityttää olisiko juhlien pitäjille hyvä kertoa fiiliksistä. Emme olleet juuri kenellekään ehtineet raskaudesta kertomaan, vain muutamalle ja heille tietysti olen uutiset kertonut.
En kertoisi juhlien pitäjälle, vaan yrittäisin nauttia juhlista ja lähtisin vaikka aiemmin kotiin, jos siltä tuntuisi. Minulla raskaus oli jo niin pitkällä että kaikki tiesivät, siksi oli kerrottava.
Tässäkin huomaa kuinka tabu keskenmeno on. Miksi siitä ei saisi puhua?
Tottakai saa puhua, mutta minusta toisen juhlat eivät ole sopiva paikka ja aika siihen. Siitä voi tulla jollekin sellainen olo, että haluaa pilata toisen ilon omalla surullaan.
Olen ap ja tässä olin ajatellut sanoa ennen juhlia mahdollisesti asiasta, en siellä juhlissa paikan päällä. Ihan siksi, että saatan yht äkkiä purskahtaa itkuun jota en voi pidättää. Siinä mielessä voi olla hämmentävää muille, jos eivät tiedä mikä vaivaa
Jos olet noin herkillä, niin kannattaako sinne juhliin mennä ollenkaan? Jotenkin tuntuu, että haluaisit kaiken ja koko ajan pyörivän sinun ja surusi ympärillä. En tarkoita kuulostaa tylyltä, mutta voi tosiaan olla parempi hoivailla itseään kotona jos tuntuu, että juhlat on liikaa. On tosi kurjaa, ettei neuvolasta saa apua tilanteeseen. Monet työnantajat tarjoavat työterveydessä psykologikäyntejä työntekijöilleen, oletko tällaista mahdollisuutta katsonut? Eikä se nyt mahdoton kustannus yleensä ole itse maksaenkaan.
Nii on
Tai sitten hankkii sellaisen aidon vauvan näköisen nuken sinne juhliin 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku sanoa, että kuinka kauan menee fyysisesti palautumiseen? Eilen tosiaan olen ollut sairaalassa tyhjennyksessä ja välillä edelleen kipuja.
Mietityttää vain viikonlopun yhdet juhlat. Tietysti ajatuksia saisi muualle, mutta vuodon kanssa vierailla oleminen tuntuu epämiellyttävältä.
Oletteko kertoneet keskenmenosta läheisille? Itse en halua mitään sääliä, mutta mietityttää olisiko juhlien pitäjille hyvä kertoa fiiliksistä. Emme olleet juuri kenellekään ehtineet raskaudesta kertomaan, vain muutamalle ja heille tietysti olen uutiset kertonut.
En kertoisi juhlien pitäjälle, vaan yrittäisin nauttia juhlista ja lähtisin vaikka aiemmin kotiin, jos siltä tuntuisi. Minulla raskaus oli jo niin pitkällä että kaikki tiesivät, siksi oli kerrottava.
Tässäkin huomaa kuinka tabu keskenmeno on. Miksi siitä ei saisi puhua?
Tottakai saa puhua, mutta minusta toisen juhlat eivät ole sopiva paikka ja aika siihen. Siitä voi tulla jollekin sellainen olo, että haluaa pilata toisen ilon omalla surullaan.
Olen ap ja tässä olin ajatellut sanoa ennen juhlia mahdollisesti asiasta, en siellä juhlissa paikan päällä. Ihan siksi, että saatan yht äkkiä purskahtaa itkuun jota en voi pidättää. Siinä mielessä voi olla hämmentävää muille, jos eivät tiedä mikä vaivaa
Jos olet noin herkillä, niin kannattaako sinne juhliin mennä ollenkaan? Jotenkin tuntuu, että haluaisit kaiken ja koko ajan pyörivän sinun ja surusi ympärillä. En tarkoita kuulostaa tylyltä, mutta voi tosiaan olla parempi hoivailla itseään kotona jos tuntuu, että juhlat on liikaa. On tosi kurjaa, ettei neuvolasta saa apua tilanteeseen. Monet työnantajat tarjoavat työterveydessä psykologikäyntejä työntekijöilleen, oletko tällaista mahdollisuutta katsonut? Eikä se nyt mahdoton kustannus yleensä ole itse maksaenkaan.
Äh, en halua, että kaikki pyörii suruni ympärillä. Ymmärsit asian väärin. En kaipaile sääliä. Juhliin menemättä jättäminen on myös vaihtoehto, mutta osa perheestä sinne menisi kuitenkin niin jotain he joutuvat kuitenkin selittelemään , miksi en tullut paikalle. Mietin myös, että juhlat jopa saattaisi piristää , kun ajatuksia saa muualle. Kuitenkin jännitän , jos en ole vielä toipunut. Puhuin aiemmin myös vuodosta, josta en tiedä kuinka kauan se kestää. Tämä osaltaan mietityttää ja voi vaikuttaa juhlanautintoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehtiikö enää raskautua ennen juhlia ?
Oon kuullut äideiltä että jos usean eri miehen spermaa
Onnistuu helpommin 👍
Ei taida ihan onnistua kun raskausmateriaali vasta tyhjenee. Tuli muuten muutama kunnon klöntti aamulla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehtiikö enää raskautua ennen juhlia ?
Oon kuullut äideiltä että jos usean eri miehen spermaa
Onnistuu helpommin 👍Ei taida ihan onnistua kun raskausmateriaali vasta tyhjenee. Tuli muuten muutama kunnon klöntti aamulla
Ahaa joo 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kokenut kolme alkuraskauden keskenmenoa eikä ne ollut iso juttu kun olin tietenkin varautunut siihen että niin voi käydä, prosentit on lopulta aika isoja kun niin käy. En edes juuri ajattelisi että on mitään vauvaa olemassa ennen kuin varmaan 12 viikon kohdalla. Mielestäni ainakin sen jälkeen eli kun raskaus on jo pitkällä olisi kyllä suotavaa saada henkistä tukea terveydenhuollon puoleltakin. Kauheaa jos sitä ei ole.
Olin tietämättäni tullut raskaaksi mirena-hormonikierukasta huolimatta. 4 vuotta se oli hyvin toiminut toisen lapsen syntymän jälkeen. Jouduin ambulanssilla sairaalaan valtavan vuodon takia. Siellä todettiin kierukan olevan ihan normaalisti paikallaan, mutta keskenmeno oli tullut. Kuulemma noin viikolla 12.
Yö menikin sitten sairaalassa ja kierukka poistettiin. Sain lääkkeitä jälkivuodon yms.. nopeuttamiseen, mutta kaikki ei siltikään poistunut. Viikon päästä kaavinta ja siitä viikon päästä uusi kierukka, joka nyt on ollut paikoillaan 6 vuotta.
Eipä tuossa ruljanssissa kukaan tainnut kysyä vointeja. Sairaslomaakaan en saanut töistä, vaan ravasin alvariinsa vessassa veret seinille roiskuen, varsinkin sen lääkkeen jälkeen.Muistan kuinka töissä pyyhin aina seiniä käynnin jälkeen kun vähän suihkusi 🤔
Sellaisen lohdutuksen sanan sain sen kaavinnan suorittaneelta lääkäriltä,että lottoamaan voisin ruveta,kun on niin harvinaista että kierukka pettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut kolme alkuraskauden keskenmenoa eikä ne ollut iso juttu kun olin tietenkin varautunut siihen että niin voi käydä, prosentit on lopulta aika isoja kun niin käy. En edes juuri ajattelisi että on mitään vauvaa olemassa ennen kuin varmaan 12 viikon kohdalla. Mielestäni ainakin sen jälkeen eli kun raskaus on jo pitkällä olisi kyllä suotavaa saada henkistä tukea terveydenhuollon puoleltakin. Kauheaa jos sitä ei ole.
Peräkkäisiä?
Olen pahoillani. Koin itse keskenmenon kesällä. Ultrassa selvisi, että alkion kehitys oli lakannut jo melkein 2 viikkoa aiemmin. Kipuja tai vuotoja mulla ei ollut, joten uutinen tuli aivan puskista. En ollut edes kuullut koko termiä keskeytynyt keskenmeno. Olin aivan musertunut muutaman päivän kun odottelin, että saan aborttilääkkeet. Koko prosessista jäi päällimmäisenä mieleen, miten mun elämän kamalin vastoinkäyminen oli muille niin pikkujuttu. Tilannettani ei varsinaisesti vähätelty, mutta kaikesta huokui miten terveydenhuollossa keskenmenot on arkipäivää. Siinä hetkessä se ahdisti mua, mutta nyt kuukausia myöhemmin koen, että hälläväliä-asenne oli ihan OK. Se asia kun ei märehtimällä miksikään muutu. Voimia kaikille keskenmenon kokeneille. Omalla kohdallani aika on todellakin auttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan siksi että se on arkipäivää.
Potilaskansioista näin äitiyspolilla työskennellessäni että keskenmenoon päättyneitä raskauksia on jotakuinkin yhtä paljon kuin synnytyksiä.
Kyllähän sairaanhoito jakaa päivittäin huonoja uutisia potilaille. Eivät työntekijät voi jäädä itkemään joka tapauksen äärelle, eivät he sellaista jaksa.
Keskenmenossa on harvoin dramatiikkaa, siis hengenvaaraa. Jos on niin se hoidetaan. Sitten vain uutta pullaa uuniin.
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut kolme alkuraskauden keskenmenoa eikä ne ollut iso juttu kun olin tietenkin varautunut siihen että niin voi käydä, prosentit on lopulta aika isoja kun niin käy. En edes juuri ajattelisi että on mitään vauvaa olemassa ennen kuin varmaan 12 viikon kohdalla. Mielestäni ainakin sen jälkeen eli kun raskaus on jo pitkällä olisi kyllä suotavaa saada henkistä tukea terveydenhuollon puoleltakin. Kauheaa jos sitä ei ole.
Sinä ajattelet näin, mutta monille jo kaksi viivaa testissä pistää miettimään tulevaisuutta vauvan kanssa. Toisille tunneside syntyy jo aikaisilla viikoilla. Toiset tuntee siteen tulevan vasta lapsen synnyttyä. Tapoja on erilaisia.
Kyllä itselleni oli järkytys kun nt ultrassa selvisi, että alkio oli kuollut jo n. RV 6 . En ollut saanut mitään ennakkomerkkejä keskenmenosta. Tämän päivän piti olla se, kun kerromme muillekin iloiset uutiset, mutta eipä ollut sellaisia kerrottavaksi. Apua ei tullut. Kerrottiin vain, että kokeillaan lääkkeellistä tyhjennystä.
Tsemppiä, kyllä siitä selviää, mutta aikansa se vie.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku sanoa, että kuinka kauan menee fyysisesti palautumiseen? Eilen tosiaan olen ollut sairaalassa tyhjennyksessä ja välillä edelleen kipuja.
Mietityttää vain viikonlopun yhdet juhlat. Tietysti ajatuksia saisi muualle, mutta vuodon kanssa vierailla oleminen tuntuu epämiellyttävältä.
Oletteko kertoneet keskenmenosta läheisille? Itse en halua mitään sääliä, mutta mietityttää olisiko juhlien pitäjille hyvä kertoa fiiliksistä. Emme olleet juuri kenellekään ehtineet raskaudesta kertomaan, vain muutamalle ja heille tietysti olen uutiset kertonut.
En kertoisi juhlien pitäjälle, vaan yrittäisin nauttia juhlista ja lähtisin vaikka aiemmin kotiin, jos siltä tuntuisi. Minulla raskaus oli jo niin pitkällä että kaikki tiesivät, siksi oli kerrottava.
Tässäkin huomaa kuinka tabu keskenmeno on. Miksi siitä ei saisi puhua?
Tottakai saa puhua, mutta minusta toisen juhlat eivät ole sopiva paikka ja aika siihen. Siitä voi tulla jollekin sellainen olo, että haluaa pilata toisen ilon omalla surullaan.
Olen ap ja tässä olin ajatellut sanoa ennen juhlia mahdollisesti asiasta, en siellä juhlissa paikan päällä. Ihan siksi, että saatan yht äkkiä purskahtaa itkuun jota en voi pidättää. Siinä mielessä voi olla hämmentävää muille, jos eivät tiedä mikä vaivaa
Jos olet noin herkillä, niin kannattaako sinne juhliin mennä ollenkaan? Jotenkin tuntuu, että haluaisit kaiken ja koko ajan pyörivän sinun ja surusi ympärillä. En tarkoita kuulostaa tylyltä, mutta voi tosiaan olla parempi hoivailla itseään kotona jos tuntuu, että juhlat on liikaa. On tosi kurjaa, ettei neuvolasta saa apua tilanteeseen. Monet työnantajat tarjoavat työterveydessä psykologikäyntejä työntekijöilleen, oletko tällaista mahdollisuutta katsonut? Eikä se nyt mahdoton kustannus yleensä ole itse maksaenkaan.
Äh, en halua, että kaikki pyörii suruni ympärillä. Ymmärsit asian väärin. En kaipaile sääliä. Juhliin menemättä jättäminen on myös vaihtoehto, mutta osa perheestä sinne menisi kuitenkin niin jotain he joutuvat kuitenkin selittelemään , miksi en tullut paikalle. Mietin myös, että juhlat jopa saattaisi piristää , kun ajatuksia saa muualle. Kuitenkin jännitän , jos en ole vielä toipunut. Puhuin aiemmin myös vuodosta, josta en tiedä kuinka kauan se kestää. Tämä osaltaan mietityttää ja voi vaikuttaa juhlanautintoon
Minun mielestäni sinä voit juuri niin paljon pyöriä oman surusi ympärillä kun haluat. Sure kunnolla ja läpikotaisin. Se on ihan ok. Ja sure juuri se aika minkä se ottaa.
Ainoastaan sinä voit tietää sopiiko juhliin meneminen sinulle nyt. Itse en olisi pystynyt menemään, koska aikoinani surin ensimmäistä keskenmenoani itkien useamman päivän. Mene siis jos sinusta tuntuu siltä, älä mene jos ei tunnu. Aina voi sanoa saaneensa vaikka "vatsataudin". Myöhemmin voisin asiasta sitten kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti mennyt tosi aikaisin, jos ei ollut sairaalassa toimenpiteitä. Yleensä ne alle 3 kk keskenmenneet ovat viallisia ja koen että on ollut parempi niille ihmisen aluille päästä pois kuin syntyä erittäin vaikeisiin olosuhteisiin. Toki tukea saisi olla enemmän.
T. 2 keskenmenoa kokenut
Ei sitä vauvan ruumista sure vaan sitä sielua, johon ei päässyt tutustumaan. Harmittaahan se että miksi juuri meidän ihanalle lapselle piti tulla keho, joka anna hänen olla luonamme. Vaikea käsittää
No taisi olla joku ei ole sinun syytä -briiffaus hoitajalta naisten polilla. Sitä ennen jäätävä lääkäri tarkasti kohdun lääkkeellisen tyhjennyksen jäljiltä (keskeytynyt keskenmeno) ja nuhteli hoitajaa Riitta, täällähän on vielä raskausmateriaalia. Ei sanaakaan minulle. Siellä oli niin kamalaa että olin vain iloinen että pääsin pois.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siksi että se on arkipäivää.
Potilaskansioista näin äitiyspolilla työskennellessäni että keskenmenoon päättyneitä raskauksia on jotakuinkin yhtä paljon kuin synnytyksiä.
Kyllähän sairaanhoito jakaa päivittäin huonoja uutisia potilaille. Eivät työntekijät voi jäädä itkemään joka tapauksen äärelle, eivät he sellaista jaksa.
Keskenmenossa on harvoin dramatiikkaa, siis hengenvaaraa. Jos on niin se hoidetaan. Sitten vain uutta pullaa uuniin.
Miksi syöt kokoajan? Tuntuu että ainoa asia joka saa sut tunteelliseksi on - PULLA
Näin psykologina voin työn puolesta sanoa, että muutamia tämmöisiä potilaita kohdannut. Että sillä se lähtee millä on tullutkin. Panemista panemista
Se on hyvä 👍