Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (21849)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurikaupungissa eräs asia hoitamassa, oman paikkakunnan apteekissa ja ruokakaupassa.
Kaksi pitkää puhelinkeskustelua. Yhteistyössä mieheni kanssa loppujen perunoiden kuokkiminen, jes!
Tyrnivispipuurosta tuli just sopivan makuista, kun se jäähtyy, niin vatkaan kuohkeaksi.
Telkkarista katson ainakin Rantahotellin.
Mukavaa perjantain jatkoa!
Äidin oppien mukaisesti puurokattila tiskialtaaseen kylmään veteeen ja vatkain töihin, jäähtyy ja kuohkeutuu. Välillä voi vaihtaa veden kylmempään, jos tuntuu liiaksi lämpenevän. Tyylejä on monenlaisia, lopputulos sama ;)
Mustaherukkamehusta tein viimeksi pari viikkoa sitten, mandariinimehua aion kokeilla seuraavaksi, tulee varmaan makea jälkiruokalappuski.
Aika jännä miksi en jäähdyttänyt puuroa kylmävesialtaassa, vaikka muuten näin teen. Ehkä sen takia ei tullut mieleen, kun monitoimikoneella vatkaan, kun en omista pelkkää vatkainta. Kiitos vinkistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Herätty 6.30. Sarjassamme suomen kieli unohtuu. Yritin eilen selittää vanhukselle, että ostin alesta trench coatin. Katseli silmät pyöreänä ja yritti nyökytellä ymmärtävänsä. Kotiin tullessa tajusin, että poplarihan se on😂. Toinen tarttunut sana on jälkikasvulta, dissata ja entiseltä naapurilta jäi sana frustroitunut (turhautunut, pettynyt).
Asiasta seuraavaan. Evakon lapsi minäkin, sen verran hurjia tarinoita kuunnellut pommeilta suojautumisesta lumihangessa ja desanttien uhasta, niin kyllä seuraan tätä maailman menoa huolestuneena. Samoin jälkikasvulla on peliystäviä Ukrainasta, joiden pakomatkaa pois sodan jaloista seurattiin sydän syrjällään.
Minun helsinkiläinen äitini aina oikein ylpeili, kun oli sodan aikana auttanut desantteja ja styylannut kanssaan,
Mieli on kuin tämän päivän sadesää: harmaa ja alakuloinen.
Työelämän epäreiluus turhauttaa. Osaamista ja kokemusta tärkeämpää on suhteet ja pärstäkerroin.
Olen miettinyt, kuinka puhkaista virheellisten luulojen kuplan työpaikallani tyylikkäästi, ammattimaisesti, tulematta itse leimatuksi katkeraksi.
Ja olen tullut siihen tulokseen, että ei mitenkään. Etsin uutta työpaikkaa.
Yritän saada onnen siitä muusta, mitä minulla on. Hyvin pienistä asioista. Nyt kuuntelen sadetta ikkunan raosta.
Meilläkin vispipuuro on lappapuuroa=lappuskia, tulee Ruotsin puolelta tuo sana. Käsin vispatessa kuuluu klap, klap, klap... klappapuuro, K pudonnut pois.
No klappa on ruotsiksi taputtaa, voi myös merkitä suorittamista. Meillä sana lapata tarkoitaa "jatkuvastiko täällä lappaat (käyt)", Ala jo lapata sitä ruokaa suuhusi (syö jo)".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurikaupungissa eräs asia hoitamassa, oman paikkakunnan apteekissa ja ruokakaupassa.
Kaksi pitkää puhelinkeskustelua. Yhteistyössä mieheni kanssa loppujen perunoiden kuokkiminen, jes!
Tyrnivispipuurosta tuli just sopivan makuista, kun se jäähtyy, niin vatkaan kuohkeaksi.
Telkkarista katson ainakin Rantahotellin.
Mukavaa perjantain jatkoa!
Äidin oppien mukaisesti puurokattila tiskialtaaseen kylmään veteeen ja vatkain töihin, jäähtyy ja kuohkeutuu. Välillä voi vaihtaa veden kylmempään, jos tuntuu liiaksi lämpenevän. Tyylejä on monenlaisia, lopputulos sama ;)
Mustaherukkamehusta tein viimeksi pari viikkoa sitten, mandariinimehua aion kokeilla seuraavaksi, tulee varmaan makea jäl
"länkytys", siinä vasta kaunis sana :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisikohan päiväsauna kohta, kun illemmalla vissiin pörssisähkö kalliimpaa. Sitä ennen ruokaa, possupihvejä, uunijuureksia ja mansikkasalaattia. Kohta ei enää saakaan kotimaisia mansikoita tuoreena.
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan päiväsauna kohta, kun illemmalla vissiin pörssisähkö kalliimpaa. Sitä ennen ruokaa, possupihvejä, uunijuureksia ja mansikkasalaattia. Kohta ei enää saakaan kotimaisia mansikoita tuoreena.
Tunnelissa kasvattavat mansikoita vielä syyskuussakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonnon päivänä en ole luonnossa liikkunut; vettä satanut koko päivän. Sateella ei oikein innosta ulkoilu.
Nyt on viikonlopuksi ruoat ja leipomukset tehty ja paistettu ja astiat tiskattu.
Tuvan uunia lämmitettiin tänään, siellä paistuivat kaikki tänään tekemäni: kantarellipiirakka, kauravuokaleipä ja härkis-kesäkurpitsapaistos. Hyvin onnistuivat kaikki, hyvältä maistuvat.
Loppupäivän ohjelmassa on sanaristikoita, surffailua ja saunominen pihasaunassa.
Eilen illalla Portion Boysin keikalla pikkutunneille saakka ja aamulla uudelleen matkaan toiselle paikkakunnalle klo 11 alkaneelle PB:n toiselle keikalle. Ei edes vesisade haitannut :D niiiiin hauskaa. Nyt kotona vähän pöllähtäneenä, mutta taas kahta kokemusta rikkaampana.
Päätin muutama vuosi sitten että nyt vanhana en enää kerää rahaa, kerään kokemuksia ja olen tyytyväinen kun olen sen lupauksen itselleni pitänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oiettäs. Kirpparilla, arpajaisissa kyläkaupalla, mitään en ostanu, voittanu, lystiä oli. Näin kymmeniä ystäviä, voi sitä puheensorinaa. Sitruunakalaa on vielä, jälkkäri nougatjäätelöö.
Naminam. Vesisade ei houkuttele läheiseen venetsialais - rantajuhlaan. Taidan ottaa rauhallisesti tämänkin illan. Puoliso palaa työreissultaan huomenna, ruoka suunniteltu salaattipohjalta, ehkä letut :)
Aamupala luonnonjugurtti, tuore puolukkasurvos, voi ettäs on hyvää. Ja terveellistä.
Leppoisaa lauantaita kaikille kivoille
Doris
Vierailija kirjoitti:
Burnoutissa olen, umpiväsyneenä. Koko elämän traumataakka on päällä ylisuorittamisen lisäksi. Inhottavat muistikuvat eri elämäntilanteissa olleista tapahtumista tunkevat ahdistavina mieleen, vaikkei haluaisi. Yritän katsoa niistä poispäin, mutta se ei auta. Pakko katsoa niitä silmiin ja surra, miten tämä elämä onkaan mennyt. Synkeä yksinäisyys takoo vasarallaan silmien takana, vaikka olisinkin muiden seurassa. Syvä erillisyys, viallisuus ja surumielisyys. Niistä olen rakennettu. Ei ole yksin jätetyllä yhteyttä. Ei edes itseeni.
Portion Boysin biisi "Sä et ole yksin" tuli mieleeni kirjoituksestasi. Voi kunpa sinulla olisi joku joka tulisi hakemaan sut ja parilla poiketaan, sielua hoidetaan iskelmää soitetaan kunnes kunnossa oot..tai voisitko itse olla sellainen ihminen jollekin toiselle vuosienkin takaa.. "yksin maailman synnytään ja yksin täältä lähdetään mutta yksin meitä ei oo luotu tänne elämään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tosi surullista, että yksinäisiä ihmisiä on niin paljon. Kumpa löytäisivät yhteen, niin varmaan yhteyksiä syntyisi. Tämmöisen tavallisen on vaikea ymmärtää, kun yli 60v on vielä löytynyt ystäviä. Tänäänkin oli "tupa täynnä" ja puheensorina sen mukainen.
Hymyilyttää
Anonyymi - ikuisesti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 16952: "-En sure, ei kuulu minulle. En välistä kenestäkään, vähiten itsestäni. Ei vaan kiinnosta. "
Ehkä onnellisin tässä maailmankaikkeudessa onkin se, joka ei välitä kenestäkään eikä kukaan välitä hänestä?En ma iloitse, en sure, huokaa.
...mutta metsän tummuus mulle tuokaa...
....puunto pilven, johon päivä hukkuu...
...siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu...
Nämä kaksi riviä Leino kirjoitti Nocturneen metsän tummuuden jälkeen
Sitten vasta tuoksut vanamon ja varjot veen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luonnon päivänä en ole luonnossa liikkunut; vettä satanut koko päivän. Sateella ei oikein innosta ulkoilu.
Nyt on viikonlopuksi ruoat ja leipomukset tehty ja paistettu ja astiat tiskattu.
Tuvan uunia lämmitettiin tänään, siellä paistuivat kaikki tänään tekemäni: kantarellipiirakka, kauravuokaleipä ja härkis-kesäkurpitsapaistos. Hyvin onnistuivat kaikki, hyvältä maistuvat.
Loppupäivän ohjelmassa on sanaristikoita, surffailua ja saunominen pihasaunassa.
Nuorempana nukuin ulkona Luonnonpäivänä. Ja jo ennen virallista päivääkin. Milloin pihakeinussa, peräkärryssä tai terassillakin. Joskus ihan pihanurmella makuupussissa .
Sittemmin on jäänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurikaupungissa eräs asia hoitamassa, oman paikkakunnan apteekissa ja ruokakaupassa.
Kaksi pitkää puhelinkeskustelua. Yhteistyössä mieheni kanssa loppujen perunoiden kuokkiminen, jes!
Tyrnivispipuurosta tuli just sopivan makuista, kun se jäähtyy, niin vatkaan kuohkeaksi.
Telkkarista katson ainakin Rantahotellin.
Mukavaa perjantain jatkoa!
Äidin oppien mukaisesti puurokattila tiskialtaaseen kylmään veteeen ja vatkain töihin, jäähtyy ja kuohkeutuu. Välillä voi vaihtaa veden kylmempään, jos tuntuu liiaksi lämpenevän. Tyylejä on monenlaisia, lopputulos sama ;)
Mustaherukkamehusta tein viimeksi pari viikkoa sitten, mandariinimehua aion kokeilla seuraavaksi, tulee varmaan makea jälkiruokalappuski.
Aika jännä miksi en jäähdyttänyt puuroa kylmävesialtaass
Mä keitän puuron, laitan ulos jäähtymään vaikka yöksi ja vatkaan vatkaimella kylmänä. Yhtä hyvää mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
On tosi surullista, että yksinäisiä ihmisiä on niin paljon. Kumpa löytäisivät yhteen, niin varmaan yhteyksiä syntyisi. Tämmöisen tavallisen on vaikea ymmärtää, kun yli 60v on vielä löytynyt ystäviä. Tänäänkin oli "tupa täynnä" ja puheensorina sen mukainen.
Hymyilyttää
Anonyymi - ikuisesti
Minä olen yksinäinen, mutta en haluaisi mihinkään akkalauman kälätykseen mukaan. Sellaisessa paikassa yksinäinen tuntee olonsa vieläkin yksinäisemmäksi. Ehkä sittenkin viihdyn paremmin kotona yksin kissojen kanssa. Joskus kokeilin osallistua jonkinlaisiin neulomistapaamisiin, mutta häivyin vähin äänin pois sanomatta edes heippa. Kokemus oli se, että akat vaan arvosteli poissaolevat ja se ei ollut mielestäni yhtään mukavaa kuunneltavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 16952: "-En sure, ei kuulu minulle. En välistä kenestäkään, vähiten itsestäni. Ei vaan kiinnosta. "
Ehkä onnellisin tässä maailmankaikkeudessa onkin se, joka ei välitä kenestäkään eikä kukaan välitä hänestä?En ma iloitse, en sure, huokaa.
...mutta metsän tummuus mulle tuokaa...
Joka iltahan se metsän tummuus on näkyvillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tosi surullista, että yksinäisiä ihmisiä on niin paljon. Kumpa löytäisivät yhteen, niin varmaan yhteyksiä syntyisi. Tämmöisen tavallisen on vaikea ymmärtää, kun yli 60v on vielä löytynyt ystäviä. Tänäänkin oli "tupa täynnä" ja puheensorina sen mukainen.
Hymyilyttää
Anonyymi - ikuisesti
Minä olen yksinäinen, mutta en haluaisi mihinkään akkalauman kälätykseen mukaan. Sellaisessa paikassa yksinäinen tuntee olonsa vieläkin yksinäisemmäksi. Ehkä sittenkin viihdyn paremmin kotona yksin kissojen kanssa. Joskus kokeilin osallistua jonkinlaisiin neulomistapaamisiin, mutta häivyin vähin äänin pois sanomatta edes heippa. Kokemus oli se, että akat vaan arvosteli poissaolevat ja se ei ollut mielestäni yhtään mukavaa kuunneltavaa.
Minäkin olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi seurassa. Etenkin tuo mainitsemasi akkojen kälätys, ei anna minulle mitään enkä oikein sitä ymmärräkään. Sen vuoksi olen osaltani lopettanut sellaiseen osallistumisen, koska se ei anna mulle mitään päin vastoin se kuluttaa energiaa sellainen tyhjänpäiväinen puhe. Nautin suunnattomasti keikkaelämästä ja yhdessä laulamisesta, tuttujakin on sen myötä tullut mutta kun tavataan, halataan ja vaihdetaan pari sanaa mutta ei kälätetä omista eikä muiden asioista. Ollaan vaan yhdessä ja hoilataan.
Vierailija kirjoitti:
Oiettäs. Kirpparilla, arpajaisissa kyläkaupalla, mitään en ostanu, voittanu, lystiä oli. Näin kymmeniä ystäviä, voi sitä puheensorinaa. Sitruunakalaa on vielä, jälkkäri nougatjäätelöö.
Naminam. Vesisade ei houkuttele läheiseen venetsialais - rantajuhlaan. Taidan ottaa rauhallisesti tämänkin illan. Puoliso palaa työreissultaan huomenna, ruoka suunniteltu salaattipohjalta, ehkä letut :)
Aamupala luonnonjugurtti, tuore puolukkasurvos, voi ettäs on hyvää. Ja terveellistä.
Leppoisaa lauantaita kaikille kivoille
Doris
yääk
Alue: Aihe vapaa
Olin vadelmassa ja vähän vielä niitä löytyi. Pari rasiallista sain. Hirvikärpäsiä paljon. Samaan kohtaan tulee paljon puolukkaa. Ne eivät ole vielä täällä kypsiä. Mustikkaan tekisi mieli mennä jos keksisin tästä läheltä jonkin paikan missä olisi vielä. Melko paljon olen poiminut.
Tänäänkin tavanomaiset kävelyt. Oli todella lämmin ja hieno päivä. Innostuin vielä laittamaan perhosbaarin, kun pihassa on ollut perhosia paljon viime aikoina. Tietysti olisi pitänyt laittaa jo paljon aiemmin, mutta viime kesänä ei käynyt oikein yhtään ja tämän vuoksi ei tullut nytkään aiemmin laitettua. Amiraaleja on nyt käynyt siinä.
Iltalenkki eri maisemissa ja usvaa pelloilla takaisin tullessa. Näkyvyys melko huono. Marjoja vielä pakastan ja huomenna kauppareissulle ja ostamaan lahjaa isäni sukulaiselle. Emme nyt siis lähde hänen juhliinsa. Ehkä vähän vaikea päätös toisaalta. Silti itselleni ehkä parempi päätös. En tiedä mitä puhuisin yms ja melkein kaikki täysin vieraita ihmisiä, vaikka sukua ovatkin. Toki ei mikään muutu tällä menolla. Isänikin päätti, ettei lähde. Matkaakin on. Hyvä päivä tänäänkin.