Rivatril loppui apteekeista

Tämäkin ketju taas ylhäällä. Olen ollut lokakuun alusta asti ilman vakio Rivatril -lääkitystäni ja olo on mennyt ajan myötä vaan huonommaksi, isona syynä kyvyttömyys nukkua Opamoxilla kuin muutaman tunnin. Päätä särkee herätessä jo ja kovenee iltaa kohti, väsyttää, ei meinaa jaksaa mitään, mutta väsymyksestä huolimatta ei pysty nukkumaan paljoa koska minun krooninen unettomuuteni on niin paha etten nukahda tai pysy unessa ollenkaan ilman lääkkeitä ja Opamox ei montaa tuntia vaikuta. Kun vaikutus loppuu, pulssi nousee, tulee levoton olo enkä voi enää nukkua. Olen harkinnut tuon vaihtoehtoisen lääkkeen reseptin hakua mutta kun sitäkään ei näköjään saa koko maasta oikein, niin lieneekö hyötyä. 

Vierailija kirjoitti:

Hei teille kommentaattoreille. Rivatrilia käytetään useissa neurologisissa sairauksissa, mm.epilepisian hoitoon. Varmastikin valtaosa käyttäjistä ovat näitä neuron potilaita. En edes ymmärtä, miksi ja kenelle sitä määrättäisiin psyk oireisiin.

No kyllä sitä käytetään myös krooniseen unettomuuteen ja rauhoittavana lääkkeenä silloin kun tarvitaan pitkäaikaista vaikutusta, eikä esim. vain tietyssä tilanteessa kuten esiintymisjännitykseen. 

Xanor on tehokas. Löytyy sekä lyhytvaikutteisena että pitkävaikutteisena.

rekan alle ajo on paras hoito vaivoihin tässä kommunisti maassa.

Paras lääke paniikkihäiriöön, kyllästyin jo kymmenen vuotta sitten hoitavien tahojen asenteisiin ja lopetin käytön, siirryin ainoaan lailliseen depressanttiin eli alkoholiin, tuhoaa aivot ja kehon mutta minkäs teet. Välillä ostan pamia katukaupasta. Harvoin tosin. Työkyvyttömänä jo 20 vuotta ja hautaan asti, kun ei saa toimivia lääkkeitä mutta mikäs tässä, veronmaksajat maksaa.

Hyi, mikä lääke. Teki minusta iloisesta ihmisestä täysin ilottoman ameeban. Olin kuin mikäkin masentunut rekvisiitta-nukke tuon kanssa. Lihasjännityksiin ja migreeninestoon oli määrätty. Mikään ei tuntunut miltään tuon kanssa. Ennen oli nauranut ja ollut kiinnostunut asioista. Tuon kanssa ei kiinnostanut eikä naurattanut.

Hyvänen aika miten sairaita ihmisiä on palsta pullollaan! On mullakin traumoja, mut ei tulis mieleenkään ripustautua bentsoihin ja muihin vuosikaudet. Ootteko yrittäny mitenkään muuten parantaa itseänne kuin turruttamalla eri mömmöillä?

Vierailija kirjoitti:

Hyi, mikä lääke. Teki minusta iloisesta ihmisestä täysin ilottoman ameeban. Olin kuin mikäkin masentunut rekvisiitta-nukke tuon kanssa. Lihasjännityksiin ja migreeninestoon oli määrätty. Mikään ei tuntunut miltään tuon kanssa. Ennen oli nauranut ja ollut kiinnostunut asioista. Tuon kanssa ei kiinnostanut eikä naurattanut.

Ei sitten sopinut sinulle selvästi. Yleensä useimmilla ei aiheuta tuollaista ollenkaan, nuo on enemmänkin tiettyjen masennuslääkkeiden kohtuu yleisiä sivuvaikutuksia. Mutta yksilöllistä aina on tietysti. Itselleni Rivatril ei aiheuta minkäänlaista mielialan muutosta, pelkästään rauhoittaa hyvin luonnollisen tuntuisesti, ei tunnu mitään erityistä "lääkeoloa" vaan vain kuin vähän olisi kierrokset säädetty pienemmälle. Asiat tuntuu edelleen ja naurattaa. Mutta sydän ei hakka, jalat eivät ole öisin levottomat, pystyy keskittymään eikä ajatukset laukkaa edes taas tuhatta ja sataa.

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin ketju taas ylhäällä. Olen ollut lokakuun alusta asti ilman vakio Rivatril -lääkitystäni ja olo on mennyt ajan myötä vaan huonommaksi, isona syynä kyvyttömyys nukkua Opamoxilla kuin muutaman tunnin. Päätä särkee herätessä jo ja kovenee iltaa kohti, väsyttää, ei meinaa jaksaa mitään, mutta väsymyksestä huolimatta ei pysty nukkumaan paljoa koska minun krooninen unettomuuteni on niin paha etten nukahda tai pysy unessa ollenkaan ilman lääkkeitä ja Opamox ei montaa tuntia vaikuta. Kun vaikutus loppuu, pulssi nousee, tulee levoton olo enkä voi enää nukkua. Olen harkinnut tuon vaihtoehtoisen lääkkeen reseptin hakua mutta kun sitäkään ei näköjään saa koko maasta oikein, niin lieneekö hyötyä. 

Toi kuulostaa ihan tavallisen työssäkäyvän perheenäidin elämältä, eikä ainakaan mulle ole mitään Opamoxeja määrätty... Mitä jos vaan jatkaisit elämää normaalisti, vaikka pulssi nousee ja päätä välillä jomottaa? Tai nukkuu huonosti, ei aikuiselle tapahdu mitään vaikkei aina saisi 8h unta. Sit vaan jaksetaan seuraava päivä kahvin voimalla. Sitä se on muillakin, en nyt ihan ymmärrä miten kaikkeen määrätään psyykenlääke.

Vierailija kirjoitti:

Hyvänen aika miten sairaita ihmisiä on palsta pullollaan! On mullakin traumoja, mut ei tulis mieleenkään ripustautua bentsoihin ja muihin vuosikaudet. Ootteko yrittäny mitenkään muuten parantaa itseänne kuin turruttamalla eri mömmöillä?

Itselläni ei edes ole mitään erityisiä traumoja tai ongelmia muuta kuin se, että noin 25-vuotiaana yhtäkkiä ilman syytä en pystynyt enää nukkumaan vaikka olisin kuinka väsynyt ja myös lepopulssi nousi jonnekin 120 paikkeille. Ensin tutkittiin toki fyysisiä mahdollisia syitä koska mulla ei ollut psyykkisesti mitään masennus-, ahdistus tms. oireita muuta kuin toki tietynlainen levottomuus joka tuli siitä kun kroppa oli niin ylikierroksilla.

Mutta kun ei fyysisiä syitä löytynyt päädyin psykiatrille ja terapiaan. Terapia osoittautui ihan turhaksi, koska tosiaan ei ollut mitään traumoja tai muuta ihmeempää käsiteltävää. Ehkä se sentään vähän itsetuntemusta lisäsi, kun siellä kymmeniä tunteja kävi juttelemassa mitä haluaa elämässä ja mikä pidättelee yms. eli ei ihan hyödytön, vaikkei se siihen unettomuuteen mitään auttanut. Kokeiltiin väsyttävää masennuslääkettä paria merkkiä, toinen niistä lihotti 30 kg mutta ei auttanut unettomuuteen. Kokeiltiin beetasalpaajia. Kokeiltiin jopa neuroleptiä (Ketipinor) joka alkuun rauhoitti mutta minulle tuli pakkoliikkeitä ja verensokerit meni sekaisin joten lopetin. Tehtiin unipatjatutkimuksia, kävin unihygieniakurssin jolla mm. mindfulnessia myös. Ei apua. Lopulta löytyi onneksi Rivatril, joka toimi mutta ei tullut sivuvaikutuksia. Mutta niin aika lailla on yritetty muunlaistakin, kyllä se varmaan kaikkien mielestä olisi kivoin jos ei tarvisi mitään lääkettä koko ajan, mutta aina se ei onnistu ja minusta silloin kivampi olla toimintakykyinen edes lääkkeen avulla kuin olla toimintakyvytön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvänen aika miten sairaita ihmisiä on palsta pullollaan! On mullakin traumoja, mut ei tulis mieleenkään ripustautua bentsoihin ja muihin vuosikaudet. Ootteko yrittäny mitenkään muuten parantaa itseänne kuin turruttamalla eri mömmöillä?

Itselläni ei edes ole mitään erityisiä traumoja tai ongelmia muuta kuin se, että noin 25-vuotiaana yhtäkkiä ilman syytä en pystynyt enää nukkumaan vaikka olisin kuinka väsynyt ja myös lepopulssi nousi jonnekin 120 paikkeille. Ensin tutkittiin toki fyysisiä mahdollisia syitä koska mulla ei ollut psyykkisesti mitään masennus-, ahdistus tms. oireita muuta kuin toki tietynlainen levottomuus joka tuli siitä kun kroppa oli niin ylikierroksilla.

Mutta kun ei fyysisiä syitä löytynyt päädyin psykiatrille ja terapiaan. Terapia osoittautui ihan turhaksi, koska tosiaan ei ollut mitään traumoja tai muuta ihmeempää käsiteltävää. Ehkä se sentään vähän itsetuntemusta lisäsi, kun siellä kymmeniä tunteja kävi juttelemassa mitä haluaa elämässä ja mikä pidättelee yms. eli ei ihan hyödytön, vaikkei se siihen unettomuuteen mitään auttanut. Kokeiltiin väsyttävää masennuslääkettä paria merkkiä, toinen niistä lihotti 30 kg mutta ei auttanut unettomuuteen. Kokeiltiin beetasalpaajia. Kokeiltiin jopa neuroleptiä (Ketipinor) joka alkuun rauhoitti mutta minulle tuli pakkoliikkeitä ja verensokerit meni sekaisin joten lopetin. Tehtiin unipatjatutkimuksia, kävin unihygieniakurssin jolla mm. mindfulnessia myös. Ei apua. Lopulta löytyi onneksi Rivatril, joka toimi mutta ei tullut sivuvaikutuksia. Mutta niin aika lailla on yritetty muunlaistakin, kyllä se varmaan kaikkien mielestä olisi kivoin jos ei tarvisi mitään lääkettä koko ajan, mutta aina se ei onnistu ja minusta silloin kivampi olla toimintakykyinen edes lääkkeen avulla kuin olla toimintakyvytön.

Ei mikään masennuslääke lihota 30 kg, siinä tabletissa ei taida olla yhtään kaloria. Vähän selityksen makua taas, onhan se lääke helppo vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sain Opamoxia tilalle. Paska lääke koska niin lyhytvaikutteinen. Mulla vaikeaan krooniseen unettomuuteen + ahdistuneisuuteen siis Rivatril ollut jo 10 vuotta ja se käytännössä pelasti mun elämän, työkyvyttömyyseläkettäkin ennen sitä harkittiin... Nyt Opamox ja saan sillä sentään ehkä 5 tuntia nukuttua, sen jälkeen puolesta päivästä alkaen v-mäinen olo kun bentso poistuu elimistöstä. Rivalla tuollaista ei tule koska puoliintuu niin hitaasti ettei pitoisuus mene koskaan nollaan.

Kauanko tästä vaihdosta on aikaa? Millaisella annostuksella oli Rivatril? Onko sulla ollut vieroitusoireita?

Ap.

Vaihdosta on puolisentoista viikkoa. Mulla on perusannos Rivatrilia vakiintunut 2 mg päivässä. Alkuun oli isompi mutta vuosia jo tuo riittänyt. Opamoxin kanssa nyt ollut niin että kun otan sitä, niin 5-8 tuntia on ihan ok olo, mutta sen jälkeen lääkkeen vaikutus alkaa vähetä ja tulee levoton ja v*tuttava olo. Herään unestakin tuohon kun vaikutus loppuu. Hätätapauksessa otan lisää Opamoxia päivän mittaan mutta yritän välttää, en haluaisi nyt tuon lääkkeen takia kehittää mitään bentsotoleranssia, kun niin mukavasti on mennyt Rivatrilin kanssa pienellä vakioannoksilla vuosia. Jos meinaan alkaisin aina tuota Opamoxia nappailemaan kun vähän ahdistaa niin luultavasti tulisi päivää kohti aika paljon. Olen ottanut toistaiseksi vain iltaisin ja pari kertaa hätätapauksessa päivällä lisää. Kuun lopulla lupailtiin että voisi taas Rivatrilia saada, yritän sinnitellä  sinne asti vaikka välillä onkin paskamainen olo ja esim. työteho kärsii siitä.  

Ihmettelen, miksei lääkäri halunnut korvata Rivatrilia Diapamilla, jos haluttiin mahdollisimman samankaltainen bentsodiatsepiini. Sen puoliintumisaika on pitkä kuten Rivatrilinkin. Selkeästi jonkinlainen riippuvuus sulle kehittynyt, ja siitä tulee nuo oireet.

Kuitenkin olen sitä mieltä, että jos ihminen pysyy työkykyisenä lääkkeen avulla ja ilman sitä ei, fyysinen koukku on sivuseikka. Lääkärit eivät esimerkiksi pregabaliinin kohdalla ole kiinnostuneet riippuvuudesta lähes ollenkaan, vaikka siihenkin riippuvuus herkästi syntyy, mutta bentsojen kohdalla ollaan hysteerisiä asian suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin ketju taas ylhäällä. Olen ollut lokakuun alusta asti ilman vakio Rivatril -lääkitystäni ja olo on mennyt ajan myötä vaan huonommaksi, isona syynä kyvyttömyys nukkua Opamoxilla kuin muutaman tunnin. Päätä särkee herätessä jo ja kovenee iltaa kohti, väsyttää, ei meinaa jaksaa mitään, mutta väsymyksestä huolimatta ei pysty nukkumaan paljoa koska minun krooninen unettomuuteni on niin paha etten nukahda tai pysy unessa ollenkaan ilman lääkkeitä ja Opamox ei montaa tuntia vaikuta. Kun vaikutus loppuu, pulssi nousee, tulee levoton olo enkä voi enää nukkua. Olen harkinnut tuon vaihtoehtoisen lääkkeen reseptin hakua mutta kun sitäkään ei näköjään saa koko maasta oikein, niin lieneekö hyötyä. 

Toi kuulostaa ihan tavallisen työssäkäyvän perheenäidin elämältä, eikä ainakaan mulle ole mitään Opamoxeja määrätty... Mitä jos vaan jatkaisit elämää normaalisti, vaikka pulssi nousee ja päätä välillä jomottaa? Tai nukkuu huonosti, ei aikuiselle tapahdu mitään vaikkei aina saisi 8h unta. Sit vaan jaksetaan seuraava päivä kahvin voimalla. Sitä se on muillakin, en nyt ihan ymmärrä miten kaikkeen määrätään psyykenlääke.

Tiedätkö pidemmän päälle 3-4 tunnin unet vuorokaudessa alkaa tehdä aika mielenkiintoisia ongelmia. Ei siinä kahvit auta, eikä energiajuomatkaan. Hereillä pysyminenhän mulla ei ole ongelma, eikä virkeys, sitä on ilman rauhoittava lääkettä ihan liikaakin ja sitä enemmän mitä enemmän valvon. Mutta keskittyminen, muisti, kyky olla paikallaan yms. alkaa brakata mikä häiritsee insinöörityön hoitamista. Ennen kuin mulle löytyi lääkitys olin tosiaan pitkään sairaslomillakin ja jopa eläkkeen otti psykiatri puheeksi. Eli ei nyt ihan varmaan sitä vaan mitä muillakin - minä en tosiaan pystynyt siinä tilassa toimimaan ollenkaan kun ei ollut toimivaa lääkettä. Esim. unien näkeminen valveilla on aika jännää kun ei tiedä koskaan mikä on oikeaa maailmaa ja mikä hallusinaatiota joka johtuu siitä että unennäkö alkaa päivällä hereillä kun ei ole nukkunut tarpeeksi... Tällä Opamoxilla onnistun tosiaan sen 3-4 h yössä nukkumaan joten ei ole tuolle tasolle mennyt, mutta työ kyllä kärsii vakavasti kun ei muisti toimi eikä keskittyminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvänen aika miten sairaita ihmisiä on palsta pullollaan! On mullakin traumoja, mut ei tulis mieleenkään ripustautua bentsoihin ja muihin vuosikaudet. Ootteko yrittäny mitenkään muuten parantaa itseänne kuin turruttamalla eri mömmöillä?

Itselläni ei edes ole mitään erityisiä traumoja tai ongelmia muuta kuin se, että noin 25-vuotiaana yhtäkkiä ilman syytä en pystynyt enää nukkumaan vaikka olisin kuinka väsynyt ja myös lepopulssi nousi jonnekin 120 paikkeille. Ensin tutkittiin toki fyysisiä mahdollisia syitä koska mulla ei ollut psyykkisesti mitään masennus-, ahdistus tms. oireita muuta kuin toki tietynlainen levottomuus joka tuli siitä kun kroppa oli niin ylikierroksilla.

Mutta kun ei fyysisiä syitä löytynyt päädyin psykiatrille ja terapiaan. Terapia osoittautui ihan turhaksi, koska tosiaan ei ollut mitään traumoja tai muuta ihmeempää käsiteltävää. Ehkä se sentään vähän itsetuntemusta lisäsi, kun siellä kymmeniä tunteja kävi juttelemassa mitä haluaa elämässä ja mikä pidättelee yms. eli ei ihan hyödytön, vaikkei se siihen unettomuuteen mitään auttanut. Kokeiltiin väsyttävää masennuslääkettä paria merkkiä, toinen niistä lihotti 30 kg mutta ei auttanut unettomuuteen. Kokeiltiin beetasalpaajia. Kokeiltiin jopa neuroleptiä (Ketipinor) joka alkuun rauhoitti mutta minulle tuli pakkoliikkeitä ja verensokerit meni sekaisin joten lopetin. Tehtiin unipatjatutkimuksia, kävin unihygieniakurssin jolla mm. mindfulnessia myös. Ei apua. Lopulta löytyi onneksi Rivatril, joka toimi mutta ei tullut sivuvaikutuksia. Mutta niin aika lailla on yritetty muunlaistakin, kyllä se varmaan kaikkien mielestä olisi kivoin jos ei tarvisi mitään lääkettä koko ajan, mutta aina se ei onnistu ja minusta silloin kivampi olla toimintakykyinen edes lääkkeen avulla kuin olla toimintakyvytön.

Ei mikään masennuslääke lihota 30 kg, siinä tabletissa ei taida olla yhtään kaloria. Vähän selityksen makua taas, onhan se lääke helppo vaihtoehto.

Mutta lääke voi vaikuttaa kehon metaboliaan, jolloin kiloja kertyy, kun keho ei enää toimi normaalisti. Toki sitten voi menetellä niin kuin minä anorektikkona kilpirauhasen vajaatoiminnan puhjetessa, että kun normaalilla syömisellä paino nousee, ei juuri syö. Se sitten taas johtaa kuitenkin ravintoaineiden puutoksiin, joten ei ole suositeltavaa sekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvänen aika miten sairaita ihmisiä on palsta pullollaan! On mullakin traumoja, mut ei tulis mieleenkään ripustautua bentsoihin ja muihin vuosikaudet. Ootteko yrittäny mitenkään muuten parantaa itseänne kuin turruttamalla eri mömmöillä?

Itselläni ei edes ole mitään erityisiä traumoja tai ongelmia muuta kuin se, että noin 25-vuotiaana yhtäkkiä ilman syytä en pystynyt enää nukkumaan vaikka olisin kuinka väsynyt ja myös lepopulssi nousi jonnekin 120 paikkeille. Ensin tutkittiin toki fyysisiä mahdollisia syitä koska mulla ei ollut psyykkisesti mitään masennus-, ahdistus tms. oireita muuta kuin toki tietynlainen levottomuus joka tuli siitä kun kroppa oli niin ylikierroksilla.

Mutta kun ei fyysisiä syitä löytynyt päädyin psykiatrille ja terapiaan. Terapia osoittautui ihan turhaksi, koska tosiaan ei ollut mitään traumoja tai muuta ihmeempää käsiteltävää. Ehkä se sentään vähän itsetuntemusta lisäsi, kun siellä kymmeniä tunteja kävi juttelemassa mitä haluaa elämässä ja mikä pidättelee yms. eli ei ihan hyödytön, vaikkei se siihen unettomuuteen mitään auttanut. Kokeiltiin väsyttävää masennuslääkettä paria merkkiä, toinen niistä lihotti 30 kg mutta ei auttanut unettomuuteen. Kokeiltiin beetasalpaajia. Kokeiltiin jopa neuroleptiä (Ketipinor) joka alkuun rauhoitti mutta minulle tuli pakkoliikkeitä ja verensokerit meni sekaisin joten lopetin. Tehtiin unipatjatutkimuksia, kävin unihygieniakurssin jolla mm. mindfulnessia myös. Ei apua. Lopulta löytyi onneksi Rivatril, joka toimi mutta ei tullut sivuvaikutuksia. Mutta niin aika lailla on yritetty muunlaistakin, kyllä se varmaan kaikkien mielestä olisi kivoin jos ei tarvisi mitään lääkettä koko ajan, mutta aina se ei onnistu ja minusta silloin kivampi olla toimintakykyinen edes lääkkeen avulla kuin olla toimintakyvytön.

Ei mikään masennuslääke lihota 30 kg, siinä tabletissa ei taida olla yhtään kaloria. Vähän selityksen makua taas, onhan se lääke helppo vaihtoehto.

Ei se pilleri laihdutakaan, mutta aiheutti minulle, jolle ruoka on ollut pelkkää polttoainetta jota en ole sen ihmeemmin ajatellut, ihan järjettömän makeanhimon. En pystynyt pidättelemään sitä ahmintaa vaikka tiesin että pitäisi. Painonnousu on myös kyseisen lääkkeen mahdollisten sivuvaikutusten listalla, arviolta viidennes käyttäjistä kärsii siitä eli yleinen sivuvaikutus (mirtatsapiini).

Vierailija kirjoitti:

Hei teille kommentaattoreille. Rivatrilia käytetään useissa neurologisissa sairauksissa, mm.epilepisian hoitoon. Varmastikin valtaosa käyttäjistä ovat näitä neuron potilaita. En edes ymmärtä, miksi ja kenelle sitä määrättäisiin psyk oireisiin.

Lukuisat lääkkeet sopivat muihinkin vaivoihin kuin siihen mihin ne on alunperin kehitetty.

Onneksi sopivat, voisi todeta.

Naapurini kauhisteli suurin piirtein toisen naapurin masennuslääkettä. Oli jostain saanut tietää, että toinen käyttää masennuslääkettä.

Jouduin sanomaan, että älä tee mitään johtopäätöksiä kenenkään lääkkeistä, sillä indikaatioita riittää monen vaivan/ ongelman hoitoon mm masennuslääkkeillä. Muunkin kuin masennuksen.

Nisteillä vaikeat ajat nykyään. Rivatril on ehkä koukuttavin bentso, voittehan te uskotella tosin itsellenne mitä haluatte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nauti ihan järjettömistä vierotusoireistasi jos olet syönyt vuosia 6mg rivoja päivittäin 🤣🤣🤣

Mikä niissä toisen refloissa noin paljon naurattaa sinua?

No Kannattaako syödä tuollaisia annoksia vuosikausia joka päivä haloo?

Joidenkin on pakko syödä vieroitusoireita aiheuttavia lääkkeitä, vaikkei haluaisikaan. Esimerkiksi äitini on kärsinyt 30 vuotta pahasta unettomuudesta, eikä yksinkertaisesti nuku ollenkaan ilman lääkkeitä.

Jos löytyy sellainen lääke, johon ei toleranssi kasva ja annos pysyy samana, niin se on  onnenpotku. Ilman untakaan ei voi elää.

Minulla olisi yksi käyttämätön pakkaus tuota. Lääkäri kirjoitti unettomuuteen, mutta käytin toista joten tuo jäi käyttämättä. Harmi vaan, kun sen lahjoittaminen jollekin toiselle ei ole mikään helppo juttu.

Kävin tänään lekurissa 16.11.22 kyseisestä asiasta ja noita Clonazepam tabuja ei ole vieläkään, muutakuin harvoissa apteekeissa, ihme pelleilyä ja rahastusta.

Tosiaan itselläni on mennyt vuosia 32mg päivässä ja useasti riitti nykyään 12mg koska vaikuttaa niin tasaisesti ja ahdistus katosi sillä, mutta nyt kun on tuo jakelupula ja tosiaan noita Clonazepam tabuja ei vieläkään ole apteekeissa, siten että lääkäri olisi voinut vaihtaa rivat niihin, niin päädyttiin temestaan 31mg päivä.

Onko jollakin näistä tietoa, onko hyviä juuri ahdistukseen ja onko joku lääkäri kirjoittanut jo joillekkin tuota Clonazepamia? Koska oma lääkärini sanoi, ettei sitä ole vieläkään. Netin kautta kyllä voi löytää jonkun apoteekin missä on, mutta yleisesti sitä ei ole vieläkään saatavilla.