Milloin on ok että on yhteiset rahat avioliitossa?

Vierailija kirjoitti:

Kuka näitä aloituksia jaksaa loputtomiin tehtailla???

Avioliitossa on:

1. ELATUSVELVOLLISUUS

2. YHTEINEN TALOUS

Älkää perkele menkö naimisiin jos se asia tuolla tasolla riepoo.

eli pitäisi olla suurpiirtein samaa tulotasoa ettei tarvi toista elättää,

Jos mun mies jäisi jostain syystä tk-eläkkeelle, niin edelleen menisivät kaikki rahat samaan kassaan, sitten olisi vain sitä rahaa vähemmän kuin nyt. Mies on mun perhe ja perheellä on yhteiset rahat. Ne rahat sitten jaetaan tasapuolisesti. Minulla oli vuosikausia helpompi työ, josta tienasin enemmän kuin mies. Nyt miehellä on isommat tulot ja meidän molempien työt on suurin piirtein yhtä vaativia. Ei olla siis kotitöitäkään jaettu sen mukaan kenellä on isommat tulot tai vaativampi työ tai mitenkään muuten kuin mahdollisimmat tasapuolisesti.

Molemmilla omat tilit ja yksi yhteinen, johon laitetaan rahaa tulojen suhteessa. Tietenkin tuossa tilanteessa toinen maksaa enemmän, jos kyse on pitkästä parisuhteesta (avioliitto tai siihen verrattava suhde). Itse olisin valmis elättämään puolisoni tuollaisessa tilanteessa ilman muuta. Eihän sille mitään voi. Väärin toisen rahoilla eläminen olisi vain, jos toinen vaan huvikseen lorvisi kotona toisen rahoilla tekemättä mitään ja ilman yritystäkään hankkiutua töihin, ellei kyseessä ole yhdessä sovittu tilanne. Sairastuminen, tahtomattaan työttömäksi jääminen jne on ihan eri asia, samoin se jos hoitaa yhteisiä lapsia kotona sovitusti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka näitä aloituksia jaksaa loputtomiin tehtailla???

Avioliitossa on:

1. ELATUSVELVOLLISUUS

2. YHTEINEN TALOUS

Älkää perkele menkö naimisiin jos se asia tuolla tasolla riepoo.

eli pitäisi olla suurpiirtein samaa tulotasoa ettei tarvi toista elättää,

Niin, no nythän on tilanne että toisen tulot putoaa ilman hänen omaa syytään. Mitäs sitten? On vaan elätettävä (tai erottava), ei siinä muu auta.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi myös miettiä menonejen pienentämistä. En kokisi oikeaksi että työssäkäyvälle ei jää mitään säästöön kun puolisosta tulikin tuloton.

Pienten lasten hoitaminen on kuitenkin muutaman vuoden poikkeustapaus ja niiden lasten parhaaksi. Ihan eri asia kun toinen on jäämässä olemattomalle eläkkeelle lopuksi elämäänsä. Kannattaisi ehkä laskea riittääkö "yhteiset" rahat paremmin jos olisi paperiero ja omat osoitteet.

Selvähän se, että talouden menoja pitää miettiä ihan eri lailla, jos talouden yhteistulot pienenee merkittävästi. Ei tietenkään voi elää samaa elintasoa kuin ennen, ellei ennen ole jäänyt kauheasti ylimääräistä rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka näitä aloituksia jaksaa loputtomiin tehtailla???

Avioliitossa on:

1. ELATUSVELVOLLISUUS

2. YHTEINEN TALOUS

Älkää perkele menkö naimisiin jos se asia tuolla tasolla riepoo.

Kuten lakitekstissä sanotaan "Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen."

Yhteinen talous ei tarkoita sitä, että toinen maksaa ja toinen kuluttaa. Elatusvelvollisuuskaan ei tarkoita, että toinen saa vaatia haluamansa elintason ja toisen pitää se kustantaa.

Avioliitossa kummankin omaisuus on omaa, ei yhteistä, ellei sitä ole yhteiseksi hankittu.

Niin kyllähän se haluttu elintaso on joka tapauksessa yhdessä sovittava asia, ei missään tilanteessa voi vaatia puolisolta tiettyä elintasoa, riippumatta siitä kuka maksaa. Vaikka olisi kuinka rikas ja maksaisi kaiken, ei voi määrätä missä perhe asuu, vaan se sovitaan yhdessä. Kumpikin osallistuu perheen elatukseen ja talouteen juurikin kykyjensä mukaan, sekä taloudellisesti että kotitöiden osalta. Jos toinen on sairas ja siksi työkyvyttömyyseläkkeellä, hänen kykynsä osallistua on tietenkin pienempi kuin terveen työssäkäyvän osapuolen. Elintaso asetetaan sen mukaisesti, että siihen riittää rahat.

Vierailija kirjoitti:

Ja jep, mies on paljon varakkaampi sekä hyvätuloisempi, kuin eläkkeellä olevat vanhemmat minulla, ja meitä sisaruksiakin on neljä (muut työelämässä hyvin kiinni ja hyväkuntoisia, vain minulta pettänyt terveys), eli joku ennakkoperintöjuttu siitä pitäisi sitten varmaankin tehdä, jos vanhemmat auttaisivat paljonkin rahallisesti tässä tilanteessa. 

JA: Tämä on siis ennen kaikkea mun mieheni ajatus, että hän näkee että mun vanhempien pitäisi nyt auttaa mua taloudellisesti, eikä hänen.

Eihän tällainen tietenkään kenellekään mikään kiva juttu voi olla, ei minulle, ei miehelle, ei vanhemmille. Ja se sitten just tähän päälle, että jos tosiaan oisin siinä kunnossa, että voisinkin tehdä kaiket päivät kotitöitä ja ns. hoitaa kotia sekä pihaa oikein urakalla, kokkailla aina jotain unelmaillallisia miehelle, niin tuntuisi mulle itsellekin paremmalta. Mutta kun en ole siinä kunnossa. Juuri sen takia jouduin pois työelämästäkin. Toki siivoilen, pesen pyykit ym. pientä, teen pystyessäni ruokaa ym. mutta siinä se sitten on aika lailla kuntoni sanelemasta pakosta nykyään valitettavasti.

Ap

Mikä se miehen vaihtoehdot ovat? Jos appivanhemmat eivät sinua elätä, niin kenkäiseekö pihalle? Ei kuullosta lainkaan normaalille miehelle.

Kannattaa olla myös omat tilit. Koska jos toiselle tapahtuu jotain, yhteisille tileille ei välttämättä pääse.

Vierailija kirjoitti:

Molemmilla omat tilit ja yksi yhteinen, johon laitetaan rahaa tulojen suhteessa. Tietenkin tuossa tilanteessa toinen maksaa enemmän, jos kyse on pitkästä parisuhteesta (avioliitto tai siihen verrattava suhde). Itse olisin valmis elättämään puolisoni tuollaisessa tilanteessa ilman muuta. Eihän sille mitään voi. Väärin toisen rahoilla eläminen olisi vain, jos toinen vaan huvikseen lorvisi kotona toisen rahoilla tekemättä mitään ja ilman yritystäkään hankkiutua töihin, ellei kyseessä ole yhdessä sovittu tilanne. Sairastuminen, tahtomattaan työttömäksi jääminen jne on ihan eri asia, samoin se jos hoitaa yhteisiä lapsia kotona sovitusti.

Tämä on toimiva tapa. Yhteiset kulut yhteiseltä tililtä, omat kulut omilta. Ei tarvitse miehen ostaa kitaraa minun rahoilla eikä minun korkokenkiä hänen rahoilla. Eikä varmasti riitaa rahasta.

Erittäin helppo kysymys. Miehen rahat on yhteisiä, naisen rahat hänen omiaan.

AP:n mies kuulostaa aika pash*kalta tyypiltä.

10 vuotta yhdessä ja puolisolla sairaus esteenä työnteolle - ja mies alkaa miettiä, että ei hän halua "elättää".

Kuten joku aiemmin ketjussa jo totesi, näet AP nyt ehkä miehen todellisen luonteen - eli että mitä se "myötä- ja VASTOINkäyminen" teidän liitossa tarkoittaa.

Toki eroaminen ei liene kovin hyvä juttu sinun kantiltasi, koska sen jälkeen olet vielä vähävaraisempi. 

Parastahan olisi, että mies heräisi ja tajuaisi haluavansa tukea sinua.. mutta kuulostaa siltä, että näin ei käy...

Itse en koskaan enää suostu siihen että minä tienaan ja nainen tuhlaa. Maksan kyllä laskut ja elämisen tarpeen vaatiessa mutta en tee ylitöitä ja muutenkaan paljoa töitä vain sen takia että nainen pääsee tuhlaamaan sitä varten saa itse tienata rahansa ja kun tienaa omat rahat saa myös maksaa omia kuluja

Useimmille miehille tässä ei ole mitään ongelmaa ja se on täysin ulkopuolisten hyväksymä, jos nainen elättää työtöntä tai työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa miestään tai tarjoaa miehelle saman elintason mitä itsellään on, jos paremmat tulot tai varallisuus.

Näistä asioista ei edes keskustella, kun hyöty on miehen eduksi, mutta naista pidetään elättinä, jos toisin päin.

Vierailija kirjoitti:

Itse en koskaan enää suostu siihen että minä tienaan ja nainen tuhlaa. Maksan kyllä laskut ja elämisen tarpeen vaatiessa mutta en tee ylitöitä ja muutenkaan paljoa töitä vain sen takia että nainen pääsee tuhlaamaan sitä varten saa itse tienata rahansa ja kun tienaa omat rahat saa myös maksaa omia kuluja

Eikö silloin kannata olla sinkku ja elää yksin?

Parisuhde ja perhe tuo aina velvollisuuksia ja joutuu tinkimään omasta edustaan toisten hyväksi.

Omassa parisuhteessa ja avioliitossa mies on opiskellut vuosia ja nyt saanut vain pätkätöitä ja pidän itsestään selvänä, että nyt elatusvastuu perheestä on minulla. Ja kutsun sitä rakkaudeksi.

Et tarvitse elättäjää miehestäsi tahi vanhemmistasi, sanokoon laki elatuksesta mitä tahansa.

Tässä maassa taataan takuueläkkeen muodossa jokaiselle suomalaiselle tulevan tammikuun tasossa 922€ kuukaudessa eläkettä. Tällä summalla yksi ihminen tulee toimeen. Puhun ihan kokemuksesta; olen itse tk-eläkeläinen hieman tuota suuremmalla summalla ja minä maksan asuntolainaa sekä kaikki talosta aiheutuvat kulut. Asuntolainan lyhennyksen jälkeen käytettäväkseni kuukautta kohden ei jää takuueläkkeen suuruista summa käteen, joista maksaa talon kulut sekä kaikki omat kulut.

Vierailija kirjoitti:

Sen päätätte te itse. Minusta on itsestään selvyys, että puolisot tarpeen tullen elättävät toisiaan. Sen sijaan olisi outoa, jos vanhemmat elättävät aikuisia, aviossa olevia lapsiaan.

Kun ulkosuomalaisena luen näitä lompakkoloisiksi haukkumisia, oon niin iloinen, että mieheni ei ole suomalainen. Meille kaikki on yhteistä ja hänelle on täysin selvää, että palkkamme tulevat yhteiselle tilille, vaikka hänen on 3x isompi kuin minun.

Mites sitten suu pannaan, kun tämä ei suomalainen ukko haluaakin avioeron?Onko vieläkin kaikki yhteistä????

Se on aina ok. Meillä on yhteiset rahat yhteisiin kuluihin mutta myös molempien omat käyttörahat. Sitten myös molempien omat säästörahat.

Jos muutetaan samaan ruokakuntaan niin isompi tuloisen on pakko maksaa enemmän jos toisen tulot romahtaa tai sitten on muutettava erilleen. Koska kelassa lasketaan ruokakunnan tulot yhteen eikä pieni tuloinen saa isompituloisen tulojen takia toimeentulotukea. 

Yleensä silloin kun se mies tienaa enempi.

Nim: kahdesti ollut naimisissa, ja nyt taas elän avoliitossa. Ja näköjään on sama homma. Ei vaikutusta on rengastettu vai ei. "Pitäisköhän meidän hommata, pitäiskö meidän käydä lomalla ..."

Elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Kuka näitä aloituksia jaksaa loputtomiin tehtailla???

Avioliitossa on:

1. ELATUSVELVOLLISUUS

2. YHTEINEN TALOUS

Älkää perkele menkö naimisiin jos se asia tuolla tasolla riepoo.

Ei ole yhteistä taloutta, vaan molemmilla omansa. Vasta osituksessa lasketaan yhteen ja jaetaan.