Lue keskustelun säännöt.
Työpsykologi tai burnoutin läpikäynyt, kerro….
20.08.2026 |
Tunnistan jälkikäteen olleeni totaalisen loppuunpalanut ottaessani työstä lopputilin. Nyt vapaalla ollessani huomaan ”suorittavani” tai ainakin aikatauluttavani aikaani. Viimeistään klo 9 ulos kävelylle, noin klo 10 opiskelua tai webinaari, 12.30 lounas, viimeistään 13.30 kotitöitä….jne. Onko tämä käytös positiivista vai haitallista? Taustaksi sanottakoon, että irtisanouduin johtavasta esimiesasemassa. En ole ihan varma onko tämä hyvä vai huono? Olen kyllä menossa työpsykologille.
Kommentit (27)
No sehän ei ole suorittamista automaattisesti jos tekee aikataulun mukaan asioita. Ylitulkitsetko itseäsi? Ahdistaako aikataulun noudattaminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole kumpaakaan, mutta yleensä ihminen voi paremmin kun on pieni kiire ja jotain tekemistä.
Näin minäkin sen koen, mutta en ole varma onko se oikein tässä tilanteessa.
AP
Riippuu millaista haittaa aikatauluttaminen tuo elämääsi. Mikäli aikataulussa pysyminen ahdistaa ja tuo lisää paineita, on se haitallista.
Vierailija kirjoitti:
No sehän ei ole suorittamista automaattisesti jos tekee aikataulun mukaan asioita. Ylitulkitsetko itseäsi? Ahdistaako aikataulun noudattaminen?
Aikataulu ei ahdista, se helpottaa. En ole ikinä ollut työtön, tai työvelvoitteeton. Ehkä sitten ylitulkitsen? Juuri tästä syystä kysyin kokemuksista.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kumpaakaan, mutta yleensä ihminen voi paremmin kun on pieni kiire ja jotain tekemistä.
Näin minäkin sen koen, mutta en ole varma onko se oikein tässä tilanteessa.
AP
No miltä se tuntuu? Ahdistaako tehdä asioita järjestyksessä ja tiettyyn kellonaikaan? Hyvä on olla rakennetta ja rutiineja päivässä, mutta myös aikaa, kun aikatauluja ei ole. Onko sinulla sellaista aikaa päivässä? Yritä nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystytkö suomaan itsellesi päivän, jolloin sun ei tarvitse tehdä mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sehän ei ole suorittamista automaattisesti jos tekee aikataulun mukaan asioita. Ylitulkitsetko itseäsi? Ahdistaako aikataulun noudattaminen?
Aikataulu ei ahdista, se helpottaa. En ole ikinä ollut työtön, tai työvelvoitteeton. Ehkä sitten ylitulkitsen? Juuri tästä syystä kysyin kokemuksista.
AP
Tärkeintä on tehdä asioita mistä nauttii! Jos aikataulut siis helpottavat sinua niin pidä niistä kiinni. Mutta älä liian orjallisesti, ettei ne ala ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu millaista haittaa aikatauluttaminen tuo elämääsi. Mikäli aikataulussa pysyminen ahdistaa ja tuo lisää paineita, on se haitallista.
Aikataulu ei tuo haittaa, päinvastoin. Mutta kun tulen tilanteesta, jossa koko elämä oli minuuttiaikataulutettua, en ole varma edistääkö tämä toipumista. Vaikka sisänsä tuntuu mukavalta tällaiselle suorittajalle.
AP
Viisammat ovat kertoneet siitä, että kun tottuu stressin (kuten aikataulujen) tuottamiin tunteisiin, joutenolo alkaa ahdistaa ja tuntuu todella pahalta. Sitten kun oppii olemaan rauhassa ja osaa rentoutua oikein, ihmettelee jälkikäteen miten onkin voinut olla niin syvällä suossa. Etenkin ihmiset, joilta hajoo pään sijaan jokin sisäelin stressin takia kertovat tällaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sehän ei ole suorittamista automaattisesti jos tekee aikataulun mukaan asioita. Ylitulkitsetko itseäsi? Ahdistaako aikataulun noudattaminen?
Aikataulu ei ahdista, se helpottaa. En ole ikinä ollut työtön, tai työvelvoitteeton. Ehkä sitten ylitulkitsen? Juuri tästä syystä kysyin kokemuksista.
AP
Minun mielestä se tukee jaksamista ja hyvinvointia, kun on jotain tekemistä ja rutiinit. Kävin läpi burnoutin ja olen nyt työttömänä. On ihana saada levätä, mutta ahdistaa kun en ole laittanut itselleni rutiineja. Ei ole mitään tehdä tai mille edes niitä asettaa. Ei mitään tavoitetta. Jatkuva vapaa-aika ja oleilu pidemmän päälle tuntuu sekavalta.
Työpsykologi vain nauroi minulle kun meinasin että oon burn out ja työuupunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on hyväksi, jos päivällä on selkeä runko. Myös rutiinit ovat hyväksi.
Kaikkein huonoimmin voivat ihmiset ovat niitä, jotka heräävät aina johonkin ihan satunnaiseen aikaan, alkavat vaikkapa palstailla aikomuksenaan mennä ihan just suihkuun ja syödä aamupalaa ja sitten 16 tuntia myöhemmin huomaavat, että ovat palstailleet koko päivän eivätkä ole käyneet edes suihkussa.
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö suomaan itsellesi päivän, jolloin sun ei tarvitse tehdä mitään?
En. Täysin tekemätön päivä toisi mahdotonta syyllisyyttä. Eri asia jos on vaikka todella kipeä, silloin kyllä nautin tekemättömyydestä. Mutta pitää olla se hyvä syy, eli olla vaikka tosi kipeä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu millaista haittaa aikatauluttaminen tuo elämääsi. Mikäli aikataulussa pysyminen ahdistaa ja tuo lisää paineita, on se haitallista.
Aikataulu ei tuo haittaa, päinvastoin. Mutta kun tulen tilanteesta, jossa koko elämä oli minuuttiaikataulutettua, en ole varma edistääkö tämä toipumista. Vaikka sisänsä tuntuu mukavalta tällaiselle suorittajalle.
AP
Mikäli aikataulutus liittyy suorittamiseen ja suortimmaisella olet pyrkinyt saamaan esimerkiksi toisten hyväksyntää, on se haitallista psyykkisessä mielessä. Psykosomaattisessa mielessä haitallisuutta voi pyrkiä mittaamaan vaikka sykevälivaihtelulla.
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö suomaan itsellesi päivän, jolloin sun ei tarvitse tehdä mitään?
Miksi ihmeessä pitäisi olla tuollaisia päiviä? Olisi ihan tappavan tylsää pyöritellä koko päivä peukaloita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö suomaan itsellesi päivän, jolloin sun ei tarvitse tehdä mitään?
Miksi ihmeessä pitäisi olla tuollaisia päiviä? Olisi ihan tappavan tylsää pyöritellä koko päivä peukaloita.
Milloin ihminen voi edes surra surujaan jos kiire ei koskaan pääty?
Nyt jos kerran et ole töissä, niin pitäisin kaikista aikatauluista ja muusta vapaata. Kaksi viikkoa olisi hyvä. Viikossa ei vielä ehdi tapahtua palautumista. Kaksi viikkoa ihan täysin vain itselle ja omille ajatuksilla. Sitten voi yhtäkkiä huomata, miten stressaantunut keho onkaan ollut. Sitten pystyy paremmin kuuntelemaan omaa jaksamistaan ja voimavarojaan.
Vierailija kirjoitti:
Viisammat ovat kertoneet siitä, että kun tottuu stressin (kuten aikataulujen) tuottamiin tunteisiin, joutenolo alkaa ahdistaa ja tuntuu todella pahalta. Sitten kun oppii olemaan rauhassa ja osaa rentoutua oikein, ihmettelee jälkikäteen miten onkin voinut olla niin syvällä suossa. Etenkin ihmiset, joilta hajoo pään sijaan jokin sisäelin stressin takia kertovat tällaista.
Tämä kuulostaa viisaalta ja itse asiassa juuri siltä tilanteelta missä olen. Nyt kun vaan oppisi rentoutumaan…..tai ainakin päästämään suorittamisesta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Viisammat ovat kertoneet siitä, että kun tottuu stressin (kuten aikataulujen) tuottamiin tunteisiin, joutenolo alkaa ahdistaa ja tuntuu todella pahalta. Sitten kun oppii olemaan rauhassa ja osaa rentoutua oikein, ihmettelee jälkikäteen miten onkin voinut olla niin syvällä suossa. Etenkin ihmiset, joilta hajoo pään sijaan jokin sisäelin stressin takia kertovat tällaista.
Mä ainakin huomaan itsessäni, että minun on hankala suhtautua vapaa-aikaan. Kun on kiireinen, vaativa ja aikaavievä työ sekä pieniä lapsia, omaa aikaa on vähän.
Sitten kun joskus harvoin puoliso lähtee lasten kanssa jonnekin ja on omaa aikaa, se oma aika tuntuu jotenkin niin arvokkaalta, että sitä ei haluaisi tuhlata mihinkään.
Jos luen vaikka kirjaa, ajattelen että kannattaako mun nyt oikeasti käyttää osa tästä vapaaillasta lukemalla kirjaa. Se ahdistaa. Mikään tekeminen ei tunnu sen ajan arvoiselta ja monesti en sitten lopulta tee oikein mitään, kun en osaa päättää mihin käyttäisin sen ajan. Ja sitten jälkikäteen ottaa päähän, että tuhlasin vapaaillan tekemättä oikein mitään.
En ole kumpaakaan, mutta yleensä ihminen voi paremmin kun on pieni kiire ja jotain tekemistä.