Lue keskustelun säännöt.
Kahdeksanvuotias tappaa omakasvattamia kaneja?
11.10.2022 |
https://yle.fi/urheilu/3-12654760
-"Muutama vuosi sitten kanit herättivät keskustelua päiväkodissa. Muut lapset halusivat tietää, kuinka viisivuotias Saga pystyy syömään omia kanejaan.
Sivallus, jolla tytär Lindströmin mukaan vastasi, saa isän säteilemään ylpeydestä.
Hän sanoi, että hän on kasvanut oikeassa maailmassa, eikä missään hiton Disney-leffassa."-
Mietin vaan että kehittyykö lapsi aivan "ehjäksi" kun hyppää noin nuorena "oikeaan maailmaan". Kun lapsi tappaa oman kaninsa, niin jotenkin näen siinä yhteyden "lapsisotilaisiin".
Kommentit (154)
Maatilalla kasvanut metsästystä harrastava aikuinen siskonpoikani ottaa lapsensa pienestä pitäen kaikkeen toimintaan mukaan. Ovat kalan ja lihan suhteen omavaraisia. Koskaan en ole kuullut rehentelyä tai pilkkaa eläimiä kohtaan. Lapset ovat realistisia syömänsä ruuan suhteen. Tuotanto- , riista- ja lemmikkieläimet ovat erikseen. Lapsi ei tapa eläintä, vaan aikuinen. Lapsen ei myöskään tarvitse olla tappamishetkellä läsnä ( paitsi kalan, mikä lopetetaan järvestä nostettaessa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 45-vuotias. Katselin pikkutyttönä metsäjäniksien nylkemistä ja ruoaksi valmistamista. Se oli yhteistä aikaa isäni kanssa. En traumatisoitunut.
Nykyään vältän lihansyöntiä, mutta se on taas toinen tarina ja liittyy tuotantoeläinten oloihin.
En minäkään metsäjäniksen suolistuksesta traumatisoidu. Toista olis kesyt lemmikit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuotantoeläinten kanssa voi harjoittaa myötätuntoa niiden eläessä. Kun ne on teurastettu, voi harjoittaa kiitollisuutta siitä, että oma elämä jatkuu kiitos eläimen uhrauksen.
Syön pääasiassa kasvisruokaa mutta olen kotoisin maatilalta enkä ymmärrä tunteilla tällaisen asian kanssa. Haudatako ne possut, kanat ja kanit olisi pitänyt ja syödä itse soijarouhetta?
Olin viiden vanhana mukana hirven teurastuksessa ja se on edelleen muistoissani yksi siisteimpiä lapsuudenkokemuksia. Minusta ei kasvanut psykopaattia, vaan empaattinen ja elämässään pärjäävät, reipas nainen. Varmasti esimerkin pikkutyttökin saa sellaiset valmiudet elämään, ettei tule itku ihan pienestä.
Hirveä ei teurasteta...
Hirvi ammutaan, suolistetaan, nyljetään ja paloitellaan.
Miksi alapeukku? Väitätkö ettei asia ole näin???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuotantoeläinten kanssa voi harjoittaa myötätuntoa niiden eläessä. Kun ne on teurastettu, voi harjoittaa kiitollisuutta siitä, että oma elämä jatkuu kiitos eläimen uhrauksen.
Syön pääasiassa kasvisruokaa mutta olen kotoisin maatilalta enkä ymmärrä tunteilla tällaisen asian kanssa. Haudatako ne possut, kanat ja kanit olisi pitänyt ja syödä itse soijarouhetta?
Olin viiden vanhana mukana hirven teurastuksessa ja se on edelleen muistoissani yksi siisteimpiä lapsuudenkokemuksia. Minusta ei kasvanut psykopaattia, vaan empaattinen ja elämässään pärjäävät, reipas nainen. Varmasti esimerkin pikkutyttökin saa sellaiset valmiudet elämään, ettei tule itku ihan pienestä.
Hirveä ei teurasteta...
Hirvi ammutaan, suolistetaan, nyljetään ja paloitellaan.
Kiitos. Tämä oli tärkeä tieto. Paikalliset kuitenkin puhuivat minulle hirven teurastuksesta niin se jäi sillä sanalla mieleen. Siellä ladossa se hirvi roikkui nilkastaan katossa nahka nurinpäin, eli nyljettiin. Kai se verestettiinkin. Ja sitten se suolistettiin ja paloiteltiin, tämän muistan kyllä. Ja sitten oli ne ihanat hirvipeijaiset. Tänäkin syksynä odotan hirvipaistia kieli pitkällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 45-vuotias. Katselin pikkutyttönä metsäjäniksien nylkemistä ja ruoaksi valmistamista. Se oli yhteistä aikaa isäni kanssa. En traumatisoitunut.
Nykyään vältän lihansyöntiä, mutta se on taas toinen tarina ja liittyy tuotantoeläinten oloihin.
Miten tuo liittyy siihen että 8 v tappaa itse hoivaamansa kanin?
Kaksi täysin eri tilannetta.Olen jo yli kuusikymppinen. Mummolassani oli 60-luvulla navettakissa, ja kun se sai poikasia, niin mummon kanssa ne laitettiin vesisaaviin, sanomalehteä päälle ja luudalla sitten painettiin päältä niin että pennut hukkuivat. Se oli ihan normaali toimenpide, koska ei niiden kissojen voinut antaa holtittomasti lisääntyä. En traumatisoitunut, enkä kasvanut kieroon.
Valitettavan yleistä nykyäänkin. Sairasta ja väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pikkulapsen voi "karaista" tappamaan omat lemmikkinsä siinä kuin ihmisiäkin. Ihan toinen juttu se, mitä se tekee henkiselle terveydelle.
Hyväähän se tekee kun tietää mistä ruoka tulee eikä valehdella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun yksi tuttava sanoi kerran äitinsä suuttuneen lapsena heidän kanilleen ja tappaneen sen ja tehneen siitä paistia heille. Tapasin tuon äidin ja oli tosi kivanoloinen, mutta sivusilmältä näin miten ailahteleva ja aika pelottavakin oli kun olin heillä pidemmän aikaa yökylässä.
Tolla isällä ei pitäisi lapsia ollakaan, ihan vaan siksi, ettei selvästikään ymmärrä ikätasoisesta tunnekasvatuksesta hölkäsen vittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuotantoeläinten kanssa voi harjoittaa myötätuntoa niiden eläessä. Kun ne on teurastettu, voi harjoittaa kiitollisuutta siitä, että oma elämä jatkuu kiitos eläimen uhrauksen.
Syön pääasiassa kasvisruokaa mutta olen kotoisin maatilalta enkä ymmärrä tunteilla tällaisen asian kanssa. Haudatako ne possut, kanat ja kanit olisi pitänyt ja syödä itse soijarouhetta?
Olin viiden vanhana mukana hirven teurastuksessa ja se on edelleen muistoissani yksi siisteimpiä lapsuudenkokemuksia. Minusta ei kasvanut psykopaattia, vaan empaattinen ja elämässään pärjäävät, reipas nainen. Varmasti esimerkin pikkutyttökin saa sellaiset valmiudet elämään, ettei tule itku ihan pienestä.
Hirveä ei teurasteta...
Hirvi ammutaan, suolistetaan, nyljetään ja paloitellaan.
Niin, eli teurastetaan. Vai kuvitteletko teurastuksen kenties tarkoittavan jotain muuta kuin eläimen tappamista, suolistamista, nylkemistä ja paloittelua?
Tuosta jutusta jäi mieleen se, mikä on se tarve kärjistää ja heittää äärilaidasta toiseen. Ja julistaa omaa tapaansa ainoaksi oikeaksi, sekä suhtautua mustavalkoisen vihamielisesti maailmaan. Itse maalla kasvaneena en joutunut yhtään eläintä tappamaan. Suhtautuminen ruuan alkuperään on ollut realistinen jo alusta lähtien. Tuollainen kanien tappamisella mainostaminen ja disney elokuviin viittaaminen on täysin vierasta. Osa ikätovereista kulki metsällä, mutta nekään eivät olleet tarinoita eläinten tappamisesta. Tuollainen ihme asetelma, jossa kasvatetaan siihen "oikeaan elämään", vastakkain muut tuottaa kyllä ihan yhtä vääristynyttä maailmankuvaa omalla tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuotantoeläinten kanssa voi harjoittaa myötätuntoa niiden eläessä. Kun ne on teurastettu, voi harjoittaa kiitollisuutta siitä, että oma elämä jatkuu kiitos eläimen uhrauksen.
Syön pääasiassa kasvisruokaa mutta olen kotoisin maatilalta enkä ymmärrä tunteilla tällaisen asian kanssa. Haudatako ne possut, kanat ja kanit olisi pitänyt ja syödä itse soijarouhetta?
Olin viiden vanhana mukana hirven teurastuksessa ja se on edelleen muistoissani yksi siisteimpiä lapsuudenkokemuksia. Minusta ei kasvanut psykopaattia, vaan empaattinen ja elämässään pärjäävät, reipas nainen. Varmasti esimerkin pikkutyttökin saa sellaiset valmiudet elämään, ettei tule itku ihan pienestä.
Hirveä ei teurasteta...
Hirvi ammutaan, suolistetaan, nyljetään ja paloitellaan.Niin, eli teurastetaan. Vai kuvitteletko teurastuksen kenties tarkoittavan jotain muuta kuin eläimen tappamista, suolistamista, nylkemistä ja paloittelua?
Ei teurasteta kun hirvi ei ole teuraseläin ja se on ammuttu jo.
"teuraseläin
1. ruoaksi teurastettava eläin, kuten nauta, sika, lammas ja muu sorkkaeläin, sekä hevonen, kana ja muu siipikarjan edustaja
Teuraseläimet vaihtelevat maittain ja kulttuureittain."
Olen nyt 42.
Olen kasvanut saaristossa erinomaisen lapsuuden, rakastavien vanhempien, ja pääosin ( hihi) kivojen sisarusten kanssa.
Olemme pitäneet lampaita, possuja, ja lihakaneja kun olin lapsi.
Kalastin myös kesät talvet enemmän kuin mielelläni.
Nämä nelijalkaiset eivät olleet lemmikkejä, vaan niitä kasvatettiin ruuaksi.
Olen ollut mukana näitä teurastamassa, nylkemässä ja auttamassa myös äitiä keittiössä näiden muuttuessa hyväksi, ravitsevaksi ruuaksi.
Minut opetettiin myös perkaamaan kalastamani kalat hyvin nuorena, jotta ne voidaan syödä.
Lemmikkeinä oli kissa, ja koira.
En näe että tämä on mitenkään erikoista, enkä minä ole kasvanut kieroon.
-Näin on kumminkin tehty niin kauan kun ihmisiä on ollut olemassa
Toki nykyään kun ruoka tulee muodossa josta sitä ei eläimeksi tunnista, ja liha "kasvaa kylmäaltaassa", tämä on harvinaisempaa, mutta realismia silti.
Nykyään minulla on 2 lihapäivää viikossa, loput syön kasvisruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 45-vuotias. Katselin pikkutyttönä metsäjäniksien nylkemistä ja ruoaksi valmistamista. Se oli yhteistä aikaa isäni kanssa. En traumatisoitunut.
Nykyään vältän lihansyöntiä, mutta se on taas toinen tarina ja liittyy tuotantoeläinten oloihin.
Miten tuo liittyy siihen että 8 v tappaa itse hoivaamansa kanin?
Kaksi täysin eri tilannetta.Olen jo yli kuusikymppinen. Mummolassani oli 60-luvulla navettakissa, ja kun se sai poikasia, niin mummon kanssa ne laitettiin vesisaaviin, sanomalehteä päälle ja luudalla sitten painettiin päältä niin että pennut hukkuivat. Se oli ihan normaali toimenpide, koska ei niiden kissojen voinut antaa holtittomasti lisääntyä. En traumatisoitunut, enkä kasvanut kieroon.
Ei tuollaisessa touhussa ole mitään normaalia. Kissat olisi voinut lopettaa armeliaammallakin tavalla. Kieroon olet kasvanut, jos moista pidät normaalina.
Eli miten?
Anna kun arvaan: viedä eläinlääkärille ja sen jälkeen tuhkauurna kuvan kanssa hyllyyn "alttarille", kuten täällä jollain normaalilla ihmisellä oli.
Hukuttaminen ei ole nopea lopetustapa, eläin tulee lopettaa nopeasti esim. katkaisemalla niskat/pää tai vaikka ampumalla tai pistämällä veitsellä oikeaan kohtaan.
Esim. lehmä teurastetaan niin, että ensin pultti aivoista läpi ja sitten eläimen ollessa tajuton lasketaan veret katkaisemalla kaulavaltimo: Lehmää ei lopeteta hukuttamalla, mikä on todella hidas konsti.
Sen sijaan siat teurastetaan kyllä hukutusta vastaavalla tavalla, eli tainnutetaan kaasulla: Siinä ehtii kyllä possu tajuta että nyt minä tukehdun ja kaveritkin pyörtyilee ympärillä, tosi kiva tapa tappaa koiraaakin älykkäämpi eläin.
Väärin. Kun hengitettävästä kaasusta puuttuu happi, niin tajunta lähtee ilman mitään varoituksia, ei ole hukkumisen tunnetta eikä mitään muutakaan tunnetta. Hups vaan ja valot sammuu.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta jutusta jäi mieleen se, mikä on se tarve kärjistää ja heittää äärilaidasta toiseen. Ja julistaa omaa tapaansa ainoaksi oikeaksi, sekä suhtautua mustavalkoisen vihamielisesti maailmaan. Itse maalla kasvaneena en joutunut yhtään eläintä tappamaan. Suhtautuminen ruuan alkuperään on ollut realistinen jo alusta lähtien. Tuollainen kanien tappamisella mainostaminen ja disney elokuviin viittaaminen on täysin vierasta. Osa ikätovereista kulki metsällä, mutta nekään eivät olleet tarinoita eläinten tappamisesta. Tuollainen ihme asetelma, jossa kasvatetaan siihen "oikeaan elämään", vastakkain muut tuottaa kyllä ihan yhtä vääristynyttä maailmankuvaa omalla tavallaan.
Pitäisikö vanhempien mielestäsi kasvattaa lapsensa omien arvojensa vastaisesti? Se jos mikä olisi omiaan sekoittamaan lapsen psyyken.
En löydä kyseisestä artikkelista mitään vihamielisyyttä, vaan haastattelun nöyristelemättömästä tosimiehestä, joka ei valmistele lastaan hakeutumaan safe spaceen.
N41
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuotantoeläinten kanssa voi harjoittaa myötätuntoa niiden eläessä. Kun ne on teurastettu, voi harjoittaa kiitollisuutta siitä, että oma elämä jatkuu kiitos eläimen uhrauksen.
Syön pääasiassa kasvisruokaa mutta olen kotoisin maatilalta enkä ymmärrä tunteilla tällaisen asian kanssa. Haudatako ne possut, kanat ja kanit olisi pitänyt ja syödä itse soijarouhetta?
Olin viiden vanhana mukana hirven teurastuksessa ja se on edelleen muistoissani yksi siisteimpiä lapsuudenkokemuksia. Minusta ei kasvanut psykopaattia, vaan empaattinen ja elämässään pärjäävät, reipas nainen. Varmasti esimerkin pikkutyttökin saa sellaiset valmiudet elämään, ettei tule itku ihan pienestä.
Hirveä ei teurasteta...
Hirvi ammutaan, suolistetaan, nyljetään ja paloitellaan.Niin, eli teurastetaan. Vai kuvitteletko teurastuksen kenties tarkoittavan jotain muuta kuin eläimen tappamista, suolistamista, nylkemistä ja paloittelua?
Ei teurasteta kun hirvi ei ole teuraseläin ja se on ammuttu jo.
"teuraseläin
1. ruoaksi teurastettava eläin, kuten nauta, sika, lammas ja muu sorkkaeläin, sekä hevonen, kana ja muu siipikarjan edustaja
Teuraseläimet vaihtelevat maittain ja kulttuureittain."
Teuraseläin ja teurastaminen ovat kaksi eri asiaa. Eli tapahtuma (teurastus) on ihan sama riippumatta siitä onko kyseessä hirvi vai esim. sika.
Hoidin lapsia, joiden isä harrasteli metsästystä. Tyttäretkin olivat ihan pienestä asti mukana. Oltiin ulkona ja siellä oli joku ämpäri. Viisvuotias nostaa sen, sanoo, oho täällä olikin verta, kaataa sen maahan ja jatkaa hommia. Aivan normaalilta perus asialta vaikutti hänelle. Sama reaktio olis tullu jos ämpärissä olis ollu vaikka hiekkaa.
Oli hienoa päästä näkemään että noinkin voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta jutusta jäi mieleen se, mikä on se tarve kärjistää ja heittää äärilaidasta toiseen. Ja julistaa omaa tapaansa ainoaksi oikeaksi, sekä suhtautua mustavalkoisen vihamielisesti maailmaan. Itse maalla kasvaneena en joutunut yhtään eläintä tappamaan. Suhtautuminen ruuan alkuperään on ollut realistinen jo alusta lähtien. Tuollainen kanien tappamisella mainostaminen ja disney elokuviin viittaaminen on täysin vierasta. Osa ikätovereista kulki metsällä, mutta nekään eivät olleet tarinoita eläinten tappamisesta. Tuollainen ihme asetelma, jossa kasvatetaan siihen "oikeaan elämään", vastakkain muut tuottaa kyllä ihan yhtä vääristynyttä maailmankuvaa omalla tavallaan.
Pitäisikö vanhempien mielestäsi kasvattaa lapsensa omien arvojensa vastaisesti? Se jos mikä olisi omiaan sekoittamaan lapsen psyyken.
En löydä kyseisestä artikkelista mitään vihamielisyyttä, vaan haastattelun nöyristelemättömästä tosimiehestä, joka ei valmistele lastaan hakeutumaan safe spaceen.
N41
Lapsen voi kasvattaa omien arvojensa mukaisesti ilman mustavalkoista maailmankuvaa ja ideologista syöttämistä. Lapsi voi esimerkiksi katsoa disneyn piirrettyjä ja ymmärtää niiden olevan satua ja mielikuvituksen tuotetta. Ihan omiaan sekin lapsen maailmassa, jossa erilaiset ja luovat mielikuvitushahmot ovat leikeissäkin mukana.
Se ei silti tarkoita, etteikö lapsi voisi oppia realiteetteja. Ja kuvittelisi aikuisena elämän olevan pumpulia. Nuo eivät sulje toisiaan pois. Tuollainen minä vastaan muut asetelma on lähtökohtaisesti negatiivinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuotantoeläinten kanssa voi harjoittaa myötätuntoa niiden eläessä. Kun ne on teurastettu, voi harjoittaa kiitollisuutta siitä, että oma elämä jatkuu kiitos eläimen uhrauksen.
Syön pääasiassa kasvisruokaa mutta olen kotoisin maatilalta enkä ymmärrä tunteilla tällaisen asian kanssa. Haudatako ne possut, kanat ja kanit olisi pitänyt ja syödä itse soijarouhetta?
Olin viiden vanhana mukana hirven teurastuksessa ja se on edelleen muistoissani yksi siisteimpiä lapsuudenkokemuksia. Minusta ei kasvanut psykopaattia, vaan empaattinen ja elämässään pärjäävät, reipas nainen. Varmasti esimerkin pikkutyttökin saa sellaiset valmiudet elämään, ettei tule itku ihan pienestä.
Hirveä ei teurasteta...
Hirvi ammutaan, suolistetaan, nyljetään ja paloitellaan.Niin, eli teurastetaan. Vai kuvitteletko teurastuksen kenties tarkoittavan jotain muuta kuin eläimen tappamista, suolistamista, nylkemistä ja paloittelua?
Ei teurasteta kun hirvi ei ole teuraseläin ja se on ammuttu jo.
"teuraseläin
1. ruoaksi teurastettava eläin, kuten nauta, sika, lammas ja muu sorkkaeläin, sekä hevonen, kana ja muu siipikarjan edustaja
Teuraseläimet vaihtelevat maittain ja kulttuureittain."
Teuraseläin ja teurastaminen ovat kaksi eri asiaa. Eli tapahtuma (teurastus) on ihan sama riippumatta siitä onko kyseessä hirvi vai esim. sika.
Ei ole edes sama tapahtuma:
Kielitoimiston sanakirjasta "Teurastaminen: Tappaa teuraseläin ja käsitellä sen ruho määrätavalla.".
Hirvi on riistaeläin ja sen käsittely ei sisällä tappamista.
Se että sinä et osaa suomea ei tee hirven metsästyksestä teurastamista.
Noin kun asian laittaa, niin eipä minunkaan kannata mennä kasvimaalle sadonkorjuuhommiinkaan, koska on pakastin ja kellari täynnä ruokaa jo ennestään. Voisin varoittaa miestäkin, että turhaan varustaa venettä kalareissuun. Hyvä kun sanoit. Kun nämä omat varastot loppuvat, sittenhän minä saan kaupasta lisää. Ja seinästä taion rahaa siihen ostotapahtumaan.
Joillain meistä on tapana varautua pitkiksi ajoiksi eteenpäin ja harrastaa omavaraisuutta.