Lue keskustelun säännöt.
Kahdeksanvuotias tappaa omakasvattamia kaneja?
11.10.2022 |
https://yle.fi/urheilu/3-12654760
-"Muutama vuosi sitten kanit herättivät keskustelua päiväkodissa. Muut lapset halusivat tietää, kuinka viisivuotias Saga pystyy syömään omia kanejaan.
Sivallus, jolla tytär Lindströmin mukaan vastasi, saa isän säteilemään ylpeydestä.
Hän sanoi, että hän on kasvanut oikeassa maailmassa, eikä missään hiton Disney-leffassa."-
Mietin vaan että kehittyykö lapsi aivan "ehjäksi" kun hyppää noin nuorena "oikeaan maailmaan". Kun lapsi tappaa oman kaninsa, niin jotenkin näen siinä yhteyden "lapsisotilaisiin".
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
https://svacs.libguides.com/c.php?g=933180&p=6746397
Vanhoissa kulttuureissa on opetettu metsästys ja teurastus niin pienestä pitäen, kun lapsi kykenee. He elävät luonnonmukaisemmin ja ympäristöystävällisemmin kuin luonnosta vieraantuneet cityihmiset.
Alkuasukkaita soimataan usein yksinkertaisiksi, mutta eivätpä tuhoa planeettaa, vaan elävät tasapainossa ympäristön kanssa. Niin elettiin aikoinaan täälläkin, kunnes tekninen kehitys mahdollisti kulutusjuhlan alkamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 45-vuotias. Katselin pikkutyttönä metsäjäniksien nylkemistä ja ruoaksi valmistamista. Se oli yhteistä aikaa isäni kanssa. En traumatisoitunut.
Nykyään vältän lihansyöntiä, mutta se on taas toinen tarina ja liittyy tuotantoeläinten oloihin.
Miten tuo liittyy siihen että 8 v tappaa itse hoivaamansa kanin?
Kaksi täysin eri tilannetta.Olen jo yli kuusikymppinen. Mummolassani oli 60-luvulla navettakissa, ja kun se sai poikasia, niin mummon kanssa ne laitettiin vesisaaviin, sanomalehteä päälle ja luudalla sitten painettiin päältä niin että pennut hukkuivat. Se oli ihan normaali toimenpide, koska ei niiden kissojen voinut antaa holtittomasti lisääntyä. En traumatisoitunut, enkä kasvanut kieroon.
Onko antaa kirjallinen todistus, ettet kasvanut kieroon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 45-vuotias. Katselin pikkutyttönä metsäjäniksien nylkemistä ja ruoaksi valmistamista. Se oli yhteistä aikaa isäni kanssa. En traumatisoitunut.
Nykyään vältän lihansyöntiä, mutta se on taas toinen tarina ja liittyy tuotantoeläinten oloihin.
Miten tuo liittyy siihen että 8 v tappaa itse hoivaamansa kanin?
Kaksi täysin eri tilannetta.Olen jo yli kuusikymppinen. Mummolassani oli 60-luvulla navettakissa, ja kun se sai poikasia, niin mummon kanssa ne laitettiin vesisaaviin, sanomalehteä päälle ja luudalla sitten painettiin päältä niin että pennut hukkuivat. Se oli ihan normaali toimenpide, koska ei niiden kissojen voinut antaa holtittomasti lisääntyä. En traumatisoitunut, enkä kasvanut kieroon.
Ei tuollaisessa touhussa ole mitään normaalia. Kissat olisi voinut lopettaa armeliaammallakin tavalla. Kieroon olet kasvanut, jos moista pidät normaalina.
Eli miten?
No olen kotoisin maalaistalosta, jossa on tilallakin teurastettu eläimiä, sekä harrastettu metsästystä. Olen siis nähnyt roikkuvia ruhoja ja lihan palottelua jo ihan pienenä. Olen ollut jo lapsena varsin tietoinen, mistä se liha pöytään tulee.Eri asia olisi kuitenkin, että itseä olisi pakotettu jokin eläin tappamaan. Ei minusta kuulu lapselle vielä tuommoinen.
Nuo jutut ovat AINA aikuisesta lähtöisin ja lapselle ihan hirveä ahdistuksen aihe. Eräs mun tuttu vietiin alakouluikäisenä jänis- ja hirvimetsälle ja opetettiin tappamaan. Nyt aikuisena hän on tunnustanut mulle näkevänsä edelleen painajaisia tilanteista, jotka eivät menneetkään "ihan nappiin" ja joista ei saanut kertoa kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 45-vuotias. Katselin pikkutyttönä metsäjäniksien nylkemistä ja ruoaksi valmistamista. Se oli yhteistä aikaa isäni kanssa. En traumatisoitunut.
Nykyään vältän lihansyöntiä, mutta se on taas toinen tarina ja liittyy tuotantoeläinten oloihin.
Miten tuo liittyy siihen että 8 v tappaa itse hoivaamansa kanin?
Kaksi täysin eri tilannetta.Olen jo yli kuusikymppinen. Mummolassani oli 60-luvulla navettakissa, ja kun se sai poikasia, niin mummon kanssa ne laitettiin vesisaaviin, sanomalehteä päälle ja luudalla sitten painettiin päältä niin että pennut hukkuivat. Se oli ihan normaali toimenpide, koska ei niiden kissojen voinut antaa holtittomasti lisääntyä. En traumatisoitunut, enkä kasvanut kieroon.
Onko antaa kirjallinen todistus, ettet kasvanut kieroon?
Tämä ei lainkaan kieroon kasvanut yli kuusikymppinen olisi varmaan pitänyt ylimääräisten suiden eli vauvojenkin hukuttamista ihan normaalina.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on vielä sekin, että tyttö voi muuttaa suunta jossain vaiheessa kasvettuaan, ja voi katkeroitua. Mm. isälleen joka vei hänet tuohon maailmaan niin nuorena.
Tuskin niin käy. Eikä tuo ole nuori. Onhan samanikäisiä metsästäjiäkin!
Itsellekin olis ongelma tappaa kotikania, sen sijaan villijäniksen kyllä tappaisin.
T. Kaupunkilaisnainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 45-vuotias. Katselin pikkutyttönä metsäjäniksien nylkemistä ja ruoaksi valmistamista. Se oli yhteistä aikaa isäni kanssa. En traumatisoitunut.
Nykyään vältän lihansyöntiä, mutta se on taas toinen tarina ja liittyy tuotantoeläinten oloihin.
Miten tuo liittyy siihen että 8 v tappaa itse hoivaamansa kanin?
Kaksi täysin eri tilannetta.Olen jo yli kuusikymppinen. Mummolassani oli 60-luvulla navettakissa, ja kun se sai poikasia, niin mummon kanssa ne laitettiin vesisaaviin, sanomalehteä päälle ja luudalla sitten painettiin päältä niin että pennut hukkuivat. Se oli ihan normaali toimenpide, koska ei niiden kissojen voinut antaa holtittomasti lisääntyä. En traumatisoitunut, enkä kasvanut kieroon.
Onko antaa kirjallinen todistus, ettet kasvanut kieroon?
Tuon toiminnan pitäminen normaalina kertoo, että ei ole kunnossa. Eläinkin suree pentujaan ja pennut kärsii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 45-vuotias. Katselin pikkutyttönä metsäjäniksien nylkemistä ja ruoaksi valmistamista. Se oli yhteistä aikaa isäni kanssa. En traumatisoitunut.
Nykyään vältän lihansyöntiä, mutta se on taas toinen tarina ja liittyy tuotantoeläinten oloihin.
Miten tuo liittyy siihen että 8 v tappaa itse hoivaamansa kanin?
Kaksi täysin eri tilannetta.Olen jo yli kuusikymppinen. Mummolassani oli 60-luvulla navettakissa, ja kun se sai poikasia, niin mummon kanssa ne laitettiin vesisaaviin, sanomalehteä päälle ja luudalla sitten painettiin päältä niin että pennut hukkuivat. Se oli ihan normaali toimenpide, koska ei niiden kissojen voinut antaa holtittomasti lisääntyä. En traumatisoitunut, enkä kasvanut kieroon.
Ei tuollaisessa touhussa ole mitään normaalia. Kissat olisi voinut lopettaa armeliaammallakin tavalla. Kieroon olet kasvanut, jos moista pidät normaalina.
Eli miten?
Anna kun arvaan: viedä eläinlääkärille ja sen jälkeen tuhkauurna kuvan kanssa hyllyyn "alttarille", kuten täällä jollain normaalilla ihmisellä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 45-vuotias. Katselin pikkutyttönä metsäjäniksien nylkemistä ja ruoaksi valmistamista. Se oli yhteistä aikaa isäni kanssa. En traumatisoitunut.
Nykyään vältän lihansyöntiä, mutta se on taas toinen tarina ja liittyy tuotantoeläinten oloihin.
Miten tuo liittyy siihen että 8 v tappaa itse hoivaamansa kanin?
Kaksi täysin eri tilannetta.Olen jo yli kuusikymppinen. Mummolassani oli 60-luvulla navettakissa, ja kun se sai poikasia, niin mummon kanssa ne laitettiin vesisaaviin, sanomalehteä päälle ja luudalla sitten painettiin päältä niin että pennut hukkuivat. Se oli ihan normaali toimenpide, koska ei niiden kissojen voinut antaa holtittomasti lisääntyä. En traumatisoitunut, enkä kasvanut kieroon.
Onko antaa kirjallinen todistus, ettet kasvanut kieroon?
Ainakin yhteen työpaikkaan oli koko päivän kestävä psykologinen testaus. Sain erittäin myönteisen lausunnon. En ole elämäni aikana turvautunut mielenterveyspalveluihin, joten sellaista kirjallista todistusta ei ole.
Kukahan tuonkin "Elämä ei ole Disney-leffa" on oikein keksinyt. Jotkuthan niistä on tosi synkkiä, dystooppisia, esim. Hiidenpata 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pikkulapsen voi "karaista" tappamaan omat lemmikkinsä siinä kuin ihmisiäkin. Ihan toinen juttu se, mitä se tekee henkiselle terveydelle.
Hyvää tekee. Pysyy "ehjänä", toisin kuin pumpulipullamössöt, jotka joutuvat jo alle parikymppisenä syömään psyykenlääkkeitä samaa tahtia kuin aamulla muroja.
Ennen joka talossa käytiin metsällä, kalassa ja teurastettiin mm. jouluksi sika ihan omin avuin ja se oli ihan normaalia. Ja normaaleja ihmisiä silloin kasvoikin.Lapsetko nämä asiat silloin hoitivat?
Vanhempiensa kanssa kyllä.
En ole ikinä kuullut moisesta järjestelystä.
Niinpä, et liene muutenkaan kovin hyvin perillä ruokasi alkuperästä.
Ruokani kasvaa maassa, puissa ja pensaissa. Ketään ei tarvitse syömisteni takia tappaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 45-vuotias. Katselin pikkutyttönä metsäjäniksien nylkemistä ja ruoaksi valmistamista. Se oli yhteistä aikaa isäni kanssa. En traumatisoitunut.
Nykyään vältän lihansyöntiä, mutta se on taas toinen tarina ja liittyy tuotantoeläinten oloihin.
Miten tuo liittyy siihen että 8 v tappaa itse hoivaamansa kanin?
Kaksi täysin eri tilannetta.Olen jo yli kuusikymppinen. Mummolassani oli 60-luvulla navettakissa, ja kun se sai poikasia, niin mummon kanssa ne laitettiin vesisaaviin, sanomalehteä päälle ja luudalla sitten painettiin päältä niin että pennut hukkuivat. Se oli ihan normaali toimenpide, koska ei niiden kissojen voinut antaa holtittomasti lisääntyä. En traumatisoitunut, enkä kasvanut kieroon.
Onko antaa kirjallinen todistus, ettet kasvanut kieroon?
Tämä ei lainkaan kieroon kasvanut yli kuusikymppinen olisi varmaan pitänyt ylimääräisten suiden eli vauvojenkin hukuttamista ihan normaalina.
Taisi savossa päin olla "kieroon kasvamaton" jonka lähipiiri tuppasi hukkumaan. On nyt taukoa pitämässä linnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 45-vuotias. Katselin pikkutyttönä metsäjäniksien nylkemistä ja ruoaksi valmistamista. Se oli yhteistä aikaa isäni kanssa. En traumatisoitunut.
Nykyään vältän lihansyöntiä, mutta se on taas toinen tarina ja liittyy tuotantoeläinten oloihin.
Miten tuo liittyy siihen että 8 v tappaa itse hoivaamansa kanin?
Kaksi täysin eri tilannetta.Olen jo yli kuusikymppinen. Mummolassani oli 60-luvulla navettakissa, ja kun se sai poikasia, niin mummon kanssa ne laitettiin vesisaaviin, sanomalehteä päälle ja luudalla sitten painettiin päältä niin että pennut hukkuivat. Se oli ihan normaali toimenpide, koska ei niiden kissojen voinut antaa holtittomasti lisääntyä. En traumatisoitunut, enkä kasvanut kieroon.
Onko antaa kirjallinen todistus, ettet kasvanut kieroon?
Ainakin yhteen työpaikkaan oli koko päivän kestävä psykologinen testaus. Sain erittäin myönteisen lausunnon. En ole elämäni aikana turvautunut mielenterveyspalveluihin, joten sellaista kirjallista todistusta ei ole.
Hakivat ehkä häikäilemätöntä työntekijää, joka oli valmis kaikkeen, eikä menisi uniin.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on täyttä huuhaata!
Jos lapsen kasvuympäristö pitää kanin teurastusta normaalina ja neutraalina niin kyllä lapsi siihen oppii.
Meillä teurastettiin kaikkia eläimiä, kissan poikasista lähtien. Ei meistä kukaan traumatisoitunut.
Opittiin kuitenkin se, että ruoaksi kasvatettu eläin teurastetaan, jos kissoja tulee liikaa niin kissanpoikanen lopetetaan.
Kissojen leikkaaminen on ollut mahdollista jo vuosikymmeniä. Kyllähän nämä navettakissat tiedetään, kurjaa elämää ilman eläinlääkäriä.
Vierailija kirjoitti:
Isän kielenkäyttö antaa tyhmän vaikutelman mutta kyllä maalla lapset oppivat järkevimmiksi asian suhteen. Kuka muistaa päätön kana juoksee leikin? Aikuiset katkoi päät ja heittävät ilmaan ja sit kana juoksee ja lapset juoksee ns karkuun..
Et taida olla se sama tyyppi joka kommentoi että tappaminen saa kunnioittamaan eläintä ja elämää.
Samat ihmiset jotka täällä paheksuu, heittävät liharuokia roskiin kun on mennyt vanhaksi, ruuan arvostus 0 ja eläimien arvostus 0. Tiesittekö että kanalassa munivilla söpöillä kanoilla on käytännössä aina murtunut rintaranka (tosi kivulias) tehotuotannosta johtuen (myös luomu kanoilla)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 45-vuotias. Katselin pikkutyttönä metsäjäniksien nylkemistä ja ruoaksi valmistamista. Se oli yhteistä aikaa isäni kanssa. En traumatisoitunut.
Nykyään vältän lihansyöntiä, mutta se on taas toinen tarina ja liittyy tuotantoeläinten oloihin.
Miten tuo liittyy siihen että 8 v tappaa itse hoivaamansa kanin?
Kaksi täysin eri tilannetta.Olen jo yli kuusikymppinen. Mummolassani oli 60-luvulla navettakissa, ja kun se sai poikasia, niin mummon kanssa ne laitettiin vesisaaviin, sanomalehteä päälle ja luudalla sitten painettiin päältä niin että pennut hukkuivat. Se oli ihan normaali toimenpide, koska ei niiden kissojen voinut antaa holtittomasti lisääntyä. En traumatisoitunut, enkä kasvanut kieroon.
Onko antaa kirjallinen todistus, ettet kasvanut kieroon?
Ainakin yhteen työpaikkaan oli koko päivän kestävä psykologinen testaus. Sain erittäin myönteisen lausunnon. En ole elämäni aikana turvautunut mielenterveyspalveluihin, joten sellaista kirjallista todistusta ei ole.
Ei Putinkaan turvaudu mielenterveyspalveluihin.
Mitähän lapsi mahtaa tarkoitta sillä, että t a p paminen tulee tehtyä kunnolla kun hän sen tekee??
Nykyään onneksi pyritään välttämään turhaa tappamista ja kärsimyksen aiheuttamista eläimille ja kissatkin tulisi leikkauttaa ja sillä tavalla ehkäistä liiallisten pentujen syntymistä.