Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä aamutuimaan, mitenhän onnistuisi siirtää tuollainen melko korkeaksi kasvanut katsura kodin pihasta mökille. On nyt muutaman vuoden tuossa komeasti kasvanut, ja näyttää että siitä tulee liian iso näihin oloihin. Onnistuisiko nyt kesän alussa ihan vaan kaivamalla ison juuripaakun kanssa pakettiauton kyytiin vai olisiko parempi siirtää syksyllä? Olisiko Puutarhurilla vinkkejä tähän?

Rakastan tuota puun alkua ja haluaisin mökille muutaman puun katsurametsän. Ehkä japanin verivaahteraa kaveriksi, helmipihlajakin olisi kaunis. Ylipäätään pitäisi mökin pihaympäristö laittaa ihan uusiksi. Aloimme jo putsaamaan päämökin edustalla olevaa kalliota ja suunnittelin, että siihen tulisi jonkinlainen tulipaikka. Liuskekiveä tilataan jonkinlainen satsi sinne ja tehdään kulkureittejä ym siitä.

Yleensä ns paakkutaimia voi istuttaa läpi kesän, mutta tämä on ns paljasjuurinen, suositeltava siirtoaika syksyllä. Jos saisi ison juuripaakun mukaan, voisi siirtää kesälläkin. Varmempi kuitenkin syksyllä, syys-lokakuussa. Kunnon kastelu. Valoisa, syvämultainen, ravinteikas paikka.

Puutarhuri

Heräsin turhan aikaseen auringonpaisteeseen. vain 5 tuntia nukuin. Aamukahvi silloin ja äsken  söin kaurapuuron, tuli viesti että vanha äiti oli löytynyt lattialta, vietiin sairaalaan, peruin hänen ruokapalvelun. Kohta katon La Promesan  kun en näitä vanhoja ole nähnyt. Mukavaa päivää kaikille keskustelijoille.

Ärtynyt olo, alkaa masennus nostaa päätään, haluaisin vaan nukkua, ehkä kokonaan pois. Ei minua kukaan kaipaisi, tämä

elämä käynyt raskaaksi elää yksin ilman tukea ja turvaa. Erittäin huono mieli tänään.

Vierailija kirjoitti:

Ärtynyt olo, alkaa masennus nostaa päätään, haluaisin vaan nukkua, ehkä kokonaan pois. Ei minua kukaan kaipaisi, tämä

elämä käynyt raskaaksi elää yksin ilman tukea ja turvaa. Erittäin huono mieli tänään.

Minkälaista tukea ja turvaa sinä pystyisit antamaan jollekin toiselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärtynyt olo, alkaa masennus nostaa päätään, haluaisin vaan nukkua, ehkä kokonaan pois. Ei minua kukaan kaipaisi, tämä

elämä käynyt raskaaksi elää yksin ilman tukea ja turvaa. Erittäin huono mieli tänään.

Minkälaista tukea ja turvaa sinä pystyisit antamaan jollekin toiselle?

Sivusta: älä kiusaa tällaisilla kommenteilla. Anna ihmisen kertoa omasta olostaan niin kuin hän itse haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärtynyt olo, alkaa masennus nostaa päätään, haluaisin vaan nukkua, ehkä kokonaan pois. Ei minua kukaan kaipaisi, tämä

elämä käynyt raskaaksi elää yksin ilman tukea ja turvaa. Erittäin huono mieli tänään.

Minkälaista tukea ja turvaa sinä pystyisit antamaan jollekin toiselle?

Sivusta: älä kiusaa tällaisilla kommenteilla. Anna ihmisen kertoa omasta olostaan niin kuin hän itse haluaa.

Samaa mieltä. Jos ihminen on hyvin yksinäinen ilman ketään ihmistä, joka välittäisi yhtään, kyse tuen ja turvan toivomisesta ei välttämättä ole sitä, että joku olisi sitten kovinkin paljon apuna ja tukena erilaisissa asioissa vaan että olisi edes yksi ihminen, jolle on tärkeä. Toisaalta sitten se konkreettinen tukena ja turvana oleminen voi sen antajalle kyllä käydä kohtuuttoman raskaaksikin, jos se tarve konkretisoituu ihan käytännön asioihin. Mulla on ollut aika stressaava viikko, kun olen ollut tukena ja turvana useammallekin ihmiselle ja tänään iltapäivällä pitäisi olla sitä vielä isällekin parin tunnin ajan, mutta nämä ihmissuhteeni perustuvat kuitenkin ihan muihin asioihin kuin tukena ja turvana olemiseen. 

Päivystyksessä aamuyöstä. Onneksi selvisi mies säikähdyksellä. Ollaan kunnossa.

N64

Läheiseni on ollut liki kuukauden sairaalassa, tänään pääsee kotiin hetkeksi. Parin viikon päästä hoidot jatkuvat. Kiitollinen hänen puolestaan.Asun tuhannen kilometrin päässä, enkä voi auttaa. Onneksi on saanut hoitoa, vaikka on jo eläkeikäinen. Ilmeisesti ikäpriorisointia ei kuitenkaan harrasteta. Hän asuu täysin yksin, eikä ole lapsia. Joten vähän pärskii tuon yhden valitus yksinäisyydestä, vaikka on terve ja pystyy liikkumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Päivystyksessä aamuyöstä. Onneksi selvisi mies säikähdyksellä. Ollaan kunnossa.

N64

Tuollaiset kyllä aina säikäyttää. Onneksi ei ollut mitään vakavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärtynyt olo, alkaa masennus nostaa päätään, haluaisin vaan nukkua, ehkä kokonaan pois. Ei minua kukaan kaipaisi, tämä

elämä käynyt raskaaksi elää yksin ilman tukea ja turvaa. Erittäin huono mieli tänään.

Minkälaista tukea ja turvaa sinä pystyisit antamaan jollekin toiselle?

Enpä taida tällä hetkellä kun rahallista tukea, ja jutella. Ei ole ketään kuka tarvii tukeanikaan.

Vierailija kirjoitti:

Läheiseni on ollut liki kuukauden sairaalassa, tänään pääsee kotiin hetkeksi. Parin viikon päästä hoidot jatkuvat. Kiitollinen hänen puolestaan.Asun tuhannen kilometrin päässä, enkä voi auttaa. Onneksi on saanut hoitoa, vaikka on jo eläkeikäinen. Ilmeisesti ikäpriorisointia ei kuitenkaan harrasteta. Hän asuu täysin yksin, eikä ole lapsia. Joten vähän pärskii tuon yhden valitus yksinäisyydestä, vaikka on terve ja pystyy liikkumaan. 

Ei keidenkään huonoja tunnelmia voi verrata keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärtynyt olo, alkaa masennus nostaa päätään, haluaisin vaan nukkua, ehkä kokonaan pois. Ei minua kukaan kaipaisi, tämä

elämä käynyt raskaaksi elää yksin ilman tukea ja turvaa. Erittäin huono mieli tänään.

Minkälaista tukea ja turvaa sinä pystyisit antamaan jollekin toiselle?

Enpä taida tällä hetkellä kun rahallista tukea, ja jutella. Ei ole ketään kuka tarvii tukeanikaan.

Riittäisikö sinullekin vain rahallinen tuki ja juttelu vai kaipaatko jotain muuta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheiseni on ollut liki kuukauden sairaalassa, tänään pääsee kotiin hetkeksi. Parin viikon päästä hoidot jatkuvat. Kiitollinen hänen puolestaan.Asun tuhannen kilometrin päässä, enkä voi auttaa. Onneksi on saanut hoitoa, vaikka on jo eläkeikäinen. Ilmeisesti ikäpriorisointia ei kuitenkaan harrasteta. Hän asuu täysin yksin, eikä ole lapsia. Joten vähän pärskii tuon yhden valitus yksinäisyydestä, vaikka on terve ja pystyy liikkumaan. 

Ei keidenkään huonoja tunnelmia voi verrata keskenään.   

Kyllä voi. Äitini oli aina kaikkein väsynein, sairain, yksinäisin,  kivuliain, vaikka ei ollut mitään sairautta ja oli laaja ystäväpiiri. Oma napa oli aina tärkein, oma kipu pahin. Tämä sai aikaan, ettei kukaan jaksanut häntä. Valittajille on se kohtalo.

Eihän täällä nyt kilpailu auta, kellä kurjempaa, kuka yksinäisempi tms

Jokapahinen saa tuntonsa kirjoittaa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärtynyt olo, alkaa masennus nostaa päätään, haluaisin vaan nukkua, ehkä kokonaan pois. Ei minua kukaan kaipaisi, tämä

elämä käynyt raskaaksi elää yksin ilman tukea ja turvaa. Erittäin huono mieli tänään.

Minkälaista tukea ja turvaa sinä pystyisit antamaan jollekin toiselle?

Enpä taida tällä hetkellä kun rahallista tukea, ja jutella. Ei ole ketään kuka tarvii tukeanikaan.

Riittäisikö sinullekin vain rahallinen tuki ja juttelu vai kaipaatko jotain muuta?

Moni yksinäinen kaipaa jotain,  mitä ei osaa sanallisesti  yksilöidä.  Tunnetta,  että edes joku välittää.  Ei tarvitse olla mitään konkreettisia tekojakaan.  Konkreettisen avun saaminen on usein mahdotonta niillekin,  jotka eivät tunne itseään yksinäisiksi.  Muuttoon on tilattava muuttofirma, ostokset tilattava kotiinkuljetuksella jos jalka on poikki, lainaa haettava pankista jne. 

Eri

Eilen jalkojeni juureen lennähti pieni öttiäinen, en ole koskaan nähnyt sellaista aiemmin.  Onnistuin ottamaan siitä hyvän kuvan, kun oli kännykkä kädessäni.

Tänään sitten mielenkiinnosta netistä yritin etsiä mikä ötökkä mahtaa olla nimeltään.  Etsintä tuotti tulosta: punaselkähaiskiainen, raatokuoriainen, pyydystää muita hyönteisiä, on hyödyllinen ötökkä.

Luonnossa näkee monenlaista, kun pitää silmät auki.

Mun päivä on pilalla :D Olin niin suunnitellut, että viikonloppuna on 4 vapaata ja ehdin tehdä kaikenlaista. Mutta  sitten mun siskoni sanoi, että helatorstai on ensi viikolla. Olin ensin ihan että häh, miten niin, mutta tosiaan helatorstai onkin jo ensi viikolla. Ja siten mulla ensi viikko siis päivystysviikko. Viikonloppuna onkin vain 2 vapaata ja sitten 5 töitä. Myös helatorstaina joutuu päivystämään puhelimitse, onneksi ei sentään tarvitse istua tietokoneen ääressä. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mun päivä on pilalla :D Olin niin suunnitellut, että viikonloppuna on 4 vapaata ja ehdin tehdä kaikenlaista. Mutta  sitten mun siskoni sanoi, että helatorstai on ensi viikolla. Olin ensin ihan että häh, miten niin, mutta tosiaan helatorstai onkin jo ensi viikolla. Ja siten mulla ensi viikko siis päivystysviikko. Viikonloppuna onkin vain 2 vapaata ja sitten 5 töitä. Myös helatorstaina joutuu päivystämään puhelimitse, onneksi ei sentään tarvitse istua tietokoneen ääressä. 

Onni yksillä, helatorstai kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mun päivä on pilalla :D Olin niin suunnitellut, että viikonloppuna on 4 vapaata ja ehdin tehdä kaikenlaista. Mutta  sitten mun siskoni sanoi, että helatorstai on ensi viikolla. Olin ensin ihan että häh, miten niin, mutta tosiaan helatorstai onkin jo ensi viikolla. Ja siten mulla ensi viikko siis päivystysviikko. Viikonloppuna onkin vain 2 vapaata ja sitten 5 töitä. Myös helatorstaina joutuu päivystämään puhelimitse, onneksi ei sentään tarvitse istua tietokoneen ääressä. 

Onni yksillä, helatorstai kaikilla.

Totta :D 

Nro 11994: "Moni yksinäinen kaipaa jotain,  mitä ei osaa sanallisesti  yksilöidä.  Tunnetta,  että edes joku välittää.  Ei tarvitse olla mitään konkreettisia tekojakaan.  Konkreettisen avun saaminen on usein mahdotonta niillekin,  jotka eivät tunne itseään yksinäisiksi.  Muuttoon on tilattava muuttofirma, ostokset tilattava kotiinkuljetuksella jos jalka on poikki, lainaa haettava pankista jne. 

Eri"

Minäkin uskon, että kyse on pitkälti tästä. Ei oikeasti olla mitään terapeuttia tai turvamiestä vailla vaan ihmistä, joka aidosti välittää. Mitä se välittäminen sitten itse kullekin on, riippuu ihan ihmisestä. Tänään isän luota lähtiessäni vähän mietin tätä ketjua ja näitä aiheeseen liittyviä kommentteja ja tulin siihen tulokseen, että jos minuutti lähtöni jälkeen isäni olisi saanut vaikka sydäninfarktin ja kuollut, niin mulle se selviäisi vasta viikon päästä, kun menisin taas isän luokse kahville. Paitsi jos tämän viikon perjantai on se perjantai, jolloin hoivapalveluyritys tulee tekemään isän luona siivouksen. Siskoni lähti taas reissuun ja tulee vasta kesäkuun alussa. Vanhempieni lapsenlapset soittelee harvakseltaan. Olenko minä 95v isälleni "turva", kun en kuitenkaan soittele päivittäin enkä yleensä muutenkaan vaan käyn vaan kerran viikossa siellä kahvilla? En tiedä. Voin olla siinä tapauksessa, jos isä itse kykenee hälyttämään mut apuun. Jos ei kykene, niin......