Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Tämä ikäihminen lähtee Simerockiin, ainakin viikko pohjoisessa vierähtää, ehkä kauemminkin katotaa ny. Festarivaatteet kassiin ja menoksi.

 Ystävääni kehotti gynekologi menemään erotiikkaliikkeeseen! Siellä on suurempi valikoima ja edullisemmin geishakuulia yms. kuin apteekissa, jollei halua tilata netistä.

Teen punaherukka-karviaishilloa.

Huoltomies kävi vihdoin asentamassa palovaroittimet. Kohta voin lähteä käymään kaupassa. Onneksi laittoi varoittimet sellaisiin paikkoihin, ettei ne ala ainakaan läskisoosia tehdässä huutamaan. Mulla on yksi oma varoitin keittiössä ja sen irroitan aina katosta ennenkuin alan tekemään ruskeaa kastiketta. Keittiö on tän asunnon ainoa niin matala huone, että keititötikkailla yletyn ottamaan sen pois. Nyt on sitten 98 m2 asunnossa yhteensä 6 palovaroitinta ja 2 häkävaroitinta. 

Otanpa kantaa noihin sisustusliikkeisiin ja sitten Motonetiin ja Biltemaan. Bussimatkan päähän meiltä tuli viime talvena iso K-Rauta ja olen muutamia kertoja käynyt siellä. Ja olen kuin Liisa Ihmemaassa, koska siellä on kaikkea niin ihanaa. Mä niin odotan, että tämä elokuu päättyy ja olen vapaa kuin taivaanlintu...lentämään K-Rautaan ja katsomaan, mitäs kaikkea alkaisi remontoimaan :D

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa syyskesän päivää. Marjat, omenat ja päärynät kypsyy. Tuuli viriää puiden lehdistössä. Nautitaan yhdessä tästä päivästä.💃

Kanervat on harvinaisen tuuheita ja voimakkaan värisiä tänä vuonna, voi sitä lilaa peittoa, mikä kattaa varvikon. Löysin kymmeniä kantarelleja ja isoja mustikoita. Tuuli viilensi ja kahisi haapojen lehdissä, muutama oranssi ennustaa tulevaa.

Nautitaan :)

Kyllä maalla on mukavaa

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Huoltomies kävi vihdoin asentamassa palovaroittimet. Kohta voin lähteä käymään kaupassa. Onneksi laittoi varoittimet sellaisiin paikkoihin, ettei ne ala ainakaan läskisoosia tehdässä huutamaan. Mulla on yksi oma varoitin keittiössä ja sen irroitan aina katosta ennenkuin alan tekemään ruskeaa kastiketta. Keittiö on tän asunnon ainoa niin matala huone, että keititötikkailla yletyn ottamaan sen pois. Nyt on sitten 98 m2 asunnossa yhteensä 6 palovaroitinta ja 2 häkävaroitinta. 

Otanpa kantaa noihin sisustusliikkeisiin ja sitten Motonetiin ja Biltemaan. Bussimatkan päähän meiltä tuli viime talvena iso K-Rauta ja olen muutamia kertoja käynyt siellä. Ja olen kuin Liisa Ihmemaassa, koska siellä on kaikkea niin ihanaa. Mä niin odotan, että tämä elokuu päättyy ja olen vapaa kuin taivaanlintu...lentämään K-Rautaan ja katsomaan, mitäs kaikkea alkaisi remontoimaan :D

Tapasin just kahdet eri naapurit tuossa raitilla, matkalla metsään. Ihasteltiin niin kiireettömien aamujen mukavuutta. Kun on koko kouluelämän, työelämän kulkenut kellon kanssa, on suuri onni tämä aikatauluton elämä.

Vapaa kuin taivaan lintu, osuvasti sanottu :)

Vierailija kirjoitti:

Teen punaherukka-karviaishilloa.

Tästä tuli mieleeni: Onko joku tehnyt koskaan itse Paholaisen hilloa? Resepti on minun taidoillani liian mutkikas, kerran 'oikaisin' ja laitoin puolukkasurvoksen sekaan kurkkusinappisalaattia ja ripaus sokeria. Oli kyl ihan hyvää broilerin kanssa.

Joko teille helteet riittää? Onko ihastuttavaa nukahtaa viileään, tuuletettuun makuukammariin? Vai kaipaatko hikihelteitä, nautitko niistä?

Kaurapuuro: voisilmällä/puolukkahillolla/pakastemarjoilla/sokerilla/muu, mikä?

Muisteluja:

Olin kai kahdeksan. Äitillä oli pullataikina nousemassa, niinkuin aina, aamulypsyn jälkeen lauantaisin. Äiti lupasi tehdä herkkuani, mustikkapiirakkaa, jos hakisin marjat. Oli siis heinäkuu. Helle. Heinät oli seivästetty, oli taukoa, ennenkuin ne korjattaisi navetanvinttiin. Lähdin läheiseen metsään, samaan, mistä äskettäin ripsukset hain. Olin nähnyt jo silloin kypsyneet mustikat. Ei ollut tavatonta, että moiset askareet ekaluokkalaisen päiviin kuului. Olin niin ylpeä viedessäni litran mustikoita äitille. Pihasaunan jälkeen maistui kylmä maito ja uunituore mustikkapiirakka.

Me syödään joka toinen aamu ruis&auringonkukkapikapuuroa. Siihen marjoja, jugurttia ja mansikkakeittoa. Mies on kehitellyt tuon kombinaation ja hyvin maistuu. Omaansa lisää vielä kuivattuja karpaloita.

Joka toinen aamu on leipäaamu- ruisleipä, leikkele, juusto. Mulle paprikaa, hänelle kurkkua. Salaatinlehtiä vielä päällimmäiseksi.

Mukillinen kahvia ja joku pulla joka aamu.

Nyt on mukavan viileä päivä, ei tullut pyöräillessä kuuma.

Vierailija kirjoitti:

Muisteluja:

Olin kai kahdeksan. Äitillä oli pullataikina nousemassa, niinkuin aina, aamulypsyn jälkeen lauantaisin. Äiti lupasi tehdä herkkuani, mustikkapiirakkaa, jos hakisin marjat. Oli siis heinäkuu. Helle. Heinät oli seivästetty, oli taukoa, ennenkuin ne korjattaisi navetanvinttiin. Lähdin läheiseen metsään, samaan, mistä äskettäin ripsukset hain. Olin nähnyt jo silloin kypsyneet mustikat. Ei ollut tavatonta, että moiset askareet ekaluokkalaisen päiviin kuului. Olin niin ylpeä viedessäni litran mustikoita äitille. Pihasaunan jälkeen maistui kylmä maito ja uunituore mustikkapiirakka.

Tästä muistelosta tuli mieleeni seuraava muisto kouluajoilta:

Olin kansakoulussa yläluokilla, äitikin leipoi pullaa lauantaisin. Ennen kouluun lähtöäni alustin usein ison pullataikinan, sellaisessa isossa sangossa. Oli vähän isompi kuin puolen litran taikina, mitä nykyisin teen.  Kun me lapset tulimme koulusta, oli tarjolla tuoretta pullaa, lettivehnästä. 

Vierailija kirjoitti:

Muisteluja:

Olin kai kahdeksan. Äitillä oli pullataikina nousemassa, niinkuin aina, aamulypsyn jälkeen lauantaisin. Äiti lupasi tehdä herkkuani, mustikkapiirakkaa, jos hakisin marjat. Oli siis heinäkuu. Helle. Heinät oli seivästetty, oli taukoa, ennenkuin ne korjattaisi navetanvinttiin. Lähdin läheiseen metsään, samaan, mistä äskettäin ripsukset hain. Olin nähnyt jo silloin kypsyneet mustikat. Ei ollut tavatonta, että moiset askareet ekaluokkalaisen päiviin kuului.

Olin niin ylpeä viedessäni litran mustikoita äitille.

Pihasaunan jälkeen maistui kylmä maito ja uunituore mustikkapiirakka.

Ihanasti kirjoitettu.. viedessäni mustikolle ÄITILLE.   Ei äidille. 

T. Nainen, tytär ja äiti

Vierailija kirjoitti:

Muisteluja:

Olin kai kahdeksan. Äitillä oli pullataikina nousemassa, niinkuin aina, aamulypsyn jälkeen lauantaisin. Äiti lupasi tehdä herkkuani, mustikkapiirakkaa, jos hakisin marjat. Oli siis heinäkuu. Helle. Heinät oli seivästetty, oli taukoa, ennenkuin ne korjattaisi navetanvinttiin. Lähdin läheiseen metsään, samaan, mistä äskettäin ripsukset hain. Olin nähnyt jo silloin kypsyneet mustikat. Ei ollut tavatonta, että moiset askareet ekaluokkalaisen päiviin kuului. Olin niin ylpeä viedessäni litran mustikoita äitille. Pihasaunan jälkeen maistui kylmä maito ja uunituore mustikkapiirakka.

Ärsyttää miten Helsingissä ei nykyään enää saa palvelua suomeksi. Ei hotellissa. Ei ravintolassa. Ei kahvilassa. Itselleni se ja sama, puhun viittä kieltä ja yleensä pärjään kaikkialla, mutta mietin vanhempia ihmisiä. Ei mun 70+ vanhemmat osaa kuin suomea. Äiti aavistuksen saksaa lisäksi. Ja on mulla sellaisiakin omani ikäisiä kavereita, joita jännittää englannin puhuminen vaikka osaavatkin, ja he usein jättävät sitten menemättä paikkoihin joissa ei voi puhua suomea.

Sähkökatko kesti eilen vain tunnin. Näin melko nopeasti oli ohi. Tänään olin kävelyllä ennen sadetta ja istutin toisen omenapuun. Viinimarjoista keitän mehua ja mustikkaan pitäisi vielä mennä sekä tehdä kävely vielä siinä samalla. Pitäisi täällä vielä siivotakin. Isäni tulee tänne huomenna. 

Itsekään en mielelläni puhu englantia. Oli vaikea aine minulle. Myöhemmin olen oppinut sitä ymmärrän puhetta ja tekstiä melko hyvin. Oma puhuminen on mitä on. Kyllä minäkin silti Suomessa kaipaan suomenkielistä palvelua. Vanhempani eivät osaa puhua yhtään vieraita kieliä. Äitini joskus osasi ruotsia, mutta sekin on unohtunut. Näin hekään eivät kyllä ymmärtäisi yhtään sitä jos eivät palvelua suomeksi saisi.

Joskus mietin, että jos menen ulkomaille äitini kanssa niin kaikki puhumiset, opasteiden ja kylttien luvut sekä ruokalistat yms jäävät sitten ihan minun vastuulleni. 

Ihanan kuuloista tuo sateen ropina ulkona mikä avonaisesta ikkunasta kuuluu. Tuntuu toiveikkaasti jo hieman syksyltä. Alkoi jostakin syystä tehdä ihan hirveästi mieli suklaata, niin lähetin miehen kauppaan fasun sinistä (ja toki muutamaa muutakin juttua) hakemaan. Koko kesänä ei olekaan suklaa maistunut, eikä juuri muukaan makea. 

Aion myös nautiskella lasin tai pari oikein hyvää punaviiniä illalla ja etsiä Netflixistä jonkun elokuvan, jota ukkokultakin suostuisi katsomaan. Leffamakumme eivät täysin kohtaa, mutta aina välillä vastaan tulee molempia kiinnostava pätkä tai harvemmin  sarjakin. Ihanaa kun syksyn tulon myötä alkaa tulla taas telkkuun uutta katseltavaa. Ensitreffit alttarilla ja eri sisustusohjelmat kiinnostavat. Muuta en säännöllisesti seuraakaan paitsi leffoja ja dokkareita satunnaisesti, mutta niitäkin enemmän Areenasta tai Netflixistä. 

Mukava ilta tulossa 🤗

Vierailija kirjoitti:

Joko teille helteet riittää? Onko ihastuttavaa nukahtaa viileään, tuuletettuun makuukammariin? Vai kaipaatko hikihelteitä, nautitko niistä?

Kaipaan helteitä. Reilu kolme viikkoa oli täällä lämmintä, tuntui oikealta kesältä. Ihanat kesäaamut ja kesäillat. Kaipaan, kaipaan. Nyt sataa vähän väliä, ei kiva. Linnutkin hiljenneet.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää miten Helsingissä ei nykyään enää saa palvelua suomeksi. Ei hotellissa. Ei ravintolassa. Ei kahvilassa. Itselleni se ja sama, puhun viittä kieltä ja yleensä pärjään kaikkialla, mutta mietin vanhempia ihmisiä. Ei mun 70+ vanhemmat osaa kuin suomea. Äiti aavistuksen saksaa lisäksi. Ja on mulla sellaisiakin omani ikäisiä kavereita, joita jännittää englannin puhuminen vaikka osaavatkin, ja he usein jättävät sitten menemättä paikkoihin joissa ei voi puhua suomea.

Kyllä Suomessa on saatava palvelua Suomen kielellä! En suostu puhumaan mitään muuta, jos ei palvelua raflassa suomalainen Suomessa suomen kielellä saa, lähden pois ja haen vaikka kaupasta reissumiehen.