Lue keskustelun säännöt.
Aina sama. Mennään yhteistuumin iloisin mielin ravintolaan syömään/pizzalle miehen kanssa. Ja kun pöytään istuttu..
08.10.2022 |
Mies jähmettyy siinä pöydässä sulkeutuneeksi ja puhumattomaksi. Ikäänkuin ois jotenki sisäistäny, että syödessä pitää olla tosissaan ja hiljaa kuin toteemipaalu.
Onpa hiton hilpeätä. Samalla rahalla ois voinu syödä mykkänä kotonakin makaroonilaatikkoa suoraam padasta
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Neanderthalensis kirjoitti:
Välimerelisten maiden tahti on hyvä. Pikku alkuruolla nälkä melken pois ja sitten puhutaan. Pääruåka ja puhutaan. Jälkiruoka tms on sitten liki kokonaan puhumista. Sitten iltakävely tunelmointeineen mikä sen nimi olikaan...
Tuo onkin mukava, kun ollaan välimerellisessä ympäristössä. Suomessa harvoin menee noin, varsinkin nuo kävelykuviot.. Ja toisekseen itse en ainakaan halua tuntikausia istua ravintolassa.
Vai tuntikausia. Korkeintaan jos on joku juhla. Muuten syöminen ja seurustelu on alle kahteen tuntiin tehty aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me jutellaan miehen kanssa ravintolassa koko ajan. Katsotaan silmiin ja nautitaan yhteisestä ajasta.
Kotona oli hieman ongelmia kun lapset pieniä. Minä tein ruuat, kuorin lapsille perunat ja muutenkin kasasin annokset ja tietysti autoin lapsia ruokailussa ja mies kerkesi sillä välin hotkia oman ruokansa. Sitten minä jäin yksin syömään kylmää ruokaa ja lapset olisivat halunneet minulta huomiota jo seuraaviin asioihin.
Rauhallisena hetkenä sitten kerroin miehelle että minusta meidän pitäisi muuttaa jotenkin ruokailuja niin että minäkin saisin syödä lämpimän ruuan yhdessä muiden kanssa. Sen jälkeen mies otti huolekseen kuoria lasten perunat ja syöttää lapset. Minä kasasin lasten annokset edelleen (koska lapsilla paljon allergioita piti olla tarkkana mitä kenenkin lautaselle laittoi) mutta mies hoiti siitä eteenpäin. Minä nautin sen jälkeen ruokailusta paljon enemmän. Mies ei vaan ollut tajunnut asiaa mutta miellään muutti käytöstään kun yhdessä sovittiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä mene syömään miehesi kanssa vaan jonkun muun. Tee miehesi kanssa jotain muuta.
En minäkään mene mieheni kanssa uimahalliin uimaan koska se ei kiinnosta minua.Ei enää mennäkään.
Ilmoitin sen äsken. Aina ollaan siis yhteistuumin menty, käyn nyt viikolla toisessa kaupungissa töissä ja viikonloppu olisi kiva aloittaa luontevasti valmiiissa pöydässä ja kyllä normi-ihmisellä viikon aikana varmasti muutama lause asiaakin kertyy.
Toiselle tämä täysi pukahtamattomuus lautasen edessä on joku kotoa opittu juttu. Mulle liian ahdistava ja turhauttavaa, joten ei sitten meille enää yhdessä ravintolassa käyntejä :(
Ap
Just tuollainen drama queen että täytyy oikein ilmoittaa miehelle, että jatkossa en tule kanssasi ravintolaan :D entä jos olisit ihan vaan seuraavalla kerralla ehdottanut, että otetaanko ruoka kotiin. Tms hienotunteisemmalla tavalla hootanut.
Mutta ei kun pitää oikein ilmoittaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies syö ruokansa pois ennen kuin ehdin itse koskea ruokailivälineisiin. Ja sitten käy kärsimättömäksi. Olen huomannut samaa muillakin miehillä esim. työlounailla, ruoka hotkaistaan niin nopeasti kuin pystytään. Mikä niitä vaivaa?
Tätä sopii ihmetellä, eikä vastausta löydy. Kauhea kiire ja hotkitaan ja lapioidaan, silmätkin pullistuvat heillä siinä. Ihmettelen samaa asiaa ties kuinka kauan ja tutummilta olen kysellytkin, että mikä kiire oli. Ei siihen vastausta saa. Kyllä joillakin naisillakin on tämä tyyli. Äiti ehti jälkiruokakahviin, ennenkuin olin saanut alkupalatkaan syötyä.
Että oikein silmät pullistuvat ja ruokaa lapioidaan.
Suomihan on sosiaalisten taitojen (sisållytän tähän myös käytöstavat ja pukeutumisen) suhteen täysin kehitysmaa. Alkeellinen, köyhä ja primitiivinen. Nytkö te muut vasta huomaatte tämän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah, mun mies on samantyyppinen :D Mietitään että mennään johonkin syömään kun on vuosipäivä. Valitaan paikkaa, laitetaan kivaa ylle, ja iloisissa tunnelmissa saavutaan ravintolaan. Sitten tutkitaan menua, ja tarjoilija tuo juomat pöytään. Siinä vaiheessa vielä jotain jutellaan, mutta kun ruoka saapuu pöytään, alkaa SYÖMINEN. Ruoka syödään puhumatta ja lautasta tuijottaen mahdollisimman nopeasti. Kun lautanen on tyhjä alkaa kellon vilkuilu, ja pään pyöriminen tarjoilijaa etsiessä laskua varten. Suurin piirtein vetää takkia niskaan kun mulla on vielä viime palat syömättä. Mahdollisimman äkkiä ravintolasta ulos!
Meillä on ravintolassa käyminen kyllä tyystin loppunut,(ei tämän miehen piirteen takia, vaan korona ja hyvien ravintoloiden puute paikkakunnallamme) ja ei haittaa yhtään. Kauhea haloo, järkkääminen, miettiminen suunnittelu ajan, ja rahanmeno, ja lopputulos ei todellakaan ole mikään rauhallinen ihana ravintolakäynti siinä sivussa rupatellen vaan työmaaruokalatyyppinen mättäminen :D
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, eihän nainenkaan puhu mitään, joten miksi syyttää miestä puhumattomuudesta? Miksi nainen ei puhu mitään?
Ei se noin mene :D Kyllä siinä itse yrittää tehdä jutun juurta, mutta vastaukset on suu täynnä mhhh, joo, ei, en tiedä, pitää katsoa sitten jne. :D Ei keskustelua ole se että toinen puhuu ja toinen on hiljaa tai hymähtelee jotain yksitavuista ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koittaisitte naiset hyväksyä ihmisissä pieeånet erot. Ymmärrän, että olisi kiva, että ravintolaan mentäessä kaikki olisi kuin elokuvissa, mutta lopultakin tuo on hyvin pieni ongelma, jos mies on muuten hyvä kumppani.
Kyllä mä ainakin ymmärrän että mieheni nyt vain on tuollainen. En kuitenkaan enää käy hänen kanssaan syömässä ravintoloissa kuin matkoilla ollessamme. Miehelleni tämä taas on ok. Porukalla voimme käydä ravintoloissa, siellä on minulle juttuseuraakin, eikä koko homma kestä 10-15 min.
En tykkää puhua syödessä, ruokahan siinä jäähtyy jos pitää pitää puhetaukoja. Ja ruoka suussa puhuminen on vielä kamalanpaa. Lisäksi ravintolat ovat lähes aina paikkoja joista haluaa vain äkkiä pois, kun siellä on meluisaa tai vähintään hirveää taustamusiikkia.
Miksi just syöminen pitäisi yhdistää jutteluun, eikö se olisi helpompaa vaikka kävellessä jutella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et tilannut pizzaa kotia? Kun kerran tiedät miehesi käytös pizzeriassa.Olet kyllä itse samanlainen kuin miehesi .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän ap:n ongelman. Exän kanssa kun käytiin ulkona syömässä tai tekemässä jotain niin jos en puhunut, oltiin hiljaa. Selvä merkki jo silloin, että mies ei välittänyt tuon taivaallista. Nyt jälkikäteen nämä vasta ymmärtää.
Hyvä, että exäsi jätti kaltaisesi kälättävän lehmän.
Mä jätin sen tuppisuun impotentin, mutta jos tuo sua helpottaa niin kuvittele niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän. Meillä ollut minun ongelmana käytös esimerkiksi hotellin aamiaisella. Sen kerran kun olisi jotain arjesta poikkeavaa kivaa, molempien valinta ja kestää kuitenkin vähän aikaa, niin mies räplää kännykkää koko ajan. Ei puhu, ei kiinnitä huomiota muuhun kuin puhelimeen samalla kun tunkee ruokaa suuhun. Siinä sitten istun hiljaa ja vertailen meitä muihin keski-ikäisiin pariskuntiin, jotka osaavat kuitenkin käyttäytyä ja ehkä jopa nauttia. Kulttuurieroja varmaan.
tuntee ja tietää sinut möläyttelet kovaan ääneen niitä älypirujasi ei sinua kehtaa ihmisten ilmoille viedä NOLAA ITSENSÄ TOMMOSEN ÄMMÄN SEURASSA
Kokemusta on näistä käytöstavoiltaan vajaista ukoista. Yksi piti aina takin päällä, siis toppatakin vaikka kuinka hienoon paikkaan mentiin. Selitti että on kylmä. Ja ruoka hotkittiin niin että leuka lautasessa kiinni ja haarukalla lapettiin läjäpäin ruokaa sisään. Kai se välillä pureskeli ja nielasikin.
Toinen sai jonkun raivokohtauksen kun viereiseen pöytään tuli kovaääninen perhe. Alkoi hikoilla ja kesken ruuan pomppas pystyyn, hätäisesti maksoi ja syöksyi ulos. Olin tyhmä ja seurasin mukana, olisi pitänyt jäödä vaan itse rauhassa syömään. Ei nähty tän kohtauksen jälkeen enää.
Myös yksi noloja seksi/kakka/kännäysjuttuja kovaan ääneen kailottanut mies on treffeille sattunut. Totaalisen estoton ja ei huomannut viereisten pöytien murhaavia katseita. Häpesin silmät päästäni.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistavinta kuunnella muista pöydistä helneilevää puhetta ja naurua. Meillä vaan katse lautaseen ja suu viivaksi. Maksu ja ovelle.
Ap
Tämä! Siksi emme enää käy ravinotoloissa ainakaan yrittämässä mitään romanttista (mieheni käyttämä verbi) illallista. tuntuu inhottavalta kun muissa pöydissä ilo ja nauru raikaa, ja jotenkin hävettää että muut ajattelevat että siinäpä pari joiden parisuhde on surkea.
Vierailija kirjoitti:
Millaista makaronilaatikkoa teette, jos siihen menee sama raha kuin ravintolaruokailuun?
Siinä on varmaan jauhenlihaa.
Minäkään en tykkää keskustella omista asioistani täydessä ravintolassa, muiden asiakkaiden kanssa kyljet vastakkain.
Tätä sopii ihmetellä, eikä vastausta löydy. Kauhea kiire ja hotkitaan ja lapioidaan, silmätkin pullistuvat heillä siinä. Ihmettelen samaa asiaa ties kuinka kauan ja tutummilta olen kysellytkin, että mikä kiire oli. Ei siihen vastausta saa. Kyllä joillakin naisillakin on tämä tyyli. Äiti ehti jälkiruokakahviin, ennenkuin olin saanut alkupalatkaan syötyä.