Aina sama. Mennään yhteistuumin iloisin mielin ravintolaan syömään/pizzalle miehen kanssa. Ja kun pöytään istuttu..
Mies jähmettyy siinä pöydässä sulkeutuneeksi ja puhumattomaksi. Ikäänkuin ois jotenki sisäistäny, että syödessä pitää olla tosissaan ja hiljaa kuin toteemipaalu.
Onpa hiton hilpeätä. Samalla rahalla ois voinu syödä mykkänä kotonakin makaroonilaatikkoa suoraam padasta
Kommentit (85)
Onko hän muuten ihana? Onko hänessä jotain hyviäkin puolia?
Anteeksi mutta naurattaa tuo mielikuva..
Millaista makaronilaatikkoa teette, jos siihen menee sama raha kuin ravintolaruokailuun?
Meillä mies syö ruokansa pois ennen kuin ehdin itse koskea ruokailivälineisiin. Ja sitten käy kärsimättömäksi. Olen huomannut samaa muillakin miehillä esim. työlounailla, ruoka hotkaistaan niin nopeasti kuin pystytään. Mikä niitä vaivaa?
En minäkään keksi mitään puhuttavaa pitsan ääressä. Niinpä käymme päivittäin vaimon kanssa kävelyllä. Maisema vaihtuu ja uusia puheenaiheita tulee jatkuvasti vastaan. Vaikkapa tien yli juokseva jänis, mielenosoitus tai omituisesti pukeutunut vastaantulija.
Kaikenlaisia ongelmia.
Onko syys miehen käytös vai se, että sinulla jyskyttää mielessä, että kun mennään ravintolaan, pitää näyttää iloiselta ja hilpeältä ja puheen soljua tauotta?
Vierailija kirjoitti:
Onko hän muuten ihana? Onko hänessä jotain hyviäkin puolia?
Iso vehje ja paksu lompakko.
Miksi lähdet sen kanssa. Sano ettet tule kun olet puhumaton mölli ja saat masennusoireita moisen tönkkösuolasilakan katselusta.
Meillä sama, mutta sillä erotuksella että mies räplää puhelintaan kuin mua ei olisikaan.
Ulkoilmaihminen kirjoitti:
En minäkään keksi mitään puhuttavaa pitsan ääressä. Niinpä käymme päivittäin vaimon kanssa kävelyllä. Maisema vaihtuu ja uusia puheenaiheita tulee jatkuvasti vastaan. Vaikkapa tien yli juokseva jänis, mielenosoitus tai omituisesti pukeutunut vastaantulija.
Missä ihmeessä asutte, jos jatkuvasti tulee kävelyllä vastaan mielenosoituksia?
Mun lapsuusperheessä aterioitiin noin. Istuttiin pöytään, hiljaisuudessa lapiotiin ruoka suuhun, kiitettiin ja poistuttiin. Aikuisena olen ihan tietoisesti opetellut sellaisen toimintamallin, että ruokapöydässäkin voi seurustella.
Toisaalta, eihän nainenkaan puhu mitään, joten miksi syyttää miestä puhumattomuudesta? Miksi nainen ei puhu mitään?
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies syö ruokansa pois ennen kuin ehdin itse koskea ruokailivälineisiin. Ja sitten käy kärsimättömäksi. Olen huomannut samaa muillakin miehillä esim. työlounailla, ruoka hotkaistaan niin nopeasti kuin pystytään. Mikä niitä vaivaa?
Sama meillä. Sitten ramppaa tupakalla ja minä nautiskelen yksinäni ruuastani. Kun olen syönyt hoputtaakin jo lähtemään kotiin. Siksi käyn mielummin ystävieni kanssa ulkona syömässä.
Vierailija kirjoitti:
Ulkoilmaihminen kirjoitti:
En minäkään keksi mitään puhuttavaa pitsan ääressä. Niinpä käymme päivittäin vaimon kanssa kävelyllä. Maisema vaihtuu ja uusia puheenaiheita tulee jatkuvasti vastaan. Vaikkapa tien yli juokseva jänis, mielenosoitus tai omituisesti pukeutunut vastaantulija.
Missä ihmeessä asutte, jos jatkuvasti tulee kävelyllä vastaan mielenosoituksia?
Kiitos päivän nauruista!
Vierailija kirjoitti:
Ulkoilmaihminen kirjoitti:
En minäkään keksi mitään puhuttavaa pitsan ääressä. Niinpä käymme päivittäin vaimon kanssa kävelyllä. Maisema vaihtuu ja uusia puheenaiheita tulee jatkuvasti vastaan. Vaikkapa tien yli juokseva jänis, mielenosoitus tai omituisesti pukeutunut vastaantulija.
Missä ihmeessä asutte, jos jatkuvasti tulee kävelyllä vastaan mielenosoituksia?
Missä kohtaa tekstiä kirjoittaja väittää, että hänen kävelyllään tulee jatkuvasti vastaan mielenosoituksia?
Meillä Töölössä mielenosoittajien pukeutumisen seuraaminen on usein osa ulkoilua.
Suomen kouluissakin opetetaan olemaan hiljaa ruokapöydässä. Lapseni koulussa opet kilkuttivat kelloa jos oppilaat puhuivat. Ei kai ihne jos aikuisenakin ollaan hiljaa syödessä.
Jos mennään pitsalle niin keskitytään siihen pitsaan ja siitä nauttimiseen. Jatkuva hölötyksesi käy todennäköisesti miehesi korville ja hermoille.
Tunnistan tilanteen. Hölmöä yrittää yksinään pitää keskustelua yllä. No meillä nyt on huono suhde muutenkin. Saa nähdä, koska jaksetaan erota.
Eikö tilanne ole kevyesti muutettavissa, kun kaava on tuttu? Sivut miehen kanssa, että juttelu on pitsareissun ydin.