Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Voin pitkästä aikaa sanoa että minulla oli oikeasti todella kiva päivä. Löysin uuden työn kuukausien etsinnän jälkeen ja pääsen eroon kiusaavasta pomosta. Helpotus on niin suuri että oloni tuntuu kevyeltä ja koko maailma näyttää erilaiselta. 

Lenkkeiltiin kauniissa syyssäässä rakkaan koirani kanssa ja otettiin päikkärit sohvalla. Vaikka karvainen ystäväni on hyvin pieni, se lämmittää ihanasti vieressä. 

Onnittelut työpaikasta!

Unista:

Olin viime yönä unessani teurastamossa töissä uutena työntekijänä. Meillä oli monenmoista suojaa käsineistä, takeista, päähineistä  maskeihin. Lihanpaloja kuljetettiin käsin, eri ruhonosat eri paikkoihin. Kukaan ei neuvonut, oletti vaan, että osaan. Suojavaatteissa oli tosi kuuma. Aikamme lihapaloja siirrettyämme otin kaksi kastelukannua mukaan ja kuljin jossain työhallissa niiden kanssa väistellen formula-auton kaltaisia koneita. Yks kaks oli ilta. Ruokala oli kiinni, mutta ei meillä ollut lounaslappujakaan. Nälkä oli mahdoton, noutopizzaa suunniteltiin. Minun piti viedä serkun talon pihaan yksi pizza. Talo on yhä olemassa oikeasti, mutta tyhjillään ollut vuosikaudet. Oltiin menossa messuille töihin työkaverin kanssa. Hänen liki 100v isänsä tuli mukaan.

Tämmöisen yön jälkeen on kuin elokuvaa olisi kstsellut. Tuo liki 100v on oikeasti olemassa. 

Lämpimät onnittelut uuden työpaikan saaneelle!

Minulla tänään laiskottelupäivä.

Mukavaa omannäköistä päivää kaikille!

Se miten ihminen kohtelee muita, kertoo, miten hän arvostaa itseään. (Raisa Cacciatore)

Keskiviikko, keskellä viikkoa, on looginen. Monet viikonpäivät tulee selkeästi ruotsista tai englannista. Tämä ei. Mistähän on peräisin? Sanoja on mielenkiintoista pohtia. Tein äsken vastaukset kyselyyn vuodenaikoihin liittyvistä sanoista ja sanonnoista. Osa oli vanhahtavia, osa murresanoja. Sain täydet pisteet. Hymyilytti. Suomen kieli on loppumaton ihmettelyn aihe, selkeältäkin tuntuvat sanonnat tai sananlaskut ei likikään aina ole niin yksinkertaisia kuin miltä kuulostaa.

Tiedätkö, mistä tulee sanonta: Kiireestä kantapäähän? Siinäpä pohdintaa päivälle, googlettaakin saa, jossei muuten aukene :)

Vierailija kirjoitti:

Keskiviikko, keskellä viikkoa, on looginen. Monet viikonpäivät tulee selkeästi ruotsista tai englannista. Tämä ei. Mistähän on peräisin? Sanoja on mielenkiintoista pohtia. Tein äsken vastaukset kyselyyn vuodenaikoihin liittyvistä sanoista ja sanonnoista. Osa oli vanhahtavia, osa murresanoja. Sain täydet pisteet. Hymyilytti. Suomen kieli on loppumaton ihmettelyn aihe, selkeältäkin tuntuvat sanonnat tai sananlaskut ei likikään aina ole niin yksinkertaisia kuin miltä kuulostaa.

Tiedätkö, mistä tulee sanonta: Kiireestä kantapäähän? Siinäpä pohdintaa päivälle, googlettaakin saa, jossei muuten aukene :)

Minä olen pohtinut ketjua lukiessani sanojen arvolatausta eri ihmisille. Esim. sana muumio, joka herätti närkästystä jossakin. Minulle se on hellä sana. "Mummimuumio"  Silläkin nimellä minua kutsutaan. "Senkin höpsö muumio". Se on pelkkää rakkautta.                                    Samoin sana ärhäkkä. Ärhäkkä virus on negatiivinen, mutta ärhäkkä sotilas on positiivinen. Niin eri tavoin me arvotamme sanoja.                                                            Nykyaika on kyllä mielensäpahoittajien kulta-aikaa. Parasta siedätystä sanoille saa  teinien kanssa tai koulumaailmassa työskennellessä. Minäkin olen ollut vi-tun lehmä, äm-mä, huo-ra, haiseva les-bo, änkyttävä ameeba (😂)  ja vaikka mitä. Ja sama lapsi on seuraavana päivänä tullut sanomaan, miten kiva ja rakas ja tärkeä olen hänelle. Pipoa ei ole tarvinnut löysätä kun en edes laita sitä päähän.                

Minua kiusattiin koulussa. Muumio oli yksi toistuva haukkumasana. En näe siinä muutenkaan mitään myönteistä. Hirveillä sanoilla sinua yllä on haukuttu. Järkyttävää kielenkäyttöä. Miten siihen puutuit?

Totta tuokin, jos läheinen käyttää 'arveluttavaa' sanaa, äänenpainokin ratkaisee. Jos random palstalla haistatellaan v-sanaa tai haukutaan rumilla nimillä, arvostellaan ilkeästi toisten kirjoitusta tavallisista kuulumisista, se on erittäin huonoa käytöstä. Sitä ei tarvitse sietää. Kenenkään.

Vierailija kirjoitti:

Lämpimät onnittelut uuden työpaikan saaneelle!

Minulla tänään laiskottelupäivä.

Mukavaa omannäköistä päivää kaikille!

Se miten ihminen kohtelee muita, kertoo, miten hän arvostaa itseään. (Raisa Cacciatore)

Hieno kommentti. Tuo Raisa C:n sanonta osaa olla niin sopiva. Jatkan vanhalla suomalaisella sananlaskulla: Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Tämäkin totta. Useinmiten.

Kaksi satsia puolukkaa keräsin tänään, voi että niitä on paljon, isoja, loistavan luumunpunaisia. Hirvikärpäsiä ei ollut yhtään ja eka marjareissu tänä vuonna, kun ei tullut hiki. 10C on asteita.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusattiin koulussa. Muumio oli yksi toistuva haukkumasana. En näe siinä muutenkaan mitään myönteistä. Hirveillä sanoilla sinua yllä on haukuttu. Järkyttävää kielenkäyttöä. Miten siihen puutuit?

Totta tuokin, jos läheinen käyttää 'arveluttavaa' sanaa, äänenpainokin ratkaisee. Jos random palstalla haistatellaan v-sanaa tai haukutaan rumilla nimillä, arvostellaan ilkeästi toisten kirjoitusta tavallisista kuulumisista, se on erittäin huonoa käytöstä. Sitä ei tarvitse sietää. Kenenkään.

 

Nelkyt vuotta opettajana antoi kykyä nähdä sanojen taakse, syyhyn miksi puhuu noin. (Oma ahdistus, kotiväkivalta tai neurologinen syy.) Eräs sanoi, että sulle voi puhua kaikesta ja näyttää pahan olon, sä hoidat sen pois. En pystynyt kyllä hoitamaan kaikkea läheskään. Mutta normaalit teiniriehumiset kyllä hoidin. Puhuttiin, puhuttiin ja puhuttiin. Aikuisen huomiotahan he olivat vailla. Sanat olivat keino huutaa apua. Nyt eläkkeellä tajuan kuinka raskasta mutta myös rakasta työtä se oli.

Mietin sitäkin, ovatko rumat sanat aikuisillakin keino huutaa apua. Varmaan.

Änkyttävästä ameebasta me teimme leikin, näyttelimme sitä kun alkoi ketuttaa itse kutakin. Kiittelin kekseliäisyyttä, aina piti löytää jotain hyvää, jokaisesta. 

Ihana kotipäivä ihan itsekseen, illalla menen kauppaan, ostan hiusvärin kun tulossa menoja. 

Kirjoittelen kauppalappua huomiselle, ihan perusjututkin on lopussa, kuten sipuli ja sokeri. Samalla mietitään viikonlopun ruokaa. Monesti riittää yksi kauppareissu viikossa. Suunnittelu ja pakastin + perustarvikkeet kaapissa  mahdollistaa tämän. Talvella on ihanaa, kun ei tarvi skrapailla ja lämmittää autoa usein. 

Tuhansien murheellisten laulujen maa. Päivän levy.

"Nelkyt vuotta opettajana antoi kykyä nähdä sanojen taakse, syyhyn miksi puhuu noin. (Oma ahdistus, kotiväkivalta tai neurologinen syy.) Eräs sanoi, että sulle voi puhua kaikesta ja näyttää pahan olon, sä hoidat sen pois. En pystynyt kyllä hoitamaan kaikkea läheskään. Mutta normaalit teiniriehumiset kyllä hoidin. Puhuttiin, puhuttiin ja puhuttiin. Aikuisen huomiotahan he olivat vailla. Sanat olivat keino huutaa apua. Nyt eläkkeellä tajuan kuinka raskasta mutta myös rakasta työtä se oli.

Mietin sitäkin, ovatko rumat sanat aikuisillakin keino huutaa apua. Varmaan."

Tähän omia ajatuksia. Hyvä, että puutuit kiusaamiseen ja selvitit niitä asioita. Silti itse en edelleenkään näe, että itseäni todella pahoin pilkanneet ihmiset olisivat olleet ns avun tarpeessa. En edelleenkään ajattele asiaa niin. Heillä oli asiat hyvin. Olivat suosittuja tyyppejä ja kotiolotkin kuitenkin näennäisesti hyvät.

Tietysti minun on helppoa kirjoittaa, mutta ei yksikään heistä ollut mistään huonosta perheestä. Samalla ikävästi yleistän tässä, mutta tuon kaiken taakse ei voi piilottaa kaikkea. Jokainen on vastuussa käytöksestään kuitenkin ja jotenkin minä täällä alentaisin itseni jos miettisin, että kyllä "Matilla ja Maijalla" oli aikoinaan niin paha olla joka päivä, että piti päivittäin pilkata minua ja vielä levittää valheita pitkin poikin ja piti vielä huvittaa itseään kustannuksellani, että sai iloa elämäänsä.

Ja missä he ovat nyt. Voin sanoa, että hyvin menee. Minä olen vasta alkumatkassa jostain siihen verratessa. Ja se tunne, kun joku kehui kiusaajaasi. Sanoi opettajia myöten kuinka mukava tyyppi tai joku opettaja todisti sitä, kun tunnilla itseäni pilkattiin, eikä puuttunut siihen. Itse en ikinä ajattele, että jonkun näennäisen pahan olon takia jonkun elämää pitää pilata. Se on kai liikaa vaadittu. 

"Se miten ihminen kohtelee muita, kertoo, miten hän arvostaa itseään. (Raisa Cacciatore)" 

Itse kohtelen muita hyvin, mutta en silti arvosta itseäni monestikaan laisinkaan. Näin tämäkin lause kumoituu joskus. 

Vierailija kirjoitti:

"Nelkyt vuotta opettajana antoi kykyä nähdä sanojen taakse, syyhyn miksi puhuu noin. (Oma ahdistus, kotiväkivalta tai neurologinen syy.) Eräs sanoi, että sulle voi puhua kaikesta ja näyttää pahan olon, sä hoidat sen pois. En pystynyt kyllä hoitamaan kaikkea läheskään. Mutta normaalit teiniriehumiset kyllä hoidin. Puhuttiin, puhuttiin ja puhuttiin. Aikuisen huomiotahan he olivat vailla. Sanat olivat keino huutaa apua. Nyt eläkkeellä tajuan kuinka raskasta mutta myös rakasta työtä se oli.

Mietin sitäkin, ovatko rumat sanat aikuisillakin keino huutaa apua. Varmaan."

Tähän omia ajatuksia. Hyvä, että puutuit kiusaamiseen ja selvitit niitä asioita. Silti itse en edelleenkään näe, että itseäni todella pahoin pilkanneet ihmiset olisivat olleet ns avun tarpeessa. En edelleenkään ajattele asiaa niin. Heillä oli asiat hyvin. Olivat suosittuja tyyppejä ja kotiolotkin kuitenkin näennäisesti hyvät.

Tietysti minun on helppoa kirjo

Tietysti puutuin tiukasti oppilaiden väliseen kiusaamiseen. Mutta minulle kohdistetut sanat olivat yllä viestissä  puhuttelun ja huomion kohteena. Opettajaakin voi kiusata.  Sen kestin ja ymmärsin huomion hakemisena. Sinun tilanteesi on ollut mahdoton ja täysin rikollinen. Sitä ei saa hyväksyä ja vain jutella, se olisi vaatinut poliisin puuttumista.

Vielä jatkan. Yllättävän monessa ns. kunnollisessa perheessä on alkoholiongelmaa, kaltoinkohtelua, perheväkivaltaa jne. Päällepäin ei ikinä uskoisi. Ja tämä voi näyttäytyä vain lapsen ja nuoren olossa, kiusaamisena, masennuksena, anoreksiana jne. Ikinä ei voi sanoa, että tuossa on hyvä perhe ja lapsen asiat kunnossa.Onko? Tämänkin opin 40 vuodessa. 

Ulkona ihana sää ja kävely hieman piristi. Kämppä on kuin jääkellari. Pitäisi kai avata patterit, mutta kun sähkö ei ole ilmaista ja takan eteen en ole toimertunut tekemään mitään. Rahatilanne kehno nyt ja isäni soittaa ja hokee, että koita pärjätä. No, en minä häneltä rahaa kerjää sentään, mutta jos 4000 eurosta olisi muutama kymppi liikennyt, kun tietää tilanteeni nyt.

Opinnoissa tehtävä johon pitää yhdistää ns tietoa jonkin valitsemasi alan ihmiseltä. Siis häneltä kysyä kysymyksiä. En tarkemmin kirjoita, mutta jo aiemmin lähetin sähköpostia eräälle hyvin oppineelle ja arvostetulle henkilölle. Tämä ei ole ainakaan vielä edes viitsinyt vastata osallistuuko tähän opiskelujuttuuni vai ei.

Asiallista olisi edes lähettää vastaus asiaan, eikä jättää vastaamatta, kun asiallisesti ja kohteliaasti asiasta kysyin. En oleta, että hänellä on aikaa tälläiseen, mutta voisi edes ilmoittaa silti, kun minulla nyt piti tälläinen tehtävä olla. Sitten saan alkaa etsimään toista saman alan ihmistä, joka olisi juuri tätä alaa opiskellut ja tiedot juuri tästä esseeni aiheesta ja kysellä ehtisikö hän osallistua. Tai sitten taas seuraava jos tuo ei vastaa. Vaikeaksi menee ja kello juoksee tässä jutussa. 

Äitini terveysasiat myös taas esillä ja hänellä kipuja enemmän. Lääkärit painostavat yhteen tutkimukseen mihin äitini ei tahtoisi mennä ja toisaalta tutkimus tuskin antaa uutta tietoa tähän kaikkeen tai ainakaan muuttaa lääkitystä yms. Silti ehkä olisi hyvä mennä, vaikka epämiellyttävä tutkimus on.

Sitten äitini puheet pyörii tässä kaikessa ja valittaa koko ajan. Milloin mistäkin. Ikänä ei ole asiat hyvin. Ymmärrän sitä kaikkea, mutta minullakin meni ikävästi hermot, kun en jaksanut enää kuunnella, kun ollaan koko viikko hoettu jos mitäkin asiaa. En minäkään aina voi jaksaa kuunnella ja ei minullakaan loputtomat voimat sentään ole. 

"Tietysti puutuin tiukasti oppilaiden väliseen kiusaamiseen. Mutta minulle kohdistetut sanat olivat yllä viestissä  puhuttelun ja huomion kohteena. Opettajaakin voi kiusata.  Sen kestin ja ymmärsin huomion hakemisena. Sinun tilanteesi on ollut mahdoton ja täysin rikollinen. Sitä ei saa hyväksyä ja vain jutella, se olisi vaatinut poliisin puuttumista."

Kiitos viestistäsi. Ehkä minäkin luin vähän huonosti nuo viestit ja vääriä tulkintoja. Aihe on itselle vieläkin vaan hieman vaikea ja helposti nousee asioita mieleen. Kyllä minäkin todistin kiusaamista opettajaa kohtaan. Ei ollut mukavaa sitä katsella ja surullista minusta. Samat tyypit mitkä itseäni pilkkasivat myös. Näin ehkä mietin, että jos uskaltavat kiusata opettajaa niin miten sitten minä. Mitä väliä tai turvaa minulla on. 

Tulipa mieleen, että joskus sairauden oireita joudutaan tutkimaan pitkäänkin eikä mitään löydy. Saatetaan jopa tutkimusten perusteella todeta, että nyt ainakaan sitä X:ää tämä ei ole. Kunnes sitten ajan mylötä jokin tutkimus osoittaa, että no tämähän on just se X.

Mä kävin aikoinaan vuoden verran useita kertoja lääkärissä kipujen vuoksi. Sain jopa lähetteen HYKS:in reumapolille. Siellä tutkittiin ja todettiin, että ei ole nivelreuma. Meni vielä puolisen vuotta kun tuskaannuin ja varasin terveyskekuksesta ajan. Kysyin lääkäriltä, kuinka paljon mun ikäisilläni kuuluu normaalisti olla jatkuvia kipuja. Lääkärin mukaan ei yhtään (olin silloin vähän päälle kolmekymppinen) ja hän otatti vielä kerran seerumin reumafaktorin. Oli otettu jo monta kertaa aikaisemminkin, mutta aiemmin mulla se arvo oli aina ollut alle 14 IU/ml eli ei reumaa. Tällä kertaa se sitten olikin jo noin 150. Mutta siis vuoden päivät meni ennenkuin sain diagnoosin, vaikka tuo verikoe otettiin jo ihan ekalla lääkärikäynnilläkin. Arvo vaan ei ollut silloin vielä noussut. 

Nyt, kun ilmat taas on viilentyneet, niin mä olen ensimmäinen, joka tuolla ulkona kulkee lapaset kädessä. Ei vaan kestä sorminivelet kylmää. 

Katson Kiti Kokkosta telkasta, on ihana esiintyjä. Aina naurattaa, mutta hänessä on selkeästi se herkempi, tunteellisempi puoli. On myös loistava laulaja, karhean rosoinen ääni.

Vierailija kirjoitti:

Voin pitkästä aikaa sanoa että minulla oli oikeasti todella kiva päivä. Löysin uuden työn kuukausien etsinnän jälkeen ja pääsen eroon kiusaavasta pomosta. Helpotus on niin suuri että oloni tuntuu kevyeltä ja koko maailma näyttää erilaiselta. 

 

Lenkkeiltiin kauniissa syyssäässä rakkaan koirani kanssa ja otettiin päikkärit sohvalla. Vaikka karvainen ystäväni on hyvin pieni, se lämmittää ihanasti vieressä. 

Onnittelut uudesta työpaikasta.