Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Palataanko kuulumisiin?

Sitruunakala oli maukas. Perunat herkullisia. Huomenna työpäivä. Vielä 3 sen jälkeen, ennen eläkettä. Lauantaina on kirppari kyläkaupalla ja arpajaiset. Kertyy tuttuja kymmenittäin. Toivotaan poutaa. Terassilla olis kiva arpajaisvoitot lunastaa :) puolukat aurinkorinteessä kypsiä, muutoin raakoja. Soseutin ensimmäiset, aamulla luonnonjugurtin sekaan laitan, naminam.

Doris

Yksi sotakysymys vielä: Jos Ukraina olisi antautunut heti, mitä alueluovutuksia olisi joutunut tekemään? Kuka tietää?

Tunnevammaisuutta on monenlaista. Eläinkin osaa olla empaattinen, koira ja lehmä varsinkin. Mutta että äiti-ihminen voi ajatella noin. Keskittyä itseensä ja kaikkeen kivaan!

Vierailija kirjoitti:

Yksi sotakysymys vielä: Jos Ukraina olisi antautunut heti, mitä alueluovutuksia olisi joutunut tekemään? Kuka tietää?

 

Lopulta koko maan. Pikkuhiljaa kaikki.

Tästä oli mediassa muutama viikko sitten. Jos oikein muistan, niin ukraina olisi joutunut luovuttamaan heti alussa vähemmän, kuin jos nyt joutuisi alueluovutuksiin. Korjatkaa jos olen väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Tunnevammaisuutta on monenlaista. Eläinkin osaa olla empaattinen, koira ja lehmä varsinkin. Mutta että äiti-ihminen voi ajatella noin. Keskittyä itseensä ja kaikkeen kivaan!

Kyllä vain. Hyvillä mielin turhia murehtimatta. Ehkä vähän toivonkin sotaa maahamme koska silloin saadaan tuta mitä sota on ja jotkut saa ihan murehtia sitten ihan oikeasti oman maan kansalaisten ja läheisten puolesta. Minä mukaan lukien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnevammaisuutta on monenlaista. Eläinkin osaa olla empaattinen, koira ja lehmä varsinkin. Mutta että äiti-ihminen voi ajatella noin. Keskittyä itseensä ja kaikkeen kivaan!

Kyllä vain. Hyvillä mielin turhia murehtimatta. Ehkä vähän toivonkin sotaa maahamme koska silloin saadaan tuta mitä sota on ja jotkut saa ihan murehtia sitten ihan oikeasti oman maan kansalaisten ja läheisten puolesta. Minä mukaan lukien.

 

Sä olet kuvottava!

Lopetan nyt kirjoittamisen sota aiheesta tähän. Hyvä kuitenkin tiedostaa että laillani ajattelevia ihmisiä on. Jatkan mukavaa elämää turhia murehtinatta vapaassa ja suvaitsevassa kotimaassa ja toivon tietenkin että se sellaisena pysyykin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnevammaisuutta on monenlaista. Eläinkin osaa olla empaattinen, koira ja lehmä varsinkin. Mutta että äiti-ihminen voi ajatella noin. Keskittyä itseensä ja kaikkeen kivaan!

Kyllä vain. Hyvillä mielin turhia murehtimatta. Ehkä vähän toivonkin sotaa maahamme koska silloin saadaan tuta mitä sota on ja jotkut saa ihan murehtia sitten ihan oikeasti oman maan kansalaisten ja läheisten puolesta. Minä mukaan lukien.

 

Sä olet kuvottava!

Samaa mieltä. Evakon tyttärenä en todellakaan mitään sotaa enää  i k i n ä tahdo. Jotain niin järkyttävää on jättää kotiseutunsa mahdollisuutta palata koskaan. Kokemukset uusilla kotiseuduilla. Että ovat jotain maahanmuuttajia tms. Olivat suomalaisua, Herran jestas. Murre eri, mutta suomalaisia!!!

Ehdotan myös, että jätämme sota-aiheen. Yllättävän erilaisia mielipiteitä...

Juon iltateetä, odotan Emmerdalea. Suunnittelen viikonloppua. Että silleesti.

En minäkään kaikkia sotia ympäri maailmaa ole ajatellut. Ukrainan tilanne on siinä mielessä eri, että sinne on hyökännyt sama vihollinen kuin aikoinaan Suomeenkin. Vaikka itse en sodan aikana elänytkään, niin mun vanhempani elivät. Ja äidin vanhempi veli ehti 17-vuotiaana olla puoli vuotta rintamallakin ennenkuin sota loppui. Siksi Ukrainan tilanne koskettaa, vaikka esimerkiksi Persianlahden sota ei aikoinaan hetkauttanut suuntaan eikä toiseen. 

Tänään tein oikeastaan ihan viimeiset työhommat. Huomenna vaan klo 12 firman sisäinen palaveri ja taidan avata kuohuviinipullon jo ennen palaverin alkua :D Pitää vaan muistaa laittaa pullo illalla jääkaappiin. Lauantaina tulee sikontytön koira mulle hoitoon. Todo-listallani oli vadin etsiminen ja sen löysinkin, joten huomenna voisi vaikka tehdä jalkahoidon. Mulla olisi yksi hiusvärikin, niin mietin, värjäiskö harmaat pois. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

En minäkään kaikkia sotia ympäri maailmaa ole ajatellut. Ukrainan tilanne on siinä mielessä eri, että sinne on hyökännyt sama vihollinen kuin aikoinaan Suomeenkin. Vaikka itse en sodan aikana elänytkään, niin mun vanhempani elivät. Ja äidin vanhempi veli ehti 17-vuotiaana olla puoli vuotta rintamallakin ennenkuin sota loppui. Siksi Ukrainan tilanne koskettaa, vaikka esimerkiksi Persianlahden sota ei aikoinaan hetkauttanut suuntaan eikä toiseen. 

Tänään tein oikeastaan ihan viimeiset työhommat. Huomenna vaan klo 12 firman sisäinen palaveri ja taidan avata kuohuviinipullon jo ennen palaverin alkua :D Pitää vaan muistaa laittaa pullo illalla jääkaappiin. Lauantaina tulee sikontytön koira mulle hoitoon. Todo-listallani oli vadin etsiminen ja sen löysinkin, joten huomenna voisi vaikka tehdä jalkahoidon. Mulla olisi yksi hiusvärikin, niin mietin, värjäiskö harmaat pois. 

Onnea eläkeläinen, mulla on huomisen jälkeen 3 työvuoroa. Jännää aikaa eletään. Luulen kyllä, että mulla niinkuin sullakin aika kyllä kuluu mukavasti. Sulla on vielä isä, mun edellinen sukupolvi on kaikki jo pois. Metkalta tuntuu, että me sisarusten, serkkujen kanssa ollaan nyt ne suvun vanhimmat. Näinhän se menee. Just kun sukujuhlissa oli tottunut tätimoodiin, alkoikin olla mummo-osastoa. Siinä mielessä harmi, ettei nykyään ole enää tapana isot sukujuhlat, näin me vieraannumme sukulaisistamme. No, kukin juhlii tavallaan. Kiva nähdä sukua silloin, kun ok.

Kohti viikonloppua

Doris

Onpahan taas keskustelu.Ei jaksa enää seurata.Ennen oli niin kivoja juttuja.Heipodei.

"Onnea eläkeläinen, mulla on huomisen jälkeen 3 työvuoroa. Jännää aikaa eletään. Luulen kyllä, että mulla niinkuin sullakin aika kyllä kuluu mukavasti. Sulla on vielä isä, mun edellinen sukupolvi on kaikki jo pois. Metkalta tuntuu, että me sisarusten, serkkujen kanssa ollaan nyt ne suvun vanhimmat. Näinhän se menee. Just kun sukujuhlissa oli tottunut tätimoodiin, alkoikin olla mummo-osastoa. Siinä mielessä harmi, ettei nykyään ole enää tapana isot sukujuhlat, näin me vieraannumme sukulaisistamme. No, kukin juhlii tavallaan. Kiva nähdä sukua silloin, kun ok.

Kohti viikonloppua

Doris"

Mä olen vasta vale-eläkeläinen :D Eka eläke kun tulee elokuussa 2026. En oikein tiedä, mikä mä nyt sitten olen. Kun en aio ilmoittautua työttömäksikään, niin en ole palstan mielestä vissiin mikään loinenkaan. Veronmaksaja nyt en ainakaan ole sitten ennen ensi elokuuta. Tai no kun myyn lokakuussa osakkeeni, niin siitä vielä maksan verot. Mutta senjälkeen maksan veroja vasta ensi vuoden elokuussa. Itse kutsun itseäni oloneuvokseksi ja sitten vuoden päästä olen eläkeläinen.

Tunnistan hyvin tuon tätimoodin ja mummo-osaston :D Tosiaan kun isä vielä elää, niin ollaan me muut sisarus- ja serkussarjassa vielä tätimoodissa. Meilläkin laajempi suku hajosi siinä vaiheessa, kun mun äiti ja isä ei enää jaksaneet järjestää isompia juhlia. Siis sellaisia, mihin olisi kutsuttu myös heidän sisarustensa jälkeläisetkin. Molempien vanhempieni sisarukset on pääsääntöisesti eläneet 75-85 -vuotiaksi ja äiti oli kuollessaan kuukautta vaille 97v ja isä täyttää nyt joulukuussa 96v. Isän pikkusisko sentään ehti viettää 90-vuotispäivänsä, mutta muuten kaikki ovat kuolleet jo aikoja sitten. Osa mun serkuistanikin, joista valtaosa kuuluu suuriin ikäluokkiin, on jo kuollut. 

Meillä ainakin syy isojen sukujuhlien häviämiseen on ollut yksinkertaisesti se, että ne, joilla maaseudulla oli isot talot isoine pihoineen, ovat olleet mullan alla jo kauan. Suurin osa serkuistani muutti aikoinaan kaupunkeihin eikä kaupunkiasunnoissa ole tilaa isolle porukalle. Juhlatilojen vuokraaminen pitopalveluineen taas on kallista. Mun vanhempani järkkäsivät koko suvulle vielä 85-vuotispäivänsäkin ja siis vuokratiloissa, mutta ei enää 90-vuotispäiviään. Eikä 95-vuotispäiviään. Jos isä elää 100-vuotiaaksi, niin ehkä sitten, mutta ei hän halunnut 95-vuotispäiviäänkään kuin vain omien jälkeläistensä ja näiden puolisoiden kanss.a 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnevammaisuutta on monenlaista. Eläinkin osaa olla empaattinen, koira ja lehmä varsinkin. Mutta että äiti-ihminen voi ajatella noin. Keskittyä itseensä ja kaikkeen kivaan!

Kyllä vain. Hyvillä mielin turhia murehtimatta. Ehkä vähän toivonkin sotaa maahamme koska silloin saadaan tuta mitä sota on ja jotkut saa ihan murehtia sitten ihan oikeasti oman maan kansalaisten ja läheisten puolesta. Minä mukaan lukien.

 

Sä olet kuvottava!

Samaa mieltä. Evakon tyttärenä en todellakaan mitään sotaa enää  i k i n ä tahdo. Jotain niin järkyttävää on jättää kotiseutunsa mahdollisuutta palata koskaan. Kokemukset uusilla kotiseuduilla. Että ovat jotain maahanmuuttajia tms. Olivat suomalaisua, Herran jestas. Murre eri, mut

Olen onnekas koska olen Länsi-Suomesta enkä evakko.

Nurmikko leikattiin tänään, montakohan kertaa vielä leikataan tänä vuonna.....

Kävin tänään opiskelijahieronnassa, oikein mainio hieroja siitä opiskelijasta on kehkeytymässä. Kävin myös kaupassa ruokaostoksilla, ja tietysti unohdin sen tärkeimmän, mitä olin menossa hakemaan. Mutta tulipahan ostettua kassillinen muuta. Yhden tuttavan tapasin ja olikin iloinen jälleennäkeminen pitkästä aikaa. Huomenna pitäisi leikata nurmikko ja siivoilla. Ei olisi hirveästi inspiraatiota, mutta alkaa piha näyttää kohta viidakolta, niin pakko se kai on. Puoliso jo tuhisee vieressä, joten taidan minäkin laittaa silmät kiinni ja ruveta nukkumaan. Ehkäpä ne hommat aamulla näyttävät houkuttelevammilta. 

Sen oon huomannu, että vanhetessa muisti ei pelaa läheskään niin hyvin kuin nuorempana. Itselläni onkin sen vuoksi aina ostoslista mukana, kun puolet jäis muuten varmaan kauppaan. 

Kävin tänään taas äitini kanssa vähän kauempana lenkillä. Teemme näitä autoreissuja aina välillä. Nyt mukana oli rasioita villejä karviaisia ja punaherukoita varten. Niitä poimimme ennen kävelyä. Herukoista keitin mehua ja loppu pakkaseen.

Karviaisen lajikkeen selvitin kuvista ja kyseessä vuoristokarviainen. Eipä ole puutarhamyymälässä tuollaista lajiketta näkynyt. Mietinkin, että jos tilaisin postitse pari taimea tuota lajiketta, kun eräässä verkkokaupassa on ja karviaisia voi kuulemma istuttaa vielä näin syksylläkin. Innostuin lajikkeesta. Olen joskus tilannut postitse joitakin taimia kuten tomaattia ja on ollut onnistunut tilaus. Ehkä mietin tätä nyt.

Lenkin kävelimme ja tykkään noista maisemista todella paljon. Joskus kuvittelen miltä maisema on mahtanut näyttää esim sata vuotta sitten. Moni talo on varmaan ollut jo silloin paikoillaan. Eräskin varmaan 1800-luvulta mitä nyt vähitellen remontoidaan. Hieno vanhasta talosta tulee ja kauniin järven rannalla. Tänään oli niin hieno lämmin päiväkin.

Vadelmia oli tarkoitus vielä tänään käydä katsomassa, mutta jäi huomiseen. Ehkä viimeinen kerta, kun sinne edes vadelmaa vielä tulee. Viime syksynä kausi jatkui pidempään. Pakastimet tosin alkavat olla ihan täynnä jo muutenkin. Kauppakäyntejä harvennan entisestään. Hyvä päivä tänään ollut ja toisaalta monena iltana väsyneenä olen mennyt nukkumaan  eli jotain olen tehnytkin. 

Toivottavasti sais nukuttua tänä yönä paremmin kuin edellisinä. On aika paljon huolia pienessä päässä pyöriteltävänä, niin niitä tulee mietittyä yön pimeinä tunteina. Vaikka eihän se asioitten pyörittäminen yöllä mitään auta, sen kun saa mielen entistä sekavammaks, kun jää univelkaa ku ei nuku. Joskus sitä toivois, että olis sellanen katkaisija, jolla vois sammuttaa ajatukset kokonaan yöks. Ja aamulla sitte vois laittaa katkaisijasta taas virrat päälle. Kyllä olis helppoa!