Luokan edessä puhuminen

Ärsyttää tämmöset muka ymmärtäväiset kommentit ja perään hirveä litania kauhuskenaarioita siitä, miten paljon se elämään vaikuttaa jos ei pysty luokan edessä puhumaan. Tiedän paljon ihmisiä kenellä se ongelma on nimenomaan vain ja ainoastaan esiintyminen yleisölle (itseni mukaan lukien) ja muuten elämässä ei ole sosiaalisia jännityksiä

Jos et ole itse kokenut suoranaista paniikkia ja pelkoa esiintyessä, en usko että ymmärrät minkä tason jännityksestä on kyse. Pahimmillaan tulevat esiintymiset voivat aiheuttaa masennusta ja ahdistusta viikkoja etukäteen. Ja voin kertoa että muka ymmärtäväiset tsemppi puheet aiheuttaa vain lisää huonommuuden tunnetta.

Ja edelleen olen sitä mieltä että kaikkien ei tarvitse oppia yleisölle puhumista tässä elämässä. Aina löytyy henkilöitä joille se ei aiheuta suoranaista paniikkia, jotkut jopa nauttivat siitä. Antaa heidän loistaa ja lopetetaan niiden toisten kiusaaminen ja pakottaminen.

Minäkin kannatan tuota ideaa, että jos aihe ei ole etukäteen määritelty niin valitse aiheeksi änkytys. Mitä enemmän itse teet tiettäväksi ongelmasi, sitä vähemmän se kiinnostaa muita. Yksi vaihtoehto voisi olla kysyä jos esityksen saa kuvata etukäteen ja näyttää opettajalle yksityisesti tai jos vaan pystyt, niin mieluusti koko luokalle. Varsinkin jos esitelmäsi aiheena on änkytys tai mainitset siitä muuten hiukan esityksen alkuun ja sanot että sen vuoksi livenä esiintyminen on tällä hetkellä liian haastavaa, tuskin kellään tulee mieleen ilkeillä siitä. Voisi auttaa myös jatkossa tuomalla muille ymmärrystä tilannettasi kohtaan.

Miten änkytystä hoidetaan? Meidän luokalla oli paha änkytys yhdellä ja ei hän nyt aikuisena enää änkytä yhtään. Loppui joskus opiskeluaikana. En kyllä muista, että kukaan siitä olisi kiusannut.

Vierailija kirjoitti:

Änkyttäminen ei saa estää työuraasi. Tiedän puhuessa pahasti änkyttäneitä ihmisiä, jotka pystyivät esiintymään änkyttämättä, kun he oppivat käyttämään esiintymiseen normaalisti toimivia aivojen alueita. Änkyttäjät pystyvät laulamaan, lausumaan runoja jne. koska se suoritus tehdään eri osalla aivoja.

Et pysty olemaan puhumatta julkisesti. Opiskeluaika on hyvää aikaa kehittää sellaiset toimintamallit, joilla selviät sitten aikuisena.

Änkyttäminen ei vaikuta älykkyyteen ja olisi pöljää antaa sen estää elämistä.

En tiedä änkytyksestä, mutta perussääntönä.

Valmistat esitelmääsi nelinkertaisen määrän materiaalia sanottavaksi, koska tositilantaeessa unohdat kuitenkin puolet.

Kun pari esitelmää menee hyvin esiintymiskammo helpottaa ja tarvitset enää vain kaksinkertaisen määrän juttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M-mee n-nyt lululuokan eteen sisisiitä

Mene sinä typerä kiusaaja kuuseen siitä

Musta toi oli aika hauska.

Vierailija kirjoitti:

Miten änkytystä hoidetaan? Meidän luokalla oli paha änkytys yhdellä ja ei hän nyt aikuisena enää änkytä yhtään. Loppui joskus opiskeluaikana. En kyllä muista, että kukaan siitä olisi kiusannut.

Moni lapsi ja nuori voi ns. "parantua" änkytyksestä puheterapialla, mutta toisille se voi jäädä pysyväksi piirteeksi puhumiseen. Kyllä meidänkin koulussa kiusattin niillä, keillä oli jotakin lievää puhevammaa tai r-vikaa esimerkiksi minua, kun en osannut sanoa r-kirjainta oikein enkä osaa vieläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M-mee n-nyt lululuokan eteen sisisiitä

Mene sinä typerä kiusaaja kuuseen siitä

Musta toi oli aika hauska.

Olet myötähävettävä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M-mee n-nyt lululuokan eteen sisisiitä

Mene sinä typerä kiusaaja kuuseen siitä

Musta toi oli aika hauska.

Olet myötähävettävä. 

Ja sinä olet häpeämyödettävä.

No voi sinuu.. tulenko pitämään kädestä?? 

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää tämmöset muka ymmärtäväiset kommentit ja perään hirveä litania kauhuskenaarioita siitä, miten paljon se elämään vaikuttaa jos ei pysty luokan edessä puhumaan. Tiedän paljon ihmisiä kenellä se ongelma on nimenomaan vain ja ainoastaan esiintyminen yleisölle (itseni mukaan lukien) ja muuten elämässä ei ole sosiaalisia jännityksiä

Jos et ole itse kokenut suoranaista paniikkia ja pelkoa esiintyessä, en usko että ymmärrät minkä tason jännityksestä on kyse. Pahimmillaan tulevat esiintymiset voivat aiheuttaa masennusta ja ahdistusta viikkoja etukäteen. Ja voin kertoa että muka ymmärtäväiset tsemppi puheet aiheuttaa vain lisää huonommuuden tunnetta.

Ja edelleen olen sitä mieltä että kaikkien ei tarvitse oppia yleisölle puhumista tässä elämässä. Aina löytyy henkilöitä joille se ei aiheuta suoranaista paniikkia, jotkut jopa nauttivat siitä. Antaa heidän loistaa ja lopetetaan niiden toisten kiusaaminen ja pakottaminen.

Ei ole mikään ihmisoikeus olla ahdistumatta jännittävistä jutuista. Minulla on myös änkytystä, tosin aika lievää, ja ennen tohtorinväitöstilaisuuttani hermoilin viikkokausia. Mutta niin tekivät kyllä nekin kollegat, jotka eivät änkyttäneet. Jotkut tilanteet on yleisesti jännittäviä, ja on ihan normaalia että ne ahdistavat etukäteen. Siitä ahdistuksesta voi päästä yli. Yleensä ne tilanteet ei sitä paitsi ole läheskään niin pahoja kuin mitä etukäteen kuvitteli. 

Voi sanoa, mutta olisi myös hyvä alkaa opettelee siihen, että työelämässä ei olla tuppisuu

Olin itse aikoinani varsin hiljainen, en puhunut kellekään, mutta työelämän kautta muutoin sitten täysin koska oli pakko.

Olisiko tarjolla jotain puheharjoitusta? Vielä kun olet koulussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano opettajalle rohkeasti! Nykyään koulumaailmassa saa paljon helpotuksia toista se oli ennen..

Koulumaailmassa voi vielä valita. Työelämässä onkin sitten jo toisin.

Tämä! Se olisi hyvä oppia siell koulussa jo, ettei käy kuin itselleni, että työelämässä oli pakko. Ja ahdisti kaikki tilanteet, kun oli pakko olla puhelias ja vetää ryhmää

Opettaja ei voi pakottaa sinua pitämään esitelmää, mutta jos et pidä, opettaja ei myöskään VOI antaa sulle kurssista juuri vitosta parempaa arvosanaa. Jos olet aivan täydellinen ja vähän ylimääräistä kaikilla muilla kurssin osa-alueilla, voi antaa kokonaisarvosanaksi ehkä kutosen.

Sorry. Tavallaan valinta on sun, sun vaan pitää ymmärtää, mistä valitset.

Ei opettaja sinuun käsiksi käy.

Olet vain menemättä, ja sillä selvä.

Opettajalla ei ole terapeutin valtuuksia, voit kieltäytyä psykologiaan liittyvästä keskustelusta vaikka tuskin hän sellaista edes pyytää.

Vierailija kirjoitti:

Opettaja ei voi pakottaa sinua pitämään esitelmää, mutta jos et pidä, opettaja ei myöskään VOI antaa sulle kurssista juuri vitosta parempaa arvosanaa. Jos olet aivan täydellinen ja vähän ylimääräistä kaikilla muilla kurssin osa-alueilla, voi antaa kokonaisarvosanaksi ehkä kutosen.

Sorry. Tavallaan valinta on sun, sun vaan pitää ymmärtää, mistä valitset.

Mitä "sorry", kutonen = riittävät tiedot. -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano opettajalle rohkeasti! Nykyään koulumaailmassa saa paljon helpotuksia toista se oli ennen..

Koulumaailmassa voi vielä valita. Työelämässä onkin sitten jo toisin.

Tämä! Se olisi hyvä oppia siell koulussa jo, ettei käy kuin itselleni, että työelämässä oli pakko. Ja ahdisti kaikki tilanteet, kun oli pakko olla puhelias ja vetää ryhmää

Joksinen valitsee itse omat pakkonsa.

Oma lapseni ennen koulun esitelmää esitti meille, isälle ja äidille oman esitelmänsä. Näin ramppikuume hävisi lopulta. Kokeile ensin kavereillesi( luotettaville100% ja he vuorostaan esittävät oman esitelmänsä muille, kukin vuorollaan siis) tai vanhemmillesi esityksen pito. Jos tuntuu kauhealta niin katso esitelmän pidossa yleisön taakse, eli takaseinään välillä. Älä yleisöön.rohkeasti vain. Voi nämä niksit auttaa. Tsemppiä.

Tuon kiusaajan alkuperäinen pilkkaviesti poistettiin jo, mutta se näkyy vielä monta kertaa ketjussa, koska te lainasitte sitä tänne 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää tämmöset muka ymmärtäväiset kommentit ja perään hirveä litania kauhuskenaarioita siitä, miten paljon se elämään vaikuttaa jos ei pysty luokan edessä puhumaan. Tiedän paljon ihmisiä kenellä se ongelma on nimenomaan vain ja ainoastaan esiintyminen yleisölle (itseni mukaan lukien) ja muuten elämässä ei ole sosiaalisia jännityksiä

Jos et ole itse kokenut suoranaista paniikkia ja pelkoa esiintyessä, en usko että ymmärrät minkä tason jännityksestä on kyse. Pahimmillaan tulevat esiintymiset voivat aiheuttaa masennusta ja ahdistusta viikkoja etukäteen. Ja voin kertoa että muka ymmärtäväiset tsemppi puheet aiheuttaa vain lisää huonommuuden tunnetta.

Ja edelleen olen sitä mieltä että kaikkien ei tarvitse oppia yleisölle puhumista tässä elämässä. Aina löytyy henkilöitä joille se ei aiheuta suoranaista paniikkia, jotkut jopa nauttivat siitä. Antaa heidän loistaa ja lopetetaan niiden toisten kiusaaminen ja pakottaminen.

Ei ole mikään ihmisoikeus olla ahdistumatta jännittävistä jutuista. Minulla on myös änkytystä, tosin aika lievää, ja ennen tohtorinväitöstilaisuuttani hermoilin viikkokausia. Mutta niin tekivät kyllä nekin kollegat, jotka eivät änkyttäneet. Jotkut tilanteet on yleisesti jännittäviä, ja on ihan normaalia että ne ahdistavat etukäteen. Siitä ahdistuksesta voi päästä yli. Yleensä ne tilanteet ei sitä paitsi ole läheskään niin pahoja kuin mitä etukäteen kuvitteli. 

Selvästi meni pointti ohi ja pahasti Ei kukaan puhunut mistään ihmisoikeuksista. Mutta kaikki ei kuitenkaan ole samalla viivalla, mitä tulee esiintymiseen. On hieman eri asia jännittää jotain ja olla vähän ahdistunut, kuin kärsiä pahimmillaan traumaattisista kokemuksista liittyen esiintymiseen. Taidat olla vähän yksinkertainen jos kuvittelet että jonkun ainoa ahdistuksen aihe elämässä on esitelmän pito.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että jännittää, mutta jos nyt jo alat kaventaa elämääsi änkytyksen takia, niin suuntaa on vaikea kääntää. Koulukaverisi tietävät varmasti jo, että änkytät, ja te olette lukiossa, missä ei enää pitäisi kenenkään käyttäytyä niin lapsellisesti, että naureskelee.

Sivusta pakko kirjoittaa tähän, että itse olin kiusattu vielä lukiossakin. Tuli samaa porukkaa sinne yläkoulusta. Näin kaikki jatkui ja jäin myös yksin. Meillä ainakin naureskeltiin ja pilkattiin lähes kaikesta. Vaatteista, ulkonäöstä, jostain väärästä vastauksesta tunnilla tai väärin lausutusta sanasta yms. Ihan loputon lista vastaavaa touhua. Opettajat joskus kuulivat, mutta mitään ei tehty. Itse sain silti kokea ihmettelyä miksi en pystynyt esiintymään tai miksi en halunnut tehdä ryhmätöitä, vaikka kukaan ei minua ryhmäänsä halunnut ottaa. Näin itselle lukio melkein pahempi kuin yläkoulu. En ollut ainoa jota pilkattiin.

Näin ymmärrän kyllä sen kuinka vaikeaa niitä esitelmiä on pitää. Syynä ei ole monestikaan se etteikö joku pysyisi siihen ja siinä ihmisessä ei ole mitään "vikaa". Sitä vikaa on monesti ympäristössä. Jos esim niiden nuorten tilalle olisi tuotu jotain aikuisia ihmisiä, jotka eivät pilkkaa niin asetelma olisi ollut toinen. Silti ymmärrän sen kuinka tästä kaikesta tulee helposti kierre. Itse jännitän kaikkea vieläkin ja koen olevani muuten huono ihminen. En viihdy ihmisjoukossa.