Milloin on ok että on yhteiset rahat avioliitossa?
Mietin tätä, kun muistan nähneeni joku viikko sitten täällä ketjun, jossa nainen kertoi joutuvansa työttömänä elämään vaan miehensä tuloilla nykyään. Sen ketjun kommenteissa tuomittiin lokkeiluna tämä.
Nyt on itselläni tulossa tosi tiukka paikka eteen, kun ilmeisesti työkyvyttömyyseläke odottaa. Olen jo monta vuotta kitkuttanut ensin ansiosidonnaisella (se kyllä vielä ihan ok aikaa ja luulin tosissani palautuvani työkuntoon) ja sittemmin työttömyyskorvauksella ja nyt sitten viimeiseksi sairauspäivärahalla.
Eli mitä ilmeisimminkin työkyvyttömyyseläkkeeni määrä tulisi olemaan aivan mitätön, jos se on kohtaloni. En haluaisi että on, mutta vaihtoehtojakaan ei näy.
Se mun kysymykseni siis on, että:
Onko teidän mielestänne ihan ok, jos minusta tulee nyt sitten ikään kuin aviomieheni "elätti", niin kauhealta kuin sen kuulostaakin?
Vai olisiko enemmän ok, jos vaikka saisin esim. vanhemmiltani tukea asumis- ja ruokamenoihin, lääkärissäkäynteihin ym?
Ei toisen lomien korvaaminen kuulu alkuunkaan, vaan toinen maksaa itse omat ylellisyytensä. Pelkästään perusturvasta isompi tuloinen maksaa enemmän jos puolisolla tulot pienenee.
Hyväksikäyttöön ei pidä suostua.