Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Lammas: onpa hyvinvointialueilla eroa?! Omaisen kotiutuessa reisimurtuman jälkeen kävin välinelainaamossa poimimassa apuvälineet, rollaattorin, nousuavun, murtumien istuinpehmusteen. Toisella sukulaisella happirikastin kotona terveydenhuollon kautta. Tietysti en tiedä mistä laitteesta puhuit.

Puhun sähkökäyttöisestä Evasta. Siis se "rollaattori", jossa ollaan  kainaloiden varassa. Tämä sama hyvinvointialue kyllä hoiti ihan hyvin mun äidin, joskin kun äiti oli tuossa samassa sairaalassa "kuntoutettavana", niin eivät vissiin tykänneet mun kysymyksistä vaan pyysivät mua hakemaan äidin sieltä kotiin, kun äiti oli ollut siellä vasta kaksi vuorokautta  :D Mutta siis kotihoito ja kotisairaala olivat ihan mahtavat, mutta tuo yksi hyvinvointialueen sairaala on...sanonko mistä. Ja siis tuon Evankin saisi lainaksi kyllä, mutta kun fyssari ei suostu kirjoittamaan sellaisen lausuntoa. Joten hommataan nyt sellainen sitten lainaksi yksityiseltä. 160 €/kk. Ystävälläni ei ole siihen varaa, mutta onneksi mulla on. 

No, minä pahoittelen tätä perhosasiaa nyt ja toivon samalla muidenkin pääsevän tästä asiasta nyt yli. Ihminen voi tehdä virheitä ja nostan käden pystyyn sen merkiksi. En minä kuitenkaan niitä satuttanut ole ja sen vuoksi toivon inhimillisyyttä myös teiltä.

Vierailija kirjoitti:

Eläinrääkkäystä tämä perhoshomma : /

Niin on. Jotkut täällä inhimillistää luontokappaleen, vertaa perhosta ihmiseen! Kärjistetään tahallaan tai tahtomattaan keskustelua. Eikä ymmärretä että se on eettisesti väärin ottaa lentokykynsä menettänyt, viimeisiä elinpäiviä vetelevä perhonen stressattavaksi=kidutettavaksi omaan kämppään. 

Muutamiin kysymyksiin lyhyet vastaukset:

Minua ei masenna kesästä luopuminen.  Päinvastoin tykkään syksystä, vaikka olen juhannuksen aikaan syntynyt. No, marraskuuta lukuunottamatta.

Olen ns. sosiaalinen erakko; tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä, mutta kaipaan vastapainoksi yksin/kaksinoloa. Miehelläni on harrastuksia kodin ulkopuolella, joten minulla on mahdollisuus välillä olla ihan yksinkin. 

Tämän aamuisella pyörälenkilläni näin närhiparven.  Tuli mieleen Martti Innasen laulun sanat: Kun lentää närhiparvet Tyrväälle päin... piti käydä Youtubesta kuuntelemassa koko kappale.

Mieheni kävi poimimassa muutaman litran mustikoita, puhdistin ne.

Yllätin yhden kaukana asuvan ystäväni, soitin hänelle, kun yleensä kirjoitan kortteja.  Ilahtui soitostani.

Vierailija kirjoitti:

Perhosista yksi kuoli yön aikana. Se oli niistä heikoin. Nämä kaksi ovat pirteämpiä. Kirjoitin lyhyesti eilen, että siivet rikki. Tarkoitin tällä siis, ettei niiden toinen siipi enää toimi kunnolla ja eivät pysty siis lentämään.

Ymmärrän minä sen mitä tarkoitatte. En minä muuten näitä perhosia ole häirinnyt vaan olen vain antanut niiden tulla käteen itse ja sitten laittanut korkin viereen ja ovat siitä itse juoneet sen mitä ovat. Olen ennenkin ns juottanut jopa eläviä perhosia myös kädestäni joten kai tämä on tuttua minulle. 

Ehkä minäkin ajattelin ikävästi tai toisaalta helpottavasti , että nämä kuolevat nopeammin. Tänä kesänä on ollut muitakin näitä ja ne eivät ole edes päivää kestäneet. Näin ehkä minä odotin nytkin samaa ja mietin, että jos yhden yön ovat ja se siitä. Eli jotenkin sellainen ajatus tuli, että näillä vaan ikävästi nyt lentokyky mennyt ja muuten virkeitä.

Toivon samalla

Kiitos. Sen verran vielä, että perhosten siivet ovat sellaiset etteivät ne kestä kosketusta, siivistä tulee tomua. Kun istahtavat kädelle, voi ihailla ja olla koskematta.

"Kiitos. Sen verran vielä, että perhosten siivet ovat sellaiset etteivät ne kestä kosketusta, siivistä tulee tomua. Kun istahtavat kädelle, voi ihailla ja olla koskematta."

Ei muuten ole tomua, vaan pienen pietä  suomumaista kitiiniä, joka on kuin kattotiiltä limittäin. Irtoaa kyllä perhosesta jos esimerkiksi lintu nokkaisee tai ihminen tarttuu siivistä sormillaan. En usko, että Pitkis on niin tehnyt, vaan käsitellyt hyvin varoen. Joten ole huoleti ja neuvomatta.

Tänään kuuluu oikein hyvää. Kävin virkistävässä suihkussa, tein ison uunipannullisen makaroonilaatikkoa ja lenkin jälkeen kuuntelen kirjaa. Leppoisa mukava päivä taas on.

Vierailija kirjoitti:

"Kiitos. Sen verran vielä, että perhosten siivet ovat sellaiset etteivät ne kestä kosketusta, siivistä tulee tomua. Kun istahtavat kädelle, voi ihailla ja olla koskematta."

 

Ei muuten ole tomua, vaan pienen pietä  suomumaista kitiiniä, joka on kuin kattotiiltä limittäin. Irtoaa kyllä perhosesta jos esimerkiksi lintu nokkaisee tai ihminen tarttuu siivistä sormillaan. En usko, että Pitkis on niin tehnyt, vaan käsitellyt hyvin varoen. Joten ole huoleti ja neuvomatta.

Positiivinen ihmiskäsitys on nykyajassa kärsinyt inflaation. Sen vuoksi on hyvä jakaa tietoa, neuvoakin. Seuraava keskustelun aihe voisi olla, että saako tietoa ja neuvoja jakaa ilman että siitä loukkaannutaan ja otetaan se siten että puututaan toisen ihmisen elämään? Mutta ei enää tänään jaksa siitä vääntää :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokittiinhan niitä telkkarissa näytettyjä orpoja tervapääskyn poikasiakin vapaaehtoisten asunnoissa? Tuskin olisivat selvinneet jos ne olisi viety jauheliha möykkyjen kanssa omaan ympäristöönsä.

Ne olivatkin terveitä.

Parantumattomasti sairaan luontokappaleen elämää, kärsimystä ei tule pitkittää eikä katsoa miten sen tila huononee päivä päivältä. Vaikka sen hyysääminen terapioisi itseä, niin itsekäs ei kuitenkaan saa olla että katsoo miten se hoippuu elämän ja kuoleman rajamailla päiväkausia. .

 

Jännä, että ihmiselle voi tehdä näin. Eutanasiaa ei ole vieläkään hyväksytty. Entä ihminen, joka joutuu vuoteenomaksi loppuelämäkseen. Henki pois kun ei kävele.

Eläimet ei pääse Taivaaseen, koska eläimillä ei ole sielua.  Ihmisellä on sielu ja mitä enemmän ihminen kärsii,  sitä kirkkaamman kruunun saa Taivaassa. Siksi ihmisen kuuluu kärsiä, eläimen ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kiitos. Sen verran vielä, että perhosten siivet ovat sellaiset etteivät ne kestä kosketusta, siivistä tulee tomua. Kun istahtavat kädelle, voi ihailla ja olla koskematta."

 

Ei muuten ole tomua, vaan pienen pietä  suomumaista kitiiniä, joka on kuin kattotiiltä limittäin. Irtoaa kyllä perhosesta jos esimerkiksi lintu nokkaisee tai ihminen tarttuu siivistä sormillaan. En usko, että Pitkis on niin tehnyt, vaan käsitellyt hyvin varoen. Joten ole huoleti ja neuvomatta.

Positiivinen ihmiskäsitys on nykyajassa kärsinyt inflaation. Sen vuoksi on hyvä jakaa tietoa, neuvoakin. Seuraava keskustelun aihe voisi olla, että saako tietoa ja neuvoja jakaa ilman että siitä loukkaannutaan ja otetaan se siten että puututaan toisen ihmisen elämään? Mutta ei enää tänään jaksa siitä vääntää :D

Jos itse on yksinkertainen, ei tarvitse olettaa, että muut ovat myös yhtä yksinkertaisia ja alkaa neuvomaan.

Vierailija kirjoitti:

"Kiitos. Sen verran vielä, että perhosten siivet ovat sellaiset etteivät ne kestä kosketusta, siivistä tulee tomua. Kun istahtavat kädelle, voi ihailla ja olla koskematta."

 

Ei muuten ole tomua, vaan pienen pietä  suomumaista kitiiniä, joka on kuin kattotiiltä limittäin. Irtoaa kyllä perhosesta jos esimerkiksi lintu nokkaisee tai ihminen tarttuu siivistä sormillaan. En usko, että Pitkis on niin tehnyt, vaan käsitellyt hyvin varoen. Joten ole huoleti ja neuvomatta.

En ole koskettanut siipiä. Kun vien ne ulos niin annoin itse kiivetä käden päälle. Tulivat itse kädelleni. Samalla kai minä vielä pahoittelen tätä kaikkea, mutta niinkuin sanoin niin en minä ole niitä satuttanut kuitenkaan. En enää kirjoita tästä. 

Jos on fiksu, ei pidä olettaa että kaikki muutkin on yhtä fiksuja ;D

Oi kuinka ihana ilma, aurinko paistaa ja on lämmin. Mielikin on heti valoisampi. 

Sanoin etten kirjoita tästä, mutta siis en ole kohdellut niitä ikävästi tai satuttanut. En koskenut siipeä yms. Samalla myönnän virheeni ja pahoittelen sitä. Samalla jotenkin arvostan myös asiallisia viestejä tähän. Jos olen  melkeinkoko ikäni melkein toiminut eläinten kanssa ja tämä oli ainoita kertoja, kun voin toimintaani kritisoida niin ehkä en kuitenkaan ole rääkkääjä. 

Minun tarkoitukseni ei ole satuttaa niitä. Silti joskus harkintakyky voi pettää ja myönnän sen. Nyt aihe saa osaltani jäädä. Perhoset ovat ulkona nyt ja vapaana. Saavat elää niin kuin elävät. Jatkossa jos kirjoitan tänne niin mietin mitä on ok kirjoittaa ja mietin toimintaani paremmin. 

Pelottaa kun tajusin että tuleeko han mulle dementia kun en enää osaa nauraa, hymyillä enkä itkeä, naama jähmettynyt. Sitten kotona ahdistaa, koko ajan tekee mieli lähteä jonnekin esim. mökille ( emme omista omaa) aivan kuin pakoon lähtisin olotilaa, ahdistusta. Sääliksi tulee puolisoa. 

Perhoskuiskaaja, parhaasi yritit ja osoitit ystävällisen luonteesi :) Äsken metsässä näin lukuisia sitruunaperhosia, voi miten huolettoman näköisenä lentelivät edes taas. Horsmaa oli kukassa ja joitain päivänkakkaroita, vähissä on ketokukat. Näin muutamia lillukoita, punaisena hehkuivat. En syönyt, kun marja on oikeastaan enimmäkseen kivikovaa siementä. En muista myöskään terveellisyysvaikutusta.

Mustikat oli suurensuuria, ihan alaoksissa. Litran verran puhtaita keräsin käsin. Väri lähti kädestä, kun heti pesin metsäreissun jälkeen. Kerään marjat vasemmalla, vaikka olen muuten oikeakätinen.

Lämmintä on, +23. Istun ulkona. Kohta hipsin sisälle, jäätelöä iltapalaksi. 

Komiat: Yksi rakkaustarina on päivän biisi.

Doris

Onkos teillä nämä sivut kunnossa? Muutama kommentti siellä täällä on ilman mahdollisuutta peukuttaa. Esim tuo makaroonilootan tekijän. Niin mielelläni laittaisin peukkua ylös, tuo on yksi lempiruuistani :)

D.

Kyllä eläimillä on sielu! Jotkut pienemmät eläimet, kalat, hyönteiset ym. kuuluvat ryhmäsieluun, eli palautuvat siihen kuoltuaan. Esim. koira tai kissa on sieluna usein omien, henkimuodossa olevien ihmistensä luona taivasmaailmassa, henkimaailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokittiinhan niitä telkkarissa näytettyjä orpoja tervapääskyn poikasiakin vapaaehtoisten asunnoissa? Tuskin olisivat selvinneet jos ne olisi viety jauheliha möykkyjen kanssa omaan ympäristöönsä.

Ne olivatkin terveitä.

Parantumattomasti sairaan luontokappaleen elämää, kärsimystä ei tule pitkittää eikä katsoa miten sen tila huononee päivä päivältä. Vaikka sen hyysääminen terapioisi itseä, niin itsekäs ei kuitenkaan saa olla että katsoo miten se hoippuu elämän ja kuoleman rajamailla päiväkausia. .

 

Jännä, että ihmiselle voi tehdä näin. Eutanasiaa ei ole vieläkään hyväksytty. Entä ihminen, joka joutuu vuoteenomaksi loppuelämäkseen. Henki pois kun e

 

Voi pyhä yksinkertaisuus! "Ihmisen kuuluu kärsiä." Kyllä on kirkaskruunuisia lapsia "Taivaassa" Israelin pommitusten jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Pelottaa kun tajusin että tuleeko han mulle dementia kun en enää osaa nauraa, hymyillä enkä itkeä, naama jähmettynyt. Sitten kotona ahdistaa, koko ajan tekee mieli lähteä jonnekin esim. mökille ( emme omista omaa) aivan kuin pakoon lähtisin olotilaa, ahdistusta. Sääliksi tulee puolisoa. 

Jos on tunne että tunteiden tasolla olo on pelkkää suoraa viivaa etkä oikein enää tunne mitään tunteita muuta kuin tarvetta vetäytyä tai paeta ja tämä kaikki on jatkunut jo pidempään niin kyse saattaa olla masennuksesta. Itselläni tuollainen oli yhteydessä vaihdevuosiin ja masentunut olin juuri tuolla tavoin kuin oloasi kuvailit.