Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Hei Kaikille

On ollut vilkasta täällä, hyvä Te🙂

Mä oon ollut kaks päivää töissä ja kohta meen taas, tää on niitä osa-aikaeläkeläisen iloja, voi vapaasti valita kivoja töitä...

Mustikassa kävin alkuviikosta, hirmuhelle, hiki kirveli silmiä, tolkuttomasti paarmoja... huomenna yritän taas. Joku kehui eilen radiossa, että erittäin suuria ovat... ei vaan meidän lähellä. Katson ehkä vähän soisempaan seutuun, ja onhan sateitakin ollut täs välissä.

Päivän levy: Myrskyluodon Maija, on se vaan upea, vuodesta toiseen

Mukavaa Viikonloppua Kaikille

N63

Vierailija kirjoitti:

Jäin lomalle ja en taida mennä takaisin. Piitäisi miettiä mitä alkaisi tekemään seuraavaksi työkseen.

Mulla alkaa maanantaina työt eikä myöskään napostelis yhtään menmä takaisin. Voittaisipa lotossa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka kiikaroit sitä eläintä, jota ei nyt näy.

Monet eläimet ovat viisaita. Ehkä se viestii tuttavilleen samoin kuin sinä meille.

Se kertoo, että siellä rannalla on joku ihminen ihmettelemässä hänen uintiaan ja nyt sillä on jo kiikaritkin. Ei mitään intimiteettisuojaa. Pakko pitää vähän taukoa, jos se sieltä lähtisi.

Oikeasti kivoja tällaiset havainnot luonnosta.

Voi olla, että väärään aikaan olin laiturilla. Voi olla, että se eläin on löytänyt jonkun mestan metsiköstä minne päin meni uiden. Voi olla, että siitä on tullut saalis.

Vaihtoehtoja on lukuisia.

Tänään tuli käytyä kylässä kävelyllä. Asfalttisilla alueilla tuntui todella hiostavalta ja kuumalta. Sitten rantaa myöden kun käveltiin, niin oli vilpoisempaa. Hyvin tuli huomattua miten paljon vesistöt vaikuttaa helteisiin oloihin. Mielummin sitä on jo

Peukku kappalevalinnasta. Yksi parhaista mitä olen kuullut viime aikoina. Jotain samaa saundia kuin turkkilaisella Mor vie ötesi bändillä. Olen kuunnellut sitä siitä saakka kun esiintyi Euroviisuissa ja siitä on vuosia aikaa.

Nyt on kämpässä ollut viikon ajan niin kuuma ettei ole jaksanut muuta kuin makoilla ja katsella elokuvia tai kuunnella musiikkia. Lämmintä ruokaa en ole syönyt viikkoon. Oksettava olo monta päivää, vettä juonut kuin hevonen. Tulisi jo syksy.

Minäkin tutkin päivät pitkät sääennusteita. Koska viilenee? Nyt on luvattu, että ensi viikko on jo viileämpi. 

Tälläisiin helteisiin ilmeisesti tottuu. Onhan maita, jossa tämä on normaalia ison osan vuodesta. Silti ihmiset siellä tekevät töitä ja hoitavat kotejaan. Evoluution kautta sopeutuneet.

Miksiköhän muuten lämpimistä maista harvoin matkustetaan tänne? Onko kyse elintasoerosta vai kiinnostuksesta. 

Tänne mökille tuli siskoni puolison kanssa. Vanhempani myös ovat täällä. Vanhempani lähtevät festareille ja me nuorempi väki aletaan pelaa pihapelejä jonkin ajan kuluttua. Tällä hetkellä mä oon koiran kanssa ja muut ovat järvellä kierroksella. 

Tästä päivästä tulee herkuttelupäivä, sillä ruokaa ja juomia on enemmän, kuin riittävästi. On olutta, snapseja, viiniä, sipsejä, makkaraa, salaattia, savustettuja pottuja, pannaria, voicroisantteja ja en edes tiedä mitä kaikkea äitini on suunnitellut meidän syövän. Lihomisviikonloppu tulossa.

The Crash - Star

Tuntuu kuin en olisi herännytkään. Odotin tänään  eräältä nimipäivätoivotusta; se olisi murtanut jään väliltämme. En sitten tiedä, voinko syntymäpäiväonnitella häntä syyskuussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin lomalle ja en taida mennä takaisin. Piitäisi miettiä mitä alkaisi tekemään seuraavaksi työkseen.

Mulla alkaa maanantaina työt eikä myöskään napostelis yhtään menmä takaisin. Voittaisipa lotossa!

Niin tuttu tunne. Oikein ahdistaa. Kunpa voisi vaan maata ja syljeskellä euron kuvia kattoon😄

Olen pohtinut minun ja sisareni suhdetta. Luulin pitkään nyt aikuisena, että voisimme olla ystäviä ja pinnalta katsoen siltä näyttikin.

Sitten yksissä 50-vuotisjuhlissa kuulin vahingossa hänen sanovan tyttärelleen: "Mustissa vaatteissa kesällä. Eikö se nyt muuta keksinyt.". Äänensävy oli halveksiva ja pilkallinen. Katselin ympärilleni ja huomasin olevani ainoa mustaan pukeutunut.

Pieni suku, ainoa sisar. Aloin miettiä monia muita asioita, mitä hän on sanonut minulle ihmisistä. Ne eivät ehkä pidäkään paikkaansa, vaan ovat tarkoitushakuista, kateellista panettelua. 

Hän ei ehkä tunnista olevansa tyytymätön omaan elämäänsä ja siksi on vähäteltävä muita. En keksi, mitä voisin tehdä.

Ehkä pitäisi luovuttaa, turha surra, jos mitään ei voi. Onko kukaan onnistunut parantamaan sisarsuhteitaan? 

Itse vietin tänään siskoni kanssa aikaa, hänen puolisonsa kanssa ja koiran kaa. Kireät välit on ollut siskon kanssa usean vuoden ajan, mutta tänään oli vapauttavaa seuraa. Puhuin huolistani ja siskoni oli tukevana kätenä. Oikeastaan en olisi näin avautunut, jos ei oltaisi juotu hyvät pohjat.

Perheestä se polvi paranee. Täytynee lähteä vielä koiran kanssa ulos, kun vinkuu vieressäni.

Tänään poimin vadelma monia litroja. Löytyi hyvä paikka ja täytyy vielä uudestaan mennä. Mustikkaa pitäisi huomenna poimia. Kävelin myös melko paljon. Ihan ok fiilis, mutta ihmiset ovat taas osoittaneet ikäviä puolia. Harvoin saan kuulla mitään hyvää. Tämä on surullinen asia. Sillä tavalla ei ole hyvä fiilis. Biisiä on tänään jaksa miettiä, mutta kiva kuulla muiden valintoja. 

Lehtikään ei liikahda. Taivaankansi on utuisen höttöinen, pilvet ovat levittäytyneet ohuiksi harsoksi, aivan pienistä raoista siilautuu yksittäinen auringonsäde esiin. On tulossa kaunis päivä.

Juon toista kahvikupillistani. Edelleen jaksan ihmetellä tuota, pahaltahan se maistuu. Kärsin jostain kofeiinipuutoksesta? Tai terävän kitkerästä mausta? Tai sitten vain hukutan itseni siihen, puhdistuakseni päivän aikana uudelleen. Yöt ovat olleet raskaita.

Omenapuut kantavat satoa. Liikaakin. Oksat notkuvat hiljaksiin punastuvista ja suurentuvista hedelmistä. Ovat kuin puun helminauhoja. Pihlajissakin oranssipunaisia pikkurubiineja. Saas nähdä, pitääkö enää paikkaansa vanhan kansan sanonta pihlajanmarjoista ja lumen määrästä.

Omenapuiden oksilla käy kuhinaa ja sirkutusta. Pieniä lintuja on tänä kesänä paljon, tähänkin pihapiiriin eksynyt levittäytymään. Pensaisiin toisinaan sukeltelevat piiloon, varjoon, tarkkailemaan. En ole lintubongari, että tietäisin, mitä lintuja ovat. Kauniita ovat, vapaita sieluja. Sen tiedän. Ja kohta alkanee pääskysten lentonäytös. Syöksyvät vaivattoman näköisesti ilman halki, vauhdilla ja taidolla. Jopa niin läheltä toisinaan, että parvekkeen ohi sujahdellessaan kuulen siipien nopeat iskut ja tunnen ilmavirran. 

Leikkausoperaationi on takanapäin. Yksi reikä ei riitänyt vaan piti tehdä kaksi. Hide and seek, etsi ja löydä. Tiedä sitten tuottivatko tulosta, selvinnee myöhemmin. Mutta ovat kipeitä nämä isot mörköarpeni. En ole sinut pysähtyneisyyteni, toipumiseni kanssa. Puolikkaana kirjaimellisesti olen, kipuun kääriytyneenä. Lääkkeistä saan vain sumuisen olon. On mainittu, että ehkä tarvitsisin voimakkaampiakin. Koska hengityksen ja ajatuksen salpaavia, pudottavia kipuja. Hermokivuiksi sanovat. Tarpeeksi monta kertaa kun sanoo, sanaa maistelee, niin huomaa että äänteellisesti se on pehmeä, kaunis, upottavakin. Syöpä.

Lapseni nukkuvat vielä. Sisarusparivaljakko kotiutui hiiviskellen, niin hiljaisesti, että hymyilytti. Kuiskaten toivottivat toisilleen hyvät yöt, kesän tapahtumasta ja kaveriporukassa olemisen riemusta jaksaen. Eivät varmasti ole nukahtaneet heti, oman aikansa ottaa unille rauhoittuminen. Heräävät, kun heräävät. Elämän pirskahtelua kaikki täynnä. Joka paikassa, kaikkialle kun pitää ennättää, olla. Että ei mitään jäisi kokematta, näkemättä, kuulematta. Elämättä. Niin sen pitääkin olla.

Olen ajatuksissani tehnyt remonttia. Maalannut pintoja, tapetoinutkin. Katsonut ympärilläni levittäytyviä nurkkia, huoneita, pihamaatakin sillä silmällä. Työnmäärä ja toteutus siis jo puoliksi tehtyinä. Milloin lie oikeasti valmistuu. Koskaan? Vimma työnteolle on suuri, kärsimättömyys ärsyttää. Oman kehon vankiselliys ahdistaa. Ajan kuluminen, ohilipuminen, odotellessa tuntuu tuskaiselta. On kuin olisin jumiutunut puhelinjonoon kuuntelemaan puuduttavaa odotusmusiikkia. Mikään ei muutu, mitään ei tapahdu. Odotusmusiikkikin pysyy samana. 

Citius, altius, fortius. Ulkomuistista ja voi olla väärinkin kirjoitettuina. Mutta tuossa hengessä kuitenkin eteenpäin, vaikka nyt murusina itselleni vielä esiintyvät. Mutta tiedän, että tulee se hetki, jolloin on helpompaa ja päivä tuntuu vieläkin kauniimmalta, mitä se jo nyt on.

Pääskyset tulivat.

Toivon Sinulle elämisen voimaa, uskallusta. Varsinkin silloin, kun epävarmuus levittää raskasta peittoaan yllesi. Aina jää kuitenkin pieni rako, mistä valo näkyy ja mihin tarttua. Rakasta itseäsi enemmän kuin ketään muuta. Olet tärkeä.

Voi hyvin. <3

Olipa kaunis kirjoitus tämä edellinen (3650). Et ole ajatellut kirjoittaa kirjaa? Soljuvaa tekstiä ja jotenkin runollistakin. Kiitos!

Sairasta, 🙈 jos ei ole mitään muuta kirjoitettavaa kuin "menen paskalle... "

No "huvinsa kullakin..... 🤔!!!" 

Vierailija kirjoitti:

Olipa kaunis kirjoitus tämä edellinen (3650). Et ole ajatellut kirjoittaa kirjaa? Soljuvaa tekstiä ja jotenkin runollistakin. Kiitos!

Samaa mietin, purskahdin itkuun, kun luin.

Voi hyvin, Sinä🙂

Ethän säästele kipulääkkeissä, niillä on tarkoituksensa. Luonto lohduttaa...

Maailma on pysyvästi pilalla. Olympialaisten avajaisetkin oli kristinuskon pilkkaa ja sukupuolivähemmistöjen ylistämistä.

Vierailija kirjoitti:

Olipa kaunis kirjoitus tämä edellinen (3650). Et ole ajatellut kirjoittaa kirjaa? Soljuvaa tekstiä ja jotenkin runollistakin. Kiitos!

Ajattelin ihan samaa, joillakin on tuo kyky ilmaista asiat hyvin ja sujuvasti. Hyvin kirjoitettu. Kiitos

Oletpa itsekäs!!! En tiedä mikä ikäinen olet, ilmeisesti nuori 🤔??

Kutsu hautajaisiin on yleensä "kunnia" kunnioittaa vainajaa ja hänen elämää!!

Ei meistä kukaan mielellään "ryntää päästä" hautajaisiin - nekin ovat osa tätä elämää.... Mieti hetki, ja ajattele jos kyseessä olisikin sinun omat hautajaisesi, viimeinen matkasi, ja joku ystäväsi / tuttavasi "vaikeroisi" tuolla vastaavalla tavalla. Nyt osallistumalla, voisit ehkä lievittää lähiomaisten surua - mieti sitä puolta asiasta. Menisit varmasti "kiljuen" häihin jos sinne kutsuttaisiin!!! Elämä ei ole aina vain "ihanaa / mukavaa". 

Ajattelen että mikään ei onnistu, lapsesta asti tämä tuntemus seurannut. Koko sukuni on epäonnistunut...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko mennä hautajaisiin (vieraaksi) jos ei halua? Olen vuosia jo pelänny tätä tilannetta ja nyt se on päällä. Kieltäydyin jo, mutta sitä ei otettu tosissaan. Ympäripuhuminen alkoi. Vi haan tätä tilannetta. Pitäisivät ihan vaan perheen kesken vaivaamatta ja stressaamatta muita. Grrrrrr. Auttakaa!

Ei tietenkään ole pakko. Välillä ihmiset yrittävät vaikuttaa meihin puoliväkisin, mutta sinä itse olet se joka tekee päätöksen. Ole lujana. Voitko päästä helpommalla, jos ennen hautajaisia vain myötäilet ja hymistelet hiljakseen, ja sitten kun on lähtö, niin jäät vain kotiin. Ja jos ei muu auta, niin ole vaikka olevinaan mahataudissa.

Voimia! 

         Voi Luoja mikä neuvo🙈!!! Ei                   hautajaisiin kukaan mielellään               mene, ne ovat osa elämää.                       Hääkutsun olisit varmasti ottanut           vastaan, mielellään, elämä ei ole             aika vain iloa ja hauskaa.... 

Vierailija kirjoitti:

Lehtikään ei liikahda. Taivaankansi on utuisen höttöinen, pilvet ovat levittäytyneet ohuiksi harsoksi, aivan pienistä raoista siilautuu yksittäinen auringonsäde esiin. On tulossa kaunis päivä.

Juon toista kahvikupillistani. Edelleen jaksan ihmetellä tuota, pahaltahan se maistuu. Kärsin jostain kofeiinipuutoksesta? Tai terävän kitkerästä mausta? Tai sitten vain hukutan itseni siihen, puhdistuakseni päivän aikana uudelleen. Yöt ovat olleet raskaita.

Omenapuut kantavat satoa. Liikaakin. Oksat notkuvat hiljaksiin punastuvista ja suurentuvista hedelmistä. Ovat kuin puun helminauhoja. Pihlajissakin oranssipunaisia pikkurubiineja. Saas nähdä, pitääkö enää paikkaansa vanhan kansan sanonta pihlajanmarjoista ja lumen määrästä.

Omenapuiden oksilla käy kuhinaa ja sirkutusta. Pieniä lintuja on tänä kesänä paljon, tähänkin pihapiiriin eksynyt levittäytymään. Pensaisiin toisinaan sukeltelevat piiloon, varjoon, tarkkailemaan. E

Kiitos

Aivan upea teksti. Kertakaikkiaan. Voimia sinulle elämäsi haasteisiin