Mitä Sinulle tänään kuuluu?

No suututin kaikki työkaverit viime yönä meidän whatsup ryhmässä, vituttaa jo tuleva maanantaiaamu. 

Ketjulaisille kysymys. Ei kuulu ketjuun, mutta otin vapauden kysyä tätä. Eli kertokaa nyt oikeasti te festareilla, keikoilla yms olleet, että kuinka kovat desibelit siellä on ja miten teillä riittää korvatulpat ääniä peittämään. Pärjäättekö korvatulpilla hyvin vai ottaako silti korviin? Jos tyylilajia mietitään niin rock ja metallimusiikkia erityisesti tarkoitan ja kovia ääniä soitossa yms. Kertokaa myös millaiset korvatulpat teillä on.

Jos mietin niin minulle ei riittäisi mitkään pehmeät kertakäyttöiset vaan tarvisin jotain paljon vanhempaa. Oikeastaan tämä on ehkä naurettava asia, mutta se on yksi syistä miksi en ikinä ole ollut tuollaisessa. Minulla on herkät korvat ja toisessa tärykalvossa reikä ja se korva on vielä herkempi äänille. Lisäksi korvat soivat jo muutenkin.

Näin en tahtoisi maksaa lipuista ja todeta parin biisin jälkeen, että nyt poistun korviani pidellen, mikä voisi olla hyvinkin mahdollista. Pitäisi siis varmasti löytää markkinoiden parhaat korvatulpat. Ehkä jotain naurattaa, mutta olen miettinyt tätä usein.

Mä en ole koskaan pitänyt festereilla korvatulppia. Vunkkejä en osaa antaa, kun kuulomme ovat erilaiset.

Täällä nyt nukutaan karvaturrin kanssa pöikkäreitä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaiset ok, jankkaus ei :)

Jos kaikenlaiset on ok niin onhan jankkauskin siihen "Kaikenlaiset" -osioon kuuluva tyyli.

Käytän festareilla ja keikoilla apteekin unikorvatulppia, vaimentaa sopivasti, mutta kuulee myös kumppanin kommentit.. Nyt olisi tarkoitus kokeilla INF-tulppia, myy esim. Gigantti.

En mennytkään eilen katsomaan ystävääni ja ex-anoppia sairaalaan. Menen vasta huomenna. Kaikenlaista kotihommaa olen taas tehnyt ja istuttiin viikonloppuna myös yhden naapuripariskunnan kanssa iltaa pihalla. Ensin mun pihalla ja sitten heidän. Kohta pitäisi lähteä kauppaan, mutta sää on vähän kurja. Kissalta vaan alkaa olla ruuat vähissä, joten pakko mennä. Ja jotain kai pitäisi kokkailla itsellenikin. Toivottavasti lähikaupasta löytyy niitä pieniä lohipaloja. Paistettu lohi, uudet perunat ja kermaviilikastike voisi olla ihan jees. 

Keskiviikkona tulee eläinlääkäri kotikäynnille. Ihan vaan terveystarkastus tolle koiravanhukselle. Vielä se vaikuttaa enemmän kuin tyytyväiseltä elämäänsä, vaikka pitkille lenkeille lähteekin enää vain harvoin. Veikkaan kuitenkin, että tämä on koirani viimeinen kesä. Sitten pitää miettiä, ottaisko toisen kissan vai saako mun kissani hepulin, jos tänne tulee joku uusi katti. 

Pari päivää sitten näin peuran joka ylitti suon vieressä kulkevan hiekkatien. Tuli pitkästä heinikosta hypäten  hyvin äänettömästi tielle. Pelästyin vähän. Kävelyllä siis olin.

Eilen näin pitkästä aikaa kauniin ritariperhosen. Perhosia olen tähän pihaan kaivannut. Edellisessä pihassa oli perhosbaari ja monena kesänä näkyi perhosia. Kesä 2023 oli varsinkin sellainen. Suruvaippoja ja amiraaleja kävi varsinkin paljon. Syksymmällä siniritariyökkösiä. Olivat hieman pelottavia pimeässä. Tässä pihassa oli perhosbaari koko viime kesän, mutta ei käynyt perhosia. Nyt en ole edes paljon perhosia nähnyt.

Jos vielä mietin tätä kesää niin en ole tavallaan kovin päässyt siihen vieläkään "mukaan". Ei ole tavallaan sellainen fiilis. En toisaalta ole nyt surullinenkaan (ainakaan sen enempää), mutta en jotenkin viettänyt vielä kesää kunnolla. Jos joku ymmärtää mitä tarkoitan.

Viime kesä meni muutossa paljolti ja siivouksessa. Vasta loppukesä parempi niin, että ehti sitä viettää ja rauhoittui. Nyt uhkaa tuo sama jatkua. Kesä 2022 taisi olla sen puolesta hyvä kesä, että tuo rauhallinen fiilis oli silloin mukana enemmänkin ja elin ns hetkessä ilman jatkuvaa tekemisen pakkoa.

Äidilläni kysyin miten hän kokee nämä asiat ja tiesin jo vastauksen, että eipä hänkään ole päässyt kesään vielä mukaan. Ei oikein päässyt viime vuonnakaan. Ja kesä 2023 on meille sellainen ettemme muistele sitä monista syistä. Näin monta kesää on mennyt hieman rauhattomissa tunnelmissa. Tietysti itsestä se on paljolti kiinni. Joskus mietin silti kesää 2022 ja toivon, että saan sen tunnelman takaisin. 

Harmittaa kun lapsestani tuli vanha aikamiespoika, täyttää 40 vuotta eikä mitään parisuhdetta ollut koskaan.

Iltapäivällä pieni kotiseutukierros. Nähtiin ylämaankarjaa ja lampaita. 

Pitkis: Just tänään, kun kävin koiran kanssa päivälenkillä, juttelin naapurin rouvan kanssa kesästä. Ja pohdittiin, tuleekohan kesää ollenkaan. Mulla ihan sama fiilis, että kesää nyt vielä odotellaan. Tai no olihan viime viikolla yksi aurinkoinen ja helteinen päivä, mutta oliko kesä muka siinä? En kaipaa mitään tappohelteitä, mutta olisihan se  ihan kiva, jos ei aina sataisi ja olisi viileää. 

Juteltiin hänen kanssaan muustakin. Hän, miehensä ja äitinsä kuuluu niihin inkerinsuomalaisiin, jotka 1990-luvulla saivat luvan palata Suomeen. Muu sukunsa, jota vielä on elossa, asuu Odessassa. Nämä viime vuodet ovat olleet hänelle todella raskaita ja sen huomaa ihan ulkonäöstäkin. On vanhentunut kolmessa vuodessa ainakin 20 vuotta. Vetää sanattomaksi, kun hänen kertomansa kaltaiset asiat eivät ole itselle muuta kuin läheisten kertomaa historiaa, mutta hänen läheisilleen ne ovat nyt totta joka ikinen päivä. Jokaisella meistä on omat ongelmamme ja kykymme kestää niitä ongelmia, mutta napaurin kanssa juteltuani tuli taas mieleen, että mun elämässäni ei tällä hetkellä ole mitään muuta ongemaa kuin jatkuvat nivelkivut. Jos vertaan naapurin tai hänen Odessassa asuvien lähistensä elämään, mun elämäni on aika ruusuilla tanssimista. Vaikken tanssimaan pystykään. 

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa kun lapsestani tuli vanha aikamiespoika, täyttää 40 vuotta eikä mitään parisuhdetta ollut koskaan.

Olethan sellainen vanhempi,  jolle uskaltaa kertoa, ettei tykkääkään naisista vaan miehistä. Oisko syynä tämä ja se että tarjontaa on vähän pikkupaikkakunnilla. Tärkeintähän on se, että lapsesi on onnellinen. Joko sitten yksin tai kaksin. Mutta onnellinen. Hyväksy hänen valintansa.  Omani oli vuosia naisen kanssa, mutta nyt on onnellisempi yksin. 

Luin tänään Joona Keskitalon Takamailla-sarjan 3.osan Tunturi, joka ulvoi.

Olipa menoa ja melskettä kirjassa. Tapahtumia paljon, mutta nopeasti luettu välipalakirja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa kun lapsestani tuli vanha aikamiespoika, täyttää 40 vuotta eikä mitään parisuhdetta ollut koskaan.

Olethan sellainen vanhempi,  jolle uskaltaa kertoa, ettei tykkääkään naisista vaan miehistä. Oisko syynä tämä ja se että tarjontaa on vähän pikkupaikkakunnilla. Tärkeintähän on se, että lapsesi on onnellinen. Joko sitten yksin tai kaksin. Mutta onnellinen. Hyväksy hänen valintansa.  Omani oli vuosia naisen kanssa, mutta nyt on onnellisempi yksin. 

Eikä  kaikki ole edes luonteeltaan mitään parisuhdeihmisiä. Mä inhoan kompromisseja. Inhoan sitä, että toinen haluaa asiaa A, toinen asiaa B ja sitten kompromissin vuoksi tehdäänkin asia C, jota kumpikaan ei halunnut, mutta joka kuitenkin on molempien mielestä edes jotenkin siedettävä. Mä olen joko-tai -ihminen. Jos ei tehdä mun haluamaani asiaa A, niin sitten ei mun puolesta tehdä yhtään mitään tai mä teen yksin sen asian A ja toinen saa tyytyä siihen. Lasteni vuoksi tietysti oli pakko tehdä kompromisseja, mutta se olikin eri juttu. Noin muuten on paljon parempi kaikkien osapuolten kannalta, että en edes yritä mitään parisuhdepelejä. 

Parisuhdeasiaa:

Joustavuus ja kompromissit on tuttua juttua. Usein ollaan ihan samaa mieltä asioista. Jos ollaan eri mieltä, tehdään nyt toisen tahdon mukaan, ensi kerralla toisen. On helppo joustaakin rakkaan ihmisen vuoksi, kun se on satunnaista. Tylsäksihän se elämä kävisi, jos aina oltais yksimielisiä kaikesta...

Puoliso tietää, mistä pitsasta, jäätelöstä, ravintolasta... tykkään, minä tiedän hänen tykkäykset. On helppo ilahduttaa toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaiset ok, jankkaus ei :)

Jos kaikenlaiset on ok niin onhan jankkauskin siihen "Kaikenlaiset" -osioon kuuluva tyyli.

Kuinka moni tykkää jankkaajasta? Kysyn vaan...

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdeasiaa:

Joustavuus ja kompromissit on tuttua juttua. Usein ollaan ihan samaa mieltä asioista. Jos ollaan eri mieltä, tehdään nyt toisen tahdon mukaan, ensi kerralla toisen. On helppo joustaakin rakkaan ihmisen vuoksi, kun se on satunnaista. Tylsäksihän se elämä kävisi, jos aina oltais yksimielisiä kaikesta...

Puoliso tietää, mistä pitsasta, jäätelöstä, ravintolasta... tykkään, minä tiedän hänen tykkäykset. On helppo ilahduttaa toista.

Ymmärrän kyllä hyvin tämän. Ja silloin pitäisikin löytää sellainen puoliso, jonka kanssa suurimmaksi osaksi on samaa mieltä. On tosiaan helppo joustaa, jos se on satunnaista. Moni ei kuitenkaan sellaista ihmistä löydä, joten silloin on mukavampaa elää sinkkuna. 

"Pitkis: Just tänään, kun kävin koiran kanssa päivälenkillä, juttelin naapurin rouvan kanssa kesästä. Ja pohdittiin, tuleekohan kesää ollenkaan. Mulla ihan sama fiilis, että kesää nyt vielä odotellaan. Tai no olihan viime viikolla yksi aurinkoinen ja helteinen päivä, mutta oliko kesä muka siinä? En kaipaa mitään tappohelteitä, mutta olisihan se  ihan kiva, jos ei aina sataisi ja olisi viileää."

Samat ajatukset. Toisaalta tarkoitin silti viestissäni myös sitä, että en ole edes päässyt kesäfiilikseen. Itselläni se ei monestikaan edes riipu säistä vaan siitä, että millainen mieliala yms minulla on.

2023 oli hyvin paha kesä ja sattui ikäviä juttuja. Sinänsä oli kaunis ja lämmin kesä, mutta peittyi suruun silloin ja olin levoton. 2024 taas mainitsemani muutto ja tekemistä paljon. Itsellä tuo kesä 2023 vie jotenkin kyvyn rentoutua kunnolla kesäisin. Totuin tekemään vaan kaikkea ja purkamaan ikävää oloa tekemiseen mikä jatkui koko viime kesän ja edelleen tänä kesänä. Pitäisi päästä tästä nyt eroon ja yrittää rentoutua. 

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa kun lapsestani tuli vanha aikamiespoika, täyttää 40 vuotta eikä mitään parisuhdetta ollut koskaan.

Kyllä vanhempien pitäisi vaan yrittää hyväksyä se asia. Täytyy muistaa, ettei parisuhteet aina tuo mitään hyviä asioita. Tulee eroja ja sattuu ikäviä juttuja ja välillä lapset sitten vielä mukana siinä.

Samalla voihan tuo asia olla pojallesikin vaikea. Ei kaikki vaan löydä sellaista ihmistä tai edes uskalla lähteä sellaiseen kumppanin etsintään mukaan mitä jotkut muut. Tai sitten asia on hänelle ok. Voi olla niinkin. Jokaisella on oma elämänsä. 

Pitkis: Just näin.  Jos tämä ei olisi mun viimeinen kesä työelämässä,  ottaisi päähän ihan sikana. Koska mulle on pimeä vuodenaika ollut aina myrkkyä jaksamisen kannalta.  Syksyt on Suomessa kauniita väriloistossaan, mutta mulle erityisesti syksyt on olleet aina askel lähempänä kuolemaa.  Vaan ei enää. Odotan syksyä jo innolla. 

Olen onnellinen ja siunattu että lapsillani on puolisot ja lapsia.