Lue keskustelun säännöt.
Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (24139)
Vierailija kirjoitti:
Aivan hieno ulkoilukeli tänäänkin! Paljon tuli pihalla taas näkyvää hyödyllistä tehtyä.
On tosi tärkeää ihmiselle itselleen, että päivän päätteeksi hän voi katsoa kättensä työn jälkeä ja todeta että minä tein sen ja olla tyytyväinen näkemäänsä.
Oikeastaan niin pitää tehdä vaikka joka päivä, mutta siitä ei saa tulla tavoitetta/suoritusta/pakkopullaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kärsin aikoinani unettomuudesta.
Muutaman valvotun yön jälkeen otin puolikkaan tai kolmasosan Imovanea ja sillä sain nukuttua. Nyt eläkkeellä nukun yleensä aika hyvin enkä ole lääkkeitä tarvinnut.
Emme ole päässeet vielä kuistille viemään vuodevaatteita tuulettumaan kun jänis on asettunut takapihalle syömään. Ei raaski häiritä toisen ruokarauhaa ja nyt pötkähti ettoneelle.
Tänään vihdoin teen marjapiirakan, samalla kasvispaistos ja broileripata.
Hyvää päivää kaikille💐
Moni tietysti tykkää, kun ilmat viilenee. Itse olisin mielelläni vielä pitänyt lämpimämmän sään täällä. Nyt syksy on tullut jo liiankin aikaisin. Samalla tietenkään säille ei voi mitään, mutta mielipiteet jakautuvat tässäkin asiassa.
Ikkuna oli auki yöllä, ei vielä lämmöt päällä. Lukema sisällä 14 C. Oli kyllä rauhaisa uni. Peittoa vaan lisää hamusin.
Aamupala: luonnonjugurttia, banaania, ruismysli, pähkinät. Kuppi, jos toinenkin mustaa kahvia.
Kaunis pilvipuotainen taivas, muuttolinnut keräilee parviaan etelänmatkaa varten. Eilen näin pikkuruisen kimalaisen pihaorvokissa ja metsäreissulla sittisontiaisen.
Mukavaa keskiviikkoa kaikille
Doris
Minä näin eilen niitä surullisen kuuluisia amiraaliperhosia. Olivat sentään lentokykyisiä. Suruvaipankin näin, itseasiassa se melkein törmäsi minuun. Oli tainnut nauttia käynyttä omenan raakiletta joita jo maasta löytyy.
Minulla jostain syystä pysyi migreeni pois helteillä, mutta kun nyt säätyyppi vaihtuu, niin migreeni vaivaa taas. En kyllä pidemmän päälle tukalasta välitä, vaikka lämpöä ja kesää kaipaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amiraaleista vielä. Tuo loukkaantunut minkä viimeksi pihaani toin ja oli sitten myöhemmin illalla (maanantaina) hävinnyt.
Minun kävi sitä sääliksi ja annoin sille vielä kerran juotavaa aiemmin illalla. Joi mielellään. Se on minusta ihmeellisiä toisaalta, että kun ne ohjaa siihen juomapullon korkin äären missä mehua niin nopeasti tajuavat, että on juomista tarjolla. Tuo perhonen myös itse tuli käteni päälle ja kiipeili sitä pitkin. Ei olisi millään lähtenyt pois ja minä melkein sain taitoni käyttää, että sain sen lähtemään.
Ehkä se aavisti kohtalonsa ja kun sen sitten siihen samaan kohtaan jätin ja yö oli tulossa niin sitten sen kohtalon hetki myös sillä tunnin pari jälkeen tuosta sitä ei enää ollut missään. Lintu varmaan nappasi sen. Toisaalta hyvä niin, mutta jäi se kyllä mieleeni, kun pakolla sen kädestäni täytyi ohjata pois. Kuin se olisi pyytänyt, etten jättäisi sitä pimeään. Jäi mieleen se hetki.
Vierailija kirjoitti:
Moni tietysti tykkää, kun ilmat viilenee. Itse olisin mielelläni vielä pitänyt lämpimämmän sään täällä. Nyt syksy on tullut jo liiankin aikaisin. Samalla tietenkään säille ei voi mitään, mutta mielipiteet jakautuvat tässäkin asiassa.
Tuskin tästä nyt talvi vielä tulee. Syyskuussakin usein kauniita, aurinkoisia ja lämpimiä päiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi miten runollisesti kirjoitit perhosesta: Kuin se olisi pyytänyt, etten jättäisi sitä pimeään. Tuo on ihana lause ja ajatus. Kiitos!
Elokuu on vielä kesän kuukausi! Riippumatta helteiden väistymisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Amiraaleista vielä. Tuo loukkaantunut minkä viimeksi pihaani toin ja oli sitten myöhemmin illalla (maanantaina) hävinnyt.
Minun kävi sitä sääliksi ja annoin sille vielä kerran juotavaa aiemmin illalla. Joi mielellään. Se on minusta ihmeellisiä toisaalta, että kun ne ohjaa siihen juomapullon korkin äären missä mehua niin nopeasti tajuavat, että on juomista tarjolla. Tuo perhonen myös itse tuli käteni päälle ja kiipeili sitä pitkin. Ei olisi millään lähtenyt pois ja minä melkein sain taitoni käyttää, että sain sen lähtemään.
Ehkä se aavisti kohtalonsa ja kun sen sitten siihen samaan kohtaan jätin ja yö oli tulossa niin sitten sen kohtalon hetki myös sillä tunnin pari jälkeen tuosta sitä ei enää ollut missään. Lintu varmaan nappasi sen. Toisaalta hyvä niin, mutta jäi se kyllä mieleeni, kun pakolla sen kädestäni täytyi ohjata pois. Kuin se olisi pyytänyt, etten jättäisi sitä pimeään. Jäi mieleen se hetki.
Nyt onkin näkynyt näitä kookkaita vaeltajaperhosia paljon. Meillä niitä kokoontuu puutarhaan jossa paljon omenapuita.
Kun itse olen pelastanut mehiläisen tai leppäkertun kasteluvesiastiasta, tuntuu kuin se ei millään haluaisi lähteä lämpöisestä kädestä kukkaan tai puunoksalle. Sitten kuljen ympäri pihaa hyönteinen kädellä ja yritän uudelleen. Tuntuu kuin se olisi kiintynyt pelastajaansa.
Vierailija kirjoitti:
Elokuu on vielä kesän kuukausi! Riippumatta helteiden väistymisestä.
Kesäkuussakin oli viileää, mutta kesä silti. Elokuun loppuun aion nauttia kesästä, ehkä vielä syyskuussakin. Kesäkoltun alle kerrospukeutumista tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukun yöt ikkuna auki pitkälle syksyyn, talvella makuuhuoneessa en pidä lämpöä päällä laisinkaan. Saan nukkua yksin, koska mies tykkää nukkua lämpimässä eikä jääkaapissa niin kuin hän itse totesi.
Ei vielä pitkään aikaan tarvitse tehdä tulia takkaan tai laittaa lämpöjä päälle muihin huoneisiin;meillä on aurinkolämpö :D Nyt kun aurinko paistaa neljästä isosta ikkunasta sisään iltapäivään saakka lämmittää mukavasti huoneet, tällä hetkellä sisälämpö +21.4.
Eilen autoin taas lepakon pois takasta, se roikkui kuin naulittuna takan lasiluukussa, sisäpuolella. Jotenkin iljettävä otus, ulos päästessään lähti heti lentoon. Elinpiirimme kuuluu mm. pöllö, kettu, ilves, karhu ja lepakko sekä paljon kauriita ja peuroja, käärmeitä, hanhia, joutsenia, kurkia ja pari haikaraa. Konkreettisesti tunnen olevani osa luontoa :D ja olen tässä sillä ajatuksella, että kaikille riittää tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi miten runollisesti kirjoitit perhosesta: Kuin se olisi pyytänyt, etten jättäisi sitä pimeään. Tuo on ihana lause ja ajatus. Kiitos!
Läheiseni on kirjailija, hän olisi vaikka maksanut noin hienosta virkkeestä. Kesän ajan olen lukenut hänen tekeillä olevaa kirjaansa ja ihaillut kauniita virkkeitä. Mutta tämä! Sydämestä otti, oli niin hieno!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kivoista viesteistä tuohon perhosviestiini liittyen. Oikeastaan tuli melko surullinen olo, kun täytyi se väkisin jättää. Toisaalta ei sen elämä olisi muutenkaan jatkunut. Amiraalikin on vaeltaja ja jotkut onnekkaat niistä lähtevät syysmuutolle lämpimiin maihin. Ei tuostakaan olisi ollut lentäjäksi enää.
Minua ehkä harmittaa syksyn tulo näin aikaisin sen vuoksi, etten oikein pysy esim puutarhan kanssa mukana tässä kaikessa. Pitäisi ostaa rungonsuojia tms myyriä ja jäniksiä varten, kuorikatetta siihen puun juurille, syyslannoitetta puille (minulla on vaan nurmikolle soveltuvaa) sekä vielä ehkä ostaa muutamia taimia.
Arvaa vaan sen kuinka taloudellinen tilanne ei nyt kaikkien ostoon riitä. Viime vuonna oli niin "hidas" syksy, että ehdin vähitellen ostaa kaiken ja taimissakin ale jatkui pitkään ja oli ostettavaa vielä syyskuun lopussakin. Nyt jos täälläkin on hallaa jo öisin niin mietin kuinka kauan voi edes istuttaa.
Äidilläni on lomapäiviä vielä tässä myöhemmin ja totta kai olisimme esim ulkona tahtoneet syödä ja istua enemmänkin. Jos on kylmempää niin kyllä se rajoittaa tätä kaikkea. Eilen palelin jo vähän, vaikka enemmän oli vaatetta päällä.
Voi miten ihanan lastenkirjan saisi Ami Amiraaliperhosen seikkailuista. Sinä osaisit takuulla sellaisen kirjoittaa, sinulla on tietoa ja taitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amiraaleista vielä. Tuo loukkaantunut minkä viimeksi pihaani toin ja oli sitten myöhemmin illalla (maanantaina) hävinnyt.
Minun kävi sitä sääliksi ja annoin sille vielä kerran juotavaa aiemmin illalla. Joi mielellään. Se on minusta ihmeellisiä toisaalta, että kun ne ohjaa siihen juomapullon korkin äären missä mehua niin nopeasti tajuavat, että on juomista tarjolla. Tuo perhonen myös itse tuli käteni päälle ja kiipeili sitä pitkin. Ei olisi millään lähtenyt pois ja minä melkein sain taitoni käyttää, että sain sen lähtemään.
Ehkä se aavisti kohtalonsa ja kun sen sitten siihen samaan kohtaan jätin ja yö oli tulossa niin sitten sen kohtalon hetki myös sillä tunnin pari jälkeen tuosta sitä ei enää ollut missään. Lintu varmaan nappasi sen. Toisaalta hyvä niin, mutta jäi se kyllä mieleeni, kun pakolla sen kädestäni täytyi ohjata pois. Kuin se olisi pyytänyt, etten jät
Ihmisellä on taipumus inhimillistää eläimet. Oma mielikuvitus saa aikaan kaikenlaisia tunteita.
Liane Moriartyn Täällä vain hetken - kirjan lopussa on Elisabeth Kubler-Rossin viisaus:
"Vasta kun tiedämme ja ymmärrämme aidosti, että aikamme maan päällä on rajallinen eikä meillä ole mitään keinoa ennakoida sen päättymistä, alamme elää jokaisen päivän täydellisesti, kuin se olisi ainoamme."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amiraaleista vielä. Tuo loukkaantunut minkä viimeksi pihaani toin ja oli sitten myöhemmin illalla (maanantaina) hävinnyt.
Minun kävi sitä sääliksi ja annoin sille vielä kerran juotavaa aiemmin illalla. Joi mielellään. Se on minusta ihmeellisiä toisaalta, että kun ne ohjaa siihen juomapullon korkin äären missä mehua niin nopeasti tajuavat, että on juomista tarjolla. Tuo perhonen myös itse tuli käteni päälle ja kiipeili sitä pitkin. Ei olisi millään lähtenyt pois ja minä melkein sain taitoni käyttää, että sain sen lähtemään.
Ehkä se aavisti kohtalonsa ja kun sen sitten siihen samaan kohtaan jätin ja yö oli tulossa niin sitten sen kohtalon hetki myös sillä tunnin pari jälkeen tuosta sitä ei enää ollut missään. Lintu varmaan nappasi sen. Toisaalta hyvä niin, mutta jäi se kyllä mieleeni, kun pakolla sen kädestäni täy
Ja sehän on vain hyvä! Tunne-elämän laajuus ja tunteiden tunteminen on arvokasta.
"Ihmisellä on taipumus inhimillistää eläimet. Oma mielikuvitus saa aikaan kaikenlaisia tunteita."
Mietin vaan mitä pahaa tässä on. Kyllä eläimetkin ovat monesti ns ihmisten armoilla ja kyllä lemmikkieläimet varsinkin ovat minusta inhimillisiä olentoja.
Koiranikin oli hyvin viisas ja ymmärsi paljon sanoja. Oppi aina uusia. Osasi esim vähän kuin eläimetkin jo ulkoa. Sanoin kurre niin katsoi puuhun ja tikka niin katsoi valotolppaan jne. Tiesi mistä ns hakea kyseistä eläintä. Sen voin sanoa, että eläinten kanssa elämäni on kuitenkin ollut huomattavasti helpompaa jo lapsuudessa kuin kaksijalkaisten kanssa (ja en tarkoita lintuja) tällä.
Ketju on lukittu.
Minua ainakin kaikki rakastavat! Mieheni, lapseni, lapsenlapseni, siskoni. Ympärilläni on vain ihania ihmisiä. 🤪😜