Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Hyvää yötä

Onneks on  huomenna työkkärin järjestämä  kurssipäivä, päsee ihmisten seuraan, yksinäisyys ei ole yhtään nyt kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologin opinnot kestää viisi vuotta pakollisine harjoitteluineen. Ja sitä opiskelemaan pääsee tosi harva. Vaikeinta Teatterikorkeakoulun  jälkeen joku vuosi sitten.

Jep. Ja tutkinto ei takaa, että osaat edes kohdata ihmisiä.

 

Samahan se on joka ammatissa: lääkäri, pappi, lakimies, opettaja, lastensuojelun ammattilainen...

Täällä voi kuka tahansa ilmiantaa viestejä. Kannattaa lukea Vauva.fi säännöt, jos haluaa viestinsä pysyvän varmemmin. Katoaahan Vauva.fi:ssä todella paljon asiallisiakin aloituksia ja kommentteja. 

Lammas on paljastanut niin paljon tietoa itsestään, että henkilöllisyys paljastuu pian.

Kävin Lildlissä, ostin myös Abban lohipasteijaa ja voileipäkeksejä.

Vierailija kirjoitti:

Lammas on paljastanut niin paljon tietoa itsestään, että henkilöllisyys paljastuu pian.

Kävin Lildlissä, ostin myös Abban lohipasteijaa ja voileipäkeksejä.

Mikä sinua vaivaa?

"Se mihin keskityt, vahvistuu"

Moni oli kirjoittanut tässä ja kyllä minäkin ymmärrän sen, että pitää yrittää löytää hyviä asioita. Itsekin yritän joka päivä löytää niitä ja keksiä tekemistä. Silti ei tuo aina toimi jos elämässä on monia "suuria" asioita joiden pitäisi muuttua tai joihin pitäisi ratkaisuja saada. Ja silti ne asiat vaivaavat mieltä kuitenkin.

Joku kirjoitti hyvin työttömyydestä. Minäkin sen asian kanssa tekemisissä olen ja jo sekin asia vie mielen matalaksi. Kyllä se minullakin on kotona pyörimistä monesti. Sen takia ehkä olenkin ulkona niin paljon, että tavallaan kestän elämääni täällä. En pystyisi istumaan täällä sisällä ja ulos on päästävä. Tämä siitäkin huolimatta, vaikka joku sanoo tänänkin olevan asenteesta kiinni.

Tiedän mitä on jalkani vuoksi olla viikkoja melkein kokonaan sisällä ja siitä seurasi koko talven unettomuus kierre ja joku tietysti voi unettoman yönkin jälleen hyvin, mutta minua huimaa ja heikottaa ja päivä on vähän kuin pilalla. Kaiken tämän vuoksi olen paljon  ulkona. Joku saa tietysti tätäkin arvostella.

Sitten on yksinäisyys ja juttukaverien puute. Isäni on täällä nyt, mutta kun ei hänkään "osaa" puhua mistään. Hoitaa pihajutut (minäkin kyllä tekisin ne) ja sitten katsoo tv:tä loppupäivän ja torkkuu sohvalla jo aikaisin. Ei hänestä ikävästi paljon seuraksi ole. Toki eihän tämä ole muuttunut vuosien aikana. Aamuvirkku on ja sitten kello 14 jälkeen ei juuri ulos enää tule. Tämä siis vapaa-päivinä.

Äitini kanssa omat juttunsa. Yritetään kävellä yhdessä, mutta ei meillä ole mitään puhuttavaa enää. Sanoinkin hänelle ettemmekö enää edes juttele mistään. Äitini siihen, kun hän on työjuttunsa puhunut jo. Hän ei siis keksi muuta puhuttavaa kuin töistään. Mietin vaan sitten, kun joskus jää eläkkeelle niin mistä sitten puhuu, kun voi töistään puhua. Minä yritän sitten jotain jutella, mutta hyvä kun edes kuuntelee.

En aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun mietin tätä kaikkea. Meillä ei ole mitään "normaalia" keskustelua mitä joillakin muilla on. En itsekään ole sosiaalisin, mutta sentään yritän. Vanhempani taas eivät. Työnsä hoitavat ja sitten ei ole enää mitään sen lisäksi. Ei mitään mielenkiintoa mihinkään. Eivätkä he tavallaan yritä minun vuokseni mitään. Jos minä yritän piristää heitä ja jutella niin en saa oikein mitään takaisin. Pelkkää tyhjää. Tulee pitkä vanhuus tuolla menolla. Ajatusten purkua. 

 

Tykätäksesi itsestäsi et tarvitse siihen muiden mielipidettä 

Vähän eri mieltä. Toiset tarvitsee rohkaisua hyväksyäkseen itsensä, tykätäkseen itsestään. Toiset on lytätty koulussa/kotona/kaveripiirissä/työyh

Ihminen kasvaa vauvasta asti suhteessa muihin ihmisiin. Meihin sisäistyy muistoja siitä, miten meitä on katsottu, koskettu, kohdattu. Jos negatiivista suhtautumista on ollut esim. vanhempien, kiusaajien tms. taholta usein, alamme itsekin uskoa siihen ja sisäinen äänemme muuttuu usein hyvin kriittiseksi ja moittivaksi itseä kohtaan. Tämähän on ollut "totta" tämän ihmisen elämässä, vaikka olisikin oikeasti vääristynyt ajattelumalli. Vaikka asian sitten tiedostaisikin, sen muuttaminen ilman ihmistä, joka rohkaisee ja kohtelee kauniisti, on vaikeaa. Mahdollista toki, mutta vaikeaa. Aiempien huonojen kokemusten vaikutusten muuttaminen vaatii tiedostamisen ja asioiden läpikäyminen lisäksi myös tietoista ajatustyön muuttamista ja omien toimintatapojen pölyttämistä. Esim. "haluan oppia ottamaan vastaan positiivista palautetta, vaikka en vielä pysty itse ajattelemaan noin kauniisti itsestäni".  Näin sanon parinkymmenen vuoden kliinisellä kokemuksella terapiatyöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Lammas on paljastanut niin paljon tietoa itsestään, että henkilöllisyys paljastuu pian.

Kävin Lildlissä, ostin myös Abban lohipasteijaa ja voileipäkeksejä.

No mullahan on profiilissani ihan tuo linkki blogiinikin. Jokainen, joka älyää blogiini vilkaista, nopeasti selvittää, kuka olen, Itseasiassa blogistani löytyy jopa ulko-ovestani kuvia. Joten teretulemast vaan meille käymään, tarjoan ainakin kahvit, jos tuut :)

Vierailija kirjoitti:

Lammas: olisiko ystäväsi masentunut kun maksutaakka kasvaa päivä päivältä?

Veikkaan, että on. 

Vierailija kirjoitti:

Lammas

Sulla on vielä murheita, ennenkuin auvoisa eläke alkaa. Tsemppiä, toivottavasti ystäväsi kuntoutus etenee. Mulla on syyskuussa kolme työvuoroa, sitten 1.10 alkaa vapaus. Oudolta tuntuu...

Ja ensi kesä ilman lomaa, naurattaa :)

Doris

Tänään käytiin siskoni kanssa kultasepänliikkeessä. Hän halusi yhden uuden palan Nomination rannekoruunsa. Mä siinä sitten ootellessani katselin rannekelloja, koska kohta voi kännykän laittaa jonnekin liinavaatekaappiin eikä tarvitse enää välittää oikein mistään. Mutta sitten sanoin siskolleni, joka oli maksamassa jo kassalla, että joo, rannekello olisi aika kiva, mutta taidan sittenkin hankkia älyrannekkeen. Koska tyhmäähän se on aamulla herätessään ensi katsoa, paljonko kello on. Ensin pitää nimittäin katsoa, vieläkö on pulssi ja jos se on, sitten vasta tarvitsee tietää, paljonko kello on. Kultasepänliikkeen myyjä alkoi nauraa makeasti ja totesi, että noin se kyllä varmaan on. Aika kauniita rannekelloja siellä kyllä oli myynnissä. 

"Ihminen kasvaa vauvasta asti suhteessa muihin ihmisiin. Meihin sisäistyy muistoja siitä, miten meitä on katsottu, koskettu, kohdattu. Jos negatiivista suhtautumista on ollut esim. vanhempien, kiusaajien tms. taholta usein, alamme itsekin uskoa siihen ja sisäinen äänemme muuttuu usein hyvin kriittiseksi ja moittivaksi itseä kohtaan. Tämähän on ollut "totta" tämän ihmisen elämässä, vaikka olisikin oikeasti vääristynyt ajattelumalli. Vaikka asian sitten tiedostaisikin, sen muuttaminen ilman ihmistä, joka rohkaisee ja kohtelee kauniisti, on vaikeaa. Mahdollista toki, mutta vaikeaa. Aiempien huonojen kokemusten vaikutusten muuttaminen vaatii tiedostamisen ja asioiden läpikäyminen lisäksi myös tietoista ajatustyön muuttamista ja omien toimintatapojen pölyttämistä. Esim. "haluan oppia ottamaan vastaan positiivista palautetta, vaikka en vielä pysty itse ajattelemaan noin kauniisti itsestäni".  Näin sanon parinkymmenen vuoden kliinisellä kokemuksella terapiatyöstä."

Hyvä viesti sinulta. Ehkä minä olen elävä esimerkki tästä kaikesta ja näkyy viesteissäni. Kotini on ollut ok, mutta vanhempani paljon "voimakkaampia" tietyssä mielessä kuin minä ja minä en kestänyt kaikkea sitä mitä heidän mielestään olisi pitänyt kestää kuten kiusaamista. Olisin tarvinnut apua ja tukea sekä että oltaisiin mietitty mitä tehdä. Jäin täysin omilleni kiusaamisen kanssa. Emme voineet siitä edes kotona puhua ilman riitelyä. Sekin olisi jo auttanut jos tuo aihe ei olisi ollut tietynlainen tabu kotonakin. Samalla nykyisinkin, kun esim äitini joskus sanoo, että joku oli ikävä töissä niin minun on tietyssä mielessä vaikeaa tuntea sympatiaa, kun en itse saanut apua, vaikka päivittäisiä juttuja kohdallani oli tuo kaikki.

Minä mietiin monesti, että minussa on kaksi puolta. Toinen puoli minusta on tottunut yksinäisyyteen ja pärjäämään omillaan. En halua muuttaa itseäni toisten vuoksi. Toinen puoli minusta kaipaa hyväksyntää ja edes jotain hyviä kokemuksia. Sellaista kohtelua mikä on ehkä joillekin ollut normaali juttu. Tänään esim eräs nuori morjesti minua ja jo se asia toi iloa, että tuntematon moikkaa. Olen tavallaan näin alhaisella tasolla, että näin pieni asia on jo kiva juttu. Minulla on se hyvien asioiden kori hyvin tyhjä ollut ihmisten osalta.

Viime päivinä nämä asiat mielessä.

The Local Band - Untouched (piristystä)

Päivä oli täynnä tapahtumia, monenmoista puuhaa ja menoa. Hyvää yötä.

Parempi olohan tulee, kun saa kerrotuksi omista tuntemuksistaan. Mielestäni on ok kertoa hyvistä ja huonoista päivistä. Uskon, että elämän pessimisteilläkin on hyviäkin hetkiä. Heillä on vain tarve sylkeä paha olonsa pois.

Vierailija kirjoitti:

Parempi olohan tulee, kun saa kerrotuksi omista tuntemuksistaan. Mielestäni on ok kertoa hyvistä ja huonoista päivistä. Uskon, että elämän pessimisteilläkin on hyviäkin hetkiä. Heillä on vain tarve sylkeä paha olonsa pois.

Monihan on täällä kertonutkin, että helpottaa, kun saa täällä kertoa kirjoittamalla huonosta olostaan, kaikilla ei ole 'oikeaa' ihmistä, kelle kertoisi. Tai siis olemmehan mekin oikeita, mutta ei tuttuja, läheisiä siinä merkityksessä.

Kiva työvuoro tulossa, luulen. Mukavat asiakkaat ja työkaverit. Sunnuntaina lähdetäänkin osolle kirkolle käymään. Harvoinpa siellä käyn, mies useamminkin. Kiva maisemareitti ajetaan läpi kesäisten järvimaisemien, ei tarvitse köröttää isoa, tylsää motaria.

Doris

Vierailija kirjoitti:

Onneks on  huomenna työkkärin järjestämä  kurssipäivä, päsee ihmisten seuraan, yksinäisyys ei ole yhtään nyt kivaa.

Kerrohan, oliko onnistunut kurssi. Kokemusta on turhista, mutta myös hyödyllisistä. Kerran piti kertoa kolme asiaa, missä olen hyvä. Alkoi mutina, enhän minä... ei ole, en keksi. Silloin ope lisäsi painokkaasti: hyvä, ei tarvitse olla paras. Leivotko hyvää tiikerikakkua, osaatko maalata, vaihtaa autonrenkaan, marjastaa, ommella. Teetkö maukkaan makaronilaatikon, pidätkö kotisi siistinä, osaatko suunnistaa, kutoa, arkistoida, kirjoittaa koneella? Muistatko läheisten merkkipäivät, vietkö mummoa apteekkiin, osaatko sorvata, osaatko kieliä? Jne

Johan alkoi puheensorina

Tuli vaan mieleen

Edelliselle, lainaamatta sun kommenttia: tarvit kyllä apua.

Vierailija kirjoitti:

Edelliselle, lainaamatta sun kommenttia: tarvit kyllä apua.

Ilmiannoin. Poistoon vaan nuo lainaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Lammas on paljastanut niin paljon tietoa itsestään, että henkilöllisyys paljastuu pian.

Kävin Lildlissä, ostin myös Abban lohipasteijaa ja voileipäkeksejä.

Huh, mitä moskaa syöt.

Vierailija kirjoitti:

Parempi olohan tulee, kun saa kerrotuksi omista tuntemuksistaan. Mielestäni on ok kertoa hyvistä ja huonoista päivistä. Uskon, että elämän pessimisteilläkin on hyviäkin hetkiä. Heillä on vain tarve sylkeä paha olonsa pois.

Kyllä minua auttaa kirjoittaminen. Ehkä kertominenkin, mutta ei ole ketään kenen kanssa voisi puhua ja joskus edes sanoa, että on surullinen olo. 

En oikeastaan itse mieti olevani pessimisti. Yleensä yritän löytää jotain joka päivä. Silti kyllä moni asia tuo surua ja välillä mietin, että elämäni on ollut tietyssä mielessä liian raskasta ja tapahtunut liikaa sellaisia asioita mitkä ovat vaikuttaneet. Ehkä väsymys on eräs asia ja olen joskus väsynyt elämääni ja joihinkin sen asioihin.