Lue keskustelun säännöt.
Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (22501)
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopilleni oli vaikea paikka aikoinaan kun hänestä ei tullut mummua. Kumpikaan pojistaan ja miniöistään ei halunnut lapsia.
Minä olen kohta 70 eikä kaduta lapsettomuuspäätös edelleenkään.
Kylläpä täällä on aktiivista ja aikaansaavaa porukkaa! Milloin mitäkin askartelette. Hyvä te!
Minä tunnustan olevani laiska ja mukavuudenhaluinen. 💐Minäkin myönnän olevani laiska ja mukavuudenhaluinen. Mutta aina välillä iskee into tehdä jotain. Aika harvoin kyllä, se on myönnettävä :D
Mulla on lapsia, mutta ei lapsenlapsia. Ja tuskin tulee koskaan lapsenlapsia olemaankaan. Paitsi karvaisia nelijalkaisia. En aikoinaan tehnyt lapsia saadakseni sitten aikanaan lapsenlapsia. Ihan itsekkäistä syistä eli omaksi ilokseni lapseni hankin. Tunnen kuitenkin useitakin naisia, joille omien lasten aikuistuminen ja pesästä lentäminen on ollut surullinen asia
Hyvää pohdintaa. Minulla oli aikoinaan ihan fyysinen kipu ja kaipaus saada lapsi. Onneksi sain, yksi kuoli, mutta kaksi sain pitää. Nyt iloitsen suunnattomasti lapsenlapsistani ja rakastan heitä jopa enemmän kuin omiani. Se onni, kun muistan jotakin yhteistä tekemistämme tai heidän sanomisiaan, tuo niin täydellisen onnentunteen, ettei sille ole vertaa. Ei vaikka minulla on rakas mieheni ja häntä rakastan paljon, niin rakkaus lapsenlapsiimme on meille molemmille niin arvokasta. En pysty ajattelemaan, että karvaisia lemmikkejä voisin rakastaa niin pyyteettömästi. Niitä tietysti hoivaa ja niistä saa iloa, mutta se jatkuvuuden tunne, sukupolvien ketju, ei se Missen kautta jatku. (Sohaisinkon nyt liikaa?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se Unelmien maa on norjalainen sarja.
Vietän liikaa aikaa netissä lukien asioita, jotka saavat inhoamaan kaikkea. Iltapäivälehdet oikein tekevät otsikoita, jotka lisäävät ihmisten ärsytystä toisiinsa. Mitä jos liityn vain siihen samaan joukkoon ja en yritä olla enää yhtään hyödyksi tälle maailmalle? Jos se ei vain ole sen arvoinen.
Nro 9101: "Hyvää pohdintaa. Minulla oli aikoinaan ihan fyysinen kipu ja kaipaus saada lapsi. Onneksi sain, yksi kuoli, mutta kaksi sain pitää. Nyt iloitsen suunnattomasti lapsenlapsistani ja rakastan heitä jopa enemmän kuin omiani. Se onni, kun muistan jotakin yhteistä tekemistämme tai heidän sanomisiaan, tuo niin täydellisen onnentunteen, ettei sille ole vertaa. Ei vaikka minulla on rakas mieheni ja häntä rakastan paljon, niin rakkaus lapsenlapsiimme on meille molemmille niin arvokasta. En pysty ajattelemaan, että karvaisia lemmikkejä voisin rakastaa niin pyyteettömästi. Niitä tietysti hoivaa ja niistä saa iloa, mutta se jatkuvuuden tunne, sukupolvien ketju, ei se Missen kautta jatku. (Sohaisinkon nyt liikaa?)"
Et sohaissut :) Mulla ei ole koskaan ollut nk vauvakuumetta. Aikoinaan vaan sairaanhoitajaksi opiskellessani mietin, että okei, joko musta tulee valmistumisen jälkeen äiti tai sitten jätän lapset hankkimatta ja lähden jonnekin SPR:n mukana maailman kriisialueille töihin. Sellaiseen hommaan ei äitiys oikein olisi sopinut, joten annoin kohtalon ratkaista. Noh, musta tuli äiti 2 kk valmistumiseni jälkeen. Toisen lapsen kohdalla mietin, että oisko esikoiselle hyvä juttu, jos olisi sisarus. En ajatellutkaan heistä leikkikavereita toisilleen vaan aikaa sitten, kun mua ei enää ole. Joten päätin sitten hankkia toisenkin lapsen. Lapsillani on ikäeroa yli 5 vuotta, mutta aikuistuttuaan ovat olleet paljonkin tekemisissä toistensa aknssa. Toki siis olivat lapsenakin, kun saman katon alla asuivat, mutta heillä on nyt aikuisena aika samanlainen suhde kuin mulla ja mun siskollani.
Ihmiset on erilaisia. Selkä luonteeltaan että elämäntilanteiltaan. Siitä päivästä lähtien, kun mä tammikuussa 1984 avasin ensimmäistä kertaa Helsingin Sairaanhoito-opiston oven, musta tuli kaikille läheisilleni se, joka hoitaa, huolehtii, auttaa ja välittää. Joka on aiuna kaikkia muita varten. Joskus kaduttaa, että piutikin hittovie lähteä opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Jos en olisi sitä tehnyt, olisin voinut äidinkin muistisairauden kohdalla olla yhtä öö aapisen laidassa kuin siskoni oli. Mutta on siitä koulutuksesta ollut ihan pirun paljon hyötyäkin, vaikka en hoitsun hommaa kovinkaan montaa vuotta tehnyt.
Mä odotan päivää, kun kukaan ei enää tarvitse mua yhtään mihinkään. Paitsi Misse. Suvun jatkumisesta en ole huolissani. Ei meidän suku nyt niin ainutlaatuinen ole ollut. Ja siskoni puolelta kyllä suku jatkuu.
Tänään kävi nuohooja ja ystävä kysyi lähtisinkö reilun viikon päästä teatteriin. Lupasin lähteä.
Tein ensimmäistä kertaa sardiineja muikuista, tulipa hyvää! Mukavasti hautui leivinuunissa. Aiemmin olen tehnyt ahvenista.
Mukavaa viikon jatkoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sori kirjoitusvirheet, Misse istuu taas mun sylissä ja peittää sekä näppiksen että puolet läppärin näytöstä :D
Niin totta tuo Lampaan kertomus ihmisten odotuksista ammattiin liittyen. Mä olen opettaja ja siksi "tietysti hoidan kaikissa sukujuhlissa ohjelmat, säestyksen ja lasten viihdyttämisen. Kirjoitan muistopuheet ja laadin hautajaisilmoitukset ja -värssyt. Opetan tukiopetusta kesällä, kun matikka takkuaa. Neuvon sukan kantapään ja mattoloimen laittamisen. Ja käyttäydyn aina kuten kansankynttilän kuuluu". Pirskales! En enää!.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Ja sori kirjoitusvirheet, Misse istuu taas mun sylissä ja peittää sekä näppiksen että puolet läppärin näytöstä :D
Voi, onko hän oikeasti nimeltään Misse? Arvasinko vahingossa? Meillä oli Killu! Joo K:lla!
Vierailija kirjoitti:
Tänään kävi nuohooja ja ystävä kysyi lähtisinkö reilun viikon päästä teatteriin. Lupasin lähteä.
Tein ensimmäistä kertaa sardiineja muikuista, tulipa hyvää! Mukavasti hautui leivinuunissa. Aiemmin olen tehnyt ahvenista.
Mukavaa viikon jatkoa!
Minkänimistä näytelmää meette katsomaan? Omasta teatterikäynnistä on hurjasti aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Ja sori kirjoitusvirheet, Misse istuu taas mun sylissä ja peittää sekä näppiksen että puolet läppärin näytöstä :D
Voi, onko hän oikeasti nimeltään Misse? Arvasinko vahingossa? Meillä oli Killu! Joo K:lla!
Oikeasti hänen nimensä on Tikru. Mutta sai jo vuosia sitten lempinimen Aamiaiskyylä ja sitten tuttavammin vaan Kyylä. Nykyisin kaikki puhuu vaan Kyylästä. Hänellä on muuten Insta-tilikin :D
https://www.instagram.com/breakfastsnooper/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään kävi nuohooja ja ystävä kysyi lähtisinkö reilun viikon päästä teatteriin. Lupasin lähteä.
Tein ensimmäistä kertaa sardiineja muikuista, tulipa hyvää! Mukavasti hautui leivinuunissa. Aiemmin olen tehnyt ahvenista.
Mukavaa viikon jatkoa!
Minkänimistä näytelmää meette katsomaan? Omasta teatterikäynnistä on hurjasti aikaa.
Emerituspiispa Eero Huovisen muistelmateokseen pohjautuva Äitiä ikävä -esitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, arvatkaas: minä oon puutarhuri
1) kaikki kyselee tietysti kaikkea mahdollista neilikanviljelystä kaskinauriiseen, kai voisin tosta vaan tehdä (ilmaiseksi) pihasuunnitelman, arvo satasia. Tai voisin tulla kylään keväällä, jos vaikka samalla leikattais omenapuut, herukkapensaat ja kaikki koristepensaat...
2) kaikki kuvittelee, että mulla kukoistaa viherkasvit, huusholli täynnä onnistuneita kylvöksiä keväisin, kukoistava kukkapenkki, satoisa kasvimaa, nurmikko kantattu kiveyksin...
Ja lapset: jotenkin en uskonut koskaan pystyväni äitiyteen, olisin ollut liian huolissani kaikesta, aina. Onneksi mies ei myöskään halunnut lapsia. On kolme kummilasta, yhdellä on pieni vauva. Olen siis isokummi ja opettelin vihdoin kutomaan sukan kantapään :)
Puutarhuri
Melkoinen aamu tänään, kun kaikki menneisyyden ja nykyisyydenkin asiat vyöryivät mieleeni. Tuli sellainen katkera olo ja tavallaan aloin miettiä kuinka monet kerrat on kohdeltu ikävästi. Joskus tavallaan kaipaisin jotain ihmeellistä hyvitystä (jota ei koskaan ehkä tule).
Jos joku kerrankin sanoo, että elämässä kaikki itsestä kiinni yms soopaa niin tekisi mieli pudottaa toinen maanpinnalle, kun en minäkään nyt monestikaan juuri tätä elämää olisi valinnut jos olisi monina hetkinä ollut vaihtoehtoja. Välillä mietin sukulaisnuoria joille on pedattu kaikki ja vuokrat maksettu aikoinaan. Heti vaan opiskelemaan. Toisaalta eihän sekään helppoa ole, mutta ehkä joskus olisin kaivannut itsekin tiettyä huolettomuutta. Harvoin kyseessä on ollut vain minä ja minun asiani vaan kymmeniä muita huomioonotettavia asioita, jotka ovat vaikuttaneet. Sitten mietin, että näitä on turhaakin miettiä ja ajatella, kuinka olisipa voinut valita paremmin ja tehdä eri päätöksen.
Joskus tuntuu vaan, että monet asiat ovat vieneet minut mukanaan. En ole voinut kovin hyvin ja voimat välillä vähissä. Samalla turhaahan se on miettiä näitä juttuja. Surullinen olo vaan tulee ja tuntuu, että haluaisi ottaa sen 10 vuotta elämästäni ja yrittää mukamas tehdä kaiken paremmin, vaikka järki sanoo, ettei se onnistuisi kuitenkaan. No, sitten sain itseni ulos ja kävelin lenkin, vaikka kylmä tuuli kävi. Olo parani hieman ja nyt vähän väsynyt ja tyhjä olo. Ajatukset rauhoittuneet, mutta muuten ei oikein ajatus kulje.
Olen vaan joskus väsynyt ja kyllästynyt elämääni, surullinen ikävästä kohtelusta ja kokemuksista ja niiden myötä pettynyt ihmisiin sekä muuten tunnen olevani voimat vähissä. Sitten taas toivon mukaan helpottaa, vaikka tänäänkin mietin kaiken järjettömyyttä. Eihän elämässä aina järkeä välttämättä olekaan. Onni on niillä, jotka osaavat elää hetkessä. Itsekin yleensä onneksi pystyn siihen.
Samalla ei kannata pelästyä viestiäni. En voi silti kovin huonosti kuitenkaan. Surullinen olo on ja jotenkin ehkä mietin hukkaavani elämäni jos en uskalla, pysty tai muuten kykene elämään niin, että voisin olla onnellinen ja tyytyväinen isommassa määrin. Samalla minun täytyy vaan hyväksyä asiat. En voi monelle jutulle mitään, vaikka miettisin niitä yöt ja päivät.
Pahoittelut viestistä, mutta nämä ajatuksiani tänään. Kuten jokin typerä ajatus siitä, että mitä minä olen tehnyt ansaitakseni tämän. Ja tämä moniin ihmisiin liittyen. Vastausta en ikinä saa jos sitä onkaan ja ehkä en edes halua tietää. Joku voi haluta olla paha ihminen ja aiheuttaa pahaa. Ehkä ei kaikelle ole muuta selitystä.
Bad Omens - Limits
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melkoinen aamu tänään, kun kaikki menneisyyden ja nykyisyydenkin asiat vyöryivät mieleeni. Tuli sellainen katkera olo ja tavallaan aloin miettiä kuinka monet kerrat on kohdeltu ikävästi. Joskus tavallaan kaipaisin jotain ihmeellistä hyvitystä (jota ei koskaan ehkä tule).
Jos joku kerrankin sanoo, että elämässä kaikki itsestä kiinni yms soopaa niin tekisi mieli pudottaa toinen maanpinnalle, kun en minäkään nyt monestikaan juuri tätä elämää olisi valinnut jos olisi monina hetkinä ollut vaihtoehtoja. Välillä mietin sukulaisnuoria joille on pedattu kaikki ja vuokrat maksettu aikoinaan. Heti vaan opiskelemaan. Toisaalta eihän sekään helppoa ole, mutta ehkä joskus olisin kaivannut itsekin tiettyä huolettomuutta. Harvoin kyseessä on ollut vain minä ja minun asiani vaan kymmeniä muita huomioonotettavia asioita, jotka ovat vaikuttaneet. Sitten mietin, että näitä on turhaakin miettiä ja ajatella, kuinka olisipa voinut valita paremmin ja t
Tuossa on monta kohtaa, jotka voisivat olla minun ajatuksiani. Hyvä, että pystyt purkamaan asioita kirjoittamalla. Itselleni menisi vaikeaksi yrittää jotenkin kuvailla tämän hetkistä olotilaani pään sisällä. Menneisyydestä minunkin vaikeuteni kumpuavat. Toisinaan osaan nauttia elämästä, mutta tietty surumielisyys on taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään kävi nuohooja ja ystävä kysyi lähtisinkö reilun viikon päästä teatteriin. Lupasin lähteä.
Tein ensimmäistä kertaa sardiineja muikuista, tulipa hyvää! Mukavasti hautui leivinuunissa. Aiemmin olen tehnyt ahvenista.
Mukavaa viikon jatkoa!
Minkänimistä näytelmää meette katsomaan? Omasta teatterikäynnistä on hurjasti aikaa.
Emerituspiispa Eero Huovisen muistelmateokseen pohjautuva Äitiä ikävä -esitys.
Olen lukenut sen kirjana, oli todella koskettava ja kaunista kieltä. Veljeni on katsonut teatterissa sen ja piti myöskin siitä. Teille tulee vaikuttava ilta! Nenäliinat mukaan.
Ja minä psykoterapeutti:
Kuka tahansa kun saa tietää ammatin, alkaa kohta puhua joko omista tai lähisukulaisten kriiseistä ja vaikeuksista. Ja mistähän sen Erkka-Juulian käytöspulmat ja oireet johtuvat ja voisitko vähän vinkata. Ja kun vävyllä ja miniällä on parisuhteessa nyt vaikeaa, niin voisitko laittaa vinkkejä tai soittaa heille. Eikä tietenkään haittaa yhtään, että ollaan juuri sukujuhlissa, puolison kanssa viihteellä tai jonkun häissä.
Onneksi osaan sanoa, etten hoida kenenkään tuttavan tai tutun perheenjäsenen asioita eettisistä syistä. Mutta kyllähän se vähän juhlafiilistä syö, kun joku aloittaa... Nykyisin olen toisinaan sanonut epämääräisesti olevani asiakaspalveluammatissa ja äkkiä vaihtanut puheenaihetta. Pääsee nimittäin todella paljon helpommalla. Oikeus vapaa-aikaan kuuluu minullekin!
Vierailija kirjoitti:
Ja minä psykoterapeutti:
Kuka tahansa kun saa tietää ammatin, alkaa kohta puhua joko omista tai lähisukulaisten kriiseistä ja vaikeuksista. Ja mistähän sen Erkka-Juulian käytöspulmat ja oireet johtuvat ja voisitko vähän vinkata. Ja kun vävyllä ja miniällä on parisuhteessa nyt vaikeaa, niin voisitko laittaa vinkkejä tai soittaa heille. Eikä tietenkään haittaa yhtään, että ollaan juuri sukujuhlissa, puolison kanssa viihteellä tai jonkun häissä.
Onneksi osaan sanoa, etten hoida kenenkään tuttavan tai tutun perheenjäsenen asioita eettisistä syistä. Mutta kyllähän se vähän juhlafiilistä syö, kun joku aloittaa... Nykyisin olen toisinaan sanonut epämääräisesti olevani asiakaspalveluammatissa ja äkkiä vaihtanut puheenaihetta. Pääsee nimittäin todella paljon helpommalla. Oikeus vapaa-aikaan kuuluu minullekin!
Ei ne ihmiset taida hirveästi ymmärtää, että kun tekee jotain asiaa työkseen, niin uskoisin että suurin osa haluaisi vapaa-ajallaan tehdä jotain ihan muuta. Vastapainoksi jotain täysin erilaista...
Ojensin Osuupankkia netissä niiden kirotusta tilitietojen käyttäjiltään salaamisesta ; " Hanki älykännykkä ja siihen joku ohjelma ! " Onko reilua asiakkaiden OMIEN tietojen pimitys ? Veroilmoitukseen olisin tarvinnut tilin tietoja . Pankin konttoritkin suljettu lähikaupungeista ! Ja konttorirakennukset myyty tai puretaan pois . Helppoo !?!
Lapsista ja lapsenlapsista. Itse tiedän, etten ikinä halua lapsia. Jos itse selviän elämässä edes jotenkin eteenpäin niin se on jo ihme. Näin en ikinä ajattelisi olevani vastuussa toisesta. En ole itsekäs vaan myönnän resurssini näissä jutuissa. Äidilleni olen joskus selittänyt asiaa. Hänelle näyttää se olevan ok ja toivon sitä. Minusta ei vaan ole siihen elämään. Samalla täälläkin on hyvin isojakin perheitä lapsineen ja minä sitten täysin eri suunnassa. Ehkäpä itsekin tykkäisin silti lapsia hoitaa yms, mutta kun en ole olemassa enää suvulleni (emme ole riidoissa) niin kuka minua esim kummiksi ikinä pyytäisi.
Eräskin serkku, jonka luona kävimme aiemmin ja olimme juhlissa sai ns salaa lapsen. Paljastui myöhemmin erään ihmisen kautta. Vieläkään en tiedä onko tyttö tai poika tai nimeä yms. Kyllähän se tavallaan satuttaa. Niin äitiäni kuin minuakin, vaikka yritetään olla välittämättä. Isovanhempani nyt eivät enää ole onneksi näkemässä sitä kaikkea.
Tai jos joku jonka omissa ja perheen juhlissa on ravattu monia kertoja meneekin vihille ilmoittamatta ja sekin paljastuu myöhemmin. Hei, tässä on mieheni se ja se kera kädenojannuksen. Mietin miten joku kehtaa. Itse en kehtaisi, mutta tuskin toisaalta olen ikinä vihillekään menossa. Isäni joskus totesikin enkö perhettä halua ja minä pakenin ulos, kun en osannut sanoa, että hommaa minulle ensin hyvä mies sitten jos sellaista toivot.
Isäni myöhemmin totesikin, että kyllähän sitä voi yksinkin elää niinkuin eräs uskovainen vanha sukulaisemme. Ajatteli minusta vanhapiikaa. Erotuksella, että tämä uskovainen sukulainenkin meni myöhemmin vanhana naimisiin. Toisaalta hassuakin. Samalla kuka minut huolisi. Sitäkin usein mietin. Olen melko vaikea ihminen jos parisuhdetta ajattelee. On omat ongelmani ja en halua toista päästää lähelle muutenkaan. En ehkä muutenkaan, mutta kokemukseni vaikuttavat. Seurustellut en ole koskaan. Joskus ihastunut, mutta en koskaan rakastunut keneenkään. Nämä ajatukset taas ketjulaisten viesteihin liittyen, kun minulla on näköjään levoton päivä ja tarve kirjoittaa. Pahoittelut.
Minäkin myönnän olevani laiska ja mukavuudenhaluinen. Mutta aina välillä iskee into tehdä jotain. Aika harvoin kyllä, se on myönnettävä :D
Mulla on lapsia, mutta ei lapsenlapsia. Ja tuskin tulee koskaan lapsenlapsia olemaankaan. Paitsi karvaisia nelijalkaisia. En aikoinaan tehnyt lapsia saadakseni sitten aikanaan lapsenlapsia. Ihan itsekkäistä syistä eli omaksi ilokseni lapseni hankin. Tunnen kuitenkin useitakin naisia, joille omien lasten aikuistuminen ja pesästä lentäminen on ollut surullinen asia ja sen vuoksi he ovat todella paljon odottaneet lapsenlapsia, jotta olisi taas jotain hoivattavaa ja huolehdittavaa ja joku, jolle olisi taas tärkeä ja tarpeellinen. Mä en kaipaa ihmislapsia sitä varten, mulle riittää kissa ja koira. Ja olen vain iloinen, että kasvatustyöni olen jo tehnyt ja lapseni aikuisia ja elävät omaa elämäänsä.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/