Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Mikkelin etsitty tekijä on .mun naapurin miehen poika, ei virkannut asiasta mitään kun tuli kaljaa hakemasta, tuskin sitä kiinnosti koko asia.

Vierailija kirjoitti:

Elokuva:  Parhaat vuotemme

Lost in Starlight (2025) ja Cape Fear (1991) on mun viime aikaiset elokuvat. On Netflixissä katsottavissa. 

Päivän aktiivisin tekeminen: Uiminen

Päivän ruoka: Kreikkalainen salaatti, makaronia ja jauhelihapihvit

Viime yön uni: Festivaalissa pyörin ja tutustun porukkaan

Eläin kohtaamiset: Uidessa silkkiuikku poikue hääräsi ympärilläni ja aamulla näin haukan

Vointi: Ihan mukava olo koko päivän

Ensi yön kirja (tää unettomuus on kivakin asia):

Tatjana Elf, Huijari

Jo vähän aloitin, tosi hyvältä vaikuttaa!

Vierailija kirjoitti:

Hei te kirjaihmiset, ootteko koskaan olleet semmoisessa kirjakerhossa/lukupiirissä, missä aina luetaan joku kirja, ja sitten porukalla kokoonnutaan keskustelemaan siitä?

Tahtoisin perustaa sellaisen, yhdistettynä käsityöpiiriin... keskustelutilaisuudessa vois halutessaan kutoa, virkata yms ja vuorotellen valkattais kirja luettavaksi. Kahvit tietysti juotais kanssa. Keskustelutilaisuudessa myös jotkut vois lukea ääneen vaikka runoja...

Jostain syystä lähipiirissäni ei ole paljoa innokkaita lukijoita...

Hyvä ajatus, en vaan voi osallistua sellaiseen ainakaan hankalien ihmisten kanssa koska mun mielipiteet on niin erilaisia tavallisista eriäviä että minut yleensä aina jyrätään näissä keskuteluissa. Tunnen itseni aina oudoksi ja sivulliseksi näissä. En tiedä mikä mättää....

Kävin tänään pitkästä aikaa ostoksilla. Huomasi, että oli paljon lomalaisia liikkeella ja aletuotteitakin hyvin vähän. Yritin ostaa vaan tarpeellisia juttuja. Ihmisiä aina katselen ja mietin mistähän joku on mahtanut tänne matkustaa.

Kirppis on maanantaisin kiinni, joten menen sinne sitten joku muu päivä. Puutarhamyymälästä oli pakko hakea multaa, kun yksi syreeni on vielä istuttamatta. Muuten pitää nyt välttää siellä käyntiä budjetin vuoksi. Aamulla satoi ja muuten on ollut melko hyvä sää tänäänkin. Näin ulkoilua kävelyn ja pyöräilyn muodossa ja pihan hoitoa.

Yhtään ei inspiroi nyt tehdä tehtäviä pariin kurssiin liittyen, mutta on pakko ja tiedän, kun sää paranee loppuviikosta niin intoni tehtäviin hiipuu entisestään. Mieluummin lukisin terassilla iltaisin kirjaston kirjoja kuin tekisin tehtäviä.  Minulla, kun tapana ulkona lukeminen ja kaikki kirjat olen melkein ulkona lukenut mitä elämässäni olen kirjoja lukenut.

Muuten ihan hyvä päivä ollut. Äitini kanssa ollaan nyt tultu toimeen taas paremmin. Toivon saman jatkuvan. Kyllähän minä sen tiedän, että äitini väsyy töistään niin paljon ja lomalla nyt piristyy vähitellen. Kyllä sekin vaikuttaa.

Puhuttiin äitini nuoruudesta. Oli hyvä laulamaan ja harrasti sitä pitkään. Samalla mietittiin parisuhteisiin liittyviä juttuja. Äidilläni olisi ollut ottajia kyllä paljon. Minä siihen, että minusta ei ole pitänyt kukaan. Äitini muistutti, että kun asut täällä metsässä ethän siä edes tapaa ketään. No, onhan hän oikeassa siinä, vaikka kyllä minun on vaikeaa uskoa kenenkään pitävän minusta niin paljon, että rakastaisi minua. Tämä näin yleisellä tasolla todettuna. Fiilis on kuitenkin ihan hyvä kaiken suhteen. Tekemiseen puran paljon sitä jos on levoton olo.

Badflower - Don't Hate Me

Oli tosi hyvä kirja! Huijari kertoo kahdesta sosiopaatisra ja narsistista, jotka huijaavat ensin toisiaan ja sitten Rebekka kostaa Alexille muidenkin puolesta. Todella vetävä ja ajatuksia herättävä, hauskakin. Toivottavasti tälle tulee jatkoa.

Nyt aamutoimiin.

Vierailija kirjoitti:

Oli tosi hyvä kirja! Huijari kertoo kahdesta sosiopaatisra ja narsistista, jotka huijaavat ensin toisiaan ja sitten Rebekka kostaa Alexille muidenkin puolesta. Todella vetävä ja ajatuksia herättävä, hauskakin. Toivottavasti tälle tulee jatkoa.

Nyt aamutoimiin.

Kirjailija oli Tatiana Elf, kirjoitin eilen lukulampun valossa väärin. Hyvän kirjan tuntee siitäkin, että se jää mieleen pyörimään. Tätä Huijaria olen aamullakin miettinyt. Rakkaushuijareita on aina ollut. Ihmisen tarve tulla nähdyksi ja rakastetuksi on niin suuri.

Aamusade, sopiva kauppareissupäivä. Perennat kaatuilee runsaissa kukinnoissaan ja pitkissä varsissaan. Tuuli humisee avoimesta ikkunasta, sateen raikas tuoksu :)

Ruoka-asiaa pohdin, katson ehkä kaupassa, mitä tänään syötäisiin...

Mukavaa tiistaita kaikille, kirjoilla tai ilman

Terveisin Doris

Ps Päivän biisi Jenni Vartiainen: Missä muruseni on?

Kirjoitin väärin tuohon yhteen viestiin, koska kun mietin asiaa niin minusta piti eräs poika nuoruudessa. Oli niitä harvoja ihmisiä silloin, jotka kohtelivat hyvin. Olisi halunnut seurustella kanssani, mutta kun kysyi asiaa niin minä en osannut sanoa mitään ja hymyilin vaan ja kävelin pois. Elimme niin eri elämää silloin, että ei olisi tullut mitään tuosta kaikesta. Hän oli niitä suosittuja ja minä taas aivan toisella puolella. En usko, että hän oikeasti mietti sitä kaikkea mihin olisi ikävästi minun myötäni mukaan joutunut. Tuo päivä jäi silti mieleeni ja muistan, kun katsoin peilistä itseäni ja mietin, että hän piti minusta niin paljon. 

En koskaan kertonut tästä kaikesta kenellekään, eikä varmaan hänkään. Näin asia ei sikseen ja ei siitä puhuttu enää. Kaikki jatkui samanlaisena. Myöhemmin hän kuoli nuorena ja minä muistan hänet aina ja mietin, kuinka hän olisi ansainnut hyvän ja pitkän elämän. Juuri hän, koska hän osasi nauttia elämästä ja oli hyvin iloinen ihminen. 

Heräsin ennen seitsemää sateen kohinaan. On koko ajan jaksanut sataa ja reilusti! Huvittuneena katsoin ikkunasta kun

kaksi pientä koiraa kipitti kovaa vauhtia kotiansa kohti- sadeasut päälllä niillä ja ulkoiluttajalla.

Kotipäivä. Mies pedanttina imuroi, hänellä menee siinä kaksi kertaa pitemmän aikaa kuin minulla. Kyllä tulee joka nurkka

nuohottua! Minä sentään pesin vessan ja pyöritin koneellisen pyykkiä. Minä olen meillä pyykkivastaava.

Onneksi ruokaa löytyy niin ei tarvi kauppaan lähteä.

Kliiviat ovat kuistilla koko kesän ja kukkavanaa työntävät. Sisällä eivät mokomat kuki. Daaliat siirrettiin ruukuista

uuteen istutusaltaaseen ja siinäpä innostuivat kukkimaan, uutta nuppua työntävät.

Onneksi luvassa edes muutama lämmin aurinkoinen päivä.

Täällä sataa koko päivän. Tekee mieli suklaata ja kaikkea muuta moskaa. 

Intouduin eilen illalla laulamaan itsekseni karaokea. Oli ihanaa! Täällä mökillä voi rauhassa revitellä isoonkin ääneen, ainakin sisätiloissa. 

Mies oli löytänyt vanhan läppärin syövereistä videoita siitä, kun lapsemme oli pieni. Itketti katsella niitä; niin ihana ja suloinen höpöttelijä, niin nopeasti ohi sekin aika. Eikä ollut edes helppoa silloin lapsen kanssa, mutta on meillä ollut mukavaakin. Onneksi on vieläkin, nyt ihan toisella tavalla. 

Tänään tein ruuaksi hodareita, maistui vaihteeksi oikein hyvältä tuollainen pikaruoka. Nyt on hyvä mennä sängylle köllöttämään kirjan kanssa. 

Sadepäivä ja ompeluhommia. Korjailen vanhoja Marimekon paitoja sopiviksi. Puran saumat ja pienennän. Ratkojia on kaksikin, se on näppärä työkalu. Kivaa työtä eikä tartte ostaa uusia.

Viimeinen lomaviikko. Olen keskittynyt hyvinvointiini, kuunnellut hyvinvointiaiheisia äänikirjoja, meditoinut, käynyt ulkoilemassa. Sydänsurut alkavat vähän lievittyä, vaikka silti on kuin kivi sydämellä. Ja väsyttää ajatus deittisovelluksista, olen väsynyt etsimiseen. Palaan kuitenkin töihin hyvillä mielin, työ on mieleistä. Täytyy kuitenkin kiinnittää entistä enemmän huomiota jaksamiseen.

Ihmetyttää nuo ministerien ym kuolemat ja ikkunasta tipahtelut itärajan takana. On se pelottava maa, pidetään raja vaan kiinni.

Lämpöisiä päiviä ja öitä odotan nytkin on villatakki päällä sisällä!

Vettä on satanut aamusta alkaen.  

Olen valmistellut huomiselle päivälle tarjottavia; hyvä ystäväni ja kummityttömme ovat tulossa käymään.  Onkin jo aikaa vierähtänyt edellisestä tapaamisestamme; pitkä välimatka.

Tulossa siis mukava päivä, satoi tai paistoi.  

Täällä ei sada mutta kova tuuli ja pilvistä, kuin syksy.

Herätty 6.30. Aurinkoa pitkästä aikaa. Aamu mennyt vähän haahuillessa, onneksi puoliso tuli kotiin syömään, joten oli seuraa joksikin aikaa. 

Paljon on kirjoitettu lukemisesta. Minulle tuli jokunen vuosi sitten lukustoppi, en saa jotenkin aloitettua lukuharrastusta uudestaan. Olen lukenut ennen kirjan per viikko siitä asti kun olen lukemaan oppinut, eli summittaisesti laskettuna 55 vuotta. Ahmin historiaa, scifiä ja dekkareita. Yhtäkkiä kesken kahdeksan kirjan eeposta en vain pystynyt lukemaan lisää. Toivottavasti lukuhalu palaa joskus, kun yöpöydän nurkassa on iso pino kirjoja. Nyt on sama neulomisen kanssa, ei millään saa aikaiseksi pari kierrosta enempää. Kaippa tämä kuuluu johonkin elämänkierron sykliin.

Sadepäivä. Nukuin ihan älyttömän huonosti viime yönä. Valvoin puoli yhdestä neljään. Sitten taas hetkeksi nukahdin, kunnes piti lähteä viemään koiraa aamulenkille. Väsyttää ja muutenkin mieli matalalla. Kävin eilen katsomassa ex-anoppia sairaalassa. En tiedä, oliko hän enää tajuissaan tai kuuliko enää mitään, mutta juttelin siinä reilun puolituntia ja pidin kädestä kiinni. Lähteissäni vielä halasin, annoin suukon otsalle, toivotin hyvää taivasmatkaa ja pyysin kertomaan terveisiä "Matille". "Matti " siis hänen miehensä, joka kuoli vuosi sitten.  Ilta meni sitten viestitellessä exän ja hänen siskonsa kanssa. Lääkärit oli jo eilen päivällä sanoneet, että kyse on todennäköisesti enää tunneista, korkeintaan parista päivästä.  Vaikka suhtaudunkin kuolemaan aika rauhallisesti, kyllähän se silti pistää miettimään, että kohta tämäkin ihminen on poissa. Ja tulee muistoja mieleen. Miten kuopus just kävelemään oppineena lähti mummolan pihalla loivassa alamäessä juoksemaan ja syöksyi pää edellä viinimarjapensaaseen. Kävin myös pikaisesti katsomassa ystävääni toisella osastolla ja hän on jo jonkin verran onneksi edistynyt kuntoutumisessa. 

Jätin eilen illalla sytostaatit pistämättä. Huomenna tulee eläinlääkäri kotikäynnille ja pitää tänään siirrellä olohuoneesta remppakamoja ja nikkarointijuttuja pois tieltä. Ja imuroida. Soitin aamulla isälle, että tulenkin vasta huomenna kahville. Sitten soittikin toinen ystäväni ja kertoi  huonoja uutisia omasta terveydestään. Että ei tämä muille tukena oleminen taida loppua vieläkään. Mietin, että jos pitäisin ensi viikon kokonaan vapaata. Mietin myös, että pitäisiköhän mennä ex-anopin hautajaisiin. Viime vuonna en ollut ex-apen hautajaisissa, koska mun äiti oli just silloin saattohoidossa kotona. Tiedän kyllä, että sekä exä, siskonsa ja tietty mun oma poikani arvostaisi kovin, jos tulisin.