Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (22598)
Kaikkinensa, melko mukavia tarinoita täällä... :)
Vierailija kirjoitti:
Niin se Pelle Miljoonakin täyttää 70 vuotta. Nuorena punkkarina ostin lp-levyn Viimeinen syksy. Oli tärkeä levy mulle, tallessa vielä, tietenkin, niinkuin monet nuoruuden levyt.
Viimeinen syksy, sitten vanhenemme kymmenen vuotta. Pahat muistot vieköön syysmyrskyt, antaa hyvien hedelmää tuottaa. Pesköön haavamme suolaiset tyrskyt, meidän täytyy huomiseen luottaa.
Paljon onnea, Pelle!
Ihan paras levy) Pelle onnea!
Niin väsynyt arkisista taisteluista, joita on ollut elämässä liikaa. Enää en jaksaisi vastatuulen henkäystäkään, se kaataisi lopullisesti. Tähän on tultu.
Vierailija kirjoitti:
Niin väsynyt arkisista taisteluista, joita on ollut elämässä liikaa. Enää en jaksaisi vastatuulen henkäystäkään, se kaataisi lopullisesti. Tähän on tultu.
Kyllä vaan joskus elämä koettelee paljon, ehkä liikaa. Toivon myötätuulta jatkossa Sinulle, tai ainakin tyyntä.
N64
Mulle läheisen kaverini aikuinen lapsi teki itsemurhan yli neljä vuotta sitten. Kaverini ei oo päässyt siitä yli vieläkään. On kiinni toivottomassa surussa eikä edes halua irrottaa. Kävin tänään hänen lapsensa haudalla. Juttelin siinä haudalla tälle lapselle, että jos hän vain on jossain kuulolla, niin jospa auttaisi vanhempaansa päästämään irti. Kaikkea hupsua sitä näköjään tekeekin kun on keinot vähissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin väsynyt arkisista taisteluista, joita on ollut elämässä liikaa. Enää en jaksaisi vastatuulen henkäystäkään, se kaataisi lopullisesti. Tähän on tultu.
Kyllä vaan joskus elämä koettelee paljon, ehkä liikaa. Toivon myötätuulta jatkossa Sinulle, tai ainakin tyyntä.
N64
Kiitos <3
Vierailija kirjoitti:
Mulle läheisen kaverini aikuinen lapsi teki itsemurhan yli neljä vuotta sitten. Kaverini ei oo päässyt siitä yli vieläkään. On kiinni toivottomassa surussa eikä edes halua irrottaa. Kävin tänään hänen lapsensa haudalla. Juttelin siinä haudalla tälle lapselle, että jos hän vain on jossain kuulolla, niin jospa auttaisi vanhempaansa päästämään irti. Kaikkea hupsua sitä näköjään tekeekin kun on keinot vähissä.
Ne on vaikeita asioita. Oman lapsen kuolemasta ei koskaan pääse täysin irti, mutta kyllähän siitä surusta olis hyvä vähän edes irrottaa, että olis tilaa myös elämälle. Vieressä kulkijana oot jaksanu olla vaikeassa tilanteessa, nostan hattua sulle.
Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö...
Hyvää ja rauhaisaa yötä kaikille
Levon hetki nyt lyö
jo joutuvi yö.
Pien armaani mun
nuku lauleluhun.
Siipi enkelin on
suojas voittamaton.
Senpä turvin sä saat
nähdä untesi maat.
Huomenna uusi yritys äitini kivun ja labratulosten hoidon suhteen. Ilmeni uuttakin huolenaihetta viime labroissa. Toivon todella, että nyt saisi oikeaa apua, kun ei ole kiva syödä väärää lääkettä viikon ajan ns turhaan. Samalla kai me molemmat alamme väsyä tähän kaikkeen. Samalla pelottaa mitä ikävää voi löytyä ja näin huomisesta voi tulla vaikea päivä, mutta kuitenkaan tämä kaikki ei voi jatkua näin ja jokin ratkaisu pitää saada. Nyt joulukuun alusta ollut tämä sama asia meillä esillä. Ensin äitini kivut, sitten korkea tulehdusarvo, alhainen hemoglobiini ja nyt sitten vielä jotain bakteereja tms elimistössä. Näin nyt tavallaan on piste saada apua viimein. Toivon näin, että löytyisi ratkaisu tähän kaikkeen ja voisin kirjoittaa, että kaikki on oikealla tiellä viimein. Onhan tämä kauheaa ollut ja tavallaan äitinikin alkaa väsyä niin paljon jo tähän kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Mukavia nuo muistelot, sinun, joka olet reissannut äitisi kanssa. Voi, kuinka ollut varmasti mukava saada oman äidin kanssa noita reissuja tehdä.
Huomenta!
Kyllä, äidin kanssa oli mukava reissata. Tuolla Turkuun suuntautuneella matkalla kävimme myös Raumalla tapaamassa äidin nuoruuden aikaista kansanopistokaveria. Eivät olleet tavanneet 45 vuoteen. Samalla sitten tutustuttiin Raumaan muutenkin.
Seuraavana kesänä kysyin äidiltä kenet tänä kesänä haluaisit tavata. Toinen matkamme suuntautui pohjoiseen Tornion yläpuolelle, missä kävimme tapaamassa äidin enon leskeä vanhainkodissa. Ja tutustuimme Tornioon, Haaparantaan, Ouluun jne. Noin viikko silläkin reissulla vierähti. Junalla ja linja-autolla matkustimme. Muistan, kun virkkasin junamatkalla kastemekkoa tulevalle kummilapselleni, sisareni toivomuksesta.
Onneksi minulla on matkakertomukset kuvineen ja tarinoineen, voin aina halutessani palata noihin mukaviin muistoihin.
Enempää näitä yhteisiä reissuja ei valitettavasti tullut, kun innostuin aikuisiällä opiskelemaan ja kesälomani jäivät lyhyiksi.
Kiitollinen olen näistä yhteisistä matkoista.
Täällä on tällä hetkellä useammalla kirjoittajalla raskaita elämänvaiheita menossa, kuten sairautta itsellä tai läheisellä.
Toivon teille kaikille voimia ja että tilanteet helpottavat.
Ajatuksin mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen kirjoitin että vein vanhalle äidille ostokset, tänään tuli puhelu, on yöllä joutunut sairaalaan, mennyt rappukäytävään, naapuri soittanut ambulanssin, onneksi ei ulos asti ollut päässyt, eikä ollut kaatunut. Dementia etenee.
Voi sua. Huoli varmaan on kova. Toivottavasti asiat järjestyy. Voimia.
N64
Huomenta. Huoli ei kova nyt ole kun hän on sairaalassa, hänellä on arkena kotipalvelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen kirjoitin että vein vanhalle äidille ostokset, tänään tuli puhelu, on yöllä joutunut sairaalaan, mennyt rappukäytävään, naapuri soittanut ambulanssin, onneksi ei ulos asti ollut päässyt, eikä ollut kaatunut. Dementia etenee.
Hyvä kun kävit eilen! Olisiko aika alkaa kyselemään hoitopaikkaa? Jonot lie
pitkät niihin. 💐
Juu, käyn kerran viikossa , hänellä on kotipalvelu, palvelukotia kyselty jo viime kesänä. Kriteerit ei vielä täyttyneet. Nyt ilmeisesti tulee ovihälytin. Lähden tänään siivoamaan asunnolle.
Polvi pakana piti hereillä yön, särkee eikä löydy hyvää asentoa. Mulla on nivelpsori, tää voi olla sitä tai sitten kulumaa. Mutta onneksi nyt on uusi päivä, ehkä se tästä.
Ajetaan me tandemilla, melutaan ja syljeskellään. Kotikylän tanhuvilla kysellään missä häät pidetään... eletään -70 lukua, jostain syystä saatiin ottaa paristoradio heinäpellolle. Äiti sanoo, että laulaisitte nätimpiä lauluja, kun siskon kanssa hoilataan Freemanin mukana... äiti toruu: melutaan ja syljeskellään...
... laulettais Käyntikorttia, Kaksi lensi yli käenpesän tai Oot mun kaikuluotain, muttei osata sanoja... häissäni myöhemmin on Kaikuluotain mukana: Jos lähdet mun luotain, ajaudun haaksirikkoon, oot mun kaikuluotain, minut viet satamaan...
-70 luvulla tulevaisuus oli avoin, heinäpellolta lukioon, töihin, opiskelemaan. Uskottiin tulevaisuuteen, töihin, mahdollisuuksiin. Heinäseipäät vaihtui paaleihin, lypsykarja sonnimullikoihin. Kunnes ei niitäkään, pellot vuokralle... samat isännät, jotka aikoinaan saivat pellonraivauskorvauksia, palkittiin samojen peltojen paketoinnista tai istutuksesta männyntaimille. Julmaa. Eu vei viimeisetkin pientilat konkurssiin. Vain iso karja ja laaja navetta toi leivän. Isot koneet, isot velat.
Mietiskelen ja muistelen lapsuusmaisemaa. Lehmät muistettiin nimistä, ei keltaisista korvamerkeistä. Oli tietyt paikat kesäisille lypsyille ennen koneita. Isommat lapset oli apuna lypsyssä, pienemmät ripsuivat kärpäsiä pois... kesä, lämmin maito, lehmänkellon kalkatus... joskus on ikävä niitä lapsuuskesiä :)
Pitkis
Kerrohan, miten äitin kanssa tänään sujuu. Ja omia kuulumisia tietty kanssa
N64
Vierailija kirjoitti:
Pitkis
Kerrohan, miten äitin kanssa tänään sujuu. Ja omia kuulumisia tietty kanssa
N64
Meidän "chattiemäntä" taas aktiivisena?
Mukavia nuo muistelot, sinun, joka olet reissannut äitisi kanssa. Voi, kuinka ollut varmasti mukava saada oman äidin kanssa noita reissuja tehdä.