Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Kolmas pätkä ei mennyt enää läpi, joten pitää tutkia, mikä sana siinä ei kelpaa palstalle. Hetkinen.

Eikö mode vois ilmoittaa, mikä sana on kielletty?

Ihan asiallisiakin kirjoituksiani jää sensuuriin. Mm n o k i k o l a r i lienee kielletty tms

No jos nyrt?



Olen välillä tosi turhautunut, kun saan tsempattua ystäväni taas kerran eteenpäin ja tarjonnut hänelle myös yksityisen sektorin palvelun sinne, niin sitten siellä henkilökunta taas saa lannistettua ystäväni ajattelemaan, että ei hän koskaan enää jaloilleen pääse. Ja kuitenkinn pääsi ison leikkauksen jälkeen HUS:issa jaloilleen ENNEN tuonne joutumista. Monta muutakin asia on hänen kohdallaan ollut, mistä olen hänelle kertonut ja hän sitten lääkärille ja lääkäri on todennut, että aivan totta ja juuri niin. Ja sitten on jotain hänen hoidossaan muutettu parempaan suuntaan. Jos tohon laitokseen tulee ylilääkärin paikka auki, taidan hakea sitä :D Jos mulla ei olisi näitä omia sairauksia, ottaisin ystäväni toistaiseksi mun luokseni asumaan ja hoitaisin itse. Johan joku oli sille sairaalassa ehdottanut, että jos jäisikin vaan vuodepotilaaksi eikä edes yritettäisi enää kuntouttaa. Hänellä ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että on yli 3 kuukautta maannut sängyn pohjalla ja jaloista lihasvoimat kadonneet. Mitään lääketietellistä syystä siihen, etteikö sieltä vielä nousisi, ei ole. Olisi ollut kotona ja kävelevänä jo 2 kk sitten, jos vaan alusta lähtien olisi oikealla  kuntoutettu. Välillä mua suututtaa niin, että savu nousee korvista.

Pitkis

Sotilaskoti, sotasairaala tms, jos vaan amiraalit potilaita. Vai onkos tuo laivastosana, ups?

No onpas Pitkiksen tielle sattunut loukkaantuneita perhosia. 

Tulin juuri pyörälenkiltä, oli paljon perhosia liikkeellä hiekkatien laidalla. Sitruunaperhosia oli paljon, muutama kaaliperhonen, pari suruvaippaa ja sudenkorentoja myös.

Ja pienen pieni sisilisko meni tien poikki, onneksi en ajanut sen päälle. 

mitä se sulle kuuluu!

Niille, jotka jaksavat lukea.

Ei tuokaan amiraali kyllä lentoon pääse. Taitaa olla huonommassa kunnossa kuin muut, kun pitää imukärsäänsä ulkona koko ajan. Ei saa enää sitä enää paljon  liikutettua. Taisi sentään pystyä sillä juomaan kuitenkin.

Kiitän myös kivoista viesteistä perhosiin liittyen. Tuokin olisi nyt jäänyt ukkossateeseen tielle kuolemaan, kun täällä alkoi sataa. Saa nyt ainakin paremman lopun.

Muuten kyllä minuakin vaivaa jonkinlainen väsymys nyt. Se näkyy esim siinä, kun ulos tullessani mietin missä ihmeessä pyöräni on. Sitten tajusin, että tehtiin äitini kanssa kävely eilen ja minulla oli myös pyörä mukana ja äitini autossa pyöräteline myös joten kävi niin, että unohdin irrottaa pyörän ja ottaa sen alas eilen illalla ja äitini lähti siis pyöräni kanssa täältä illalla kotiinsa. Ei hänkään näköjään huomannut mitään.

Ei äitini jaksa  sitä alas nostaa nostaa niin on tietysti mennyt töihinkin se auton kyydissä. Naruilla on telineessä kiinni, mutta ei sen paremmin, mutta kai se nyt siellä pysyy. Pitäisi heti nostaa, eikä sisälle mennä uskotellen, että muistaa myöhemmin. 

Äidilläni huomenna taas lääkäri ja röntgen. On se kaikki pyörinyt mielessä. Pitää hänen kanssaan nyt listata kaikki kysymykset mitä pitää lääkäriltä kysyä kaikkiin juttuihin. Monesti, kun ne lääkärit vaan puhuvat niin paljon, ettei suunvuoroa saa ja jää asiat kysymättä. Viimeksikin äidilläni oli lista ja varmisti lopuksi, että kaikki tuli kysyttyä. 

Isäni puolesta hieman harmittaa se, kun en minä jaksanut paljon hänelle seuraa pitää. Hänellä diabetes, mutta syö esim liikaa pullaa ja rasvaista ruokaa. Sokerit nousussa ja ennen liikkui enemmän. Sitten valittaa tästä, mutta tietysti omaakin syytä jos tekee huonoja valintoja.

Minä aina huomaan, että isänikin voi olla hieman surullinen jos jää ns yksin täälläkin, mutta en minä aina jaksa piristää muita, kun mietin kuka piristää minua. Itse yritän niitä kivoja asioita keksiä. Väsymys on kai itselleni jotain väsymistä moniin elämäni asioihin yhdistettynä muuhun uupumiseen. Viime viikot menneet vähän kuin automaatilla monin tavoin. 

Joskus aina mietin silti, että joku täälläkin kysyi enkö pelkää elämäni menevän hukkaan ja kyllä se joskus on mielessä, että jos voisin antaa sen kymmenen vuotta elämästäni  jättäen vain koiraani ja jotkut vanhempiini liittyvät muistot jäljelle niin joku voi arvata lopputuloksen.

Totta kai ihminen itse on vastuussa elämästään. Ymmärrän sen asian. Silti moni juttu vaikuttaa ja en minä tätä valituksella kirjoita. Lähinnä mietin onko minulla muistoja eri vuosista ja olenko kokenut hyviä hetkiä. Toki niitäkin on, mutta niinkuin joku tuonkin biisin videon kommenteissa totesi, että toivoo, että joskus hänellä olisi porukka jonka kanssa viettää aikaa. 

Smrtdeath - Come Right Over Ft. LIL LOTUS

(tiedän tämän olevan huonoa musiikkia, mutta pidän tästäkin, koska nämä tyypit eivät ota edes itse itseään vakavasti) 

Masentaa.

Lähestulkoon kaikki päin hanuria.

Vierailija kirjoitti:

Pitkis

Sotilaskoti, sotasairaala tms, jos vaan amiraalit potilaita. Vai onkos tuo laivastosana, ups?

Taitaa olla laivastoon liittyvä sana. Jos nuo olisivat niitä ihmisamiraaleja niin olisin heidän asemassaan huolissani hoidon laadusta. Hoitaja olisi hyvin hiljainen ja jotenkin outo luonteeltaan ja häipyisi pitkäksi aikaa. Tai sitten kulkisi hermostuneena pitkin kämppää kykenemättä olemaan aloillaan yhtään. Toivoisi potilaille pikaista paranemista ja työntäisi heidät ulos ovesta mahdollisimman pian. Ja silti olisi surullinen kaikesta heidän kokemastaan.  :) 

Juu ei minusta olisi hoitoalalle. Tosin  vanhukset ihan ok. Varsinkin sellaiset jotka vielä ns tässä maailman menossa mukana. 

Pitkis hyvä- vai pitääkö sanoa jo Perhoskuiskaaja- et sinä ole isäsi mielentilasta vastuussa etkä vanhempiesi seremoniamestari.

Onpa harmillista Lampaan matkan peruuntuminen! Toimisiko nuo ajatukset myös positiiviseen suuntaan- saisit vaikka lottovoiton.

Kävelystä. Tämäkin asia on minullakin teemana, kun äitini kävelyasiat meillä pyörii päivittäin mielessä. Äitini tosin tietysti on liikuntakyvyltään melko hyvässä tilanteessa, mutta käy siis töissä ja tuo kaikki kuormittaa.

Se menee sitten monesti niin, että hänelle tekisi hyvää kävellä tavallisia lenkkejä ja näin vetreyttää jalkojaan ja selkäänsä. Tuo kävely on "hyvää" kävelyä ja auttaa. Sitten töissä tuleva kävely on "huonoa" kävelyä, jossa pysähdyksiä ja seisomista välillä. Tämä siis työnkuvaan liittyen. Sitten välillä hän ei oikein enää luota jalkoihinsa jos töissä vaikeaa ja sitten jää ne tavallisetkin kävelyt. Tämän kaiken vuoksi toivon, että saisi diagnoosin ja oikean lääkityksen. Ollaan tämän kanssa vieläkin epätietoisuudessa ainakin osittain ja äitini väsyy tähän jo itsekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkis

Sotilaskoti, sotasairaala tms, jos vaan amiraalit potilaita. Vai onkos tuo laivastosana, ups?

Taitaa olla laivastoon liittyvä sana. Jos nuo olisivat niitä ihmisamiraaleja niin olisin heidän asemassaan huolissani hoidon laadusta. Hoitaja olisi hyvin hiljainen ja jotenkin outo luonteeltaan ja häipyisi pitkäksi aikaa. Tai sitten kulkisi hermostuneena pitkin kämppää kykenemättä olemaan aloillaan yhtään. Toivoisi potilaille pikaista paranemista ja työntäisi heidät ulos ovesta mahdollisimman pian. Ja silti olisi surullinen kaikesta heidän kokemastaan.  :) 

Juu ei minusta olisi hoitoalalle. Tosin  vanhukset ihan ok. Varsinkin sellaiset jotka vielä ns tässä maailman menossa mukana. 

Voisinko tulla sun sairaalaan kuntoutumaan? Tulin just metsästä, pitkää hihaa, lahjetta punkkien, paarmojen takia -> hiki. Kauhea jano. Sun hoitokodissa tuntuu tuo nesteytys pelaavan, voisiko saada myös vissyä ja keskiolutta?

Luontoelämyksiä: monta perhosta, yksi kimalainen, yksi vaskitsa. Enpä ole yhtään tuota lajia nähnytkään koko kesänä. Ihan metsässä varvikossa oli. Kimalaisiakin tosi vähän ollut.

Jospa jaksaisin salaattitarpeet vielä pilkkoa, kurkut ja tomaatit, salaattia omasta ruukusta, ananasta, tonnikalaa purkista. Kananmuna.

Ulkona istuskelen vielä, Emmerdalea odottaissa.

Tsau

Doris

Pitkis: Aikoinaan, kun mun povikivut vaan paheni ja ortopedi sanoi, että olen liian nuori (silloin 58v) tekonivelleikkaukseen, yks hoitsuystäväni ehdotti, että varaan ajan kivunhoitoon erikoislääkärille. Ja sanoi, että kirjoita joka ainoa - ihan pienikin asia paperille - ja anna se paperi vastaanotolla lääkärin luettavaksi. Mä sitten kirjoitin kaksi A4:sta, jossa kuvasin, miten kivut vaikutti mun työntekoon, mun kotitöistä selviämiseen, mun nukkumiseen, mun mielialaan, mun ihmissuhteisiin jne jne. Ranskalaisin viivoin vaan listasin kaikki asiat. Lääkäri luki  sen listan, katsoi mun röntgenkuvat, vähän väänteli polviani ja sanoi, ettei tässä nyt enää ole muuta tehtävissä kuin laittaa tekonivelet. Ja tämä lääkäri ei ollut edes ortopedi vaan kivunhoitoon erikoistunut fysiatri. Niin laittoi lähetteen HUS:iin ja muutaman kuukauden päästä mulla oli jo toisessa polvessa tekonivel. Puoli vuotta myöhemmin toisessakin. Pointtini on, että kannattaa kirjoittaa ihan kaikki ylös ja antaa se paperi lääkärin luettavaksi eikä yks kerrallaan alkaa listalla olevista asioista puhua. 

Jotakin sisältöä kaipasin tähän työttömän arkeen, niin ilmoittauduin kansalaisopiston akryylimaalauskurssille ja tilasin sitä varten laadukkaat välineet. Olen aina tykännyt piirtää, mutta maalannut en ole juurikaan, enkä oikein saa yksinäni mitään aloitettua.

Kurssi oli työttömälle puoleen hintaan niin ei tullut kalliiksi, vaikka värit toki kohtuu hintavia.Onnekseni saan myös ansiosidonnaisen täysimääräisenä ilman vähennyksiä. 

Säikähdin tänään kun katsoin itseäni vessan peilistä; hirveä turvotus kasvoissa! Menkkojen aikaan on ylipäätään aina kovasti nesteturvotusta, mutta en ole aiemmin kiinnittänyt huomiota, että sitä olisi kasvoissakin. Muutenkin leukaperät leveät bruksismin takia, mutta kun katsoin hintoja siihen tehtävään botox-hoitoon (yli 500e) niin antaapa vielä olla. Katsotaan sitten kun pääsen taas tienaamaan. 

Tsemppitoivotuksia perhossairaalalle ja sen ihanalle hoitajalle!

Ehdotan, että Pitkis on tästä lähtien Perhoskuiskaaja.

Kannatetaanko?

Ihania perhostarinoita, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Jotakin sisältöä kaipasin tähän työttömän arkeen, niin ilmoittauduin kansalaisopiston akryylimaalauskurssille ja tilasin sitä varten laadukkaat välineet. Olen aina tykännyt piirtää, mutta maalannut en ole juurikaan, enkä oikein saa yksinäni mitään aloitettua.

Kurssi oli työttömälle puoleen hintaan niin ei tullut kalliiksi, vaikka värit toki kohtuu hintavia.Onnekseni saan myös ansiosidonnaisen täysimääräisenä ilman vähennyksiä. 

Säikähdin tänään kun katsoin itseäni vessan peilistä; hirveä turvotus kasvoissa! Menkkojen aikaan on ylipäätään aina kovasti nesteturvotusta, mutta en ole aiemmin kiinnittänyt huomiota, että sitä olisi kasvoissakin. Muutenkin leukaperät leveät bruksismin takia, mutta kun katsoin hintoja siihen tehtävään botox-hoitoon (yli 500e) niin antaapa vielä olla. Katsotaan sitten kun pääsen taas tienaamaan. 

Tsemppitoivotuksia perhossairaalalle ja sen ihanalle hoitajalle!

Kyllä minua niin sieppaa tää 300€ suojaosan poisto. Aiemmin työttömänä tienasin kesätöissä osa-aikaisena tuon 300€/kk ja sain täyden anssin. Nyt tuosta samasta summasta vähennetään anssia! Kääk. Ei paljon kannata työnteko. Mietin kahdesti ensi kesää: toukokuusta syyskuun puoliväliin on työt, tuntimäärä n.30h/kk.

On kivat työkaverit, mutta tienesti jää pieneksi.

Vierailija kirjoitti:

Jotakin sisältöä kaipasin tähän työttömän arkeen, niin ilmoittauduin kansalaisopiston akryylimaalauskurssille ja tilasin sitä varten laadukkaat välineet. Olen aina tykännyt piirtää, mutta maalannut en ole juurikaan, enkä oikein saa yksinäni mitään aloitettua.

Kurssi oli työttömälle puoleen hintaan niin ei tullut kalliiksi, vaikka värit toki kohtuu hintavia.Onnekseni saan myös ansiosidonnaisen täysimääräisenä ilman vähennyksiä. 

Säikähdin tänään kun katsoin itseäni vessan peilistä; hirveä turvotus kasvoissa! Menkkojen aikaan on ylipäätään aina kovasti nesteturvotusta, mutta en ole aiemmin kiinnittänyt huomiota, että sitä olisi kasvoissakin. Muutenkin leukaperät leveät bruksismin takia, mutta kun katsoin hintoja siihen tehtävään botox-hoitoon (yli 500e) niin antaapa vielä olla. Katsotaan sitten kun pääsen taas tienaamaan. 

Tsemppitoivotuksia perhossairaalalle ja sen ihanalle hoitajalle!

Mä ostin tän kotini aikoinaan pariskunnalta, jossa nainenkin oli 180 cm pitkä ja mä olen 157 cm. Tai taidan olla nyt enää 156 cm. Mutta enhän mä kylppärin peilikaapistakaan näe kuin otsani :D :D Joten jos haluan nähdä peilistä naamani, pitää kaivaa jostain joku käsipeili. Ehkä sen takia en ole ollut kovin kiinnostunut enää meikkaamisestakaan. Nuorena  ja nättinä olin, mutta en sitten enää kolmekymppisenä. Toisaalta en ole sitten sen koommin, kun lapsiluku oli täynnä, ole ollut kiinnostunut mistään parisuhdepeleistäkään. Kaksi avoliittoa riitti mulle kotileikkeihin. Lasteni isän kanssa en koskaan edes asunut saman katon alla, koska tiesin, että musta ei ole niihin parisuhdepeleihinkään. En vaan kertakaikkiaan ole mikään parisuhdeihminen. Olen äärettömän kiitollinen exälleni, että hän tämän ymmärsi ja pysyttiin kavereina kaikki nämä vuosikymmenet. Enhän minäkään mikään hänen suuri rakkautensa koskaan ollut vaan hetken lohtu hänelle ihan kuten hänkin aikoinaan mulle. 

Mutta tuohon elämän sisältöön...mietin, miten jotain toista voisi auttaa. Jos ei ole varaa akryyliväreihin tms, mutta ne toisi iloa ja sisältöä ja mielekästä tekemistä elämään, niin mitenköhän tämän saisi organisoitua? Rahaa en enää tuntemattomien tileille laita (koska ne voi mennä vaikka päihteisiin tai sitten Kela nykäisee ne itselleen pienentämällä seuraavan kuukauden toimeentulotukea), mutta mä ihan mielelläni sponssaisin jollekin värit ja maalausalustat. 

Onpas ollut viilee sää tänään, piti laittaa tulikin takkaan.

Satoi ja ukkonen jytisi päivällä.

Hyvää yötä, maailma

Huomenna aurinko nousee taas