Lue keskustelun säännöt.
Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (21997)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perjantaita! Mä olen aamun viestitellyt firman toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan kanssa. Kerroin, että haluaisin siirtyä oloneuvokseksi jo tänä syksynä. Miettivät nyt nk kultaista kädenpuristusta. Firmalla menee erittäin hyvin, joten eivät voi antaa mulle nyt potkujakaan. Uusi "potkulakikaan" ei ole vielä voimassa, joten mun pitää itse irtisanoutua. En ole vielä päättänyt, ilmoittaudunko sitten työttömäksi ja saisin ansiosidonnaista vai antaisinko vaan olla. Ei mua haittaisi hakea työpaikkoja, koska fakta on, että ikäni vuoksi kukaan ei kutsuisi edes työhaastatteluun. Olen kuitenkin koko aikuisikäni maksanut työttömyyden varalle, niin voisihan sitä ottaa vähän rahojaan takaisinkin.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, kun palotarkastaja tulee tänä vuonna jo kolmatta kertaa, vaikka ei ole käynyt kertaakaan kymmeniin vuosiin tämän taloyhtiön kolmessa muussa omakotitalossa.
Onkohan se huijari? Meillä omakotitalossa ei käy palotarkastaja ollenkaan, itse pitää täyttää raportti miten varotoimet yms. on hoidettu. Ja se lähetetään vaan. Omituista on, onko ollut jotain, poltatteko tupakkaa, grillaatteko, onko teistä valitettu jne. Vai onko muistiongelmia jollakin?
Vierailija kirjoitti:
Isäni lähti kotiinsa välillä ja tulee uudestaan juhannuksen aikaan. Nyt isäni oli taas melko "harmiton" ja ei ollut oikeastaan ikävällä päällä. Lähes ok kaikin tavoin ja minua hieman harmittaa, kun itse taas en oikein jaksanut hänen kanssaan jutella niin paljon yms. Isäni vaatisi niin paljon sitä juttelua ja muuta ja minä sitten harmittelen itseäni, kun pitäisi ottaa hänet ns paremmin huomioon. Isäni asuu siis kauempana ja harvemmin nähdään. Ehkä noin 5 kertaa vuodessa. Joskus useamminkin.
Hän onneton ei vaan näe tätä tilannetta oikein lainkaan. Luulee, että minulla on kaikki ok ja äitini täällä välillä "seurana" (lue mieluummin ajoittain rasitteena ja minä viihdytän häntä). Ja miettii, että minulle on kesävaihtelua jo se, kun teen tehtäviä ja kokeita. Todellisuudessa pakenen vaan jotain merkityksettömyyttä siihen kaikkeen ja kulutan aikaani. Tykkään kyllä tehdä niitä, mutta ei se tietysti mitään kesäohjelmaa
Älä tunne huonoa omaatuntoa siitä, että et jaksa aina seurustella isäsi kanssa tai kuunnella äitisi juttuja. Eiväthän hekään tunne vähäisintäkään pistosta siitä, että eivät kuuntele tai ole kiinnostuneita oman ainoan lapsensa asioista. Kyllä se olisi heidän velvollisuutensa tukea ja kannustaa sinua kaikin mahdollisin tavoin, ei päinvastoin.
Mitä jos hetkeksi pitäisit äitisikin tapaamisesta taukoa? Jos äiti ihmettelee syytä, sano ihan suoraan tai vaikka tekstiviestillä kirjoitat siitä mistä tännekin olet kirjoittanut, että koet keskustelunne aika yksipuolisina jolloin tapaamisenne vain lisäävät sinun kuormitusta. Että toivoisit äitisi keskittyvän välillä kuuntelemaan ja tukemaan myös sinua.
Täytyy aloittaa varmaan äitini kanssa nyt kokeilu etten suuttuisi mistään viikkoihin. Nyt lähes päivittäin, kun ärsyttää jokin asia hänessä. Ehkä olen jotenkin niin kauan ja paljon hänen kanssaan aikaa viettänyt, että isänikin alkaa tuntua jo paremmalta seuralta ja se on jo huono merkki isäni vaikean luonteen tietäen.
Näin jos meinaan, että kesä näyttää siedettävältä niin on pakko yrittää nyt seesteistä elämää juhannukseen asti tai pahalta näyttää sitten. Toisaalta tänä vaatii minulta nyt paljon. En oikeastaan edes muista, koska on ollut vastaava tilanne. Saa tarkkaan miettiä kannattaako edes miettiä yhteistä lomareissua, kun ei kannata ajaa kauas ja maksaa majoituksesta vaan kuunnellakseen niitä samoja juttuja mitä kotonakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Eiväthän hekään tunne vähäisintäkään pistosta siitä, että eivät kuuntele tai ole kiinnostuneita oman ainoan lapsensa asioista. Kyllä se olisi heidän velvollisuutensa tukea ja kannustaa sinua kaikin mahdollisin tavoin, ei päinvastoin."
Vastaan vielä tähän. Oikeastaan he voivat olla kiinnostuneita esim opiskelustasi edes jollakin tavalla. Se, kun on "hyödyllistä" ja tärkeää. Mitä jotkut muut jutut esim yksinäisyyteni tai surullinen oloni yms ei ole. Nämä ns turhaa valitusta. Jos joku ymmärtää mitä tarkoitan. Toisaalta kyllä minä opiskeluun liittyenkin aina välillä toivoisin, että ainakin äitini joskus lukisi mitä olen kirjoittanut tai muuten kyselisi niistä asioista. Ei äitini ole mikään "tyhmä" ihminen ja olisi itsekin voinut opiskella enemmän eri tilanteessa. Näin hän voisi enemmän olla kiinnostunut siitä kaikesta. Monesti tuntuu, että olen niin yksin kaikkien juttujen kanssa. Ollut jo nuorempana.
Joku joskus ketjussa kysyi, että mitä minä sitten vaadin ja odotan vanhemmiltani. Ehkä sitä tukea ja kuuntelua ilman syyttelyä ja suuttumista. Että voisi rauhassa puhua ja saisi ymmärrystä.
Tai olisivat aidosti kiinnostuneita esim puutarhan hoidostani tai muista jutuista mistä itse pidän. Nyt jos mennään kasveja istumaan niin äitini ei edes sitä hetkeä viitsi olka mukana. Seisoo jossain ja minä juoksen taimia katsomassa. Ei varmaankaan muista yhtään istuttamaan lajia nimeltä. Näin jaan joku näistäkin asiosta juuri kirjoitti niin kuinka arvostaisinkaan esim ostoseuraksi ihmistä joka selittäisi kasveista ja opastaisi minuakin.
Vanhemmilta kaipaisin myös jotain piristystä vaikeina hetkinä ja jotain seuraa heistäkin. Eivät ole "ystäviäni" ja korvaa heitä, mutta kuitenkin ainoat läheiseni niin voisivat miettiä, että joskus yrittäisivät olla seurana eikä toisin päin. Sillä on kuitenkin väliä miten toisen seurassa on. Jääköön tämä nyt tähän, kun liikaa kirjoitan
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Perjantaita! Mä olen aamun viestitellyt firman toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan kanssa. Kerroin, että haluaisin siirtyä oloneuvokseksi jo tänä syksynä. Miettivät nyt nk kultaista kädenpuristusta. Firmalla menee erittäin hyvin, joten eivät voi antaa mulle nyt potkujakaan. Uusi "potkulakikaan" ei ole vielä voimassa, joten mun pitää itse irtisanoutua. En ole vielä päättänyt, ilmoittaudunko sitten työttömäksi ja saisin ansiosidonnaista vai antaisinko vaan olla. Ei mua haittaisi hakea työpaikkoja, koska fakta on, että ikäni vuoksi kukaan ei kutsuisi edes työhaastatteluun. Olen kuitenkin koko aikuisikäni maksanut työttömyyden varalle, niin voisihan sitä ottaa vähän rahojaan takaisinkin.
Hyvä homma. Mä en tiedä miten toi ansiosidonnaiselta eläkkeelle siirtyminen menee, mut ota selvää.
Tiedän varsin hyvin etteivät vanhat pääse enää duuniin. Hienoa, et sä pystyt valitsemaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelliseen pahoittelut kirjoitusvirheistä. Puhelimen näyttö edelleen pahasti hajalla ja en meinaa nähdä kirjoittaa. Pitää korjauttaa sitten viimein. Jos tämän edes kuntoon varaosineen saa
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Perjantaita! Mä olen aamun viestitellyt firman toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan kanssa. Kerroin, että haluaisin siirtyä oloneuvokseksi jo tänä syksynä. Miettivät nyt nk kultaista kädenpuristusta. Firmalla menee erittäin hyvin, joten eivät voi antaa mulle nyt potkujakaan. Uusi "potkulakikaan" ei ole vielä voimassa, joten mun pitää itse irtisanoutua. En ole vielä päättänyt, ilmoittaudunko sitten työttömäksi ja saisin ansiosidonnaista vai antaisinko vaan olla. Ei mua haittaisi hakea työpaikkoja, koska fakta on, että ikäni vuoksi kukaan ei kutsuisi edes työhaastatteluun. Olen kuitenkin koko aikuisikäni maksanut työttömyyden varalle, niin voisihan sitä ottaa vähän rahojaan takaisinkin.
Hyvä homma. Mä en tiedä miten toi ansiosidonnaiselta eläkkeelle siirtyminen menee, mut ota selvää.
Tiedän varsin hyvin etteivät vanhat pä
Joo, pitää selvittää. Ylipäätään sekin, onko koko ansiosidonnainen kovinkin byrokraattinen juttu. Onhan sekin mahdollista, ettei mulle tule edes työnhakuvelvoitetta. Katsovat, että toi akka on vanhuuseläkkeelllä ennenkuin pääsee ensimmäiseenkään työhaastatteluun :D Nyt on sitten sovittu, että mun viimeinen työpäiväni on perjantaina 29.8. ja 1.9. alkaen olen vapaa kuin taivaan lintu. Tuntuu kuin kivi olisi tipahtanut pois harteilta. Olenhan mä tätä suunnitellut jo pidemmän aikaa, mutta prosessi lähti oikeasti käyntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Joo, pitää selvittää. Ylipäätään sekin, onko koko ansiosidonnainen kovinkin byrokraattinen juttu. Onhan sekin mahdollista, ettei mulle tule edes työnhakuvelvoitetta. -
Kun sanoo itsensä irti on ainakin pitempi karenssi, taisi olla max. 45 pv. Työnhakuvelvoitteen välttämiseen pitää olla aika painokkaat syyt, on tuttuja joilla on elämä psyykkisesti todella vaikeaa, silti haettava vähintään yhtä paikkaa.
Tämä saatanallinen olotila muistuttaa taas miten kullanarvoisia ovat ne päivät jotka terveenä saa elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä saatanallinen olotila muistuttaa taas miten kullanarvoisia ovat ne päivät jotka terveenä saa elää.
Onko olotila saatanallinen fyysisesti vai henkisesti?
Minulla henkisesti, en tiedä yhtään ihmistä jonka takia edes elän, kukaan ei kaipaa minua, todella mietityttää miksi olen jos aina vaan on paha olla.
Vierailija kirjoitti:
- Joo, pitää selvittää. Ylipäätään sekin, onko koko ansiosidonnainen kovinkin byrokraattinen juttu. Onhan sekin mahdollista, ettei mulle tule edes työnhakuvelvoitetta. -
Kun sanoo itsensä irti on ainakin pitempi karenssi, taisi olla max. 45 pv. Työnhakuvelvoitteen välttämiseen pitää olla aika painokkaat syyt, on tuttuja joilla on elämä psyykkisesti todella vaikeaa, silti haettava vähintään yhtä paikkaa.
Jep, just tuon karenssin takia miettivät sopivaa summaa "kultaiseksi kädenpuristukseksi". Mahdollisesti kolmen kuukauden palkkaa vastaava summa. Tai jotain vastaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä saatanallinen olotila muistuttaa taas miten kullanarvoisia ovat ne päivät jotka terveenä saa elää.
Onko olotila saatanallinen fyysisesti vai henkisesti?
Minulla henkisesti, en tiedä yhtään ihmistä jonka takia edes elän, kukaan ei kaipaa minua, todella mietityttää miksi olen jos aina vaan on paha olla.
Migreenisärky ja vaikuttaa jo kaikkeen jaksamiseen.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Joo, pitää selvittää. Ylipäätään sekin, onko koko ansiosidonnainen kovinkin byrokraattinen juttu. Onhan sekin mahdollista, ettei mulle tule edes työnhakuvelvoitetta. -
Kun sanoo itsensä irti on ainakin pitempi karenssi, taisi olla max. 45 pv. Työnhakuvelvoitteen välttämiseen pitää olla aika painokkaat syyt, on tuttuja joilla on elämä psyykkisesti todella vaikeaa, silti haettava vähintään yhtä paikkaa.Jep, just tuon karenssin takia miettivät sopivaa summaa "kultaiseksi kädenpuristukseksi". Mahdollisesti kolmen kuukauden palkkaa vastaava summa. Tai jotain vastaavaa.
No mites ne bonukset jotka loppuvuodesta olisivat tulleet? Ja muistanko väärin, niin kerroit olevasi työpaikkasi osakas.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Joo, pitää selvittää. Ylipäätään sekin, onko koko ansiosidonnainen kovinkin byrokraattinen juttu. Onhan sekin mahdollista, ettei mulle tule edes työnhakuvelvoitetta. -
Kun sanoo itsensä irti on ainakin pitempi karenssi, taisi olla max. 45 pv. Työnhakuvelvoitteen välttämiseen pitää olla aika painokkaat syyt, on tuttuja joilla on elämä psyykkisesti todella vaikeaa, silti haettava vähintään yhtä paikkaa.Jep, just tuon karenssin takia miettivät sopivaa summaa "kultaiseksi kädenpuristukseksi". Mahdollisesti kolmen kuukauden palkkaa vastaava summa. Tai jotain vastaavaa.
No mites ne bonukset jotka loppuvuodesta olisivat tulleet? Ja muistanko väärin, niin kerroit olevasi työpaikkasi osakas.
Mä olen sitäkin miettinyt, että ne voi päättää maksaa mulle ne bonukset jo ennenkuin lähden. Tuo voi siis olla yksi vaihtoehto. Osingot mulle tulee jokatapauksessa elokuussa ja kun lähden, myyn myös osakkeeni pois eli siitäkin tulee sitten rahaa. Meillä ei voi osakassopimuksen mukaan olla osakkaana, jos ei ole vakituisessa työsuhteessa firmaan, eli osakkeet mun on pakko myydä. Osingot + osakkeet + "kultainen kädenpuristus" saattaa hyvinkin muodostaa summan, jolla pärjään hyvin ne 11 kuukautta ennenkuin eläke alkaa juosta. Siksi mietin, viitsinkö edes ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi. Olisihan se ansiosidonnainen siihen päälle ihan ok, mutta jos systeemi on kovin hankala, niin en ilmoittaudu. En ole koskaan ollut työtön, niin ei ole kokemusta.
Mä näin viime yönä unta, että mulla on käsi auki ja verta tulee. No, töissä mä tänään sain käteni auki ja verta tuli. Enne uni näköjään oli.
On upea sää harrastaa tänään ulkosalla ja kärttyisin mielin harrastelin. Jalka ollut tänään hemmetin kipeä.
Mun ulosanti on niin surkeaa, että en enää kehtaa mennä viihteelle yhteen paikkaan. Viimeksi siellä ängersin niin, että kaduttaa.
Voi sinua tyttö, joka mietit että pitäisi nyt taas olla suuttumatta äidillesi...miten sinä jaksat tuollaista? Miettisit omaa hyvinvointiasi välillä
Pitkis hyvä, yritä katkoa henkiset kahleesi vanhempiisi. Tosi kuluttavaa tuollainen!
Sano äidillesi että haluat olla itseksesi jonkun aikaa. Pysyköön omassa kodissaan. Hänen pitäisi olla aikuinen ihminen eikä ripustautua sinuun.
Jospa uskaltautuisit yksin pienelle matkalle kotimaassa jos ette jo varanneet reissua? Senkin voi perua.
Kunpa tämä kesä toisi elämääsi vapautta💐
Isäni lähti kotiinsa välillä ja tulee uudestaan juhannuksen aikaan. Nyt isäni oli taas melko "harmiton" ja ei ollut oikeastaan ikävällä päällä. Lähes ok kaikin tavoin ja minua hieman harmittaa, kun itse taas en oikein jaksanut hänen kanssaan jutella niin paljon yms. Isäni vaatisi niin paljon sitä juttelua ja muuta ja minä sitten harmittelen itseäni, kun pitäisi ottaa hänet ns paremmin huomioon. Isäni asuu siis kauempana ja harvemmin nähdään. Ehkä noin 5 kertaa vuodessa. Joskus useamminkin.
Hän onneton ei vaan näe tätä tilannetta oikein lainkaan. Luulee, että minulla on kaikki ok ja äitini täällä välillä "seurana" (lue mieluummin ajoittain rasitteena ja minä viihdytän häntä). Ja miettii, että minulle on kesävaihtelua jo se, kun teen tehtäviä ja kokeita. Todellisuudessa pakenen vaan jotain merkityksettömyyttä siihen kaikkeen ja kulutan aikaani. Tykkään kyllä tehdä niitä, mutta ei se tietysti mitään kesäohjelmaa saisi olla.
Äitini on välillä niin toivoton nykyisin. Nytkin yritin sanoa, että juttele sinä isäni kanssa jotain yms, ettei jäisi minulle kaikki. Äitini vaan istuu ja möllöttää, eikä puhu mitään. Näin se monesti menee. Äidilläni ei tavallaan ole mitään omantunnon tuskia siitä, että tekisi jotain väärin. Joillekin tavallaan tulee jo kiusallinen olo ja miettii mitä toinen ajattelee. Itselle ainakin. Samalla kyllä minä isäni tiedän ja hänkin välillä ikävä, mutta ansaitsisi ns parempaa seuraa meistä, kun kuitenkin hänestäkin on hyvät puolensa.
Jos mietin tätä kaikkea niin jos äitini tulee tänne esim töiden jälkeen ja syödään ja tehdään kävely niin sitten puhuu jalkansa ja työjuttunsa. Minä yritän jotain siihen väliin kertoa, eikä paljon mitään kuuntele. Jos sanon joskus harvoin, että aina puhutaan samoja asioita niin suuttuu ja sanoo, että mitä hän sitten puhuisi ja on sitten hiljaa, eikä puhu enää mitään.
Sitten mietin, että ikävää jos tilanne on tämä ja ei meillä ole mitään mistä puhua. Lenkin jälkeen istuu (lähes puhumatta) tai torkkuu pihassa tunnin tai pari ja lähtee sitten kotiinsa. Näin ei hänestäkään paljon seuraa minulle ole. Vapaapäivät hänellä menevät samalla kaavalla mitä nyt joskus ostoksilla yhdessä käydään.
Äitini myös herkästi muistuttelee, että koska olen valittanut elämästäni. Nytkin mietti vuosien taakse koska olen puhunut mistäkin. Kyllähän minä sen tiedän, että minulla on ollut vaikeita vuosia. On ollut monia hetkiä joita en muistele. Unettomia talvia, ahdistusta ja surua. Silti mietin, että kai se on inhimillistä joskus puhua niistä asioista.
Nyt meillä näyttää olevan mittarina se, ettei mistään saisi puhua. Rasitan äitiäni jos puhun niistä ja silti hän melkein päivittäin valittaa töistään, kivuistaan yms minulle. Ja sanoo, että mitä hän sille voi jos minä olen esim yksinäinen ja puhun siitä . Toisaalta mitä minäkään hänen työnsä raskaudelle voin jos hän taas puhuu siitä.
Tätä se oli jo, kun olin nuori ja kiusattiin. Äitini vaan sanoi, että mitä hän sille voi ja asia jäi siihen. Sen vuoksi tuo lause ei ole mukava. Aikaa on kulunut, mutta samat lauseet käytössä. Isäni on sitten oma tapauksensa. Hoitaa omat asiansa ja ei paljon mieti muita. Pahoittelen tätäkin. Ehkä näiden juttujen takia vältän kirjoittamasta, kun se menee tähän sitten, eikä nämä ole mitään kivoja viestejä. Ymmärrän sen.