Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Tänään sain harvinaisen toimeliaisuuden puuskan heti aamuaskareitteni jälkeen. Päätin mennä imuroimaan autoni naapurissa olevalle Shellille, oli vielä viimekesäisiäkin koivun siemeniä ja talvista hiekoitussepeliä auton lattialla. (Ei se niin epäsiisti ollut, miltä kuulostaa, enimmäkseen ne roskat oli mattojen alla.)

Seuraavaksi menin entisen lapsuuden kotini pihalle pesemään auton matot ja hinkkaamaan auton sisältä putipuhtaaksi. Keräsin isompia risuja pihalta ja söin muutama karviaisen ja vadelman pensaista. Lisäksi keräsin vielä omenoita yhden säkillisen. Valtavasti niitä tuleekin tänä vuonna.

Veljeni 73 v. lunasti tuon talon itselleen v. 1999, kun äitimme kuoli, mutta velikään ei asu siinä enää. Haaveenani on (jos saisin jostain ylimääräistä rahaa n. 20 000 euroa) remontoida tuo talo ja muuttaa siihen vanhuuden päivikseni. Taitaa jäädä haaveeksi, mutta suunnitteleminenkin on mukavaa. 

Autoni katsastus on ensi keskiviikkona. Toivottavasti ei löydy isoa vikaa, vuosimalli 2004 sentään jo.

N65

Kirjoitan nyt samoista jutuista näköjään joka päivä. Ikävä, että nyt on tälläinen levoton vaihe kaikessa. Isäni tuli vaan nyt yhtäkkiä luokseni. Kävi siis viime viikolla ja alkuviikosta lähti riitojen päätteeksi, kun oli riidellyt äitini kanssa. Nyt ilman mitään ilmoittamista ajoi tänne. Olin suoraan sanoen vihainen, koska oli täällä viimeksi pitkään ja se kaikki päättyi riitoihin. Tenttaa minua kaikesta. Autosta (on edelleen korjaamolla) sekä opiskeluista (joihin en päässyt). Kuulemma huolestui minusta. Näin on hieman tukala olla.

Huomasi sen, että en tykännyt hänen tulostaan ja sanoi, että lähtee ajamaan takaisin. En vaan viitsinyt lähettää häntä ajamaan tänään niin pitkää matkaa ja sanoin, että ole huomiseen. Nyt vaan alkaa vähitellen puhumaan, että ei hänellä mikään kiire takaisin ole, kun on kerran lomalla ja aika ei kulu. Näin se pelko hänen eläkkeelle jäännistään ei ole turha ja ns hyppii jo nyt seinille. Ei minullakaan ole mikään vilkas elämä, mutta kestän tylsyttäkin. Hän ei kestä. Kuormittaa meitä äitini kanssa. Äitinikin on niin väsynyt töistään. Hänen pitäisi tulla luokseni parin päivän päästä ja nyt isäni on täällä. Isäni myös soittelee hänelle ja hokee autoista. Hermo tässä meinaa oikeasti mennä. Kun jää eläkkeelle niin varmasti tämä tuohu vaan pahenee. Ajattelin viettää tänään rauhallisen päivän. Olimme äitini kanssa lenkillä ja illalla oli minun tarkoitus leipoa. Nyt meni kaikki uusiksi ja rauha on poissa. En meinaa kestää. Pahoittelut, että valitan. 

Tänään 17.8.2024 olen ollut mökillä 2 viikkoa uuden mieheni kanssa. Saatiin ja vapautettiin alamittainen hauki. On uitu. On trimmattu pihaa, pesty, täytetty ja lämmitetty palju. Saunottu, uitu, juotu skumppaa paljussa, uitu lisää, nyt ihmetellään hiljaisuutta, jossa kuuluu vain veden, hyönteisten ja kalojen äänet. On siivottu mökki huomista lähtöä varten. 

Näin tänään jotain erikoista, minulle positiivista joka sai minut hämmentymään. Toivottavasti en tulkinnut väärin. Tuli törkeän hyvä fiilis ja energinen olo. 

N just 55

Vierailija kirjoitti:

Käräjätuomarikeskustelusta tuli mieleen, että me ihmiset elämme hyvin erilaisissa maailmoissa emmekä välttämättä ymmärrä toisiamme.

Muistan yhden lehtihaastattelun, jossa iäkäs nainen piti kohtuuttomana, että nykynaiset valittaa kotitöistä, vaikka on pesukoneet, astianpesukoneet, vesi tulee sisään ja autolla käydään kaupassa.

Hän oli pessyt kuusihenkisen perheen pyykit ulkosaunassa, veden kantoi kaivosta ja lämmitti klapeilla padassa. Elämä oli ollut kovaa, mutta hän ei valittanut, vaan teki osansa. Hän koki, että nykynaiset pääsivät helpolla ja silti kehtasivat valittaa. Se oli hänestä epäoikeudenmukaista.

Ehkä elämän kovuus tekee sen, ettemme kestä turhaksi kokemaamme valitusta. 

Tämä on ihan irrallista pohdiskelua aiheesta eikä liity suoraan tuohon käytyyn keskusteluun. 

Mukavaa lauantaita kaikille, minä aion katsoa Elämäni biisin.

Ihanaa 🥰 Tulee mieleen evakkomatkan kokenut karjalaisisoäitini. Hän pesi muuripadassa lämmitetyllä kaivovedellä vaatteet sun muut kodin tekstiilit, kun ei pesukonetta ollut. Ihan 90-lukua vielä.

Vierailija kirjoitti:

Menen paskalle.

No tuohon kommenttiin verrattuna, minun kommenttini käräjätuomarista oli kuitenkin suht "korrekti" ja asiallinen kannanotto. Sitä ei voi sanoa tuosta "kahdesta sanasta". No kommenttiani arvostelleet, arvostelkaa nyt tasapuolisesti, kun täällä nyt niin kantaa otetaan.... 😅👍!!! 

Gran Torino ja Clint Eastwood. Moneen kertaan katsottu hyvä elokuva. Television kajo, muutoin pimeä talo. Ulkona tummaakin tummempaa iltaa.

Aamu on yleensä iltaa viisaampi. Nostan käden ylös virheen merkiksi. Useammankin. Toivon oppivani. Vielä. Juuri otin kipulääkkeet. Melkein kourallinen. 

Suunnittelen muuttosiivouksen tekemistä. Oikeammin kait se on kuolinsiivous. On ryhdyttävä katsomaan ympäristöä sillä silmällä, että siinä oleminen olisi helpompaa ja vaivattomampaa. Kummasti tavaraa vain kertyy huomaamattaan. Tarpeellista, tärkeää, hetkellistä haluamista, hutihankintaa. Kerroksia. Elämästä. Helpotan nuorison työnsarkaa. Tulevat, joutuvat omalta osaltaan senkin tekemään. Ei mikään kevyt keikaus.  

Viimeisimmissä kudosnäytteissä ei syöpäsoluja. Jotain kuitenkin. Toisaalla. Kiirelähetettä radiologille.

Tein itselleni  vihreää teetä. Television kylmänkelmeä valo siivilöityy olohuoneesta karkaillen mahdollisimman laajalle. Varjot saavat mielikuvituksen laukkaamaan. Pienenä piilouduin sohvatyynyjen taakse, jos television ohjelmassa oli jännä kohta. Siellä pidin silmäni tiukasti kiinni puristettuina. Voisin nytkin piiloutua. Kun liiaksi jännittää. Pelottaa.

Silloin äiti oli kuitenkin lähellä. Läsnäolo jo rauhoitti. Nyt vain pitää olla..vahvana?

Kävin laittamassa ulkovalot palamaan. Jotta nuorison helpompi kotiutua.

Uusi päivä on lähellä.

Kiva ja vaiherikas päivä ollut kokonaisuudessaan.

Puolisoni oli tänään romanttisella tuulella ja soitteli rakkauslauluja illan ratoksi. Nyt hyvillä mielin nukkumaan. 

50+ Mummeli 

Nyt taas kaikki isän kanssa ihan ok. Tämä edelliseen viestiini. Lähtee huomenna. Olen vaan itse niin stressaantunut. Alkaa näyttää sen vuoksi huonolta kaikki. Ihminen ei kestä loputtomiin. Jotenkin nyt on pakko hidastaa ja yrittää toipua kaikesta. Muuten ei hyvältä näytä. 

Sunnuntaihuomenta! Poikkeuksellisen aikaisin palstalla kun ei uni tullut koko yönä. Sairaus vienyt unenlahjat ja kämpän kuumuus vain pahentaa. Syksyä ja kylmiä päiviä odotan jo kovasti.

Viime aikoina on tullut selattua nettiä ahkerasti kun etsin uutta kotia. Tämä asunto on oma, lainat maksettu. Tässä on paljon hyviä puolia mutta suurin huono puoli on se että tämä on paikkakunnalla jota syvästi inhoan. Lisäksi on kova halu saada puutarha jossa kasvattaa marjoja ja vihanneksia. Olen jo sen verran vanha että nyt alkaa olla viimeinen hetki toteuttaa tämä elinikäinen haave. Herättäähän se kovaa vastustusta perhepiirissä mutta minun on elämä. Tähän saakka tehnyt vain muiden hyväksi asioita. Eiköhän nyt ole minun vuoroni tehdä kuten haluan.

Kuuntelen radiota ja ihmetten, miksi tummat ihmiset laulavat ja pitävät yllä koko muulta maailmalta kiellettyä N-sanaa, jos sen käyttö pitäisi halventavana unohtaa? 

Vierailija kirjoitti:

Näin tänään jotain erikoista, minulle positiivista joka sai minut hämmentymään. Toivottavasti en tulkinnut väärin. Tuli törkeän hyvä fiilis ja energinen olo. 

N just 55

Kerro ihmeessä, kiinnostaa kovasti, mitä näit🤔

Vierailija kirjoitti:

Gran Torino ja Clint Eastwood. Moneen kertaan katsottu hyvä elokuva. Television kajo, muutoin pimeä talo. Ulkona tummaakin tummempaa iltaa.

Aamu on yleensä iltaa viisaampi. Nostan käden ylös virheen merkiksi. Useammankin. Toivon oppivani. Vielä. Juuri otin kipulääkkeet. Melkein kourallinen. 

Suunnittelen muuttosiivouksen tekemistä. Oikeammin kait se on kuolinsiivous. On ryhdyttävä katsomaan ympäristöä sillä silmällä, että siinä oleminen olisi helpompaa ja vaivattomampaa. Kummasti tavaraa vain kertyy huomaamattaan. Tarpeellista, tärkeää, hetkellistä haluamista, hutihankintaa. Kerroksia. Elämästä. Helpotan nuorison työnsarkaa. Tulevat, joutuvat omalta osaltaan senkin tekemään. Ei mikään kevyt keikaus.  

Viimeisimmissä kudosnäytteissä ei syöpäsoluja. Jotain kuitenkin. Toisaalla. Kiirelähetettä radiologille.

Tein itselleni  vihreää teetä. Television kylmänkelmeä valo siivilöityy olohu

Samaa mieltä elokuvasta, yleensä katson aina, kun telkasta tulee. Clint on niin mahtava💕 tässäkin elokuvassa. Toinen huippu on Hiljaiset sillat

"Tämä asunto on oma, lainat maksettu. Tässä on paljon hyviä puolia mutta suurin huono puoli on se että tämä on paikkakunnalla jota syvästi inhoan." 

Samaistun tähän ja olen ollut koko kesän näissä ajatuksissa. Toisaalta en itse asu omassa talossani vaan tämä on muiden oma ja saan tässä korvausta vastaan asua. Kuitenkin pitäisi olla kiitollinen, että tämä asia järjestyi näin ja olen yrittänyt tavallaan selittää itselleni, että tämä on nyt paras vaihtoehto. En olisi voinut jatkaa entisessä asunnossa sen korkean vuokrankaan takia. Näin oli pakko tehdä muutos. Paikkakunta ei silti ikävästi muuttunut ja jäin silti tänne samoihin maisemiin. En inhoa tätä paikkaa ja olen ollut täällä niin kauan, että varmasti jatkossakin tämä säilyy mielessäni. Sen sijaan ihmisistä on hyvinkin ikäviä kokemuksia. Näin se värittää elämääni täällä. En ala tänne kirjoittaa enempää, mutta esim ilkeät puheet yms on tavallaan saanut itseni kokemaan elämän täällä raskaana. Tämä kaikki liittyy nuoruuteeni ja ne puheet ovat tavallaan levinneet tännekin. En olisi uskonut niin käyvän. 

Kuitenkin sen tiedän, että moni olisi jo lähtenyt. En tiedä sitten miksi minä olen vielä täällä. Ehkäpä se liittyy siihen, että tämäkin oli aikoinaan itselleni paras paikka huonoista vaihtoehdoista. Samalla minulla ei ole ollut ns virallista syytä lähteä. Aikoinaan koirani kanssa taas tarvitsen tälläisen asuinpaikan missä oli sitä mahdollista pitää. En olisi voinut muuttaa kaupunkiin. Näin jäin tänne. Toisaalta eihän se varmaan ole hyvä sinnitellä loputtomiin. Vie voimia. Samalla itseäni harmittaa sekin, kun kivat lenkkipaikatkin jäivät muuton myötä niin kauas ja en pääse sinne usein. Tässä lähellä ei ole niin kivoja reittejä. Typerää valittaa tästäkin seikasta, mutta jotkut pienet asiatkin voivat vaikuttaa. Samalla enhän minä tavallaan ihmisiäkään pahalla ajattele. Olen vaan joutunut nuoresta asti olemaan niin varuillani ja sekään ei ole auttanut. Kokemukset ovat hyvin ikäviä. Näin en enää oikein halua tutustua ja jännitän kaikkea. Se värittää elämääni, vaikka samalla olen yksinäinen. En nyt kirjoita tästä enempää. Ikävä aihe ja ymmärrän, ettei minunkaan pidä liikaa kuormittaa muita. Eihän nämä jutut mitään kivaa luotettavaa ole. Ihminen vaan joutuu monesti joustamaan eri jutuissa. Tunnistan senkin. Tai on pakko valita huonoista vaihtoehdoista se parempi. Itsekin väsyn siihenkin. 

Päivä kerrallaan, se riittää.

Älä katso taaksesi ja sure mennyttä, sillä se ei palaa.

Älä murehdi huomisesta, sillä sen aika ei ole vielä.

Tee juuri tästä hetkestä elämisen ja muistamisen arvoinen.

Mm. tällainen kirjoitus löytyi yhdestä nuoruudessa kirjoittamastani pienestä vihkosesta. Näitä vihkosia olen nyt lueskellut useammankin.

Eilen illalla ajattelin/puhuin miehelleni ääneen, että tehdään huomenna jotakin kivaa.

Aamulla laitoin veljelleni tekstarin, kysyin keittäisikö hän kahvit, jos tultaisiin sinne päin ajelemaan.  Eikä tarvitse leipomaan ruveta, tuon kahvileivät tullessani.  Ei silti, kyllä häneltä leipominenkin onnistuu. Toivotti tervetulleiksi.

Joten ajelimme lapsuuden maisemiin ja kävimme tapaamassa veljeäni hänen kesäpaikassaan.  Tapaamme kerran kesässä; hän asuu sen verran kaukana, että ei tule useammin kyläiltyä.  Mukava tapaaminen ja kuulumisten vaihto kahvikupposen ja mustikkapiirakan kera.

Matkan varrella yhdellä pellolla oli joutsenpariskunta poikasineen, niin monta poikasta, että en ehtinyt niitä laskemaan ohi ajaessamme.

Vierailija kirjoitti:

Päivä kerrallaan, se riittää.

Älä katso taaksesi ja sure mennyttä, sillä se ei palaa.

Älä murehdi huomisesta, sillä sen aika ei ole vielä.

Tee juuri tästä hetkestä elämisen ja muistamisen arvoinen.

 

Mm. tällainen kirjoitus löytyi yhdestä nuoruudessa kirjoittamastani pienestä vihkosesta. Näitä vihkosia olen nyt lueskellut useammankin.

Eilen illalla ajattelin/puhuin miehelleni ääneen, että tehdään huomenna jotakin kivaa.

Aamulla laitoin veljelleni tekstarin, kysyin keittäisikö hän kahvit, jos tultaisiin sinne päin ajelemaan.  Eikä tarvitse leipomaan ruveta, tuon kahvileivät tullessani.  Ei silti, kyllä häneltä leipominenkin onnistuu. Toivotti tervetulleiksi.

Joten ajelimme lapsuuden maisemiin ja kävimme tapaamassa veljeäni hänen kesäpaikassaan.  Tapaamme kerran kesässä; hän asuu sen verran kaukana, että ei tule useammin kyläiltyä.  Muk

Olipa ihana viesti. Veljeni asuu lapsuuskodissamme, käyt tosin monta kertaa vuodessa, mutta meillä on samanlainen tunnelma kuin teillä. Kertaillaan lapsuuden asioita, kylän ihmisten kuulumisia, ei meiltä jutut lopu. Kesäisin kuljetaan pihalla  muistellaan puiden iät, keinukoivut, lapsuuden leikit...

Koronan jälkeen sain viimein haju- ja makuaistini takaisin ja paistoin sen kunniaksi lettuja.

ILKKA

Viel elää Ilkan työt, kenties

Kauanki, kansan suussa.

Hän eli niinkuin Suomen mies

Ja kuoli hirsipuussa.

Ol Ilkka talonpoika vaan,

Siis suur ei suvultansa;

Mut jaloin poika Suomenmaan

Hän oli aikanansa.

Hänt ajan hurjan myrskyihin

Vei oikku onnetarten;

Hän sopi niihin kuitenkin

Kuin tehty niitä varten.

Se aik ol ajoist' ankarin

Ja itkun aika varmaan,

Kun käsissä Klaus Flemingin

Ol ohjat maamme armaan.

Kyll itki moni huokaillen,

Ett oikeus on pilkka;

Mut itkiessä toisien,

Niin itkenyt ei Ilkka.

Vaan koska kansa valittaa,

Hän neuvon sille antaa:

Niin kauan huolta nähdä saa,

Kun tahtoo sitä kantaa.

Ken vaivojansa vaikertaa,

On vaivojensa vanki,

Ei oikeutta maassa saa

Ken itse sit ei hanki.

Siis vapauteen taistellen

Ken miehen mieltä kantaa:

Tie suorin kulkee onnehen

Lähellä kuolon rantaa!

Ja vasamata nopsempaan,

Jonk ilmaan viskas jousi,

Nää sanat lensi halki maan.

Ja Suomen kansa nousi.

Nyt liekki sodan verisen

Levisi pitkin maata:

Ei Suomi sotaa Ilkkaisen

Unohtaa koskaan saata.

Jo kohtas kosto sortajat

Kädellä ankaralla,

Siks kunnes juonet kavalat

Löi Ilkan Nokialla.

Tuo teot suuret kunniaa:

Tok viedä voivat muuhun,

Ja Ilkan tietä suorimpaa

Ne veivät hirsipuuhun.

Mut varmaan Ilkan neuvo tää

Viel elää kansan suussa:

Kauniimpi orjan elämää

On kuolo hirsipuussa.

Kirjoittanut: Kaarlo Kramsu

--------

Kun luen näitä kuulumisia, tulee mieleeni tämän Kaarlo Kramsun  kuuluisan runon säe. Tässä runo kuitenkin kokonaisuudessaan. Aina muistan tuon kyseisen säkeen; "ken vaivojansa vaikertaa.. " kun itse  kipuilen elämän aallokossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vitjat, kun oli mahtavaa tunti sitten käydä saunomassa ja uimassa. Saunassa ei nähnyt paljon mitään, mutta loistavat löylyt sain 👍 Ei oikein nähnyt mistä sitä koittaa ottaa vettä kauhalla.

Uimaan kun menin niin olipa hiljaista. Kosken solinaa kuului ja mitään muita ääniä ei kuulunut. Usvaa näkyi ympäri järveä ja upeita värejä näkyi taivaalla. Oli todella maagista uida sillä hetkellä. Niin aistikasta, rentouttavaa ja ei sitä tunnetta pysty täysin sanoin kuvailla. Yöuinti tyynessä järvessä täytyy itse kokea. Aika äänettömästi uin niin tunnelma pysyi taivas alla. 

M31

Upea hetki ollut. Pakko kokeilla joskus.

Varsinkin pimenevässä illassa tuntui mahtavalta. Tuntui, kuin luonto nukkuisi sillä hetkellä. Tuli elättyä viikonloppuna kuin viimeistä kesäpäivää. Nyt oon

Kiitos huipuista kirjoituksestasi! Mukava lukea. Ja nauttia niistä.

Täällä on loistavasti kirjoitettuja kuulumisia, kiitos niistä. Myös lyhyemmät ja tavallisemmat kelpaa. On vaan niin oivallisia luontokuvauksia, että ihastuttaa kovasti.

Myös biisijutut on kivoja, ja leffatarinat...

Siis monipuolisuus on parhautta.

Itse leivoin kesän ekan mustikkapirakan, vihdoin. Nyt on ihan jättikokoisia mustikoita. Ja löysin kantarellejakin taas.

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa Kaikille

N63