Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Aah, poikki olo on. Lähdin aamusella kirppikselle ja löysin Le Mans (1971) -elokuvan. Ostin sen, kun netflixiin on tullut Le Mans 66 (2019). Mahtaa molemmat olla samasta tositapahtumasta tehtyjä?

Kävin kaupoillakin ja herkkuja ostin. Sitten tulin porukoilleni ja tässä sitä vietän koiran kanssa aikaa. Käytiin lenkillä ja ulkona olevat lapset innostuivat tästä koirastani. Yhden koirankin kanssa oltiin nokat vastakkain. 

Just katsoin Groot -sarjaa ja söin eilistä pizzaa. Olutta ja jaffaa join. Herkkuja piisaa, sillä popparia ja karkkiakin täällä on. 

Ei sentään tapahtumien puolesta väsyä nyt ole, vaan viime yönä tuli nukuttua alle viisi tuntia.

Vielä päivän musiikkini tulee tässä:

Megaraptor - Oogway Ascends

Megaraptor - No Rules!

Vompatti125 - Muumimusiikkia 8

Vompatti125 - Muumimusiikkia 11

Vompatti125 - Muumimusiikkia 12

Megaraptor - Experience

Jimhe - Moomin music Dansu

Zwedgy - Moomin Synthwave Remix

Keisari Eurobeat - Käy muumilaaksoon

Keisari Eurobeat - Inferno

Turbo - Bloody Stream

Turbo - Stoneocean

M31

Olin äsken melko pitkällä lenkillä. Tuli ihan kiva olo, vaikkei mikään paras sää olekaan. Joutsenet ovat palanneet. Sekin on kiva asia. Nyt pitäisi vaan jaksaa saattaa maalaushommat viimein loppuun ja lähdenkin kohta maalauksen pariin. Tuon maalaamisenkin luulisi olevan helppoa puuhaa, mutta jos jälkeä katsoo niin näkee niitä virheitä. No, en ole maalari joten tällä mennään. Muuten tavallinen päivä. Tänään sellainen fiilis itsellä, ettei kaikki ole hyvin, mutta samalla en jaksa oikein murehtiakaan. Ehkä kuitenkin levollinen olokin. Ihan ok kaikki nyt on.

Jos tästä lähtien laitan itsekin jonkun biisin viestiini. Jos joku tahtoo kuunnella tai sitten ei. Ymmärtäähän sen kuinka jokaisella on oma makunsa. Kuitenkin ehkä biisin laittaminen voisi olla itselleni kiva asia ja ehkä voi olla sitä myös jollekin toiselle.

Crazy Lixx - All looks, no hooks 

Näin kävelylenkillä tänään kanadanhanhen, valkoposkihanhia ja pari silkkiuikkua. Tämä Hesassa.

Tulipahan otettua päikkärit tässä iltasella. Äsken oli aika jännittävä hetki täällä, kun olohuoneessa vietän aikaa ja koira alkaa murista kun katselee ulos ikkunasta makuuhuoneessa. Täällä on aika minimillään valot päällä, että säikähdin alkaako joku murtautua tänne. Sen tiedän, että pihalta on lähtenyt joskus tavaraa kävelee.

Onneksi murisi vain ulkona liikkuvalle eläimelle. En tiedä uskaltaako tässä katsoa kauhua, kun on valmiiksi kumottava olo. Ennen päikkäreitä katsoin Antlers leffan ja ihan just aloitan katsoo The Night House leffan. Nyt kuului jotain ääntä ulkoo...

Tällein yksin jossain kaupungin rajalla on vähän jännittävää olla. 

M31

Varmaan eläimiä riehui yöllä, sillä ei täällä näytä mitään lähteneen kävelee. Koirakin antoi mun nukkua yöllä mikä tuntuu ihmeelliseltä, kun se ei anna toisten nukkua klo. 4-6 välillä.

Aamulla seitsemän aikoihin koiralle ruuat ja ulkona käyttämiset. Sitten pikku unet vielä koiran kanssa ja sitten mentiin lähes kahden tunnin lenkki. 12 hevosta tuli nähtyä ja joutsenia ui samassa kohtaa joessa kuin viimeksi. Kauheaa meteliä ne joutsenet päästivät. Käveltiin kaupunkiseudulla ja maalla. 

Aika levollinen olo tuli lenkistä. Varsinkin luonnossa liikkuminen sai euforian tunteen aikaiseksi. Oikeastaan nähtiin ne hevoset sen takia, kun käveltiin laitumen ohi.

Porukatkin ovat tulleet reissusta. Tässä katselen nyt elokuvaa Alita: Battle Angel ja hukkaan näin kaunista päivää.

M31

Makaan toista päivää flunssassa tylsistyneenä.

Tänään olen taas ihmetellut erään läheiseni käytöstä. Hän koheltaa niin paljon. Ei keskity mihinkään. Lopputuloksena on se, että kolme ihmistä etsii hänelle hänen kaipaamaansa tavaraa. Auton avaimet taas löytyvätkin "yllättäen" taskusta. Tätähän se on ollut niin kauan kuin muistan. Lapsuudesta asti. Joskus se on raskasta ja kun ei itse meinaa pysyä perässä millään ja silti pitäisi eräitä asioita hoitaa. Töissä hänkin pärjää, mutta muuten sitten läheiset ovat ne jotka yrittävät jaksaa hänen kanssaan. Samalla en kirjoita tätä pahalla. En minäkään ole täydellinen. Silti joskus voisi miettiä mitä sanoo ja miten toimii. Kysyä joskus myös toisilta jaksatteko tai onko kaikki hyvin, eikä kaataisi niitä omia vaikeuksiaan muille. Hänkin valittaa rahapulastaan ja minullakin on rahat aivan loppu. Hänellä on tilanne parempi. Hän voi mennä kauppaan ostamaan ruokaa ja minä en. Eihän tännekään voi silti kaikkea kirjoittaa ja onhan tämäkin niin tuttua. Hän on käytöksellään ihan se sama tyyppi kuin olin lapsi. Siinä mielessä se on tuttua. Hänkin osaa myös auttaa ja olla apuna esim muuttoissa. Kaikki kun pitäisi vaan mennä hänen tahdillaan. Se joskus väsyttää.

Erään viestin myötä aloin ajatella onkohan se niin, että  ihminen on ainakin nuoruudesta lähtien monesti samanlainen eikä muutu paljonkaan. Se ajatus tuli minulle, kun katson joitakin ihmisiä ympärilläni. Toisaalta moni ehkä muuttuu. Ehkä siellä taustalla on jokin suurempi asia joka tavallaan määrittää sitä millainen jokainen ihminen on. Ehkä tämän vuoksi se muutoksen tekeminen on vaikeaa. Kirjoitan tässä itsestäni myös. Samalla tietysti jokaisen ihmisen elämäntarina myös vaikuttaa. Näihin ajatuksiin.

Kysyn vielä muilta suretteko te koskaan sitä jos myytte autonne, jota olette käyttäneet pitkään? Minulla ei ole edes ole autoa, mutta perheessä on ollut monia autoja. Kai niihin kiintyy ja se myyminen on vaikeaa. Pahinta minusta on silti autojen romutus. Meillä on nyt kolme autoa romutettu. Näistä ensimmäinen lapsuuteni vanha romu "kakkosauto" , jolla ajattelin joskus ajavani. Kiinnyin siihen jo lapsuudessa. Toinen oli taas  lapsuuteni "ykkösauto" uudempana ostettu. Sillä ajettiin pitkään. Sitten meni huonoon kuntoon. Tavallaan nämä autot olivat niin rakkaita minulle. Nyt sitten romutuksen alla on eräs kolmas auto, joka esim liittyy edesmenneeseen koiraani ja sen kanssa tehtyihin reissuihin. Tuntuu niin pahalta kuulla se, että auto jonka moottori on täysin kunnossa on niin ruosteen syömä, ettei enää mikään hitsaus yms auta. On kamalaa "tappaa" se auto sen rousteen takia, vaikka vielä muuten voisi ajaa. Ehkä joku pitää minua aivan typeränä. Silti olen tässä miettinyt voisiko vielä tehdä jotain tuon auton eteen. En meinaa kestää sen romutusta. Meillä on näitä vanhoja autoja ollut ja tuskin koskaan varaa ostaa kuin niitä parin tonnin autoja. Sen vuoksi moni auto ajetaan kirjaimellisesti loppuun saakka. Pahoittelen pitkää viestiä. Minullakin on vähän tylsää ja se purkautuu kirjoittamisena. Ehkä joku jaksaa lukea. 

Osatia - Flourish

Päivän ruoka vielä syömättä. Jotenkin tuo pakastimesta otettu, itse lämpimin ajatuksin keitetty, joulukinkusta tehty hernekeitto ei nyt kyllä yhtään kiinnosta.

Kaipa sitä on vaan nyt ryhdyttävä lämmittämään, kun nälkä on.

Tuntuu hemmetin mukavalta olla kotona, kun on ollut pari päivää porukoilla. Väsyttää ihan sikana nyt.

Sitten päivän musiikkikokemuksiini:

Aamulenkillä tuli kuunneltua lintuorkesteria. Se oli mahtavan kuuloista, kunnes joutsenet tulivat kuulolle. Aina se kaunis ulkonäkö ei takaa kaunista ääntä 🦢

Kotiin päin tultaessa kuuntelin Taru sormusten herrasta musiikkia. Sopii ihan loistavasti keväiseen fiilikseen. En kummiskaan mitään Sarumanin musiikkia kuunnellut.

Päivän riimit:

Pitäisi keksiä jotain riimii, en keksi mitään kun en ole juonut viinii. Tähän ideointiin voisi tarvita jotain tiimii. Ideoiden mausteeksi vähän rosmariinii.

En tiedä yhtään viihdyttääkö N63:a nämä riimini yhtään. No, jotain nyhtään.

M31

Osa viesteistä on aika pitkiä ja ajatuksia voisi vähän tiivistää. En sano tätä pahalla vaan ajattelen, että olisi helpompi teidän viestejä lukea. 

Autoista puhuneen kommentin sain luettua,  vaikka aloin väsähtää sitä lukea.

Läheisilläni on ollut autoja, mutta mitään tunne siteitä en ole niihin luonut, vaikka olen ollut monesti kyydissä.

Vierailija kirjoitti:

Osa viesteistä on aika pitkiä ja ajatuksia voisi vähän tiivistää. En sano tätä pahalla vaan ajattelen, että olisi helpompi teidän viestejä lukea. 

Autoista puhuneen kommentin sain luettua,  vaikka aloin väsähtää sitä lukea.

Läheisilläni on ollut autoja, mutta mitään tunne siteitä en ole niihin luonut, vaikka olen ollut monesti kyydissä.

Tarkoitat varmaan minun viestiäni. Ymmärrän sen, että kirjoitan varmaan jo liikaa. Koneella, kun kirjoittaa niin ehkä ei huomaa sitä, että tulee jo liikaakin tekstiä. Pitää muistaa tämä asia. 

Olin koko päivän Tik Tokis ja meikkasin. Sit joku pervo häiriköi ja nyt joudun ottamaan vähän Absouluttii

Tarkkailkaapas taivaalle nyt. Voitte ehkä nähdä revontulia jopa täällä etelässä. Näin just omalta parvekkeeltani niitä :D

M31

Olin tänään todella väsynyt. Valvoin liikaa opiskelujuttujen kirjoittamisen parissa. Onneksi tuokin koulutus on etänä joten aamuisin ei tarvitse herätä aikaisin. Näin nukuin kello 13 saakka. Heräsin jo 10:ltä, mutta en vaan jaksanut nousta joten päätin nukkua hieman enemmän heräten sitten yhdeltä. En meinannut uskoa mitä kello on.

Hei Kaikille

Kyllä tänne juttuja sopii, pitkiä ja lyhyitä, runoja ja riimejä(🤔)

Kylläpäs ilahduin eilen, kun naapurin pikkuneidit kävi virpomassa, hauskat oli oksat. Lapsena tuo oli tapana itselläkin.

Malkamaanantailla kohti tikkutiistaita

N63

Olen haikailija. Luulin aiemmin, että nuo auton vaihdot olisi haikeita, mutta ei. En myöskään kaipaa entisiä asuntoja. Ehkä molemmat on niin selkeästi ollut omia valintoja, uudet autot ja asunnot.

Muistelen kyllä paljon menneitä. Ihmisiä, työoaikkoja, elokuvia, musiikkia...

Itsellekin tulee välillä haikea olo ja huomaan kaipaavani monia eri juttuja. Ehkä ne ajatukset liittyvät niihin hetkiin, kun kaikki oli paremmin. Lapsuudesta kaipaan aina monia asioita. Pääsiäinen on viime vuosina varsinkin ollut itselleni vähän vaikeaa aikaa. Eräskin vuosi jotenkin iski se eletty elämä eri seikkoineen mieleeni juuri pääsiäisen aikaan. Tuli surullinen olo. Muuten onhan tätä kirjoittaminen itselle jotain yksinäisyyden purkuakin. Mielelläni kirjoittaisin tehneeni jotain erikoista ja saisin myös tännekin jotain mielenkiintoista kerrottavaa. Nyt se on sitä samaa yleensä eli olen ulkoillut, vähän opiskellut jne.

Solar Fake - Under the skies

Kohtasin Jeesuksen korvasienimetsällä. Hän kehotti eroamaan armeijasta ja liittymään punakaartiin.

Kerron pienen/suuren episodin eilisillalta. Olin ollut koko päivän liesussa ja tulin vasta pimeän aikaan kotiin. Ajoin auton pihaan, nousin raput ja aloin sihdata avainta ulko-oven lukkoon. Nirhasin ja nirhasin, ei vain uponnut avain lukon sisälle. Pilkkopimeys...

Aloin kaivaa laukusta kännyä, jotta saisin edes pienen valon aikaiseksi ja näkisin, mihin asentoon avain pitää asettaa. Joskus jokin osa lukossa jää jotenkin väärään asentoon (on tapahtunut ennenkin).

Kännystä ei ollut juurikaan apua.

Yritin ja yritin. Nyt tulen siihen pääpointtiin: En alkanut panikoida. Minulla on taipumusta paniikkikohtauksiin, mutta nyt jostain kumman syystä pysyin täysin rauhallisena ja luottavaisena. 

Mietin että voisin kääntää auton pihassa niin että saisin auton valokeilassa paremman näkyvyyden lukkoon. Muitakin ratkaisuvaihtoehtoja pyörähteli mielessäni.

Jatkoin vielä avainta asetellen pimeässä. Yhtäkkiä tunsin että avain loksahti oikeaan kohtaan. Ehkä se oli avaimelle juuri se  oikea hetki.

Voikohan ihminen koskaan olla sen onnellisempi kotinsa oven avautumisesta.

Ja iloinen siitä, että mieli voi pysyä tyynenä, vaikka asia ei ihan sekunnissa ratkeaisi.

Haluan käyttää tätä pientä tapahtumaa muistuttamaan siitä, että tilanteet eivät aina ole katastrofaalisia, vaikka mieli olisikin taipuvainen tekemään kärpäsestä härkäsen. Monta kertaa panikoin ihan turhasta. Elämässä on paljon asioita, jotka voivat olla väärässä asennossa, mutta kyllä ne siitä lutviutuvat. Ovet aukenevat. Lukot eivät yhtäkkiä olekaan enää lukossa.

Vierailija kirjoitti:

Kerron pienen/suuren episodin eilisillalta. Olin ollut koko päivän liesussa ja tulin vasta pimeän aikaan kotiin. Ajoin auton pihaan, nousin raput ja aloin sihdata avainta ulko-oven lukkoon. Nirhasin ja nirhasin, ei vain uponnut avain lukon sisälle. Pilkkopimeys...

Aloin kaivaa laukusta kännyä, jotta saisin edes pienen valon aikaiseksi ja näkisin, mihin asentoon avain pitää asettaa. Joskus jokin osa lukossa jää jotenkin väärään asentoon (on tapahtunut ennenkin).

Kännystä ei ollut juurikaan apua.

Yritin ja yritin. Nyt tulen siihen pääpointtiin: En alkanut panikoida. Minulla on taipumusta paniikkikohtauksiin, mutta nyt jostain kumman syystä pysyin täysin rauhallisena ja luottavaisena. 

Mietin että voisin kääntää auton pihassa niin että saisin auton valokeilassa paremman näkyvyyden lukkoon. Muitakin ratkaisuvaihtoehtoja pyörähteli mielessäni.

Jatkoin vielä avainta asetellen pimeässä. Yhtäk

Kiitos tarinasta. Itsellä on juurikin tuo tapa pelätä ja pohtia ennakkoon, entä jos joku meneekin pieleen, en osaakaan perille yms.

Ja olen oppinut kyllä viisauden: Etukäteen ei kannata murehtia. Jos kaikki sujuukin hyvin, murehdit turhaan. Jos pieleen, voit murehtia vasta sitten.

Ja tuo kuvaamasi tilanne: olisin varmaan hermostuksissani luonut jo vaikka mitä kauhukuvia: lukossa on tiirikan pätkä (kerran autossa oli!), onko oikea avain, onko jotain pelättävää siellä pimeydessä... Nyt omassa kodissa on helppo olla rauhallinen, toivoisin lisää positiivisuutta ajatuksiini, vaikka olenkin pääosin iloinen ja vitsikäs😉