Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttää kun mies ei tajua mitään
11.10.2022 |
Hän pitää itsestäänselvyytenä että käyn kaupassa, laitan ruoan, hoidan lapset, ja muutenkin pyöritän arjen. Jos olen illan pois, esim töissä, niin kamala sotku odottaa kotona palatessani.
Mikä siinä on, että vaikka näistä asioista on keskusteltu miljoona kertaa, esim kaupassa käynnin tasapuolisuudesta, niin silti saattaa mennä usein viikkoja ettei miehelle edes tule mieleen että vois mennä kauppaan? Ja jos valitan aiheesta, että hän ei käy kaupasta, niin mies kumoaa valitukseni sillä että sanoo kyllähän käy. Joo, on käynyt kyllä kerran kuukausi sitten ja sitten keskustelu menee täysin vänkäämiseksi ja ohi aiheen. Miksi? Voi v että ottaa päähän!
Kommentit (65)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan itse olet ap koulinut ukkosi tuohon moodiin. Oikein oksettaa sun valitus.oikein olet useamman lapsenkin sille pukertanut .
Jos molemmat käytte töissä, niin minä lopettaisin het paikalla sen pyykkien pesun. Jättäisin kaupassa käynnin väliin ja antaisin kauppalistan sille käteen mukisematta. En puhuisi mitään.en rähjäisi. Itse menisin ulkoilemaan.
En laittaisi astioita koneeseen ,enkä ottaisi pois . Ruuan tekisin vain lapsille ja itselle.
Koiratkin pitää koulia. En antaisi seksiä, ennenkuin ukko alkaisi toimia tasapuolisesti.
Kysyn ,miksi passaat ja olet jo passannut monia vuosia, koska ne lapsetkin olet tehnyt,
Tosilla on tuollainen tapa sanoa, ihan kuten omallakin mmiehelläni. Se on puolustelua. Mieheni on pessyt saunamme kerran 7 vuoden aikana, ja tämä johtui siitä että HÄNEN lapsensa oli sotkenut sen ja sanoin etten siivoa sellaista jonka hänen lapsensa on tahallaan sotkenut. Meillä saunotaan paljon, ja meillä on kaksi saunaa. Toisen niistä mies on imuroinut kerran. Kun kysyin että huomaako hän ettei koskaan siivoa meillä saunaa, hän vetoaa että onhan hän siivonnut, imuroinut kerran toisen, ja pessyt kerran toisen, siinä on jo 2 kertaa. Tuo on puolustelua siihen ettei voi sanoa ettei hän muka IKINÄ tee mitään, kun onhan hän tehnyt.
Kerran heitin takaisin kun hän kysyi miksei meillä ole ikinä tietynlaista spesifiä toimintaa makkarissa, että onhan meillä ollut kerran 5v sitten. Että hän voi nyt loppuikänsä muistella sitä yhtä kertaa kun tulee mieleen valittaa ettei meillä sellaista MUKA ole koskaan. Meni viesti perille.
Prismassa käyminen on kamalinta kidutusta koskaan.
Parempi antaa naisen hoitaa ostokset, se on paljon tehokkaampaa kaikkien kannalta. Nainen sen kuitenkin tietää mitä puuttuu, mistä kaikki löytyy kaupassa ja mitä jugurttimerkkiä pitää kenellekin olla.
Mies on liian suurpiirteinen siihen mikromanagerointiin. Kunhan kyyditsee ja kantaa painavat kassit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti on yllättävän vaikeaa löytää kaupasta juuri niitä oman kodin tuotteita, jos ei itse vastaa kaupassa käymisestä. Kotona maitopurkki on maitopurkki, josta muistaa ehkä että siinä on joku kuva ja väriltään sininen. Sitten kaupassa pitäisi osata valita juuri se oikea luomu/laktoositon/rasvapitoisuus/jne. parin kymmenen eri maidon joukosta. Ja kotona sitten pyöritellään silmiä, kun mies ei osaa edes oikeaa maitoa ostaa...
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti on yllättävän vaikeaa löytää kaupasta juuri niitä oman kodin tuotteita, jos ei itse vastaa kaupassa käymisestä. Kotona maitopurkki on maitopurkki, josta muistaa ehkä että siinä on joku kuva ja väriltään sininen. Sitten kaupassa pitäisi osata valita juuri se oikea luomu/laktoositon/rasvapitoisuus/jne. parin kymmenen eri maidon joukosta. Ja kotona sitten pyöritellään silmiä, kun mies ei osaa edes oikeaa maitoa ostaa...
Tämä on taivahan tosi. Siksi meillä mies on käynyt alusta asti kaupassa, ja hän osaa ottaa puhelimellaan kuva tuotteesta joka kotona on loppu, jotta löytää saman kaupasta. Itselläni on valokuvamuistin tyyppinen muisti tähän liittyen, joten vaikeuksia ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käviskö hän kaupassa jos pyytäisit?
Kyllä saattaisi käydä, mutta jos on sovittu että on hänen vuoronsa käydä vkl kaupassa, niin se on sellaista ihmeellistä vitkuttelua ja vatkuttelua, siitä kaupasta käymisestä tehdään ihan hirveä numero ja vähän jo ongelmakin. Kysellään ensin aina vaan mitä sieltä ostetaan, sitten pähkäillään jopa päivä tolkulla milloin se kaupassa käynti toteutetaan. Mitään ei voida suunnitella muuta sille päivälle, kun miehen pitää mennä kauppaan. Sanotaan nyt vaikka että ystävät pyytävät piknikille, niin ei käy, koska miehen pitää mennä kauppaan. En edes osaa selittää, ottaa niin paljon päähän, et helpompi vaan hoitaa itse vähin äänin ja ärsyttää sekin sitten ihan kauheasti.
Välillä tulee sellainen olo, et tekee tahalteen kaupassa käymisestä kauhean ongelman, jotta minä vaan hoitaisin sen alta pois. Tavallaan kyllä koen sen helpommaksi niin.
Joko mies on masentunut tai muuten alentunut toimintakyky, tai sitten hän on ihan täysi vässykkä peräkamarin poika, mikä tarvii kunnon potkun persukselle aka sulta sellaset kilarit ja vaatimus muutoksesta tai uhkana ero, että jo alkaa tapahtumaan. Uskomatonta meininkiä. En katselis hetkeäkään.
Käsittämätöntä. Kyllä normaali ja reilu mies käy kaupassa ja tuo molemmille ruokia oma-aloitteisesti, ja "jopa" laittaa ruokaa ihan pyytämättä.
Ensimmäisen sivun kommentti palleja nuolevista koirista osui naulan kantaan. Miehet vapaamatkustaa, koska tietävät että nainen hoitaa kuitenkin eikä heitä laiteta teeskennellystä osaamattomuudestaan vastuuseen. Tosiaan, ovatko miehenne töissäkin noin avuttomia, vai onko töissä mies oikeinkin pätevä ja terävä? Kotiin saapuessa vaan taantuu lapseksi. Älkää sietäkö tuota naiset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tuttua meilläkin.
Ihan kuten muutkin jo keyjussa kertoneet, enpä olisi tiennyt 20-vuotiaana millainen miehestä vielä tulee.
Tuolloin oli oikein aikaansaava, asuntonsa siisti, työasiat kunnossa, laittoi minulle ihania ruokia, huolehti mumminsa kauppa-asiat ja talkoili harrastukseensa liittyen.
Lasten saaminen muutti jotain perustavanlaatuista. Emmekä todellakaan rynnänneet naimisiin ja lastentekoon suinpäin, ehdimme asua yhdessä lähes viisi vuoita ennen häitä ja esikoinen syntyi reilu vuosi häiden jälkeen.
Onneksi lapsiluku jäi kahteen, muuten nykyinen arki olisi täysin kestämätöntä.
Mieheni on muuttunut vuosien saatossa puhumattomaksi, tekemättömäksi, omassa kuplassaan eläväksi vieraaksi.
Mikään määrä keskustelua, seksiä, huomioimista, sopimista, you name it, ei auta.
Jos tekee jotain, tekeminen on nimellistä, usein jouduin tekemään kyseisen työn sitten loppuun tai siistimään jäljet, kun mies on tehnyt jotain. Ja se järjetön marttyyyrishow! Mikään siivous, kauppareissu, pyykkääminen, pihatyö jne. ei ole sen marttyroinnin ja venkoilun arvoista.
Eroa olen miettinyt monta kertaa, ja tuonut esille haluni erota. Mieheni ei oikeasti ymmärtänyt tätä ja siirtyi todella outoon käytökseen, en muuta pois, kukaan ei muuta pois, taloa ei myydä, keta kaikkiaan iski pyllynsä kenttään tässä kohdin. Mieleen tuli uhma-ikäinen, joka on tottunut saamaan tahtonsa lävitse. Ehkäpä mieheni on juuri tällainen pohjimmiltaan.
Jokin minussa varoitti eroamasta, jokin kertoi minulle, että lapset ovat jo isoja teinejä, kun he lähtevät, lähden minäkin samalla, juuri nyt tuo taistelu eroamisesta ei ole sen arvoista.
Kyllä, tiedän että mieheni käyttäytyy näin koska voi. Ja se on kurjaa ja inhottavaa. Mutta jos minä lopetan perheestä huolehtimisen, kukaan ei huolehdi ja tämä osuu lapsiin kipeimmin.
Vaikka ovatkin jo teinejä, tarvitsevat ainakin yhden huolehtivan, luotettavan, jämäkän ja samalla lämpimän vanhemman.
Minulla ja teineillä on hyvät ja läheiset välit, mieheni taas on käytökseltään välillä itsekin niin teini, ettei pysty rakentamaan järkevää suhdetta omiin lapsiinsa.
Saattaa vaatia heiltä sellaista, mihin ei itse pysty ja toisaalta kun lapset tarvitsisivat aikuista, katoaa kuplaansa.
Lasten ollessa pienempiä, paikkasin tätä vajetta, tuin mieheni isyyttä kaikin tavoin, nyt tyydyn enää puskurin rooliin isän ja teinien välissä.
Eroamista tämäkin on jarruttanut, en halua mieheni olevan yksin lasten kanssa kovinkaan pitkiä aikoja.
Olen miettinyt paljon mistä mieheni muutos lasten saamisen jälkeen on johtunut. Olen myös pohtinut, oliko varoitusmerkkejä näkyvissä aiemmin. Kumpaankaan kysymykseen ei ole varmoja vastauksia, en tiedä. Ehkä vadtaus on juuri se, että aivan kuin koira nuolee kiveksiään, koska voi, on miehiä, jotka lusmuilevat, käyttäytyvät ikävästi, koska vain voivat.
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttua meilläkin.
Ihan kuten muutkin jo keyjussa kertoneet, enpä olisi tiennyt 20-vuotiaana millainen miehestä vielä tulee.
Tuolloin oli oikein aikaansaava, asuntonsa siisti, työasiat kunnossa, laittoi minulle ihania ruokia, huolehti mumminsa kauppa-asiat ja talkoili harrastukseensa liittyen.
Lasten saaminen muutti jotain perustavanlaatuista. Emmekä todellakaan rynnänneet naimisiin ja lastentekoon suinpäin, ehdimme asua yhdessä lähes viisi vuoita ennen häitä ja esikoinen syntyi reilu vuosi häiden jälkeen.
Onneksi lapsiluku jäi kahteen, muuten nykyinen arki olisi täysin kestämätöntä.
Mieheni on muuttunut vuosien saatossa puhumattomaksi, tekemättömäksi, omassa kuplassaan eläväksi vieraaksi.
Mikään määrä keskustelua, seksiä, huomioimista, sopimista, you name it, ei auta.
Jos tekee jotain, tekeminen on nimellistä, usein jouduin tekemään kyseisen työn sitten loppuun tai siistimään jäljet, kun mies on tehnyt jotain. Ja se järjetön marttyyyrishow! Mikään siivous, kauppareissu, pyykkääminen, pihatyö jne. ei ole sen marttyroinnin ja venkoilun arvoista.
Eroa olen miettinyt monta kertaa, ja tuonut esille haluni erota. Mieheni ei oikeasti ymmärtänyt tätä ja siirtyi todella outoon käytökseen, en muuta pois, kukaan ei muuta pois, taloa ei myydä, keta kaikkiaan iski pyllynsä kenttään tässä kohdin. Mieleen tuli uhma-ikäinen, joka on tottunut saamaan tahtonsa lävitse. Ehkäpä mieheni on juuri tällainen pohjimmiltaan.
Jokin minussa varoitti eroamasta, jokin kertoi minulle, että lapset ovat jo isoja teinejä, kun he lähtevät, lähden minäkin samalla, juuri nyt tuo taistelu eroamisesta ei ole sen arvoista.
Kyllä, tiedän että mieheni käyttäytyy näin koska voi. Ja se on kurjaa ja inhottavaa. Mutta jos minä lopetan perheestä huolehtimisen, kukaan ei huolehdi ja tämä osuu lapsiin kipeimmin.
Vaikka ovatkin jo teinejä, tarvitsevat ainakin yhden huolehtivan, luotettavan, jämäkän ja samalla lämpimän vanhemman.
Minulla ja teineillä on hyvät ja läheiset välit, mieheni taas on käytökseltään välillä itsekin niin teini, ettei pysty rakentamaan järkevää suhdetta omiin lapsiinsa.
Saattaa vaatia heiltä sellaista, mihin ei itse pysty ja toisaalta kun lapset tarvitsisivat aikuista, katoaa kuplaansa.
Lasten ollessa pienempiä, paikkasin tätä vajetta, tuin mieheni isyyttä kaikin tavoin, nyt tyydyn enää puskurin rooliin isän ja teinien välissä.
Eroamista tämäkin on jarruttanut, en halua mieheni olevan yksin lasten kanssa kovinkaan pitkiä aikoja.
Olen miettinyt paljon mistä mieheni muutos lasten saamisen jälkeen on johtunut. Olen myös pohtinut, oliko varoitusmerkkejä näkyvissä aiemmin. Kumpaankaan kysymykseen ei ole varmoja vastauksia, en tiedä. Ehkä vadtaus on juuri se, että aivan kuin koira nuolee kiveksiään, koska voi, on miehiä, jotka lusmuilevat, käyttäytyvät ikävästi, koska vain voivat.
Juu, tuttua.
Olen miettinyt voisiko muutos johtua siitä, kun tuli lapsia. Meille tuli vielä pari koiraakin. Hoiva valui muualle ja siitä mies pahastui. Koki, että elämään osallistuminen olisi minun auttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selkeesti vaativan alan asiantuntijalla valintana tuommoiset miehet.
Olisko tästä aiheesta ( edes sivuten ) ollut jo aiemmin tehtyä ketjua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmonen mies sitten kuitenkin piti valita?
Vierailija kirjoitti:
Olisko tästä aiheesta ( edes sivuten ) ollut jo aiemmin tehtyä ketjua?
Ei, sillä kestosyntipukin on oltava etusivulla kestona.
Tuolle on ihan oikea termikin. Weaponized incompetence. Eli esitetään ettei muka osata tai tehdään tahallaan niin huonosti ettei tarvitse tehdä enää uudestaan. Ei yksinkertaisesti kenelläkään (paitsi ehkä jos on pahasti kehitysvammainen) voi olla vaikeuksia aivan perus kodinhoidon asioissa. Vai väitättekö että muka uskoisitte jos naispuolinen työkaverinne väittäisi ettei osaa käydä kaupassa tai pestä vessaa, ei vaan luonnistu vaikka kuinka harjoittelee? Come on, siivoojina on paljon miehiä ja oikein hyvin pysyy moppi kädessä. Teidän miehet kusettaa teitä ja vapaamatkustavat kun ovat niin oppineet tekemään. Kannattaa ihan oikeasti harkita sitä eroa, miksi pitäisi alkaa kouluttamaan aikuista ihmistä jolla ei ole edes halua oppia? Onko ihme kun erot tulee aina miehille niin yllätyksenä kun kaikkihan oli tosi hyvin...
Täällä on jatkuvasti samankaltaisia aloituksia miesten 'loisimisesta'. Ihmettelen aidosti, miten naiset alistuvat tähän ja päästävät elämän tuohon pisteeseen. Siis onko mies lasten myötä muuttunut vai ollut aina saamaton tossu? Auttaisko tuollaisissa tapauksissa ihan viikottainen exceltaulukko, johon merkitään joka päivälle kummankin työtehtävät. Ja esim. ruokalista tehdään viikottain, jotta mies tietää mitä ostaa kaupasta. Ei ne sanomalla mihinkään muutu, kun palvelu pelaa noin hyvin.
Olen itse lapseton sinkku ja koen näitä lukiessani tehneeni oikean valinnan. Tuollainen palvelijana toimiminen tappaa pikkuhiljaa rakkauden väliltänne ja/tai ajaa sinut burn out -pisteeseen.
Ensimmäinen toimenpide AP:lla pitäisi olla miehen ruokaostoksista valittamisen lopettaminen. Se, että haluaa mikromanageroida mitä, milloin ja kuinka paljon syödään ja samalla sysätä kaupassa käynnin toisen harteille ei vain toimi. Einesten osto voi toimia joten kuten, mutta vähänkään vaativampiin kokkauksiin pitää olla resepti tiedossa, että osaa ostaa oikeita aineksia oikean määrän. Eli parhaiten toimii se, että kokkaaja ostaa tai tilaa itse. Toki voitte jakaa kokkausvuoroja niin, että molemmat tekevät vuorollaan mitä haluavat.
Miksi naiset ottavat miehikseen kaiken maailman urpoja?
Fiksuja , kohteliaita ja auttavaisia sekä rakastavia miehiäkin olisi olemassa,
Alue: Aihe vapaa
Mikä siinä on vaikeaa tehdä kauppalistaa ennen kauppaan menemistä. "Ostaa samoja juttuja mitä aina ostetaan"?? Johan tuolla menolla menee tuoreet pilalle ja mustapippuri ja kasvisliemijauhe on aina loppu.
Toki se mies voisi varmaan kaapeistakin päätellä mitä puuttuu, mutta jos hän ei vastaa pääosin ruuanlaitosta, olisi sen, joka vastaa ihan hyvä kertoa mitä ajatteli laittaa.
Teen minä itsellenikin kauppalistan, sillä seurauksella, että ruokakauppaan menee ehkä kolmannes siitä, kun puoliso käy.