Aina sama. Mennään yhteistuumin iloisin mielin ravintolaan syömään/pizzalle miehen kanssa. Ja kun pöytään istuttu..
Mies jähmettyy siinä pöydässä sulkeutuneeksi ja puhumattomaksi. Ikäänkuin ois jotenki sisäistäny, että syödessä pitää olla tosissaan ja hiljaa kuin toteemipaalu.
Onpa hiton hilpeätä. Samalla rahalla ois voinu syödä mykkänä kotonakin makaroonilaatikkoa suoraam padasta
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän ap:n ongelman. Exän kanssa kun käytiin ulkona syömässä tai tekemässä jotain niin jos en puhunut, oltiin hiljaa. Selvä merkki jo silloin, että mies ei välittänyt tuon taivaallista. Nyt jälkikäteen nämä vasta ymmärtää.
Ei meillä tuollaista ole missään muualla kuin ravintolapöydässä. Muutoin mies keskustelee ihan normaalisti. Ja rakkautta, välittämistä, niitä vasta onkin riittänyt, vaikka yhdessä ollaan oltu jo kauan.
Vierailija kirjoitti:
Konstiga seder kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen kouluissakin opetetaan olemaan hiljaa ruokapöydässä. Lapseni koulussa opet kilkuttivat kelloa jos oppilaat puhuivat. Ei kai ihne jos aikuisenakin ollaan hiljaa syödessä.[/quote
Är det sant? Hur kan någon kultur uppstå på det viset?
Då man tänker efter var barnens finskspråkiga vänner ofta väldigt tysta vid matbordet hos oss, trots att vi talade finska med dem. Många påstod att de inte var hungriga och skulle vänta i barnens rum, då vi andra åt middag. Vi förbjöd det och hade alla närvarande att sitta vid matbordet med dukning, vare sig de var hungriga eller inte. Samtliga har genomgående visat sig vara betydligt hungrigare än de trodde 😀Tuollainen väkisin istuttaminen pöytään on todella kusipäistä toimintaa. Sitä paitsi miksi et kirjoita suomeksi kun ilmeisesti osaat?
Tack för den åsikten. Barnens vänner lärde sig att äta nya saker samt att det är helt OK och önskvärt att delta i middagen då man är inbjuden.
Var du pisshuvudet som avlägsnade originaltexten? Gissa vad som sker som nästa - inget frågetecken då frågan är retorisk. Slå upp i något som du inte har, äh, fråga föreståndarinnan.
Vierailija kirjoitti:
Me jutellaan miehen kanssa ravintolassa koko ajan. Katsotaan silmiin ja nautitaan yhteisestä ajasta.
Kotona oli hieman ongelmia kun lapset pieniä. Minä tein ruuat, kuorin lapsille perunat ja muutenkin kasasin annokset ja tietysti autoin lapsia ruokailussa ja mies kerkesi sillä välin hotkia oman ruokansa. Sitten minä jäin yksin syömään kylmää ruokaa ja lapset olisivat halunneet minulta huomiota jo seuraaviin asioihin.
Rauhallisena hetkenä sitten kerroin miehelle että minusta meidän pitäisi muuttaa jotenkin ruokailuja niin että minäkin saisin syödä lämpimän ruuan yhdessä muiden kanssa. Sen jälkeen mies otti huolekseen kuoria lasten perunat ja syöttää lapset. Minä kasasin lasten annokset edelleen (koska lapsilla paljon allergioita piti olla tarkkana mitä kenenkin lautaselle laittoi) mutta mies hoiti siitä eteenpäin. Minä nautin sen jälkeen ruokailusta paljon enemmän. Mies ei vaan ollut tajunnut asiaa mutta miellään muutti käytöstään kun yhdessä sovittiin.
Ei tullut mieleen kuoria perunoita ennen keittämistä, jos se oli noin vaikeaa ja aikaavievää?
ei se ole keskustelua jos vaan kyselee jotain niinkuin täällä moni on antanut ymmärtää. jos vastaukset ovat näitä" joo mhm niin" tyylisiä se tarkoittaa ettei toinen välitä ,eli ihan sama. eli aihe on merkityksetön. haluavat kotiin jossa on muutakin tekemistä kuin tylsät puheenaiheet.
Seiskassa oli juttu J-M Latvalan ja Saaran ravintolaillasta, joka kesti kolme tuntia ja oli ravintolan suojaisessa loosissa. Jaksaisiko jo vakiintunut pari jutella kolme tuntia ravintolassa, tuskinpa vaan kun kaikki jutut on jo kuultu moneen kertaan. Hyvät pöytätavat eivät kuitenkaan ole muuttuneet miksikään, vaan niitä tulisi noudattaa vaikka olisi oma kumppani seurana. Tässä hyviä ohjeita ravintolakäyttäytymiselle: