Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Mun kesä päättyy tämän viikon kuluttua. Onko M31 menossa Red Carpetiin? Minä ainakin menen konserttiin ja tähtiraitille. Kävin katsomassa The Peasants - Talonpoikia elokuvateatterissa ja se oli ennakkonäytös. Olipa hienosti tehty elokuva öljyväreillä. Sen elokuvan aikana koki intensiivistä tunnetta kuvan ja musiikin kautta ja vuodenajat. Oli se voimakas ja tasapainoinen elokuva, että ei ollut pitkästyttävä mitä voisi kuvitella taiteellisen elokuvan olevan. Kunnianhimoinen elokuva ja tälle elokuvalle soisin sen Oscarin mitä se havitteleekin.

Menipä työpäivä laiskasti ja tavaratalojen kiertelyt oli turhia, kun niistä en löytänyt mitään. Saa nähdä onko huomiseksikaan töitä minulle. Kyllä niitä töitä mulle tulee, mutta jossakin ne vain takkuilee.

Olkoon huominen antoisa meille kaikille, sillä se olisi öitä.

Kävin kesäteatterilla kuuntelemassa musiikkia, loistavaa: Hopeinen kuu, Nocturne, Anniina... olkoot nämä päivän biisit tänäänkin

Tänään lämmitän pihasaunan, käyn puolukassa. Voi sitä hyörinää, puolukoita on p a l j o n  ja  i s o j a

Ihana elokuun aurinko, lämpö viipyy vielä, joskin syys hiipii lähemmäs🤔

Mukavaa Torstaita Kaikille

N63

Jos mietin itseäni niin pidän kyllä syksystä. Monesti kesä on aikaa, kun yritän vaan jaksaa niin paljon. Tavallaan pakotan itseni tekemään kaikkea ja olemaan ulkona lähes koko päivän. Tämä, vaikka en aina jaksaisikaan. Näin syksy jotenkin rauhoittaa minua. Voin alkaa hieman hellittää esim tässä ulkoilussa. Kesällä korostuu ehkä myös se, että pitäisi päässä reissuun tai tapahtumiin sekä yksinäisyys voi vaivata, kun ei ole ystäviä. Syksyllä on itseni helpompaa hyväksyä se yksinäisyys sekä keskittyä siihen tavalliseen elämään. Tämä, vaikka itselläni syksy ei nyt tuo mitään erikoista ja kotona ollessa jokainen päivä on melko samanlainen.

Muuten ainoat asia mikä mietityttää syksyssä ja talvessa on se miten kestän taas pimeää. Säilyykö unirytmi ja saanko unta yms. Tarvitsen valoa ja pimeät päivät eivät ole mieleisiä. Samoin mietin jo miten jaksan tehdä lumityöt. Selviänkö niistä, kun pelkällä omalla lihasvoimalla pitäisi kaikki jaksaa tehdä.

Tähän päivään liittyen olen nyt ehkä hieman kipeä. Mietin voiko se korona tarttua lievänä. Äidilläni oli se ja nyt itselläni kurkkukipua ja hieman flunssainen olo. Näin, vaikka testi ei positiivista on näyttänytkään niin mietin, että sopivasti nuo oireet silti menisi ja ehkäpä sain sen nyt hyvin  lievänä. Olen tehnyt nyt vaan jo liikaa. Kävellyt paljon ja eilen järjestin taas autotallia sekä pesin vaatteita. Kohta eivät varmaan ulkona enää kuivu. Eilen keräsin vielä muutamia litroja vadelmia. Menin kävelyn yhteydessä siihen paikkaan ja oletus oli, että jos muutaman kourallisen saisi. Niitä olikin vielä paljon ja isoja. Kiva juttu tuo. Sattumalta tuo paikka löytyi kävellessä ja olen sieltä saanut varmaan 20 litraa vadelmaa. Tänään pitäisi malttaa levätä.

Ihan hyvä fiilis on ollut. Aloin vaan miettiä sitä kuinka en ole koskaan ollut ulkomailla. Eräät äitini tutut kohta menevät ja pyysivät äitiäni mukaan sekä minäkin olisin voinut mennä. Meitä alkoi sitten vähän liikaakin kiinnostaa nuo reissut siihen nähden, ettei ole mahdollisuutta nyt esim rahallisesti lähteä tai äitini ei edes enää lomaa saisi yms. Silti mietittiin kuinka kiva olisi ollut lähteä. Puhuttiin, että meidän pitää joskus mennä ainakin kahdestaan. Harmiteltiin myös sitä, kuinka paljon vuokraan on mennyt rahaa. Jos edes puolet niistä olisi säästynyt niin sillä summalla olisi matkustellut jos monia kertoja. Elämämme muuten niin säästeliäästi kaikessa. Näin ei ole mukavaa jos vuokran maksu hallitsee elämää.

Edelliseen jatkona 

Eilen katsoin parakisojen avajaisia  ja tuo tavallaan liikutti minua, että monet niistäkin urheiljoista olivat niin iloisena siellä. Tämä tavallaan lisäsi sitä kaipuuta  ulkomaille ja toivon niin, että joskus pääsen. Moni tietysti kirjoittaa, kuinka vähentää jo matkustelua yms, kun esim päästöjä tulee ja matkat kalliinpia. Sitten me jotka emme ole olleet missään ja tahtoisimme joitakin maita nähdä. Minusta se on vielä kohtuullinen toive. Tämä, vaikka muuten ympäristöasiat ovat itselle tärkeitä. Esim lihaton ruokavalio on. Tänään on tulossa taas kaunis päivä ja yritän nyt hillitä itseäni etten ulkoilisi liikaa. Menee tähän monesti. Vielä loppuun mietin, että olen ollut viime päivinä poikkeuksellisen onnellinen kuitenkin.

Muutama viesti  täällä muistutti minuakin silti siitä, että ihmisillä on iso vaikutus muiden elämään. Minullakin korostuu monet ikävät jutut ja se heijastuu elämääni. Näin ehkäpä jokin ulkomaille menokin voisi toimia jonakin asiana, että tahallaan heräisin siihen, kun ihmisiä on maailmassa niin paljon niin minullakin on mahdollisuus löytää heitä jotka eivät ole ilkeitä. Jos joku ymmärtää mitä tarkoitan. Joskus pieni paikkakunta ja yksinäisyys yhdistettynä kokemuksiini alkaa hieman ahdistaa. Kuitenkin ihan hyvä fiilis nyt.  Piti kirjoittaa muutama rivi, mutta eihän se mennyt niin ja kiitos niille jotka lukevat näitä. 

Alkuperäinen soi päässäni, kun haimme viime viikolla  "uutta" autoa. Tuo versio enemmän itselleni sopiva. 

Sia - Elastic Heart  The New Low cover 

(Rip Garrett Garfield, laulaja) 

Lämmin loppukesän päivä. Kävin kävelyllä ja ulkoilutin kissaani. Ihmettelin että mikä kävelee jalkaa pitkin saappaan sisässä. Äkkiäkös tuo selvisi kun tunsin tuikkimista. Ampiainen se siellä. Onneks ei ihmeempää seurannut, kymmenisen minuuttia kipuili. Liekö tottunut jo, kun kesällä puutarhatöitä tehdessä sain 4 pistoa. Silloin kirveli pari tuntia.

Kävin tänään tyttärentyttäreni luona leikkimässä. Pojaltani kävin lakkoja kilon ja huomenna keitän hilloa.🤗

Aamulla keräsin omenoita puitten alta ja laitoin omenarenkaita kuivumaan pelleille ison leivinuunin päälle.  Lämmitettiin sen verran uunia, että paistoin  pääruoan ja kauraomenapaistosta isossa uunissa.

Teimme myös "kantarellikierroksen", mies oli nähnyt sieniä uusissa maisemissa, niin haimme ne pois.  Puhdistin sienet ja laitoin ne viileään, huomenna jatkojalostan ne.

Puolukoita oli punaisenaan yhdessä maastossa, pian poimitaan niitä.

Ihana aurinkoinen päivä on ollut tänäänkin. Tykkään kyllä kaikista vuodenajoista, jokaisessa on omat hyvät puolensa.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Aamulla olin apeilla mielin eräiden tapahtumien ansiosta ja taas epäilin itseäni kaikesta. Kaipaan entisiä aikoja.

Lähdin autoilemaan. Söin Ikeassa ja ostin pari tuoksukynttilää. Ajoin haudalle, sytytin kynttilän. Poika lähtee pian Etelä-Amerikkaan, joten mun oli tarkoitus pyytää muistolehtoon haudatun henkilön suojelusta hänelle. Unohdin. Muistin vasta parkkipaikalla. No pyysin sitten siinä. Poika on ollut melko tyly nyt minua kohtaan, olen hieman loukkaantunut kun aina on niin kiire ettei ehdi edes 5 minuuttia puhua. Tiedän kyllä. Itse käytän samaa kikkaa jos joku hankala ihminen soittaa mulle. En ehdi puhua. Nyt oli lähdössä just tapaamiseen ja ratikka lähtee 3 min kuluttua ... tuplasyy. En kyllä viitsi soittaa, soittakoon itse vaikka sitten kun tulee pois. Ei sitä aina halua turpiinsaottaa ja olla ystävällinen, vaikka se on perusluonteeni.

Kävin vielä kaupassa enkä löytänyt sitä mitä etsin. Join hirveästi vettä, on niin hiki täällä. Ärsyynnyin kun kaupassa tyttölapset kiljuivat. Seudulla asuu lestadiolaisia ja taisivat olla niitä. Niille lapset ovat sellainen lahja, että ne saavat huutaa ja karjua vapaasti. Ei kielletä.

Muistin, että nyt teenkin ruskeista herkkusienistä kastikkeen ja keitän jasmiiniriisiä. Ja onneksi muistin ikivanhat kuivatetut suppilovahverit, joita murensin mukaan. Teki hyvän säväyksen. Päätin myös juoda oari Tequila-paukkua, hahaa. 

Asun nyt paikassa, jossa ei kasva suppiloita. Entisestä paikasta ovat. Suppiloita kasvoi valtavasti, kävin paljon poimimassa niitä. Joskus otin termarin kahvia ja voikkarin mukaan ja nautin ne metsässä. Sienestys oli nautinto. Myin näitä sieniä paikalliseen huippuravintolaan. Sain muutaman kympin. Ne olivat tarpeen, että sain lapsilleni ruokaa yms. On menty läpi vaikeat ajat. Pullojakin keräsin. Nyt on asiat paremmin.

Red Carpetin tähtiraitilla tuli käytyä, kuten aikaisemmin sanoin. Anja Pohjola ja Heikki Kinnunen saivat omat tähtensä tänään sille tielle Antti Luusuaniemen johtamana. Ennen tuota hetkeä Mika Ikonen ja Anssi Häkkinen olivat trubaduureina odottavalle yleisölle. Eipä se kovin kummoinen tilanne ollut, mutta tulipahan koettua.

Muuten päivä on mennyt töissä toisia autellessa. Mihin tämä maailma on menossa, kun töitä ei ole edes töissä?

Festaria luvassa, että eipä turhaan tarvitse huomenna oleskella töissä. Hyvään saumaan tuli otettua vapaapäivä. Ursus Factory on se mitä itse odotan Red Carpetin konsertilta eniten.

Huono päivä. Tuntuu, että katselen vain kummituksena sivusta maailmaa, johon ennen kuuluin. Onko minulla enää mitään paikkaa tässä elämässä?

Onpa rentouttavaa seurata, miten auringonvalo siivilöityy ikkunasta sisään. Puunlehdet tekevät varjoja seinään ja lattialle, soljuvaa liikettä ja varjojen tanssia.

Toivottavasti saamme lämpimän ja kauniin syksyn, ihan joka tavalla. Itseäni ei tällä hetkellä lämmitä muu kuin auringon valo ja rantahiekka varpaissa.

Nyt katson ikkunasta miten aurinko laskee ja alkaa hämärtymään.

Ei enää ikinä pakastepizzoja!

Söin yhden tänä iltaja ja oksensin sen. En todellakaan ostanut sitä pizzaa, että voisin pahoin. En todellakaan saanut rahoilleni vastinetta. Hirveää oloa kuuluu.

Päätin 10 kk sitten olla tekemättä mitään, kun pääsin eläkkeelle. Herään, keitän kahvin (jos on), syön vettä (ruokaan on harvoin varaa), käyn kävelyllä (ellei ole sade tai pakkasta), katson ulos ikkunasta. Missään en käy. Asuminen ja laskut vie rahat. Vaatteisiin ei ole rahaa eikä julkiseen liikenteeseen. Kävelemällä pääsee yhteen suuntaan ja takaisin eikä se maksa. Todella tylsää. Kotityöt minimissä. Ei tule pyykkiä eikä tiskiä, kun ei ole vaatetta eikä syömistä. Siivotakasn ei tarvitse kun kukaan ei sotke. Enää en jaksa mitään. Makaan sängyssä aamusta iltaan ja illasta aamuun. Elän jatkuvassa nälässä. Teen sudokuja netissä. TV on auki koko päivän, mutta en katso sieltä mitään. Vihaan tätä elämää ja itseäni. Eläke on yliarvostettua. 

Vierailija kirjoitti:

Päätin 10 kk sitten olla tekemättä mitään, kun pääsin eläkkeelle. Herään, keitän kahvin (jos on), syön vettä (ruokaan on harvoin varaa), käyn kävelyllä (ellei ole sade tai pakkasta), katson ulos ikkunasta. Missään en käy. Asuminen ja laskut vie rahat. Vaatteisiin ei ole rahaa eikä julkiseen liikenteeseen. Kävelemällä pääsee yhteen suuntaan ja takaisin eikä se maksa. Todella tylsää. Kotityöt minimissä. Ei tule pyykkiä eikä tiskiä, kun ei ole vaatetta eikä syömistä. Siivotakasn ei tarvitse kun kukaan ei sotke. Enää en jaksa mitään. Makaan sängyssä aamusta iltaan ja illasta aamuun. Elän jatkuvassa nälässä. Teen sudokuja netissä. TV on auki koko päivän, mutta en katso sieltä mitään. Vihaan tätä elämää ja itseäni. Eläke on yliarvostettua. 

Hanki harrastus. Ryhdy tekemään kotiviiniä, kun ensimmäinen satsi on valmis niin uutta käymään, tällä tavalla pystyy olemaan pienessä tuhnussa koko ajan ja mukavaa on!

Aamulla aikainen herätys 5.15  kun poika lähti junaan, jatkoin kylläkin unia  hänen lähdettyään  . Heräsin 10.00 ja join aamukahvin  voileivän kera. Tänään vietän kotipäivän.

Loma. Kuuntelen sohvalta alhaalta kaikuvia liikenteen ääniä. Mietin mitä tekisi tänään ja ylipäänsä tulevaisuudessa

Mullakin laiska aamu, puoliso keitti kahvia kasilta, havahduin siihen, kun kysyi laitetaanko termariin... heräsin taas 1/2 10... tässä loikoilen vielä. Eilen kerätyt puolukat pitäis survoa ja purkittaa... tänään on keruussa välipäivä, osa on viel raakoja ja etelärinteestä kypsät jo keräsin.

Meen iltapäivästä respaan/pubiin ja huomenna on kirpparipäivä + sade. Eilen löysin kirpparilta vitosella upouuden persikan värisen pellavaleningin. Huippulöytö. Just sopiva.

Pihlajanmarjoja on mahdottomasti. Jotenkin houkuttais tehdä niistä hilloa... väri olis varmaan upea.

Perjantai - taas

Kyllä viikot menee nopsaan, sunnuntaina on jo syyskuu🤔🤔🤔

Viikonlopputerveisin

N63

Kerrohan mitä Sinulle tänään kuuluu

Päivän tsipale Mannapuuroa ja mansikkaa, Neon 2

Siinähä tuo on vuan tuassii männynnä.Suattaaha tuo olla jotta männöö hyvinnii.Suattaaha se vuan olla että männöö huonommi.

Männöö nyt kumminnii.

Ka kuuluuhan tuo kaaekki mitä kovvoo huastoo

t, Eenokki  Rysänperältä ja Erkola suttii ku vaahtiin piästään ja nuuapurkylän Hilima antoo römpsöö

Tässä melko lähellä oli aurinkukkapelto. Eilen  kävelyllä huomasin, että se oli niitetty. Mietin vaan, että mihinhän niitä käytetään, kun siemenetkään eivät olleet vielä kehittyneet. Jotenkin kauheaa, kun ensin on kaunis näkymä ja sitten ei mitään. Pellolle oli jäänyt pystyyn yksi kukka ja päätin hakea sen itselleni. Samalla löysin viisi muuta kaatuneena. Poimin nekin. Näin sain kimpun niistä. Tykkään kovin noista kukista.

Toisella kävelyllä näin "hylätyn" talon pihassa omenapuun täynnä omenia. Mietin, että haen myöhemmin vähän niitä, kun ovat kypsiä. Pari päivää sen jälkeen melkein koko puu oli tyhjennetty. Omenat olivat pääosin raakoja ja mietin mitä järkeä oli niitä poimia. Ehkäpä menivät hevosille. Muuten harmitti hieman tuo, kun itse olisin käyttäny niitä. Kävinkin sitten katsomassa vielä puun läpi ja poimin maasta pudonneita ja muutamia viimeisiä  puusta. 

Joku mietti, että seuraa sivusta elämää tms. En tarkoin muista viestiä. Kuitenkin tuli myös omia ajatuksia mieleen. Minäkin olen elänyt vähän samalla tavalla. Miettinyt monesti mihin kuulun ja mitä virkaa minulla edes on. Tämä alkoi varmasti jo hyvin nuorena esim koulussa ollessa, kun seurasin sivusta muita pääsemättä porukkaan mukaan. Helposti se kaikki sitten jatkuu samana.

Eläkeasiat myös vanhempieni elämään liittyen esillä. Isäni pitäisi virallisesti jäädä kohta, mutta toivon hänen takiaan, että saisi vielä osa-aikaisesti jatkaa. Hänellä ei muuten kulu aika ja tuo totaalinen eläkkeelle jäänti olisi hänelle nyt liikaa. Tietysti mikä minä olen toteamaan sitä hänen puolestaan. Silti tunnen hänet ja hän on ollut jo lomallaan pitkästynyt. Isäni tulee silti saamaan eläkettä millä tulee toimeen.

Äitini on töissä maksimi ikään saakka, kun eläke jää jokatapauksessa hyvin pieneksi. Jos jäisi nyt niin menettäisi viimeiset sataset siitä. Yrittää palkastaan säästää nyt todella paljon, kun vielä pystyy. Näin elämme hyvin säästeliäästi ja inhottaa ihan jokin autokorjaus yms kallis pakollinen juttu joka vie helposti sen kuun bensarahat.

Tänään ja eilen ihan tavallisia päiviä. Vähän vielä sairastelen. Katson parakisoja ja tykkään niistä paljon. Huomenna pitäisi mennä puutarhamyymälään, kun tarvisin työkaluja pihan hoitoon. En vaan oikein viitsisi rahaa niihin laittaa. Silti olisi kiva istuttaa pihaan jotain. Saa nähdä viettääkö täällä muut venetsialaisia. Entisessä asuinpaikassa oli melkoinen meteli viimeksi (asuin vuokralla okt:ssa alueella missä lomamökkejä) ja toivon, että täällä on nyt rauhallisempaa. Ukkosti aamulla ja vähän vieläkin.

Joku kirjoitti jossain toisessa ketjussa, että masennuksesta toipuu jos ei palaa samaan kuin aikaisemmin. Eli jokin muutos vaaditaan. Mietin vaan miten se toteutetaan. Itse en omaa mitään diagnoosia, mutta välillä ollut vaikeampaa. Silti kyllä itselläkin ne muutoksen ovat melko pieniä ja en mitään kovin suurta ja elämää mullistavaa voi tehdä. Tietysti joku muuttaa koko elämänsä. Minä taas näen asiat melko rajallisina monissa jutuissa. Tietysti pienikin muutos auttaa monesti edes vähän. Kirjoitan taas paljon, mutta nämä ajatukset mielessä.