Millaisia jouluperinteitä lapselle?

Vierailija kirjoitti:

Meillä pukki käy jo aamulla. Illalla lapset leikkii ja aikuiset nauttii viiniä ja glögiä. Lapsien mentyä nukkumaan myös vähän konjakkia.

Tämä on hyvä, että pukki käy ajoissa. Anoppilassa piti kaikki tehdä tietyssä järjestyksessä tiettyyn aikaan. Anoppi sisarensa kanssa vouhotti ja raivosi lähinnä jouluruokien kanssa. Saunassa piti ehtiä käydä kauhealla kiireellä ennen jouluateriaa, joka ei voinut olla ennen klo 19:00:aa, koska niin oli ollut heidän lapsuusperheessäänkin. Joulupukki tuli vasta sen jälkeen. Lapset olivat pitkin päivää kiukutellut jännitystään ja väsymystään. Kenelläkään ei ollut mukavaa.

Kävelylenkki joulupäivänä tai Tapaninpäivänä voi olla kiva perinne, jos on joku paikka vielä, missä käy. Kynttilöiden ja lyhtyjen sytyttely, lumilyhdyn rakentaminen, havujen laittaminen ulko-ovelle, koristeiden ripustaminen, piparkakkutalon tekeminen.

Myös ihan vaan rauhallinen oleminen ja suorittamisen lopettaminen voisivat olla hyvä juttu nykymaailmassa.

Pienesti ohjaisin lasta myös ymmärtämään, ettei joulu pyöri vain hänen ympärillään kuten esim lapsen synttärit.

Meidän perheessä joulu on lasten juhla. Juhlimme sitä aika hillitysti. Joulukalenteri aloittaa joulun. Tekokuusi koristellaan yhdessä pari viikkoa ennen aattoa, tai vaikka kuun ekana päivänä jos muksuila aloite tulee.

Jouluaattona lahjat voi avata heti aamiaisen jälkeen. Tällä lapset saavat koko päivän naittia lahjoistaan. Me aikuiset keskitymme lapsiin. Illallinen on jouluaiheinen, ei kuitenkaan niin että kokkaamiseen menisi tuhottomasti aikaa. Alkoholia ei juoda.

Joulupukki kävi muutaman kerran kun muksut pieniä. Kun pukki alkoi jättää lahjat jo aattoaamuna niin ei enää tullut lasten heteilläoloaikana. Eikä pukkia osattu edes kaivata.

Yhteenvetona: Ei stressiä, yhdessäoloa, lahjat aamulla, simppelit ruuat. Ja turha hössötys pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä aloittelen joulua lokakuussa tai heti Halloweenin jälkeen. Pyhäinpäivän asiat on saatu pois, niin tulee ensimmäistä viitettä joulusta. Esim tonttuovea (on ollut käytössä jo omassa mummolassa). Sen ottamuksia suunniteltu ja mietitty.. Pientä tonttupuuhastelua, ei päivittäistä vielä.

Leivotaan yhdessä ja valmistellaan esim lumihiutaleita ikkunoihin. Ulkovaloja sinne tänne tuikkimaan. Kynttilälyhtyjä.

Ekaan adventtiin varustaudutaan. Silloin tulee mummit ja papat ja sisarukset perheineen syömään. Jouluinen päivällinen. Koristeet ovat lähes kaikki kaivettu esille.

3. adventti kuusi sisään ja koristelut.

Joulukalenteria on tehty itse ja on sitten joku kaupan, kun suku tuo. Pientä satua, naposteltavaa, pinnejä, saippuaa.. Nukelle sukat.

Nyt omat lapset ovat koululaisia, niin me ollaan valmisteltu pienemmille serkuille jatkokertomusta joulukalenteriksi. Sitä alotellaan lokakuussa puuhastamaan. Täksi jouluksi tulee sarjakuva, kullekin päivälle joku lapsista piirtää kuvan.

Onhan joulua(kin) varten kaikki käpyjen, sammalten ja oksien keräämiset. Hedelmien kuivatukset yms. Niistä keruureissuista lapset tykkää. Eväät reppuun ja metsään. Nämäkin joulutunnelmaa varten, vaikka elo-lokakuussa tapahtuukin. Niin teen läheisille kransseja sisälle ja ulos, se on oma rentoutusjuttu myös. Myös halloweenkransseja.

Käydään joulutapahtumissa. Markkinoilla. Joulukadun avajaiset ovat tärkeä juttu ja sen jälkeinen glögeily mummolassa. Kauneimmat joululaulut, jos kerittäis piipahtamaan.

Itse jouluaatto vietetään ihan omassa kodissa, ilman vieraita. Paljon on rakkaita nähty ennen joulua, mutta tää pyhitetään omalle porukalle. Vaikka ehkä muut tapaavatkin äitini luona, mutta me emme mene.

Nukutaan miten huvittaa ja yleensä n. 10 on riisipuuroa yms. Sitten ulkoilua, pelejä, vapaata. Laittelen ruokia muhimaan. n. 15-16.00 syödään pitkän kaavan mukaan ja pötkötellään. Illemmalla lahjoja 18 > Siinä se sitten meneekin lasten touhutessa ja ihmetellessä. Saavat valvoa mahdollisimman pitkään. Aikuiset ottaa ehkä viiniä tai sitten ei. Turistaan pitkään miehen kanssa.

Seuraavana päivänä unta paljon, jos jaksaa. Aamupalat kympiltä. käydään katsomassa onko pukki/tonttu käynyt syömässä eväitään, joita on edellisellä illalla jätetty. Yleensä on hävinnyt. Lunta jos on, niin jättäneet jälkiäkin.

Sitten lähdetäänkin anopin luo syömään ja joululaulut raikaa iltaan saakka. Ehkä jäädään yöksi. Seuraavana päivänä sisaruskierrosta, jos jaksaa..

Tää saattaa kuulostaa paljolta, mutta aikaa on. Jos joku juttu jää tekemättä tai tulee uusia touhuja mieleen, niin joustoa löytyy. Ainoa mistä en ole joustanut on jouluaaton vietto. Silloin pysytään himassa keskenämme, vaikka mikä olis.

Joulua aletaan purkamaan uuden vuoden jälkeen. Siten, että kuusi viedään viimeisenä pois 13.1. eli Nuutinpäivänä.

Aletaan keskittyä alkavaan vuoteen ja huilitaan.

Muuten kuulostaa kivalta, mutta eikö se ole noloa viettää jotain Halloweenia? Siis amerikkalaista krääsäjuhlaa? 

Halloween, sadonkorjuujuhlaa... , mutta lapsuudessa usovanhemmat järkkäs pyhäinpäivisin omenajuhlat.

Touhuttiin pihalla ja eväinä kaikkea omenasta.. hämärän tultua sytyteltiin pihatulia ja mentiin saunaan. Myöhemmin nautittiin illallinen pitkän kaavan mukaan sadonkorjuun puitteissa.

Lapset pukeutui vanhasta arkusta olleisiin vaatteisiin ja esitti jonkun extemporee jutun.

Vastaavaa olen järkännyt nyt omille muksuille ja näiden kavereille. Tää vielä hakee muotoaan.

Eikä sillä nimellä nyt niin väliä ole, mutta kertiskrääsää ei ole ja yleensäkin ostaminen jää minimiin.

Esim yhä käytössä nuo lapsuuden ajan roolivaatteet ja niitä on tullut lisää.

Siellä on oikeita vaatteita, jotka pestään leikkien jälkeen. On menneiltä vuosikymmeniltä mekkoa, pukua, paitaa, hametta, asusteita, koruja.. ei äkkimuotia ja tyreleeniä. Ne laatikot kaivetaan pari kertaa vuodessa esille ja eikun suunnittelemaan.

Varmaan jonkun silmään tää onkin noloa, mutta satua ja hassutuksia ihmisten mielissä on aivan liian vähän, joten mä jatkan porskuttamista silti. Mulla on tähän jopa aikaa tänä vuonna paneutua.

Joku heitti merirosvokolikot yms ilmoille. Tuli nyt mieleen, että pikku suunnistus lähimaastossa vois olla yksi halloween ulkomuoto, sitten päivän hämärtyessä. Kehitykseen.

Yst. Terv edellinen 💚🤎

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille kyllä aattoillan käynti kirkossa ja hautausmaalla on tärkeä jouluperinne.

Kynttilät, hyvä ruoka, perinteet. Yhdessä oleminen.

Kaikki jouluvalmistelu kuten piparien leipominen ja koristelu,

Tämä. Nimen omaan yhdessä olo ja kiireettömyys. Hämärästä tykkään itse, kun kynttilät kauneimmillaan. Riisipuuro aamupäivällä, jouluruoat illemmalla. Joulusauna tärkeä. Itse muistan lämmöllä lapsuuden kuusenhakureissun aattona. Oli paljon lunta, isi kulki edellä, penskat perässä.

Nykyisin hissuttelen aamuhämärissä villasukissa aattoaamuna. Kiireetön aamupala, kynttilät. Puolison kanssa kahdestaan lämmitetään pihasauna, laitetaan lyhdyt ulos, linnuille ruoat. Toivon lumisadetta aatoksi, se vaimentaa äänet. Saunassakin kynttilät.

Mutta jokainen voi luoda omat kivat perinteet. Riittää muutamakin juttu, mikä toistuu...

Hämäryys, en ollut edes ennen mieltänyt sen merkitystä, kunnes vietettiin joulua paikassa, missä olivat aattona kaikkien huoneiden kattolamput ja muut valaisimet päällä. Tuntui oudolta. Joulun tunnelman vei tehokkaasti.

Me katsottiin mummolassa aina talvisin sinistä hetkeä; hämäränhyssyä ikkunasta (muulloinkin kun jouluna). Siis miten hienoa, oma pieni hetki oman mummon kanssa ikkunasta ulos tuijotellen. Milloin koittaa maaginen hetki ja lumi ja ilma käy sinisenä ennen kuin muuttuu iltahämäräksi. Aivan mahtava olotila ja sitä aitoa kotimaista "hyggeä". Ollaan tässä hetkessä ja nautitaan.

Hämäränhyssy. Ihana sana, kiitos kun muistutit...

Ihan kauheaa, jos jouluaattona paistaa aurinko😕

Omista lapsuuden jouluista muistan myös sen ihanan tunnelman hämärässä, kun illalla oli vain joulukuusessa ja jossain ikkunakoristeessa valot ja kynttilöitä pöydillä. Siinä katseltiin televisiosta jotain jouluohjelmaa ja odoteltiin joulupukkia. Oli rauhallista, vaikka minua jännitti tietysti joulupukki. Sitä ennen oli käyty hautausmaalla pimeään aikaan ja siellä oli paljon kynttilöitä ja monesti tavattiin siellä tuttuja. Pihalle laitettiin myös kynttilöitä illalla.

Aikuisena harmitti anoppilassa juuri näiden asioiden puute, kun siellä kaikilla oli kiire ja haudalla piti käydä jo päivällä. Ei siellä ollut ollenkaan samanlaista tunnelmaa valoisassa. Myös se ilta oli yhtä hössötystä, ei yhtään rauhoittumista, kuten kotona.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole varsinaisesti mikään jouluperinne, mutta mun yksi vinkki olisi että yrittäisi antaa ainakin yhden sellaisen lahjan lapselle, joka on hänen toivomuslistallaan (jos siis on jo niin iso lapsi että on jotain toivomuksia). Meillä kävi noin 4-5 vuotiaan kanssa niin, että hän sai kyllä kivoja lahjoja (sukset, kelkka, joku vähän monimutkaisempi askartelujuttu jne...) mutta ei mitään sellaista, mitä oli toivonut eikä myöskään sellaista jolla olisi itse voinut silloin aattona enää leikkiä. Ei sen oman toiveen tarvitse olla edes mikään iso juttu, mutta on ihanaa kun edes yksi lahja on sellainen mikä on varmasti mieluisa.  

Komppaan tätä ja lisään vielä, että ostakaa se juttu itse, älkää uskoko mummin tai kummin hankittavaksi. Tai sitten sellaiselle ihmiselle, joka ymmärtää ostaa juuri sen legopaketin, jonka nimi ja koodi on annettu. 

Meillä on muutama lahja jäänyt saamatta tai ei tullutkaan juuri sitä mitä lapsi toivoi. Nakertaa vähän joulun taikaa, kun joulupukki on tuonut jotain muuta kuin sen mitä kirjeeseen on kirjattu.

Saan tästä nyt varmaan kuraa niskaan, mutta kyseessä on varakkaat isovanhemmat. Ei ole pakko ostaa satasen legopakettia, mutta jos ostaa, olisi kiva, että se on se minkä lapsi on toivonut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä on tämä juttu, että lahja heti aamusta, ettei odotus käy liian raskaaksi?! Kyllä lapsen pitää jaksaa odottaa, ja sehän on sitä parasta muutenkin!

Riippuen lapsesta odotus voi olla niin piinallista, että hermot menee kaikilta ennen iltaa. Silloin on ihan hyvä ajatus antaa aamulla yksi paketti, jossa on jokin sellainen lahja, minkä kanssa aika kuluu. Lapset ovat erilaisia. Meillä ei tarvinnut antaa etukäteen mitään lahjoja, mutta siskon lapset hyppivät seinille koko päivän. Mun mielestä on järkevää toimia sillä tavoin, että sopu säilyy koko päivän.

Minä laitoin lapsille pienet lahjat tontulta aattoaamuksi. Saattoi olla vaikka vain joulukoriste tai -karkki. En ajatellut, että sen parissa aika kuluisi koko päivän, vaan se oli sellaista joulun taikaa ja tunnelmaa, vähän niin kuin joulupukkikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät lapset kaipaa muuta kuin Ajoissa lahjoja, vähän karkkia, täytekakkua, leikkiä kirjaa, pieni ulkoilu pihassa ja isommille kivaa tv-ohjelmaa kotona tai lautapelit jne. Oman toiveensa mukaan. Kaikki muu tylsistyttää. Aikuiset tykkäävät omista jutuistaan. Rituaalimaiset jumalanpalvelukset, kirkot, pahanmakuiset ruuat, juomat ym ovat enemmän aikuisten juttuja. Joulupukiksi ei kannata ottaa mitä tahansa tuntematonta setää, joskus lahjat on vain jätetty kuusen juurelle. Koristeet lasten mieleen ja värivalot jotka eivät välky. Ehkä maisemassa on silti jotain kivaa katsottavaa, ulkona, ikkunasta näkyy jotain. Autolla pääsee pienelle kierrokselle lähelle. Joskus tuttu voi poiketa jouluna hetkeksi.

Täytekakkua?

Liekö heidän perinteensä?

Meilläkin perinne, joulupäivän päiväkaffelle. Sinänsä metkaa, kun on kuitenkin rusinapullat, tortut, piparit, suklaat...

Oi mikä ihana hyvänmielenketju (pääosin), ketjujen parhautta. Tulin niin joulutunnelmiin, että satuin kysymään puolisolta jotain jouluun liittyvää... katseli vähän ihmeissään, ei ehkä hokaa et 2kk päästä on jo lähellä. Itse meillä laittelen enemmän, voisi olla karumpi juhla hänen suunnittelemanaan...

Yhdessä kuitenkin on perinteitä luotu. Hämäryys sopii hänellekin, vaikka alussa ihmetteli. Pihasaunan lämmitys kynttilöineen, ulkolyhdyt, maukas ruoka, suklaa...

Voi kun en malttais odottaa...

Vierailija kirjoitti:

Minulle tärkeä perinne on kissan kanssa yhdessä syöty jouluateria.

Annan kissalle rahkaa ja syön itse puuroa, kissalla on silloin lupa syödä myös sohvalla vaikka sotkua tulisi.

Sen jälkeen kissa laitetaan koriin ja kannetaan korissa mukana pitkin päivää eri huoneisiin.

Kissa saa maistaa myös kinkkua ja kaloja ja leikkiä lahjapapereilla.

Tänä jouluna aion ostaa kissalle yksisarvisasun lahjaksi.

Onko kissasi liikuntakyvytön?

Vierailija kirjoitti:

Meillä leivotaan ja koristellaan pipareita, joskus valmistaikinasta, joskus itsetehdystä. Niitä syödään joulukuussa, vähän jää välipäivillekin. Suklaakalenterit on aika perus, geneerinen tai ryhmähau tms hahmo.

Itse tykkään käydä laulamassa Kauneimpia joululauluja, ja parina vuonna ollaan katsottu Tampereen teatterin live-striiminä esittämä Saiturin joulu, ja samalla korkattu konvehtirasia. Koska ollaan välipäivät sukuloimassa, joulukuusi koristellaan hyvissä ajoin, ehkä viikkoa ennen joulua.

Itse jouluaattona ollaan aamupäivästä ulkona, pulkkamäessä tms, usein myös joulukirkko hoituu samalla reissulla. Tykkään, että saa vähän raitista ilmaa ja päivänvaloa, ennen kuin juhlinta käynnistyy.

Kirkon jälkeen saunaan, lahjat ilmestyy sen aikana kuusen alle tai joulupukki tulee myöhemmin. Saunan jälkeen jouluevankeliumi ja ruokailu. Telkkarin klassikot, Lumiukko ja Samu Sirkan joulutervehdys, Joulupukki ja noitarumpu, saatetaan katsoa jossain välissä. Nykyaikana ne kun voi striimata omaan aikatauluun sopivasti.

Ruuan jälkeen lahjojen jako ja sitten tutkaillaan niitä loppuilta. Koska välimatka sukulaisiin on pitkä, mummojen ja kummien paketit ei aina ole saatavilla aattona, vaan lapset saavat lahjoja usein välipäivinäkin vielä, kun sukulaiskierroksella törmäillään. Siksi oma lahjojenjako ei ole hirveän pitkäkestoinen hetki, mutta omasta lapsuudenkodista on otettu perinne, että lahjat avataan vuorotellen ja kaikki ihastelevat yhdessä paljastunutta lahjaa. Näin lahjojen avaus on yhteinen ohjelmanumero.

Joulupäivänä ollaan monesti oltu ulkona vähän pidempään, luistelemassa tai metsäretkellä, ja tapanina usein sitten ajellaan välipäiviksi mummolaan (mies on lähes aina pekkasilla silloin ja itse yritän pitää liukumia).

Tiedätkö mitä striimaaminen tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä on tämä juttu, että lahja heti aamusta, ettei odotus käy liian raskaaksi?! Kyllä lapsen pitää jaksaa odottaa, ja sehän on sitä parasta muutenkin!

Riippuen lapsesta odotus voi olla niin piinallista, että hermot menee kaikilta ennen iltaa. Silloin on ihan hyvä ajatus antaa aamulla yksi paketti, jossa on jokin sellainen lahja, minkä kanssa aika kuluu. Lapset ovat erilaisia. Meillä ei tarvinnut antaa etukäteen mitään lahjoja, mutta siskon lapset hyppivät seinille koko päivän. Mun mielestä on järkevää toimia sillä tavoin, että sopu säilyy koko päivän.

Tuo taas ei johdu lapsesta vaan kasvatuksesta. Kai se nyt käy hermoille, jos aina on tottunut saamaan kaiken mulle heti! Voi hyvänen aika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä on tämä juttu, että lahja heti aamusta, ettei odotus käy liian raskaaksi?! Kyllä lapsen pitää jaksaa odottaa, ja sehän on sitä parasta muutenkin!

Riippuen lapsesta odotus voi olla niin piinallista, että hermot menee kaikilta ennen iltaa. Silloin on ihan hyvä ajatus antaa aamulla yksi paketti, jossa on jokin sellainen lahja, minkä kanssa aika kuluu. Lapset ovat erilaisia. Meillä ei tarvinnut antaa etukäteen mitään lahjoja, mutta siskon lapset hyppivät seinille koko päivän. Mun mielestä on järkevää toimia sillä tavoin, että sopu säilyy koko päivän.

Tuo taas ei johdu lapsesta vaan kasvatuksesta. Kai se nyt käy hermoille, jos aina on tottunut saamaan kaiken mulle heti! Voi hyvänen aika.

Olen samoilla linjoilla. Hyvää pitää odottaa, kaikkea ei voi saada aina heti. Lapsikaan.

Tämä olisi hyvä oppia jo pienestä. Mutta toki joulu on aina joulu, ja poikkeuksellinen päivä. Jokaisella perheellä on omat jouluperinteensä.

Joulukortit. Laitan vuosittain parikymmentä, saan ehkä 10. Sit aattona pirraa puhelin tekstiviestijouluntoivotuksin...

Omille lapsille korostin alusta asti, miksi Joulua juhlitaan.

Joulupukista olen kertonut lapsille, että hän on satuolento. Eli missään vaiheessa en huijannut, että pukki on oikeasti olemassa, vaan joku häntä esittää. Lahjat laitettiin kuusen alle aatonaattona sen jälkeen, kun lapset olivat menneet nukkumaan.

Meidän perheessä on vietetty jouluaattoa esim. Bethlehemissä;

ensin illallinen paikallisessa ravintolassa; myöh. keskiyön messu Jeesuksen syntymäkirkossa.

Espanjassa Val d'Aranin laaksossa- miehen suvun vanhassa lomatalossa, olemme viettäneet useita jouluja...suuremmallakin porukalla.

Andorrassa olemme olleet parina, kolmena jouluna;

(perhe)hotellit ovat olleet joulukoristettuina ja joulukuusetkin mitä kauneimmat ikinä.

On lasketeltu, hiihdetty , käyty luistelemassa jne.

Lapset ovat saaneet aina lahjansa siellä, missä milloinkin olemme olleet.

Minusta ei ole vain yhtä ja ainoaa "joulunvietto-tapaa", vaan jokainen voi tehdä siitä

"itsensä näköisen."

Omasta lapsuudesta on jäänyt mieleen parhaiten ihan vaan äidin luoma jouluinen tunnelma, joka syntyi jouluvaloista, koristeista, kynttilöistä, kukista ja vaikkapa jouluisesta pöytäliinasta. Aamupalaksi sai poikkeuksellisesti napostella jouluisia leivonnaisia. Tuntui juhlavalta ja erilaiselta kuin normiarki. Samaa joulun juhlan tuntua olen pyrkinyt siirtämään omille lapsilleni. 

Joulu on ihana sille joka tykkää. Monelle yksinäiselle murheen aikaa, kun yksinäisyys korostuu. Juopoissa perheissä lasten suru ja pelko. Väkivalta. Uusilla pareilla erilaiset odotukset, ja jossei asioista puhuta ennakkoon, voi tulla isoja pettymyksiä.

Itse tykkään, olen pyrkinyt joustamaan ja samalla kiinnipitämään omista perinteistäni. Useinmiten onnistuu ihan hyvin.

Mulle on jääny mieleen miten tehtiin joulukuun alussa sisarusten kanssa pukille toivelistat. Sit leivottiin pipareita ja laitettiin illalla lyhdyn alle listat ulos ja pari piparia, että osaa tonttu tulla ne hakemaan. Aamulla sit oli piparit ja listat hävinneet, mutta piparimurut jääneet ja pienet jalanjäljet oli pihalla kans. Nyt aikuisena tietää, että isä veti illalla piparit naamaan ja aamulla lumia kolatessa murusteli piparia pihalle ja painoi lumeen jäljet vauvan kengillä.

Ja sit tietysti yhtenä perinteenä oli kans et mummo tuli jouluksi meille syömään ja illasta toiset isovanhemmat kahville. Musta oli kiva myös pukeutua jouluasuun aattona.

Meillä oli myös semmonen perinne et aattona sai jo aamusta yhen pienen lahjan, mutta äiti oli piilottanu sen johonkin ja kukin lapsi sai vihjeen, mistä etsiä omaansa. Pääsiäisenä oli suklaamunille saman tyyppinen ja illasta maltto paljon paremmin odottaa kun oli jo yhden lahjan saanu ja sillä leikittiin "odotusvälit", eli ennen lounaspuuroo, hautausmaakäynnin jälkeen ennen saunaa ja saunan jälkeen ennen ruokaa.

Minä olen onnistunut kasvattamaan lapsista yhtä jouluhulluja kuin itsekkin. Juuri käytiin kaupassa pakastealtaalla keskustelu joko ostetetaan piparitaikina ja leivotaan😅 Meillä tähän syksyyn kuuluu juuri nämä leipomiset, viritellään valoja(kyllä sähkön hinnasta huolimatta), koti koristellaan ajoissa ja askarrellaan uusia koristeita. Käydään myös aina ennen joulua jouluristeily Tukholmassa joulutorilla yms. Joulunpyhät ollaan aina vain omalla perheellä rennosti ja tehdään asiat omaan rytmiin, meillä on tietyt rutiinit miten päivät etenee. Esim.aattona saunotaan päivällä, haudoilla käydään vasta joulupäivänä.