Aina sama. Mennään yhteistuumin iloisin mielin ravintolaan syömään/pizzalle miehen kanssa. Ja kun pöytään istuttu..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies syö ruokansa pois ennen kuin ehdin itse koskea ruokailivälineisiin. Ja sitten käy kärsimättömäksi. Olen huomannut samaa muillakin miehillä esim. työlounailla, ruoka hotkaistaan niin nopeasti kuin pystytään. Mikä niitä vaivaa?

Sama meillä. Sitten ramppaa tupakalla ja minä nautiskelen yksinäni ruuastani. Kun olen syönyt hoputtaakin jo lähtemään kotiin. Siksi käyn mielummin ystävieni kanssa ulkona syömässä.

Sama täällä.

Pahimmallaan noussut seisomaan lähteäkseen kun minä vielä syön tai juon. Muuten niin seurallinen mies muuttuu minun kanssa ravintolassa hiljaiseksi ruokansa hotkivaksi koiraksi.

Tajuatko, että on aika ikävästi sanottu omasta kumppanista?

Kumpi se teistä onkaan nyt fiksu ja kumpi ikävä?

Vierailija kirjoitti:

Koittaisitte naiset hyväksyä ihmisissä pieeånet erot. Ymmärrän, että olisi kiva, että ravintolaan mentäessä kaikki olisi kuin elokuvissa, mutta lopultakin tuo on hyvin pieni ongelma, jos mies on muuten hyvä kumppani.

Elokuvissa ravintolapöydässä riidellään ja vähintään yksi ihminen häipyy kesken kaiken, sitä tuskin kukaan toivoo. Sen sijaan keskustelu ruokapöydässä on ihan normaalia hyvää käytöstä.

Sanoisi edes "nam nam hyvin sopii aurajuusto." Tms. Jokin pieni merkitsevä lausahdus että tuntisin, että "ME istumme , tässä ja NYT"

Mutta ei. Yhtä hyvin voisin istua keskellä norjalaista öljynporauslauttaa jäämerellä.

Seurallisuusfiilis sama.

Ap

Ahdistavinta kuunnella muista pöydistä helneilevää puhetta ja naurua. Meillä vaan katse lautaseen ja suu viivaksi. Maksu ja ovelle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mies tekee aivan oikein. En minä ainakaan halua kuunnella jankuttavaa ämmää missään. Olen seurustellut lukuisten naisten kanssa ja jokaisen olen hiljentänyt nyrkillä ainakin kerran. Nykyistä akkaa löin viimeksi eilen mutta eipä tuokaan halua pois lähteä. Johtuukohan se siitä, että pankkitililläni on tälläkin hetkellä kuusinumeroinen summa ;)

Hyvä kirjoitus. Arvostan suuresti.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistavinta kuunnella muista pöydistä helneilevää puhetta ja naurua. Meillä vaan katse lautaseen ja suu viivaksi. Maksu ja ovelle.

Ap

Ei mikään ihme, että mies ei halua kommunikoida kanssasi koska olet tuollainen valittaja.

No niin taas. Kumpikaan ei sano mitään mutta totta kai se on vain ja ainoastaan miehen vika. Hohhoijaa...

Vierailija kirjoitti:

Ahdistavinta kuunnella muista pöydistä helneilevää puhetta ja naurua. Meillä vaan katse lautaseen ja suu viivaksi. Maksu ja ovelle.

Ap

Yritä keskittyä kumppanisi hyviin puoliin. Jollei teille sovi ravintolassa käyminen, niin voitte tehdä jotain muuta yhdessä, eikö.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistavinta kuunnella muista pöydistä helneilevää puhetta ja naurua. Meillä vaan katse lautaseen ja suu viivaksi. Maksu ja ovelle.

Ap

Luot vaan turhia paineita ja liian suuria odotuksia, että tuollaista olisi kaikissa muissa pöydissä. Ei ihme, jos ilta ei täytä odotuksia. Rentoudu.

Ravintola-alan työntekijänä voin sanoa, että hyvin usein pariskunnat istuvat hiljaa ja jopa selailevat puhelimiaan. Ne kaveriporukat ovat niitä joissa nauretaan ja juttu lentää.

Noin siis yleistäen

Älä mene syömään miehesi kanssa vaan jonkun muun. Tee miehesi kanssa jotain muuta.

En minäkään mene mieheni kanssa uimahalliin uimaan koska se ei kiinnosta minua.

Vierailija kirjoitti:

Älä mene syömään miehesi kanssa vaan jonkun muun. Tee miehesi kanssa jotain muuta.

En minäkään mene mieheni kanssa uimahalliin uimaan koska se ei kiinnosta minua.

Ei enää mennäkään.

Ilmoitin sen äsken. Aina ollaan siis yhteistuumin menty, käyn nyt viikolla toisessa kaupungissa töissä ja viikonloppu olisi kiva aloittaa luontevasti valmiiissa pöydässä ja kyllä normi-ihmisellä viikon aikana varmasti muutama lause asiaakin kertyy.

Toiselle tämä täysi pukahtamattomuus lautasen edessä on joku kotoa opittu juttu. Mulle liian ahdistava ja turhauttavaa, joten ei sitten meille enää yhdessä ravintolassa käyntejä :(

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä mene syömään miehesi kanssa vaan jonkun muun. Tee miehesi kanssa jotain muuta.

En minäkään mene mieheni kanssa uimahalliin uimaan koska se ei kiinnosta minua.

Ei enää mennäkään.

Ilmoitin sen äsken. Aina ollaan siis yhteistuumin menty, käyn nyt viikolla toisessa kaupungissa töissä ja viikonloppu olisi kiva aloittaa luontevasti valmiiissa pöydässä ja kyllä normi-ihmisellä viikon aikana varmasti muutama lause asiaakin kertyy.

Toiselle tämä täysi pukahtamattomuus lautasen edessä on joku kotoa opittu juttu. Mulle liian ahdistava ja turhauttavaa, joten ei sitten meille enää yhdessä ravintolassa käyntejä :(

Ap

heh heh!

sulla on varmaan niin tylsät jutut että ei kiinnosta puhua. keksi puheenaihe joka kiinnostaa häntäkin.

Konstiga seder kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen kouluissakin opetetaan olemaan hiljaa ruokapöydässä. Lapseni koulussa opet kilkuttivat kelloa jos oppilaat puhuivat. Ei kai ihne jos aikuisenakin ollaan hiljaa syödessä.[/quote

Är det sant? Hur kan någon kultur uppstå på det viset?

Då man tänker efter var barnens finskspråkiga vänner ofta väldigt tysta vid matbordet hos oss, trots att vi talade finska med dem. Många påstod att de inte var hungriga och skulle vänta i barnens rum, då vi andra åt middag. Vi förbjöd det och hade alla närvarande att sitta vid matbordet med dukning, vare sig de var hungriga eller inte. Samtliga har genomgående visat sig vara betydligt hungrigare än de trodde 😀

Tuollainen väkisin istuttaminen pöytään on todella kusipäistä toimintaa. Sitä paitsi miksi et kirjoita suomeksi kun ilmeisesti osaat?

Tunnistan tämän ap:n ongelman. Exän kanssa kun käytiin ulkona syömässä tai tekemässä jotain niin jos en puhunut, oltiin hiljaa. Selvä merkki jo silloin, että mies ei välittänyt tuon taivaallista. Nyt jälkikäteen nämä vasta ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tämän ap:n ongelman. Exän kanssa kun käytiin ulkona syömässä tai tekemässä jotain niin jos en puhunut, oltiin hiljaa. Selvä merkki jo silloin, että mies ei välittänyt tuon taivaallista. Nyt jälkikäteen nämä vasta ymmärtää.

Hyvä, että exäsi jätti kaltaisesi kälättävän lehmän.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuusperheessä aterioitiin noin. Istuttiin pöytään, hiljaisuudessa lapiotiin ruoka suuhun, kiitettiin ja poistuttiin. Aikuisena olen ihan tietoisesti opetellut sellaisen toimintamallin, että ruokapöydässäkin voi seurustella.

Meillä sama. Kyynärpäät pois pöydältä , ruoka suussa ei puhuta , ruokaillessa ei puhuta , ruokapöydässä ei saa olla lehti. Hyviä neuvoja toki , mutta täytyy sitten opetella olemaan "vapaampi"  näin aikuisena. Kysypä ap onko miehesi kotona opetettu näin?

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama, mutta sillä erotuksella että mies räplää puhelintaan kuin mua ei olisikaan.

Tämä olisi kyllä itselleni sellainen kynnyskysymys että en näkisi että jatkaisin tuollaisen miehen kanssa. Meille on mieheni kanssa molemmille itsestäänselvää että kun ollaan ravintolassa, kahvilla tms. yhdessä niin kumpikaan ei käytä kännykkäänsä sinä aikana. Kyllä me vielä 20 vuoden jälkeenkin viihdymme toistemme kanssa niin että siihen ei tarvitse etsiä jotain viihdykettä puhelimesta.

Faith kirjoitti:

Eli hän on kotona ruokaillessakin hiljaa ja sulkeutunut? 

Joku kotikasvatuksen aiheuttama tottumus? Joissain perheissähän ruokapöydässä pitää olla hiljaa.

Yhden lapsuudenkaverini kotona vallitsi ruokapöydässä aina täysi hiljaisuus. Odotin kaverin huoneessa kun hän kävi syömässä eikä keittiöstä kuulunut muuta kuin aterinten kilahduksia, vaikka koko perhe istui pöydän ääressä.

Meillä syötiin myös hiljaisuudessa. Ei johtunut kasvatuksesta vaan siitä, että keskustelu meni aina näin.

"Menikö hyvin koulussa?"

"Mmh"

"Ehditkö tehdä läksyt?"

"Mmh"

Ei äiti jaksanut udella kovin pitkään.

Itse olen vähän samanlainen jos ulkona syödään etten paljoa puhu mutta en tee sitä ilkeyttäni vaan koska asutaan tosi pienellä paikkakunnalla niin muissa pöydissä istuvat kuulevat kaikki keskustelut niin joudun pohtimaan mistä puhun.