Aina sama. Mennään yhteistuumin iloisin mielin ravintolaan syömään/pizzalle miehen kanssa. Ja kun pöytään istuttu..

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, eihän nainenkaan puhu mitään, joten miksi syyttää miestä puhumattomuudesta? Miksi nainen ei puhu mitään?

Uskon kyllä että nainen puhuu mutta mies murahtelee vastaukseksi. Eli sama kuin yksinään juttelisi.

Eli hän on kotona ruokaillessakin hiljaa ja sulkeutunut? 

Joku kotikasvatuksen aiheuttama tottumus? Joissain perheissähän ruokapöydässä pitää olla hiljaa.

Yhden lapsuudenkaverini kotona vallitsi ruokapöydässä aina täysi hiljaisuus. Odotin kaverin huoneessa kun hän kävi syömässä eikä keittiöstä kuulunut muuta kuin aterinten kilahduksia, vaikka koko perhe istui pöydän ääressä.

Valitettavasti kotikasvatuksen puute aiheuttaa tuota. Täälläkin sain joskus ison kasan alanuolia, kun kirjoitin että vanhempien pitäisi viedä lasta esimerkiksi ulos syömään ja siellä sitten jutellaan mukavia ruuan ääressä ja syödään rauhassa. Minusta se on osa kasvatusta.

Jos ihminen tiedostaa ongelman ja haluaa muuttua, se on mahdollista. Mutta valitettavasti osa suomalaisista pitää jääräpäisesti kiinni tyylistään ihan tarkoituksella.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tilanne ole kevyesti muutettavissa, kun kaava on tuttu? Sivut miehen kanssa, että juttelu on pitsareissun ydin.

Joo. Ehdottomasti. Päsmäröit jo heti alussa et juttua on paras kans tulla. Sillä toi ratkee hei! Jaksut ap:lle. Sussa ei oo mitään vikaa, vaan siinä!!! Jssap!!!

Vierailija kirjoitti:

Ulkoilmaihminen kirjoitti:

En minäkään keksi mitään puhuttavaa pitsan ääressä. Niinpä käymme päivittäin vaimon kanssa kävelyllä. Maisema vaihtuu ja uusia puheenaiheita tulee jatkuvasti vastaan. Vaikkapa tien yli juokseva jänis, mielenosoitus tai omituisesti pukeutunut vastaantulija.

Missä ihmeessä asutte, jos jatkuvasti tulee kävelyllä vastaan mielenosoituksia?

Helsingin keskustassa ja tuo oli vain esimerkki.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies syö ruokansa pois ennen kuin ehdin itse koskea ruokailivälineisiin. Ja sitten käy kärsimättömäksi. Olen huomannut samaa muillakin miehillä esim. työlounailla, ruoka hotkaistaan niin nopeasti kuin pystytään. Mikä niitä vaivaa?

Ruoka on joillekin vain polttoainetta, ei nautinnon lähde.

Vierailija kirjoitti:

Onko hän muuten ihana? Onko hänessä jotain hyviäkin puolia?

Olet väärässä paikassa! Miehissåä e oo muutakuin vikoja! Me kirjoitetaankin väärin!

Koittaisitte naiset hyväksyä ihmisissä pieeånet erot. Ymmärrän, että olisi kiva, että ravintolaan mentäessä kaikki olisi kuin elokuvissa, mutta lopultakin tuo on hyvin pieni ongelma, jos mies on muuten hyvä kumppani.

Selkä seinää vasten vaan! Ei se sika muuten tajua et mikä on oikee tapa!!! (= SUN TAPA)

Uhkaile erolla, kiristä, sekoile, petä, koska sehän sut ajoi omalla käytöksellään kaikkeen oikeestaan.

Mä en edes odota mitään muuta kuin että saan välillä syödä muutakin kuin omatekemääni ruokaa. Ihan sama mitä mues duunaa, kun ei siltä jutunjuurta synny. Yleensä se älylaite on ruokaa ootellessa mielenkiintoisempi kuin minä. Joskus jutelkaan jostain, mutta ei nyt hirveesti ole mitenkään väliä puhutaanko siinä ravintolassa vai kotona. 27 vuotta yhdessä on oltu, joten mitään kynttilä ym. hempeilyä en kyllä edes mene hakemaan ravintolasta.

Välimerelisten maiden tahti on hyvä. Pikku alkuruolla nälkä melken pois ja sitten puhutaan. Pääruåka ja puhutaan. Jälkiruoka tms on sitten liki kokonaan puhumista. Sitten iltakävely tunelmointeineen mikä sen nimi olikaan... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies syö ruokansa pois ennen kuin ehdin itse koskea ruokailivälineisiin. Ja sitten käy kärsimättömäksi. Olen huomannut samaa muillakin miehillä esim. työlounailla, ruoka hotkaistaan niin nopeasti kuin pystytään. Mikä niitä vaivaa?

Sama meillä. Sitten ramppaa tupakalla ja minä nautiskelen yksinäni ruuastani. Kun olen syönyt hoputtaakin jo lähtemään kotiin. Siksi käyn mielummin ystävieni kanssa ulkona syömässä.

Sama täällä.

Pahimmallaan noussut seisomaan lähteäkseen kun minä vielä syön tai juon. Muuten niin seurallinen mies muuttuu minun kanssa ravintolassa hiljaiseksi ruokansa hotkivaksi koiraksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies syö ruokansa pois ennen kuin ehdin itse koskea ruokailivälineisiin. Ja sitten käy kärsimättömäksi. Olen huomannut samaa muillakin miehillä esim. työlounailla, ruoka hotkaistaan niin nopeasti kuin pystytään. Mikä niitä vaivaa?

Sama meillä. Sitten ramppaa tupakalla ja minä nautiskelen yksinäni ruuastani. Kun olen syönyt hoputtaakin jo lähtemään kotiin. Siksi käyn mielummin ystävieni kanssa ulkona syömässä.

Sama täällä.

Pahimmallaan noussut seisomaan lähteäkseen kun minä vielä syön tai juon. Muuten niin seurallinen mies muuttuu minun kanssa ravintolassa hiljaiseksi ruokansa hotkivaksi koiraksi.

Niin tuttua

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos mennään pitsalle niin keskitytään siihen pitsaan ja siitä nauttimiseen. Jatkuva hölötyksesi käy todennäköisesti miehesi korville ja hermoille.

Mielestäni jos menee jonkun kanssa syömään ravintolaan, kuuluu varata sen verran aikaa, että on aikaa keskittyä sekä ruoasta että toisen seurasta nauttimiseen.

Ehkä se ei tykkää ravintolassa puhumisesta? En mäkään oikein osaa rentoutua kun kaikki kuulee mitä mä sanon. Helpompi vaan syödä ja puhua sitten ulkona kahden kesken.

Olen nainen. Että ei toi hiljaisuus ole miesten yksinoikeus.

Minusta on ikävää yrittää keskustella ruoan ääressä. Tykkään syödä rauhassa ja keskittyä nauttimaan edessäni olevasta annoksesta. Tuntuu vaikealle jakaa huomiota ruoan ja seurueen kesken. Tykkään käydä ravintolassa, ensisijaisesti nauttimassa ruoasta, seurustella voi kotona. Etenkin oman puolison kanssa, jonka kanssa voi jutella missä tahansa.

Neanderthalensis kirjoitti:

Välimerelisten maiden tahti on hyvä. Pikku alkuruolla nälkä melken pois ja sitten puhutaan. Pääruåka ja puhutaan. Jälkiruoka tms on sitten liki kokonaan puhumista. Sitten iltakävely tunelmointeineen mikä sen nimi olikaan... 

Tuo onkin mukava, kun ollaan välimerellisessä ympäristössä. Suomessa harvoin menee noin, varsinkin nuo kävelykuviot.. Ja toisekseen itse en ainakaan halua tuntikausia istua ravintolassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mennään pitsalle niin keskitytään siihen pitsaan ja siitä nauttimiseen. Jatkuva hölötyksesi käy todennäköisesti miehesi korville ja hermoille.

Mielestäni jos menee jonkun kanssa syömään ravintolaan, kuuluu varata sen verran aikaa, että on aikaa keskittyä sekä ruoasta että toisen seurasta nauttimiseen.

Voihan sitä nauttia kovastikin vaikka ei sanokaan mitään.

Siitä ruoasta on tarkoitus nauttia eikä siitä tule mitään jos toinen hölöttää kokoajan.minusta on sivistymätöntä puhua kun toinen syö,se häiritsee.pitää antaa ruokarauha.

Eikö sinne ravintolaan mennä syömään? Henkeviä voi keskustella vaikka ihan kotona.