Mitä Sinulle tänään kuuluu?

On kiva nukkua joskus pitkään ja haahuilla yöpaidassa puoli päivää ilman kiirettä minnekään. Juoda rauhassa kahvia ja nakertaa rapeaa paahtoleipää, kun selaa lehteä. Välillä kurkistaa ikkunasta, sataako vai pilkisteleekö aurinko pilven lomasta. Ei kiirettä, ei pakollista tekemistä, vain ihana joutilaisuus. Dolce far niente.

Eilen oli todella kaunis sää ja olin todella paljon ulkona. Rakkaita minulle ne rikkaat syksyiset päivät. Tämä mielialasta riippumatta. Eilinen oli myös melko hyvä päivä kaikentavoin. 

Tänään on ollut sitten vaikeampaa. Äitini yrittää raapia kasaan työvuoroja, että saisi edes vähän rahaa. Minä taas olen itse melko väsynyt kaikkeen. Äitinikin kanssa on välillä kiva lenkkeillä. Sitten niin kuin tänään korustuu taas se, ettei meillä ole mitään puhuttavaa. Äitini kun yleensä puhuu töistään ja nyt kun niitä töitä ei paljon ole niin hiljaisuus lenkkeillessä on läsnä. Välillä mitä yritän sitten täyttää puheellani tyhjiä jaksoja. Joskus jaksan tehdä niin ja tänään taas en. Toisaalta äitini maailma on jutustelun kannalta liiankin kapea. Tarkoitan, ettei löydy senkään vuoksi aiheita. 

Mummeli kuvasi hyvin viestissään asioita. Ovat omassakin mielessä usein. Surullinen ja väsynyt olo. Löytyi hyvä biisikin. 

bring me the horizon- drown live from maida vale

Vierailija kirjoitti:

Eilen oli todella kaunis sää ja olin todella paljon ulkona. Rakkaita minulle ne rikkaat syksyiset päivät. Tämä mielialasta riippumatta. Eilinen oli myös melko hyvä päivä kaikentavoin. 

Tänään on ollut sitten vaikeampaa. Äitini yrittää raapia kasaan työvuoroja, että saisi edes vähän rahaa. Minä taas olen itse melko väsynyt kaikkeen. Äitinikin kanssa on välillä kiva lenkkeillä. Sitten niin kuin tänään korustuu taas se, ettei meillä ole mitään puhuttavaa. Äitini kun yleensä puhuu töistään ja nyt kun niitä töitä ei paljon ole niin hiljaisuus lenkkeillessä on läsnä. Välillä mitä yritän sitten täyttää puheellani tyhjiä jaksoja. Joskus jaksan tehdä niin ja tänään taas en. Toisaalta äitini maailma on jutustelun kannalta liiankin kapea. Tarkoitan, ettei löydy senkään vuoksi aiheita. 

Mummeli kuvasi hyvin viestissään asioita. Ovat omassakin mielessä usein. Surullinen ja väsynyt olo. Löytyi hyvä biis

Opiskeletko/ oletko töissä? Harrastuspiirissä? Kaipaisit niin elämääsi jotain omaa. Ymmärrän, että äitisi työhuolet yms on vaikeita, mutta jospa sinun kannattaisi elää itsellesi enemmän.

Ystävällisesti, sivusta seuraten kommentoin... iloa, naurua, hupsuttelua... joskus edes

"Opiskeletko/ oletko töissä? Harrastuspiirissä? Kaipaisit niin elämääsi jotain omaa. Ymmärrän, että äitisi työhuolet yms on vaikeita, mutta jospa sinun kannattaisi elää itsellesi enemmän.

Ystävällisesti, sivusta seuraten kommentoin... iloa, naurua, hupsuttelua... joskus edes"

Ymmärrän mitä tarkoitat. Opiskelin viime talvena. Kuitenkin melkein kokonaan etänä. Tuokin toi kuitenkin hieman vaihtelua elämääni. Nyt minulla ei sitten ole mitään tuollaistakaan. En käy töissäkään nyt. Näin päivät ovat todella samanlaisia. Rahaa on itselläkin käytössä hyvin vähän ja tämä taas rajoittaa kaikkea. Tekisin varmasti joskus jotain reissuja yms piristääkseni elämääni. Nyt tuo kaikki on melkein kokonaan mahdotonta. Kesällä olin yhdellä reissulla. Muuten hyvin tavallista elämää. 

En harrasta nyt mitään. Ainakaan mitään järjestettyä ja maksullista. Hevoset ja muut eläimet tärkeitä. Omia (koiria ja kissoja) en enää ota, kun vastuuta paljon ja kuitenkin se määrittää asuinpaikkaa yms tietyllä tavoin. Ratsastukseen ei ole rahaa ja kaipaisin jotain muutakin kuin sitä nopeaa tunneilla käyntiä ja kiirettä. Muuten ymmärrän kyllä, että jotain pitäisi olla. Elämässäni olen soittanut soittimia ja urheillut yms. Kai näistäkin pitäisi jokin harrastus taas keksiä.

Elämääni vaikuttaa paljon yksinäisyyteni. En voi puhua mistään itseä kiinnostavasta. Äitini on ainoa jolle voi jotain puhua. Isäni on toinen,  mutta paljon rajallisempaa. Muita ihmisiä ei elämässäni ole. Viestille tulee muutenkin pituutta, mutta olin jo hyvin nuorena yksinäinen ja kiusattiin. En ole pystynyt elämääni paljon muuttamaan ja läheisiä itselleni saamaan. Paljon tietysti itsessäni syytä. Samalla en tiedä muuttuuko kaikki ikinä. Jos alkaa tätä kaikkea miettiä niin asun vielä väärässä paikassakin. Täällä minun ei ikävästi todettuna ole oikein mahdollisuutta saada ystäviä. Yleistystä, mutta kokemusteni kautta todettuna. Näin tämä kaikki vie mieleni matalaksi monin tavoin. Tuntuu tavallaan, ettei mikään auta. Jokin pieni asia voi piristää, mutta se ei vaikuta niin paljon. Täällä on myös talvisin melko synkkää ja pimeää. Asun syrjässä ja tämä nyt ensimmäinen talvi tässä. Sitä ennen toisessa melko syrjäisessä paikassa. Paikkakunta tosin sama. Silti välillä mietin, ettei moni kyllä tykkäisi asua näin. Välillä tekee tiukkaa minullekin. En kirjoita tästä nyt enempää, kun tulee muutenkin kirjoitettua liikaa.

Kirjoitit, että pitäisi olla iloa elämässä. Ymmärrän senkin. Yritän löytää hyviä asioita, mutta kuten kirjoitin niin ehkä niiden vaikutus on liian vähäinen. Pitäisi olla jotain erilaista. Samalla olen nuoresta asti ollut hieman melankolinen ihminen. Tuskin minusta koskaan tulee todella iloista ihmistä. Tämä näin hassusti todettuna.

Mummeli kirjoitti viestissään hyvin asioista ja minäkin kannan sitten vielä isoa kuormaa ikävistä ihmisistä ja kokemuksista. Niitä on ollut paljon. Sekin vaikuttaa elämääni ja aiheuttaa minulle esim jännitystä muiden seurassa. Tämä tuo omat juttunsa ja uskon, että kokemallani on hyvin paljon vaikutusta tilanteeseeni ja siihen miten näen itseni. En kirjoita nyt tästä enää, kun olen tännekin joskus jo kirjoittanut. Monesti ajattelen, ettei elämäni ole sellaista kuin toivoisin. Sen muuttaminen ainakin suurimmaksi osin on haastavaa. Musiikista vielä, että kuuntelen hyvin usein surullisempaa ja minulle se ok. Eli pitäisin varmasti jokatapauksessa siitä. . Kiitos viestistäsi. Minulla on vaan paha tapa kirjoittaa paljon jos joku minulle viestinsä osoittaa. Taas kerran näin. 

Jos et voi elää sellaista elämää, jota haluat, elä sellaista kun voit.

Meinaan kokeilla lasagnea vähän muunnetulla reseptillä, mm sipulikeittoa kastikkeeksi. Katsotaan mitä tulee, juustokastike kans ja jauhelihaa...

Pihalta on suurin osa kukista ja menehtyneitä, mutta: valkoinen malva aloitti uuden runsaan kukinnan, myös lemmikissä on nuppuja

Päivän biisi

Sara Siipola: Rakasta mua

Pahoittelen sitä, että kirjoitan nyt surullisempia viestejä. Tämä viestiin 4603. Vielä kerran jatkaessani aiheeseen tuntuu usein, että olen vuosia kestänyt kaikkea. Tavallaan sinnitellyt. Välillä yksinäisyys on vaan liikaa. Isäni kanssa välit mitä ovat. Sitten äitini kanssa kaikki jotenkin ok, enkä todellakaan halua vähätellä häntä mitenkään. Silti meilläkin tuntuu nyt siltä, ettei oikein ole paljon jäljellä mitään. Niin kuin kirjoitin niin hän ei osaa oikein puhua mitään. Hyvin vähän aiheita ja sitten itse en enää jaksa keksimällä keksiä ja yrittää pitää keskustelua yllä.

Samalla hiljaisuus on ok. Silti jos siitä tulee jatkuvaa niin jotenkin se saa itsellä tunteen, ettei meilläkään ole enää sitä vähää jäljellä mitä joskus oli. Se korostaa sitten yksinäisyyden tunnetta, kun itse tavallaan yritän ja pyrin pitämään hyvät välit äitiini ja hän ei tavallaan itse suodata juttujaan. Ei edes yritä itse mitään hyvää fiilistä pitää yllä. Toki hänellä nyt kurja tilanne, mutta tämä oli jo ennenkin tälläistä.

Jokainen voi kuvitella sen jos sinulla ei ole ihmistä, jonka kanssa puhua mistään kiinnostavasta. Tavallaan kukaan ei tunne sinua ja ole oikeasti kiinnostunut asioistani. Sitten niiden vähäisten läheisten kanssa yrität pitää tunnelmaa yllä, vaikka ajatuksena on usein tuntevatko hekään sinua, kun eivät  osaa kertoa sinusta mitään. Moni tuntee lapsensa ja minulla taas monesti olo, että olen kuin vieras ihminen tässä perheessä.

Pahoittelen myös näitä viestejä. Olen vaan ollut todella surullinen nyt kaikesta. En oikein enää jaksa äitinikään kanssa ja olen niin kauan yrittänyt. Joku kirjoitti iloisista jutuista ja ymmärrän tarkoituksen. Sellaistahan pitäisi elämästä löytyä. Vanhempieni kanssa sellaista ei vaan ole ollut ja ainakaan enää ole. Sinnittelyä monesti. Ei tunnelma usein siitä muutu. Samalla en tapaa muita ihmisiä ja näin olen hyvin yksinäinen. Tietysti jokainen voi, vaikka yksikseen nauraa, mutta ei ikävästi sanoen tähän elämään helpolla nyt sitä iloa saa. Ainakaan niin paljon, että saisin sitä hyvin paljon muutettua. Melko pieniä ja vähäisiä juttuja. Ne riittävät riittävät joskus, mutta eivät silloin kun olo muutenkin surullinen. Samalla yritän nyt olla kirjoittamatta enää tästä. Muuten muiden on kurjaa lukeakin näitä ja toistan samaa. Ymmärrän sen. Näin tämä olkoon nyt viimeinen tähän asiaan. 

4606. Hei sinä sinne jonnekin. Älä pyytele anteeksi kirjoituksiasi. Osaat kirjoittaa hyvin ja kirjoitat asiaa. Jollain voi olla samanlainen tilanne. En tiedä minkä ikäinen olet,  mutta oletko miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että muuttaisit pois sieltä syrjäseudulta, saat varmasti toimeentulotukea ja asumistukea. Minulle yhden aikuisen lapsen äitinä tulee mieleen myös se että vanhempasi voivat olla sinusta huolissaan kun olet paljon yksin. Vaikutat sympaattiselta naiselta, ja toivon että elät elämääsi omilla ehdoillasi. Kaikkea hyvää sinulle . N.Vm.59

Vierailija kirjoitti:

Pahoittelen sitä, että kirjoitan nyt surullisempia viestejä. Tämä viestiin 4603. Vielä kerran jatkaessani aiheeseen tuntuu usein, että olen vuosia kestänyt kaikkea. Tavallaan sinnitellyt. Välillä yksinäisyys on vaan liikaa. Isäni kanssa välit mitä ovat. Sitten äitini kanssa kaikki jotenkin ok, enkä todellakaan halua vähätellä häntä mitenkään. Silti meilläkin tuntuu nyt siltä, ettei oikein ole paljon jäljellä mitään. Niin kuin kirjoitin niin hän ei osaa oikein puhua mitään. Hyvin vähän aiheita ja sitten itse en enää jaksa keksimällä keksiä ja yrittää pitää keskustelua yllä.

Samalla hiljaisuus on ok. Silti jos siitä tulee jatkuvaa niin jotenkin se saa itsellä tunteen, ettei meilläkään ole enää sitä vähää jäljellä mitä joskus oli. Se korostaa sitten yksinäisyyden tunnetta, kun itse tavallaan yritän ja pyrin pitämään hyvät välit äitiini ja hän ei tavallaan itse suodata juttujaan. Ei edes yritä itse mitään hy

MITÄ JOS IRTAUTUISIT elämään omaa elämääsi, pois vanhempiesi elämänpiiristä. He ovat eri sukupolvea ja heillä on erilaiset jutut. Ehkä voisit itsenäistyä ja etsiä oman näköisen elämän. Älä pohdi asioita liikaa, lähde mukaan johonkin toimintaan. Kun otat vastuun omasta hyvinvoinnistasi eli teet muutoksia elämääsi, tilanteesi muuttuu.

"Minulle yhden aikuisen lapsen äitinä tulee mieleen myös se että vanhempasi voivat olla sinusta huolissaan kun olet paljon yksin. Vaikutat sympaattiselta naiselta, ja toivon että elät elämääsi omilla ehdoillasi. Kaikkea hyvää sinulle . N.Vm.59" 

Kiitos viestistäsi. Oikeastaan meillä tuo kaikki on mieluummin toisin päin. Olin jo nuoruudessa yksinäinen ja kiusattu ja jäin omilleni. Näin jos vanhemmat eivät silloinkaan murehtineet näitä juttuja niin tuskin nytkään. Ikävästi todettuna tämä. Se menee siihen, että heille olisi tärkeää vaan se, että minulla olisi esim hyvä koulutus. Toki sekin on tärkeää ja vaikuttaa elämässä pärjäämiseen yms, mutta menee helposti vaatimuksien puolelle. Ei nähdä tavallaan sitä, että minulla on vaikeaa monesti. En saa olla ns heikko heidän silmissään. Kiitän silti kivoista sanoistasi. Toivon sinullekin kaikkea hyvää. 

"MITÄ JOS IRTAUTUISIT elämään omaa elämääsi, pois vanhempiesi elämänpiiristä. He ovat eri sukupolvea ja heillä on erilaiset jutut. Ehkä voisit itsenäistyä ja etsiä oman näköisen elämän. Älä pohdi asioita liikaa, lähde mukaan johonkin toimintaan. Kun otat vastuun omasta hyvinvoinnistasi eli teet muutoksia elämääsi, tilanteesi muuttuu."

Ymmärrän mitä tarkoitat. Tänne ei voi kuitenkaan koko elämäänsä kirjoittaa. Meilläkin hyvin moni asia on vaikuttanut siihen miten kaikki on mennyt. Aikoinaan piti tehdä päätöksiä joiden vaikutus näkyy vieläkin. Samalla en voi sanoa ettenkö olisi tavallaan yrittänyt paljon. Niinkuin kirjoitin niin kaikki on rahallista. Jokin pieni muutos ei kanna pitkälle. Johonkin suurempaa ei ole mahdollisuutta. Samalla kuulostan varmasti jo ihmiseltä, joka luovuttaa kaikessa. En tarkoita sitä. Silti en pysty paljonkaan muutoksia tekemään. Jääköön tämä tähän nyt, kun en halua ketjua omilla asiollani sotkea. 

Hei Sinä, joka kirjoitat pitkästi, äidilläsi työhuolia, isäsi rajoittaa elämäänne

Kysynkin: Ovatko äitisi ja isäsi yhdessä vai erossa? Onko sinulla sisaruksia?

Toivoisin niin, että saisit elämäsi itsellesi. Ymmärrät varmaan, mitä tarkoitan. Sinulla on niin iso huoli vanhemmistasi, kun pitäisi mielestäni keskittyä omaan huvinvointiin.

Älä huoli pitkästä tekstistäsi, kirjoitat sujuvasti. Mutta ymmärrät varmaan, että moni täällä tsemppaa sinua eteenpäin ja omaan elämään keskittymiseen.

Niin minäkin!

Tsemppiä Sulle

En yleensä piittaa alanuolista, mutta nyt:

Jos kerron kokeilevani lasagnen uutta reseptiä, miksiköhän tätä alapeukutetaan?

Ihmettelen vaan...

Vierailija kirjoitti:

En yleensä piittaa alanuolista, mutta nyt:

Jos kerron kokeilevani lasagnen uutta reseptiä, miksiköhän tätä alapeukutetaan?

Ihmettelen vaan...

On se myös julmaa, kun alanuolitetaan toisten kokemuksia/kuulumisia. Ne jotka alanuolittelevat antaa sitä ihan huvikseen. Ei ne ajattele mitään mitä viestittää sillä alanuolella toiselle. Saahan jotkut alanuolia senkin perusteella, kun käyttävät jonkinlaista nimimerkkiä. Voihan olla, että joku ei vaan tykännyt sun viestistä, kun ei käsitellyt itseään miellyttävää aihetta.

On tuo nuolitussysteemi typerä, kun ihmiset käyttää sitä miten sattuu.

Vierailija kirjoitti:

En yleensä piittaa alanuolista, mutta nyt:

Jos kerron kokeilevani lasagnen uutta reseptiä, miksiköhän tätä alapeukutetaan?

Ihmettelen vaan...

Joku joskus sanoi inhoavansa, kun mainitaan biisejä ja elokuvia. Ihan varmana ei tykännyt sun Sara Siipola maininnasta.

Vierailija kirjoitti:

Hei Sinä, joka kirjoitat pitkästi, äidilläsi työhuolia, isäsi rajoittaa elämäänne

Kysynkin: Ovatko äitisi ja isäsi yhdessä vai erossa? Onko sinulla sisaruksia?

Toivoisin niin, että saisit elämäsi itsellesi. Ymmärrät varmaan, mitä tarkoitan. Sinulla on niin iso huoli vanhemmistasi, kun pitäisi mielestäni keskittyä omaan huvinvointiin.

Älä huoli pitkästä tekstistäsi, kirjoitat sujuvasti. Mutta ymmärrät varmaan, että moni täällä tsemppaa sinua eteenpäin ja omaan elämään keskittymiseen.

Niin minäkin!

Tsemppiä Sulle

Vastaan nyt vielä, kun kerran kysyit. Pelkään vaan, että kirjoitan jo liikaa tästä. Äitini ja isäni asuvat erikseen. Työkuvioiden yms kautta. Eivät siis ole eronneet. Tähän liittyy taloudellisiakin juttuja. Isäni varmasti miettii, että kaikki on ihan ok. Ei osaa omasta näkökulmastaan ajatella, että asiat olisivat huonosti. Tämä siis äitini ja isäni väleistä. Tai sitten isäni ei edes pidä väliä asiosta.

Samalla en halua maalata isästänikään mitään liian huonoa kuvaa. Ei äitinikään mikään esimerkki ole ja syytä hänestäkin siihen miksi heidän välinsä ovat mitä ovat. Äitini on nykyisin hyvin katkera ja huonolla tuulella. Ei oikein puhu mitään ja hänellä ne aiheet loppuvat heti. Syyttää esim minua etten puhu mitään, mutta vastatessani siihen, ettei hänelläkään juttua riitä niin vastaus on ettei ole mitään puhuttuvaa. Tämä siis yleisesti, vaikka emme ole riidoissa. Melko pelottavaa toisaalta, että tilanne on tämä.

Itsellä jotenkin menneisyyden kokemukset sitten helposti heijastuvat tähän kaikkeen. Mietin, kuinka olen ollut koulussa yksin ja kukaan ei ole puhunut minulle mitään tms. Sen vuoksi jotenkin se kaikki on surullista ja läheisen käytös tuo mieleen niitä asioita. Ymmärrän sen, että jotkut elävät ns rentoa elämää vanhempiensa kanssa. Voivat puhua asiosta ja on sitä iloisuutta ja hauskuutta myös heidän  kanssaan. Tätä ehkä eniten tarkoitan. En samalla halua roikkua heissä, mutta monet jutut vaikuttavat.

Isäni kanssa monet asiat on jo nähty. Äitini käytös vaikuttaa minuun enemmän. Tuntuu tavallaan ettei hän edes yritä mitään. Itsellä on taas se asenne etten halua kuormittaa muita ja olen koko kesän nyt yrittänyt tsempata äitini kanssa. Olen kuunnellut hänen samoja asioitaan ja auttanut esim töihin liittyvien kokeiden kanssa. Paljolti kaikki on mennyt siihen. Samalla toisaalta on hänkin ollut seurana minulle. En kiistä sitä. Silti olen nyt hyvin kyllästynyt ja väsynyt tähän. Sisaruksia ja ketään muita läheisiä minulla ei ole. Sukulaiset joskus läheisempiä ja muuttojen yms välit hiipuneet. Eivät enää kutsuneet esim juhliinsa. Mitään virallista syytä ei ollut. Näin olen vähän kuin omillani. Sekin vaikuttaa moneen asiaan.

Kiitän samalla kaikkia, jotka lukevat ja viestiä laittoivat. Tämä on varmasti nyt vaikein tilanne pitkään aikaan. Voin olla yksin itsekseni, mutta jos toisen seurassa tuntee yksinäisyyttä niin se on vaikeampi kestää. Ainakin minusta. Minun täytyy nyt luvata, etten kirjoita enää tästä. Ei tämä minun ketjuni ole ja muidenkin pitää saada kirjoittaa. 

Tulinpa todella paskaseksi töissä. Ihan musta olin ja peseytymisen jälkeenkin mustaa on vielä iholla.

Ei ihmeempiä kuulu. Aika normipäivä, paitsi poikkeuksena kävin Hesburgerissa työpäivän jälkeen.

Tänään on Joker 2 -leffan ennakkonäytös ja sen menen tänään katsomaan. Ykkönen oli siitä aika kaunista katsottavaa ja hienoa sanomaa sisälsi. En tiedä yhtään mitä odottaa tältä jatko-osalta.

Kuulin just hienoa musiikkia Timo Tolkilta. Kappaleen nimi on Faust.

Tänään ahdistaa. Kärsin sosiaalisesta ahdistuksesta ja mielessä pyörii yksi tapahtuma alkuviikolta, jossa en ollut parhaimmillani. Tärkeä tapahtuma, jota odotin, ja minuun kohdistui huomiota. Jännitys näkyi selvästi ulospäin ja en saanut sanottua kaikkea mitä olisin halunnut. Tiedän olevani turhan kriittinen itselleni, mutta vaikea lopettaa ahdistusta. Pelkään, että annoin huonon kuvan itsestäni. 

Samaa yksinäisyyttä kun aina, ainut ihmiskontakti huoltomies kun avaimet unohtui sisälle, eilen ei ollut yhtään kontaktia enkä puhunut kenenkään kanssa. Ei kukaan kaipaa minua, saan kuolla rauhassa tänne asuntooni, ei ole omaisia. N60v

Aamukahvin jälkeen tein pienet kotityöt, iltapäivällä kaveri tuli kylään, lipitimme valkkaria ja juttelimme mukavia, nyt katon salkkarit.