Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Mietin taas syntyjä syviä. 

"Oon merkannu ton leffan kolmen viikon päähän, ehkä meen kattoon. Tykkään niin Risto Tuorilasta, häntä näkee nykyään harvoin.

Täällä maalla on hirmu tuuli, tyhjät kastelukannut lentelee pitkin pihaa, ja ovikoristeet. Korjailen huomenna. Käyn isolla kirkolla, puolivuosittainen ekg, liian hidas/pitkä qt-arvo vaivaa. Tarkkaillaan ja lisä kaliumia syön. Olo on moitteeton, mutta oire voi olla 'kohtalokas' sanoi lääkäri. Yritän parhaani mukaan unohtaa (turhaan) koko jutun, jossain takaraivossa se muistuttaa...

Siiri Nordin: Sydämeeni osuman sain"

Kävelin äsken kotiin. En tuntenut kovaa tuulta. Tietokoneelle asetuin ja nyt ilmoittaa tulevasta kovasta tuulesta. Jos siellä tuulee niin kannattaa sisälle tuoda ne liikkuvat tavarat. Viimeksi kun täällä oli myrskyä niin toisten tavarat olivat lennelleet pitkän matkan toisten pihoille.

Pogo - Alice

Olen lepäillyt paljon, vaikka jotain hyvin pientä puuhasteluakin toki viikonloppuun mahtui.

Tuulinen päivä ollut tänään, mutta kaunis sellainen. Aurinko on paistanut, tehden tähtiloistetta järven pintaan. Yksi kohta rakennuksen nurkassa, mihin tuuli ei käynyt, tuntui jopa helteiseltä auringon voimasta.

Rakastan tuulisia ilmoja, varsinkin täällä veden äärellä. Aallot, jotka tuulen voimasta nostattavat jopa vaahtopäitä, saavat jotenkin luonnon tuntumaan vapaalta ja samalla voimakkaalta. Ihminen on luonnon äärellä varsin pieni ja vaatimaton, hauras ja pikkuruinen osa koko isompaa kokonaisuutta.

Minulla on tapana välillä ihan vain seisoa silmät kiinni tuulessa, ja aistia luonnon voimaa kaikilla aisteilla. Hiukset hulmuavat villeinä, tuuli ulvoo ja aaltojen ääni kuuluu niiden lyödessä rantaan... Silloin itsekin on hetken aikaa vapaa kaikesta, ja ikään kuin yhtä luonnonvoimien kanssa. 

Niitä elämän pieniä iloja. 

Viikonloppu on ohi ja huomenna taas alkaa arkinen puurtaminen työelämässä. Jätin ikkunan auki, että kuulen tuulen yölläkin. Sen ääneen on varmasti hyvä kohta nukahtaa. 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille, missä elämänvaiheessa olettekin! 

50+ Mummeli 

Oon kerrostalokämpässäni ja ihan äsken kuului koiran haukuntaa. En ole ikinä ennen kuullut tuollaista haukuntaa, kun niin matala ääni ja kuin sellaista raateluhaukuntaa.

Tuli vähän karmiva olo nyt.

Kaupassa käydessä näin, kun joku isä, jolla oli taapero rattaissa, oli pysähtynyt juttelemaan tutulleen. Taapero näytti kärttyiseltä ja heilutteli kyllästyneenä jalkojaan.

Kun tulin kohdalle, katsoin häntä silmiin ja hymyilin, osoitin peukalolla hänen isänsä suuntaan ja puistelin päätäni leikkisästi tarkoittaen, ett kyllä kestää.

Taapero oli heti juonessa mukana ja nauroi.

Olen onnellinen. Jokunen viikko kerroin täällä että minut jätettiin. Hän palasi elämääni. Hänellä on mt-ongelmaa, tai masennusta. Nautin vain siitä että hän on elämässäni taas. Vaikka ei haluaisi mitään enempää. Siis suhdetta. Koska rakastan häntä ja minulle riittää se. Mutta tietenkin etsin toisen koska tarvitsen suhdetta. Hän jää kuitenkin rakkaaksi ystäväkseni.

Tänään kotipäivä, aikuinen poika tuli vkl , tänään meni äitiäni katsomaan. Minä juuri paistoin puolikkaan ison lohifileen uunissa, teen  vielä kastikkeen  myöhemmin.

Siivosin vinttikomeron. Mikä määrä rojua. Mihinköhän luulin tarvivani. Surutta kierrätykseen ja huonot roskiin. 511

Minun luona kävi kylässä ystävä jonka kanssa tutustuimme jo toka luokalla alakoulussa.Siitä asti olemme olleet parhaat ystävät.Olemme jo kuusikymppisiä.Olen onnekas.😊

Vierailija kirjoitti:

Minun luona kävi kylässä ystävä jonka kanssa tutustuimme jo toka luokalla alakoulussa.Siitä asti olemme olleet parhaat ystävät.Olemme jo kuusikymppisiä.Olen onnekas.😊

Rakas ystävä vuosikymmenten takaa on parhautta🌹

Tiedättekö, että sisarusten kanssa on pisimmät yhteiselot mahdollisia?

Ei puolisoiden, ei vanhempien, tuskin ystävienkään...

Oivoi.

Ihana päästä isolta kirkolta kotiin maalle💕...

Hiljaisuutta, puolukoita, pyykit kuivuu tuulessa, näin ystäviä kyläkaupalla...

Elämä on ihanaa - maalla

Puidenhalausviikko meneillään💕💕💕🥀🥀

Vierailija kirjoitti:

Oivoi.

Ihana päästä isolta kirkolta kotiin maalle💕...

Hiljaisuutta, puolukoita, pyykit kuivuu tuulessa, näin ystäviä kyläkaupalla...

Elämä on ihanaa - maalla

Puidenhalausviikko meneillään💕💕💕🥀🥀

Haaveilen aina välillä maalle muutosta. Asun lähiössä, oktalossa, lapsia kolme ja mies. En käsitä mistä haaveeni maalla asumiseen kumpuaa. Olen asunut koko elämäni vähintään 10 km keskustasta. 

Oletko asunut aina maalla? Onko eläimiä? Miten elätät itsesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun luona kävi kylässä ystävä jonka kanssa tutustuimme jo toka luokalla alakoulussa.Siitä asti olemme olleet parhaat ystävät.Olemme jo kuusikymppisiä.Olen onnekas.😊

Rakas ystävä vuosikymmenten takaa on parhautta🌹

 

Tiedättekö, että sisarusten kanssa on pisimmät yhteiselot mahdollisia?

Ei puolisoiden, ei vanhempien, tuskin ystävienkään...

Ei ole valitettavasti minun kohdalla.En ymmärrä mikä tuli...

Lähisukulaiseni ilmoitti, ettei aio olla kanssani tekemisissä, koska oli kuullut poikani kuuluvan seksuaalivähemmistöön. Tuomitsi minut jyrkästi siksi, etten suostunut katkaisemaan välejä poikaani. Painotin hänelle olevani ylpeä lapsestani, hänen luonteestaan, empatiakyvystään ja kiltteydestään, siis siitä mitä hän on ihmisenä. Olen siis hänen kategoriassaan ällistyttävän huono ihminen ja ilmeisen epäonnistunut kasvattajana. 

Tuntuuhan tuo pahalta, mutta toisaalta, eiköhän tämä episodi kerro hänestä kaiken tarvittavan. 

Ei oikein tiedä, itkisikö vai nauraisiko. Ehkäpä päädyn lopulta jälkimmäiseen. 

Tällaista vuonna 2024. 

Ne nuoret  hevoset, josta olen välillä kirjoittanut ovat varmaan nyt lähteneet omiin koteihinsa. Ei ollut enää laitumella niitä, kun kävelyllä siellä päin kävin. Viimeksi silitin suosikkiani pitkään. Se olikin ainoa mikä silloin tuli katsomaan. Ei olisi millään lähtenyt pois ja itse piti jo lähteä. Ehkä se oli nyt hyvästien hetki ja en enää näe sitä. Vähän surullista. Samalla viimeksi oli kaksi jo laumasta poissa. Ehkäpä nekin jo koteihinsa aiemmin lähteneet. Uusia tulee sitten taas seuraavana vuonna. Ei vaan tiedä sitä ovatko uteliaita tulemaan katsomaan.

Koronaa ei ainakaan vielä ole. Tein testinkin, mutta kurkkukipua vaan. Muuten tavallista. Tein eilen vielä ruokaa moneksi päiväksi ja tänään järjestelin kaikki takit paikoilleen sekä pesin vaatteita. Keräsin vähän omenaa yhden hylätyn talon pihalta. Maasta otin enimmäkseen. Mietin vaan oliko tuokaan ok asia ja varovainen saa olla, ettei tule sanomista. Kokemusta on. Tänään pitäisi vielä marjapiirakka viitsiä tehdä. Menen myös äitini kanssa kävelylle. Hän on nyt toipunut koronasta. Syksyinen sää täälläkin, mutta päivällä niin kaunista. Näin kävelyllä kuitenkin toisia hevosia ja näytti niin hienolta yhden hevosen musta väri auringonpaisteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oivoi.

Ihana päästä isolta kirkolta kotiin maalle💕...

Hiljaisuutta, puolukoita, pyykit kuivuu tuulessa, näin ystäviä kyläkaupalla...

Elämä on ihanaa - maalla

Puidenhalausviikko meneillään💕💕💕🥀🥀

Haaveilen aina välillä maalle muutosta. Asun lähiössä, oktalossa, lapsia kolme ja mies. En käsitä mistä haaveeni maalla asumiseen kumpuaa. Olen asunut koko elämäni vähintään 10 km keskustasta. 

Oletko asunut aina maalla? Onko eläimiä? Miten elätät itsesi?

 

Olen maalta kotoisin, työt vei kapunkiin. Nyttemmin olen 50%osittaillisella eläkkeellä, teen kivoja hommia myös 

Ove 50% on loistava keksintö, suosittelen kaikille

Töissä vierähti tovi jos toinenkin haasteellisen ja surullisen asiakastilanteen setvimisessä. No, teen parhaani, että sen eteen tehdään mitä tehtävissä on. Töiden jälkeen istuin kahvilassa ja kuuntelin teini-ikäisten hyväntuulista keskustelua jalkapalloilijoista ja heidän taustoistaan. Illan sitten nautiskelin kuorosta. On ihana laulaa yhdessä, osata ja olla osa sitä sointia! Niin kiitollista, että omasta kehosta löytyy sellaista kapasiteettia! Nyt tässä kehrään kuin kissa iltapalan ääressä ja suuntima on kohti hyviä unia ja mukavia unikuvia. 

Kävin siskon kanssa sienestämässä. Metsässä on ihanaa töissä oli hieman tylsää, odotan viikonloppua jo vaikka on vasta maanantai.

Lomautettiin määräämättömäksi ajaksi enkä tiedä mitä tämä tarkoittaa.

Hankaluuksia tuottaa tuo ulosottoni.

En mene töihin töihin jos ottavat tuistani

Vierailija kirjoitti:

Lähisukulaiseni ilmoitti, ettei aio olla kanssani tekemisissä, koska oli kuullut poikani kuuluvan seksuaalivähemmistöön. Tuomitsi minut jyrkästi siksi, etten suostunut katkaisemaan välejä poikaani. Painotin hänelle olevani ylpeä lapsestani, hänen luonteestaan, empatiakyvystään ja kiltteydestään, siis siitä mitä hän on ihmisenä. Olen siis hänen kategoriassaan ällistyttävän huono ihminen ja ilmeisen epäonnistunut kasvattajana. 

Tuntuuhan tuo pahalta, mutta toisaalta, eiköhän tämä episodi kerro hänestä kaiken tarvittavan. 

Ei oikein tiedä, itkisikö vai nauraisiko. Ehkäpä päädyn lopulta jälkimmäiseen. 

Tällaista vuonna 2024. 

Ikävää, että kaikki meni näin. Tuli ajatuksia tästä mieleeni. En itse kuulu vähemmistöön, mutta miettiessäni esim omia vanhempia niin ei heillekään ole helppoa ollut ns käsittää näitä asioita. Muistan, kun olin itse yläkoulussa niin minulle oli tavallaan alusta asti ihan ns tavallinen asia tämä kaikki. Joskus varsinkin äidilleni sitten puhuin näistä asiosta ja hän oli sitä mieltä, että tuo on sairautta. Tämä joskus vuonna 2009. Sen jälkeen en paljon puhunutkaan enää mitään tuosta kaikesta.

Sitten vuosia myöhemmin eräs nuori tuttuni kertoi, että hän kuuluu vähemmistöön. Puhuin siitä sitten äidilleni. Myöhemmin vuonna 2021 äitini oli päässyt pisteeseen, että tuo kaikki on ihan ok ja kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat. Tämä siis muihin ihmisiin liittyen. Kysyttäessä mitä jos minä kuuluisin vähemmistöön äitini sanoi, että se olisi hänelle surullinen asia ja hän ei pitäisi siitä.

Sitten taas muutama vuosi eteenpäin ja eräs äitini hyvin iäkäs uskonnollinen tuttu (jonka jo äitini vanhemmat tunsivat) kertoo, että hänenkin jo aikuinen vanhempia lapsensa kuuluu vähemmistöön. Tämän kaiken jälkeen puhun taas äitini kanssa asiasta ja kysyn mitä mieltä hän olisi jos minä kuuluisin vähemmistöön. Hänen vastauksensa on, että mitä hän sille sitten voisi ja kyllä hänen pitäisi se sitten hyväksyä. Näin pääsimme lopulta siihen pisteeseen, että äitini hyväksyisi nämä asiat. Isäni taas tuntuu jotenkin olevan välinpitämän tähän kaikkeen. Tuntuu, ettei hänelle ainakaan muiden vähemmistöön kuuluminen vaikuta mitenkään. En tiedä sitten jos minä kuuluisin.

Pahoittelen samalla, kun käsittelen herkkää aihetta ns ulkopuolisena. Ehkä ajatus tässä kaikessa on se, että voi olla että ihmiset tarvitsevat aikaa. Kuten esim äitini. Voi mennä vuosia ennekuin jokin asia hyväksytään ja ihminen voi alkaa häpeämään sanojaan. Näin kaikki ei ole monestikaan  lopullista. Samalla en todellakaan halua puolustella ikävää käytöstä ja minusta on röyhkeää, että ihminen kehtaa tuoda noin ilkeitä ajatuksia julki. Pitäisi osata hillitä itsensä, vaikka ajattelisi toisin. Minua surettaa kaikki ilkeät sanat ja muu ihmisten arvostelu ja ikävää, että teille kävi näin. Ja ihana asia on, että olet itse lapsesi puolella. Se on tärkeintä.