Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Lukekoon, joka tahtoo, kun pituutta on. 

Lampaalle tämä, kun vastasit viestiini. Itse olen jo nuorena pohtinut kuolemaa. Siis ihan miettinyt sitä asiaa yleensäkin ja en tarkoita mitään elämän päättämistä tällä. Näin olen mielessäni useasti miettinyt mitä tahtoisin ja toivoisin. Näin minua ihmisenä hermostuttaisi paljon se jos asiani jäisivät ns kesken näiden järjestelyjen yms myötä.

Näin jos minulla olisi läheisiä elossa joskus ollessani  toivottavasti 80 v (ei tule tällä menolla olemaan, etäiset välit sukuun myös) niin toivoisin, että toiveeni huomioitaisiin ja voisin olla rauhassa näiden asioiden myötä. Näin mietin paljon sitä, että miksi ihminen jolla on läheisiä ei tavallaan "hyödynnä" tilaisuutta kertoa näistä asioista. Samalla onhan tästä vaikeaa kirjoittaa ja niin kuin totesin niin en pahalla kirjoita.

Itse arvostin ollessani 12 v erään lääkärin sanoja, kun mummuni oli tavallisen leikkauksen jälkeen (kesti kyllä pidempään) mennyt huonoon kuntoon ja oli teholla. Mentiin sinne ja luultiin mummun olevan tavallisella osastolla toipumassa leikkauksen jälkeen ja ei löydetty häntä, kun olikin mennyt huonoon kuntoon ja siirretty teholle. Näin kohdattiin se todellisuus, että mummu on teholla ja lääkäri ihan totuudella sanoi minulle, kun kysyin asiaa, että mummuni on huonossa kunnossa ja ennuste huono.

Tämäkään asia ei silti saanut minua vielä tajuamaan mikä tilanne oli. Höpisin esim eräälle sukulaiselle, että kyllä mummu oli jo pirteämpi, kun käytiin katsomassa ihan sen vuoksi, että mummu vaikutti paremmalta yms ja jälkeenpäin häpesin asiaa, että pappani kuullen sellaista puhuin ja pappani suuttuikin ja sanoi tälle sukulaiselle, että sanoin väärin ja mummu on huonossa kunnossa.

Ja mikä pontti tässä on. Se, että minä lapsena uskoin mummuni selviävän ja vähän tyhmästikin suljin koko kuoleman mahdollisuuden pois. Näin, vaikka lääkäri oli sanonut totuuden ja vaikka ei meillä kotonakaan mitenkään puhuttu, että kyllä mummu takuulla toipuu tms. Silti suljin sen kaiken pois.Näin jos ihmiset olisivat vielä sanoneet, että kyllä hän toipuu ja ei olisi toipunut niin kyllä se olisi ollut hirveä paikka minulle, kun jo itsekin jo omasta näkökulmastani suljin asian mielestäni.

No, tällä tarinalla on hyvä loppu ja mummuni toipui ja eli kuitenkin melko pitkään ikäänsä nähden sen jälkeen. Tämän kaiken takia mietin sitä, että vaikka kuolemasta ei pidä liikaa puhua ja tavallaan pyöriä ikävissä jutuissa niin ei saisi liikaa korostaa sitä hyvää vaihtoehtoa vaan antaa ihmiselle tilaa puhua myös kuolemasta. Erityisesti lapsille. Itsekin jos mietin mummuani niin olisin joka tapauksessa järkyttynyt menetyksestä, enkä olisi jotenkin voinut siinä iässä vielä ihan kokonaisuudessaan käsittää sitä asiaa. Mummunikin oli kuitenkin melko terve sairauksistaan huolimatta ja ns vakaassa kunnossa koko lapsuuteni ennen tuota leikkausta.

Viesti  1

Tämä aihe ja isovanhempani ovat olleet mielessäni tänään. Kaipaan heitäkin välillä vieläkin. Samalla moni asia mielessäni. Se kuinka vähän käytiin täältä kaukaa ja kuinka vaikeaa oli välillä käynnit järjestää. Kadun sitä, että välimme hiipuivat ja suren sitä, ettei ainakaan mummu ymmärtänyt ensin minun ja sitten äitini muuttoa tänne. Ja kadun isääni joka jäi sinne lähemmäs asumaan ja auttoi isovanhempia, mutta ei ikinä oikein ollut kovin hyvissä väleissä heidän kanssaan. Sillekään en tosin voinut mitään.

Olisin myös toivonut heidän käyvän vielä täällä missä asumme nyt, mutta eivät käyneet edes silloin, kun pappani oli vielä ok kunnossa. Ja kadun sitä miten koirani kaipaisi heitä ja aina iloitsi, kun siellä käytiin. Haukkui koko loppumatkan, kun ajettiin sinne. Koirani näki enää vanhempana harvoin muita ihmisiä kuin minut ja äitini. Näin  sekin vaikutti sen elämään myös kun isovanhempani jäivät sinne kauemmas.

Toisaalta elämä menee niin kuin menee. Kyllä me yritimme siellä käydä. Talvellakin käytiin ja lumituiskussa ajettiin. Silti myönnän helposti kaiken, kuinka asioissa olisi ollut parannettavaa. Se välillä vie voimani, kun myönnän virheeni liiankin helposti ja näen ne jokaisessa asiassa minkä tiedän menneen hieman väärin.

Silti tiedän vaan sen, että minun oli pakko lähteä koirani kanssa. En olisi voinut jäädä sinne paikkakunnalle tai pahimmassa tapauksessa minua ei olisi tai jos olisi niin missä olisin ja missä kunnossa. Voi miettiä sitä. Näin en voi katua lähtöäni tältä osin.

Pitkästi tästä, mutta nämä asiat tänään olleet mielessäni lähes koko ajan. Surullinen olo myös ja kyllä minä tajuan elämän rajallisuuden ja muistelen tässä isovanhempiani toivoen, että meillä olisi vielä  enemmän muistoja. Läheisistäni hävisi heidän kuoltuaan puolet ja se on paljon.

Viesti 2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeillaan huomenna toisin: en korjaa yhtään mörrin valhetta, en tuohdu häirikön viesteistä. Jos olis parempi päivä :)

 

 Hyvin pidit sanasi.  Ei voi luottaa ikinä. Koko päivän olet riidellyt täällä taas. Lupauksesi on yhtä tyhjän kanssa.

Älä valehtele. Eka vänkäysviestin kirjoitin vasta  kolmen jälkeen.

Ihan olet ittes kanssa riidelly aamusta asti!

Valepukiksi meillä päin tuommoisia kutsutaan!

Kaveri kävi kahvilla, söin kirjolohikiusauksen , nukuin päikkärit, ilta mennyt tv katellen.Talvinen ilma, maa lumessa. Hyviä unia kaikille.

Valepukki + totuudentorvi = ilkeä ankeuttajahäirikköjankkaaja.

Pilasit kivan ketjun. Koita olla yksi päivä pois täältä, kiitos.

Monen toive.

Nyt sä teet ap itestäs ihan pellen kun jankkaat ja riehut täällä. Lopeta jo ja mene nukkumaan!

Vierailija kirjoitti:

Ja nyt se hullu jankkari, joka väittää olevansa 'töissä', takoo ylänuolia kommentteihinsa 🙈 Ei säälittävämmäksi voi mennä 😊

Hyviä öitä.

Vierailija kirjoitti:

Valepukki + totuudentorvi = ilkeä ankeuttajahäirikköjankkaaja.

Pilasit kivan ketjun. Koita olla yksi päivä pois täältä, kiitos.

Monen toive.

Ei vaan lopeta sinä ap. Itse pilasit ketjun.

Flunssa jatkuu... huomenna kestänyt viikon. Kurkunpäätulehdus, ääni poissa jo 4 päivää.