Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Onnea työpaikan saaneelle! Täälläkin aloitettu tällä viikolla uusi työ vuoden työttömyyden jälkeen. Miten ihanalta onkaan tuntunut, kun saa tehdä itseä innostavaa työtä, vaikkakin määräaikaisena, eikä palkkaakaan jää käteen kovin monta sataa enemmän kuin ansiosidonnaisesta.

Itselleni tosin raha ei sellaisenaan kovin tärkeää ole koskaan ollutkaan, vaan se että koen tekeväni jotenkin mielekästä työtä, jossa voi hyödyntää omia taitoja muiden hyväksi. 

En saanut haluamaani hiusväriä, siinä sarjassa oli vain tummanruskeaa väriä, pitää käydä joku toinen päivä. Ale tuotteita oli, ahventa, juustorinkelit, juusto, kinkku., kanasuikaleet. 

Paskaa

Haudan huminaa ja tuulen suhinaa.

Huuuuiii. Enää 5 astetta lämmintä, viekö yöhalla loput kesäkukat? Onneksi orvokit ei ole arkoja.

Onpa mukavia työllistymisuutisia joillakin! Onnea teille.

Täällä oli aamulla vain pari astetta lämpimän puolella. Autolla kaupoilla, olisi jo toppatakki ollut tarpeen kylmässä tuulessa.

"Nyt, kun ilmat taas on viilentyneet, niin mä olen ensimmäinen, joka tuolla ulkona kulkee lapaset kädessä. Ei vaan kestä sorminivelet kylmää." 

Käsistä. Minulla on myös lapaset olleet kädessä jo monia kertoja. Nyt illalla totesin, että liian ohuet lapaset ja pitää paksummat jo laittaa.

Itsellä ei mitään sairauksia, mutta kädet vähän kuin jääneet surkeiksi. Tarkoitan siis kämmeniä, ranteita ja sormia. Ei yhtään oikein lihaa luiden päällä vaan luisevat kädet. Näin arvaa, että palelevat heti.

Ehkä joku väittää muuta, mutta mietin yhtä vaikutusta asiaan. Nuorena en syönyt kovinkaan paljon ja koulupäivät olin pienillä eväillä. Syynä se, etten enää ruokalaan lopulta tahtonut mennä. Joku voi arvata syyn ja tähän ei liittunyt laihdutusta yms. Näin pari vuotta yläkoulussa ja koko lukio pienillä eväillä. Kärsin vähän kuin nälkää ja jotenkin niinä vuosina käteni lopettivat kunnollisen kasvunsa ja jäivät pieniksi ja laihoiksi sekä olivat melkein aina kylmät. 

Hassua oikeastaan kirjoittaa tästä ja täytyisi muiden tietysti nähdä käteni niin ymmärtäisitte paremmin mitä tarkoitan. Eräs urheiluharrastus taas lapsuudessa kuormitti liikaa sormieni niveliä. Piti pitää käsillä kiinni ja käyttää käsivoimia. Etu ja keskisormi ihan vinoja  ja nivelet miten sattuu. Nimetön ei kummassakaan kädessä taivu ihan kunnolla ja pikkurilli on väärä myös. Peukalot normaaleja. Nivelet osittain menevät paikoillaan myös. Saa nähdä joskus vanhuudessa onko minulla vielä sormia tällä menolla. 

Mittarissa nyt enää +3. Aamulla meillä oli juuri plussalla, tuttavalla ollut muutama pakkasaste. Onneksi pian lämpiää vähän.

Tänään oon nukkunu n. 14 h vuorokaudessa. Eli väsynyt päivä ollu. Ne muutamat himpun verran pirteämmät päivät on onneksi vielä mielessä, ettei nyt vielä ihan toivottomalta tunnu. Mutta tää yltiöpäinen väsymys jos jatkuu taas monta päivää tai viikonkin peräkkäin, niin viimeistään ylihuomenna oon varmaan taas ihan down ja näköalat häviää. Ja sitte ei taas ruoka maistu, ei jaksa edes tehä ruokaa, saati liikkua... Tää on ollu kohta viimeiset puol vuotta mun elämää. Sitä niin toivois, että tulis sellanen pysyvä käänne parempaan. Ettei enää ollenkaan vajois sinne kaikkein syvimpään pimeyteen, vaan olis sen verran pinnalla, että vaikka edes nenä näkyis pinnan yläpuolella. Että säilyis itsellä se pieni toivo. Se, jota mun ihana terapeutti selvästi yrittää ylläpitää nyt mun puolesta.

Nyt jos kohta nukahtaisin, niin jaksaisinkohan huomenna herätä ennen puolta päivää...

Mietin, että tästä talvesta tulee varmaan pitkä. Se pituus näkyy sitten kaikessa jos elämääni mietitään. Muuten pidän jopa talvesta. Palelen vaan usein ja kämpässä kylmä. 

Kuukausista inhokki on marraskuu. Sumuista, pimeää ja märkää. Ja tammikuu. Jos on hyvä talvinen tammikuu niin ok. Jos lämmin ja lämpötila nollassa, tiet jäässä sekä sataa vettä niin marraskuu voittaa vertailussa.

Joulukuussa on odotukset jouluun liittyen (jos joskus vielä pääsisi täältä kämpästä muihin maisemiin) ja syntymäpäiväni, josta en piittaa. Muuten ihan ok kuukausi.

Helmikuussa ja maaliskuussa toive keväästä. Valoiset päivät käyvät silmiin, mutta piristävät. Yleensä ihan  hyvää aikaa itselleni. 

Huhtikuussa yleensä voin huonoiten. Ei oikein pää ehdi valoon yms mukaan ja levoton olo. Se kuukausi menee miten menee. 

Toukokuussa rauhoitun. Ehkä totun kevääseen. Ihan hyvä kuukausi yleensä. Kesäkuussa ja heinäkuussa toiveet ja odotukset (liialliset) kesän suhteen. Kesäkuu levotonta aikaa ja heinäkuussa taas parempi fiilis. Elokuussa parasta aikaa.

Syyskuu hyvää aikaa myös ja rauhallinen olo yleensäkin aina lokakuuhun saakka. Vielä tarpeeksi valoista. Marraskuun pimeys sitten sekoittaa rytmiä taas. 

Hyvää yötä

Ärsyttää.

Katson youtubessa kun yksi mies pelaa Majora's maskia. Ja hän on jumissa täysin päivänselvässä ongelmassa siinä.

Koko tämä let's play on ollut yhtä tuskaa, ties miten hänen aivonsa toimivat kun kaiken vetää niin vaikeaksi.

Sama juttu oli hänen Ocarina of time let's playnsa kanssa.

Esimerkiksi: Kaupungissa on päivällä nainen jonka ympärillä juoksee valkea koira. Nainen kehuu että hänen koiransa on paras. Yöllä nainen on kotonaan ja valittaa kuinka hänen koiransa on kadonnut, sinun pitää viedä hänelle oikea valkea koira kaupungin muiden koirien joukosta (suurin osa ruskeita).

Noh mies sai sen lopulta tehtyä, sai siitä palkinnon. Mutta sitten jatkoi yli 10 minuutin ajan naiselle koirien tuomista koska sai jostakin päähänsä että se nainen haluaa nopeimman koiran myös.

Lapsena pelasin molemmat pelit läpi, ja juu en väitä ettenkö joskus jumiin olisi jäänyt mutta en todellakaa nöin pahasti kuin tämä mies.

Nyt harmittaa, yöllä ollu pakkasen puolella, ruoho ihan valkoista vielä, kasvimaan pavut saaneet kylmää , ei ne enää tokene. Ois pitäny peittää yöksi.

Ei onneks muita murheita. Kahvin keittoon, se helpottaa... 

Huomenna VILMA JÄÄ konsertti.

Kyllä osoittaa pikkusieluisuutta loukkaantua tavallisesta sanasta. Loukkaantuuko joku faarao-sanasta tai pyramidista? Kertokaa ennen kuin tulee mahdoton haloo niistäkin. Olisin mielelläni muumio, sehän on saanut pyhän loppukäsittelyn ja uskomusten mukaan matkaa ikuisesti. Mika Waltarin Sinuhessakin muumioilla on keskeinen merkitys.

- Läskimooses! Lumipallo tärähtää selkään kipeästi. Juoksen reppu heiluen kotiin, itken. Siellä heti ovella haisee sahti. Kaikki ovat juovuksissa, pappa polttaa pilliklubia, mummo makaa sängyssä, isä horjuu keskilattialla, äiti pyyhkii oksennustaan. Sahtia riittää moneksi viikoksi. Kunpa tämä joulun alus menisi nopeasti. Piiloudun kylmälle vintille.

Mutta minä selvisin. Inhoan sahdin hajua, en koskekaan alkoholiin, käyn joka aamu puntarilla 56 kiloa tänäänkin. Jos näen kiusaamista, menen heti väliin. Tärisen vihasta.