Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Hyvää Yötä

Onni myötä

N63

Mitähän sitä sanoisi. Väsymystä on ollut edelleen. Taidan olla yleisesti ottaen hieman uuvuksissa. Pitääpä tietoisesti alkaa lisätä levon määrää, että olo tasaantuisi. Jospa se siitä lähtisi helpottamaan. 

Nuorin lapsenlapsi on ollut pieniä aikoja nyt yksin hoidossa luonani. Voi miten hän piristää mieltä. Yksittäiset sanat ovat lisääntyneet ja ymmärrystä on tullut selvästi. Ja pientä testaamista on alkanut esiintyä, tarkoittaako kielto oikeasti sitä, ettei saa tehdä jotain. Ja kun hän kokeilee, niin veikeän hymyn laittaa päälle, josko se mummi kuitenkin heltyisi. Eipä helly, mutta testauksen jälkeen vasta uskoo. Mahtavan suloinen lapsi. 

Perhepiirissä on paljon uusia tuulia. Uutta asuntoa, koulutuspaikkaa, työpaikkaa, lastenlasten hoitopaikkaa... toivottavasti uudet tuulet tuovat kaikkea hyvää mukanaan. Jotenkin tuntuu, ettei nyt jaksaisi isompia murheita. 

Kaikille teille toivon onnen ja ilon täyteistä viikonloppua. 

50+ Mummeli 

Vein koiran iltapissalle. Pitkästä aikaa tuli kylmä. Se tuntui ihanalta kaiken kuumuuden jälkeen. Vier Jahreszeiten, Vivaldikin taisi tietää niiden arvon. Saksassa on muuten sen niminen hotellikin tai saattoi olla hotelliketju.

Sadepäivä, lähdin iltapäivällä viemään äidin kauppaostokset ja olin iltaan asti kunnes hän meni petiin peiton alle.

Ja se oolannin sota oli kauhia,

hurraa hurraa hurraa.

Kun kolmellasadalla peltipurkilla

seilas puliukot sammakkolammella,

sumffaraa, sumffaraa ostakaa makkaraa,

kyllä Kekkonen kustantaaa

Ekaa kertaa elämässäni minut on ghostattu ja se tuntuu oudolta ettei mitään kautta saa tätä ystävääni enää kiinni. Viestit estetty kaikissa palveluissa, samoin puhelut.

Muutama kuukausi todella intensiivistä viestien ja kuvien vaihtoa, ääniviestejä ja puheluita. Ja nyt ei mitään.

Outoa. Todella outoa. En olisi tästä kaverista uskonut. Surullistakin. Tunnettu yli 10 vuotta.

Tilipäivänä ma sijoitin

Pari markkaa uusiin jalkineisiin

Keinonahkaa ruskeaa

Nauhat valmiiksi umpisolmussa



Jo kelpasi tanssata

Vaikka pohjat olikin pahvia



Niks, niks niks, sano saksmanni

Niks, niks niks, kun jalka katkesi

Oli parketti pottujauhossa

Ja meikämanne oli melko soosissa

Oli solmio sinapissa

Ja lievät roiskeet oli sepaluksen tienoilla



Niks, niks niks, sano saksmanni

Niks, niks niks, kun jalka katkesi



Päässyt en ma saatille

Hoitoon jouduin psykopaatille

Tuo tohtori, no Mengele

Kipsin laittoi, perkele, keskelle



Niks, niks niks, sano saksmanni

Niks, niks niks, kun jalka katkesi

Ja niks, niks niks, sano saksmanni

Niks, niks niks, kun jalka katkesi"

sanat: Eläkeläiset, Katkaistu Humppa

Saimme tänään ostettua "uuden" auton vanhan tilalle. Tämä siis jatkona viesteihin joissa kirjoitin tästä autoasiasta. On melkein samanlainen kuin entinen auto ja toivottavasti palvelee meitä pitkään. Tuo katsastuksessa hylätty on myös "turvassa" pihassamme. Ei romutettu vielä ja mietitään jos joskus saisi senkin kuntoon. Saa mennä talliin lepäämään talveksi. Meillä näitä vanhoja autoja on. Uusin tällä hetkellä vuodelta 2005 ja on jo luksusta meille. Toisaalta emme kaipaa uudempia autoja.

Vähän on väsynyt olo, kun pitkä ajomatka tuli tänään. Onneksi ehdittiin sateen alta pois. Itselläkin tuntuu oikeasti, että olen väsyksissä. Aamullakin, kun heräsin niin ei ollut levännyt olo. Ehkä se väsymys enemmänkin kehollista nyt. Kroppa ei oikein jaksa enää. Toisaalta myös keskittymiskyky huono. Pitäisi nyt yrittää levätä. Äitini toipuu koronastaan. Yritän häntä hillitä, ettei olisi ulkona liikaa vielä tässä vaiheessa. Toki istuu esim pihassa eli ei ihmisten ilmoilla kulje. Usein itsenikin kohdalla vaan menee niin, että äitini ollessa vapaapäivillä töistään tulee meidän esim käveltyä paljon. Hänkin pitää kävelystä ja minä sitten Kävelen myös paljon. Joskus liikaakin ja omakin polvi vihoittelee.

Muuten tänään taas eräs tilanne todisti sen kuinka jotkut ihmiset ovat ilkeitä. Meillä sattui tuon juuri ostetun auton kanssa pieni moka (ei tiedetty miten eräs juttu toimi) ja yhdessä parkissa sählättiin. Jotkut nauroivat. Ihan jo vanhemman puoleiset ihmiset. Ikävää tuollainen. 

Tein kirppiksellä kirjalöydön. Seppo Heikinheimon Mätämunan muistelmat. Olen lukenut sen pariin otteeseen aiemmin, mutta nyt se on siis hyllyssä odottamassa seuraavaa lukukertaa. 

Mielenkiintoisia tarinoita ja anekdootteja kulttuuripiireistä. Mieleen jäi myös, kuinka Heikinheimon yllättäen vaivaamaan ruvennetta hammasta yritettiin paikata Neuvostoliitossa. Käytössä oli jalkapolkimella toimiva tylsä pora, joka ei suostunut pureutumaan hampaaseen. En muista, miten siinä kävi, joten tarvii lukea uudelleen.

Mistään ei opi niin paljon elämästä kuin ihmisten muistelmista.

Mäkin kävin kirppiksellä, enkä löytänyt mitään.

Siellä kirppiksellä oli porukkaa ja itse pysähdyin antaakseni vastaantulijalle tietä. Tämä vastaantulija työnsi kärryn siihen tukkeeksi ja alkoi katsoa jotain hyllyiltä. Vähänkö mä olin räjähtää tälle tyypille, mutta pidin raivoni sisälläni.

Sitten kauppakeskuksessa yritin kiireessäni ohittaa edellä olijani ja sitten vastaan tuleva keski-ikäinen mies sanoi ytimekkäästi mulle "perkele"

Ei kovin hyvä fiilis ole päivän kohtaamisista.

"Ei kovin hyvä fiilis ole päivän kohtaamisista" 

Tämä ajatus oli eilen myös omassa mielessäni. Kirjoitin ketjuun kuinka ostettiin auto ja sitten alkoivat eräät meitä pilkkaamaan, kun yritettiin saada eräs juttu autossa parkkipaikalla  toimimaan. Näin aloin siinä kuuntelemaan ja ikävästi pilkkasivat meitä. Mietin vaan siinä, että hekin, kun olivat jo melko vanhoja niin ehkäpä ikävästi heitäkin joku joskus pilkkaa jos eivät saa esim auton ovia auki. Näin se voi osua omaan nilkkaan.

No todellisuudessa minun piti kirjoittaa ihan hyvällä fiiliksellä ketjuun. Äitini on paremmassa kunnossa ja korona hellittää. Olen myös kävellyt paljon. Näin eräällä pienellä sillalla käärmeen. Luulin, että on kuollut ja kokeilin sitä kepillä. Tokeni ja  elossa oli. Yritin ohjata sitä pois sillalta, mutta menikin suoraan sillalta veteen. Putosi siis noin metrin ja alkoi uida. Toivottavasti selvisi. Eikö käärmeet ole hyviä uimaan. Näin ajattelen. Olisi hieno video tuosta tullut.

Muuten tänään juuri ajattelin, että kaikki on ihan ok kuitenkin. On ollut kauniita päiviä. Tämäkin aurinkoinen ja tuulinen jo hieman syksyinen päivä. Samalla iski halu istuttaa vielä jotain tähän pihaan. Jos joku haluaa suositella niin kaupaisin jotain värikkäitä ja korkeita syyskukkia. Jos jollakin on vinkkejä monivuotisista antaa. Kuitenkin ihan hyvä fiilis ja jotenkin minulla on toivoa elämässä kuitenkin. Kiva todeta vaihteeksi näin. 

Turvallista matkaa sinullekin, edellinen kirjoittaja, uuden autosi kanssa 🚗 🌻

Vierailija kirjoitti:

Turvallista matkaa sinullekin, edellinen kirjoittaja, uuden autosi kanssa 🚗 🌻

Kiitos sinulle. Itseä piristää viestinne. Jotenkin kiva tulla tänne kirjoittamaan, kun niitä läheisiä ei paljon ole.

En itse aja ja minulla ei ole korttia. Ehkäpä monet ajattelivat toisin, kun kirjoitin autoista niin paljon. Vanhempien käyttöön menee ja äidilleni tuo auto. Kyydissä tulen itsekin olemaan. Tuo auto täyttää kohta jo 30-vuotta. Ollaan siis sopivasti melkein samaa ikäluokkaa :) 

"Ekaa kertaa elämässäni minut on ghostattu ja se tuntuu oudolta ettei mitään kautta saa tätä ystävääni enää kiinni." 

Tuli mieleen eräs lapsuuden kaverini. Kirjoittelimme hänen kanssaan aina välillä. Erään kerran hänen vastauksensa viipyi todella pitkään. Kuukausien ajan odotin. Sitten lähetin jo uuden viestin, että onko hän suuttunut jostain. Käsittelimme yhtä asiaa viesteissämme ja minä mietin, että kirjoitinko ikävästi. Sitten hän viimein vastasi jo sanoi, etten ole kirjoittanut mitään ikävää ja ei hän suuttunut mistään. Oli vaan ollut niin kiire. Mietin vaan kuinka kiire on jos ei muutamaa riviä voi kirjoittaa. Tämän jälkeen hän myöhemmin kirjoitti itse yhden viestin. Vastasin siihen nopeasti. Tämän jälkeen hän ei enää ikinä vastannut mitään. Nyt on jo viisi vuotta siitä. Mietin monesti kirjoitinko niin tylsiä juttuja tai liian ikävästä aiheista. Hänkin tosin käsitteli vaikeita asioita viesteissään. Näin mietin monesti, että kai minunkin oli ok välillä kirjoittaa surullisista asiosta.

Tuohon viimeiseen viestiini tuli melko surullinen sävy ja tämän vuoksi olen miettinyt oliko syy minun. Kuitenkin se kaikki loppui sitten siihen. Ehkäpä hieman väkisin pidimme yhteyttä. Hänellä oma elämänsä ja läheisiä tuli vuosien varrella paljon. Minä taas jatkoin melko samaa rataa ja elämäni erilaista häneen verrattuna. Näin kirjoittaminenkin oli suppeampaa ja en oikein käynyt missään tai tavannut ketään. Näin ymmärrän jos hän kyllästyi. Välillä tämä tulee mieleeni. Niinkuin nyt. 

" "Ei kovin hyvä fiilis ole päivän kohtaamisista" 

Tämä ajatus oli eilen myös omassa mielessäni. Kirjoitin ketjuun kuinka ostettiin auto ja sitten alkoivat eräät meitä pilkkaamaan, kun yritettiin saada eräs juttu autossa parkkipaikalla  toimimaan. Näin aloin siinä kuuntelemaan ja ikävästi pilkkasivat meitä. Mietin vaan siinä, että hekin, kun olivat jo melko vanhoja niin ehkäpä ikävästi heitäkin joku joskus pilkkaa jos eivät saa esim auton ovia auki. Näin se voi osua omaan nilkkaan. "

Mun enon vaimo on hyvä esimerkki ikuisesta kiusaajasta. Tämä ihminen on kärsinyt varmasti jostain alemmuudesta koko ikänsä. Kauhea materialisti ainakin ollut ja lapsuuden perhe köyhä. Hänellä oli tarve mustamaalata minua ja äitiäni isovanhemmilleni sen takia, että luuli joskus hyötyvänsä taloudellisesti. Saikin aikaan epäsopua ja eripuraa. Lopulta kuitenkin tuo käytös kääntyi häntä itseään vastaan. Pyysi anteeksi isoisän kuoleman jälkeen, mutta puheitaan hän enää voi isovanhemmilleni oikaista. Lisäksi hän ei myöskään ole oikaissut puheitaan kavereilleen meistä. En usko, että oli vilpitön anteeksipyyntö. Ei kannata ihmetellä kiusaajien ikää, useat ovat olleet sitä koko ikänsä.

"Me olemme siinä määrin tottuneet käsittämään kaiken kuulemamme kielloiksi, määräyksiksi ja moraalisaarnoiksi että helposti koemme myös puhtaan informaation syytökseksi emmekä silloin pysty lainkaan ottamaan sitä vastaan. Aivan oikeutetusti me puolustaudumme uusia vaatimuksia vastaan, jos meille on liian aikaisin ja jopa väkivaltaisesti asetettu liiallisia moraalisia vaatimuksia. Lähimmäisenrakkaus, epäitsekkyys, uhrivalmius kuulostavat sanoina kovin kauniilta, mutta kuinka paljon julmuutta niihin saattaakaan kätkeytyä vain siksi, että lapsi pakotetaan niihin ja vielä sellaisessa vaiheessa, missä hänellä ei voi olla mitään edellytyksiä ultruismiin. Pakottamalla nämä edellytykset tukahdutetaan usein jo alkuunsa, ja jäljelle jää elinikäinen jännittyneisyys. Se on kuin liian kova maaperä, missä mikään ei voi kasvaa, ja ainoa toivo tämän itseltä lapsena vaaditun rakkauden pakottamiseksi esiin on omien lasten kasvatuksessa, sillä heiltä voidaan jälleen armottomasti vaatia rakkautta."

ALUSSA OLI KASVATUS, Alice Miller, s.24

Luin yhdessä vaiheessa Alice Millerin kirjoja. Sain niistä sen oivalluksen, että mitä ensin tapahtuu mikrotasolla kertautuu makrotasolla. Siten natsismiin sai alkunsa.

Pelkkää paskaa kuuluu.

"Edellä on kaikki vielä sanottu aivan avoimesti. Myöhemmin ilmestyneissä kasvatusoppaissa vanhempien valtapyrkimykset on naamioitu paljon paremmin. Vuosien kuluessa kehitettiin paljon hienovaraisempia argumentteja joilla perusteltiin ruumiillisen rangaistuksrn välttämättömyyttä lapsen parhaaksi. Edelläolevassa lainauksessa puhutaan kuitenkin vielä avoimesti "herruuden riistosta", "uskollisista alamaisista" jne ja siten paljastetaan myös se surullinen totuus, joka ikävä kyllä pitää paikkansa vielä nykyäänkin. Ruumiillisen kurituksen motiivit ovat nimittäin pysyneet samoina: vanhemmat taistelevat lastensa kanssa vallasta, jonka aikoinaan menettivät omille vanhemmilleen. He kokevat omien ensimmäisten vuosiensa uhanalaisuuden, jota eivät voi muistaa, (kuten Sulzer edellä toteaa) ensimmäistä kertaa vasta omissa lapsissaan ja vasta silloin he puolustautuvat, usein hyvinkin voimakkaasti, heikompaansa vastaan. Perusteluina ovat lukuisat rationalisaatiot, jotka ovat säilyneet tähän päivään asti. Vaikka vanhemmat aina pahoinpitelevät lapsiaan sisäisistä syistä, toisin sanoen omien tarpeidensa ajamina, meidän yhteiskunnassamme pidetään edelleen selvänä että tällainen kohtelu on lapselle hyväksi. Tätä asiaa todistellaan hyvin huolellisesti, mikä jo sekin osoittaa sen kaksinaisuutta. Vsikka nämä todistelut ovat vastoin kaikkea psykologista kokemusta, ne silti siirtyvät sukupolvelta toiselle. Siihen täytyy olla emotionaalisia syitä, jotka ovat juurtuneet hyvin syvälle kaikkiin ihmisiin. Kukaan tuskin pystyisi pitkän päälle julistamaan "totuuksia", jotka ovat vastoin kaikkia fysikaalisia lakeja (että lapsen olisi esimerkiksi terveellistä juoksennella talvisin uimapuvussa ja kesäisin turkissa) joutumatta nsurunalaiseksi. Silti ihmiset puhuvat täydin yleisesti selkäsaunan, nöyryyttämisen ja holhouksen tarpeellisuudesta, vaikka tosin sanat valitaankin paremmin ja puhutaan esimerkiksi "kurissapitämisestä", "kasvattamisesta" ja "hyvään ohjaamisesta". Seuraavat Mustasta Pedagogiikasta lainatut katkelmat osoittavat, kuinka paljon tyydytystä kasvattaja tästä ideologiasta saa omille kaikkein kätketyimmille tarpeilleen, joita hän ei ole koskaan tunnustanut itselleen. Se selittää myös voimakkaan vastarinnan sitä kiistatonta tietoa kohtaan, jota viime vuosikymmeninä on saatu psykologisista lainalsisuuksista."

ALUSSA OLI KASVATUS, Alice Miller, s. 34

Eilen kesken siivouksen huomasin, etten millään jaksa siivota. Keitin kahvit ja söin sitruunapullan. Se vähän virkisti, mutta oli pakko käydä sohvalle katsomaan telkkaria. Paleli niin, että hain hupparin. Olin nukahtanut siihen ja nukkunut pari tuntia.

Nyt on nuha ja kurkku kipeänä. Sitä se enteili. Toivottavasti ei korona kuitenkaan. 

Täytyy ostaa taas maskeja.