Lue keskustelun säännöt.
Mummi aiheutti riidan, ei halua selvittää sitä, vaikka olemme monta kertaa pyytäneet,silti valittaa kaikille ettei näe lapsen lapsia
Semmosta
05.10.2022 |
Mummi suuttui kun pyysimme ystävällisesti muun juttelun lomassa lapsia hoitoon jättäessä, katsomaan, ettei lapset pelaisi heillä hoidossa ollessaan tuntikausia. Kun sitä paljon oli ollut, huonot vaikutukset näkynyt kotiutuessa ja tämä sama pyyntö juteltu muillekin sukulaisille ketkä hoitaa ja ymmärsivät täysin.
Karjui lasten läsnäollessa ettei lasten tarvi enää koskaan tulla heille hoitoon. Tämän jälkeen häneltä tuli uhkailua, muuta vihanpitoa ja muille valehtelua miten tilanne meni. Vaati että me pyydämme anteeksi.
Monista juttelu pyynnöistä huolimatta ei ole halunnut jutella asiaa kuntoon. Hän on sellainen ihminen kenen teot täytyy kuopata, hän ei pyydä anteeksi mitään, ikinä. Siksi päätimme että tällä kertaa saa ottaa vastuun käytöksestään, ja sanoimme hänelle että palataan asiaan ja näkee lapsia kun on kerrankin juteltu asia kuntoon.
2 vuotta mennyt, ei halua jutella. Myös tällä välin häneltä ikävää toimintaa, lisää valheita muille, epäreilua toimintaa lapsien välillä, kaiken sopimisen sijasta. Totesi myös ettei hän tiedä mitä hänen pitäisi selvittää meidän kanssa.
Alkanut näkemään salaa miehen myös toisessa osoitteessa asuvaa lasta, vaikka rajan veto koski kaikkia. Emme ymmärrä että mummi ennemmin jättää sopimatta tuollaisen asian kuin sopii ja näkee muitakin. Mummilla myös sellaista taustaa että puhuu lapsille aikuisten asioita ilman suodatinta mm negatiivista vanhemmista, siksi huolettaa kun yksi lapsi näkee mummia kun emme ole väleissä. Alkaa olla toivoton olo tämän tilanteen kanssa.
Miten toimisitte?
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä taas mummot ja anopit uhriutuvat.
Itselläni ei ole lapsia mutta olen perhepiirissä se luotettu lastenhoitaja (täti). Vahdin lapsia, koska nautin siitä. En hyvää hyvyyttäni tai siksi, että vanhemmat pääsisivät vapaalle, tms. marttyyriperustelua.
Todellakin noudatan vanhempien ohjeita. Olen itse vapaa-aikani suhteen boheemi ja syön miten sattuu. Lapsille on tietenkin hyväksi nähdä erilaisia elämäntyylejä mutta minusta se, jonka heidän vanhempansa ovat valinneet, on kaikista järkevin näille lapsille.
Eivät lapset osaa pitää kiinni kodin säännöistä, jos tarjolla on pelejä, herkkuja ja muuta houkutusta. Kyllä minunkin pienet kultani mielellään riehuisivat ja pelaisivat kännykkäpeliä kaikki päivät, ja sitten menisivät kotiin ihan kierroksilla. Se ei ole minusta tarpeellista. Koen niin, että lasten ollessa luonani minulla on kasvatusvastuu, enkä ole pelkästään hauska täti jonka luokse tullaan lomalle.
Vanhempani vahtivat näitä samoja lapsia myös ja on se kyllä kumma, että tuossa rajattomassa ympäristössä lapset ovat levottomia, kinaavat eivätkä osaa keskittyä.
"Uhriutuvat" ja "Marttyyrit" ??? No onpas ylimielisen kaikkitietäväistä :o
Itse ainakin olen omasta halustani ottanut lapseni lapsia hoitoon, en uhriutunut. Ja olen kantanut heidän elämästään ja tulevaisuudestaan huolta, kuten normaaliin välittämiseen kuuluu, vaikka onkin hyvät vanhemmat ja kotiolot heillä, mutta olenkin vastuuntuntoinen ja mielestäni sen verran kokenut, että on resurssit siihen. Ja ilmeisesti omat lapseni minua kunnioittavat ja minuun luottavat, koska taas ovat lapsensa käsiini antaneet.
Outo tapa sinulla tuomita muut, kukaan ei ole täydellinen. Täällä keskustellaan, ei luokitella miksikään marttyyreiksi, jos eivät ole samaa mieltä kanssasi. Ja kaiken huipuksi olet lapseton!!! Tule uudelleen esitelmöimään, kunhan olet omasi kasvattanut, jos sellaista tapahtuu! -Yksi mummoista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täti voi olla jaksavampikin kuin 70 v mummo.
Täti sen 30 vuotta nuorempi kuin mummo.
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat noin kovasti selvittää asian ja ylläpitää vahingollisia ihmissuhteita?
Mä en veisi lapsiani hoitoon tuollaiselle mummille, enkä antaisi lapsiakaan tavata jos käytös on tuollaista.
Ei auta että mummi pahoittelee ja sanoo asioita mitä sinä haluaisit kuulla sillä ihminen ei vaan muutu kuin taikaiskusta vaikka ymmärtäisikin mikä käytöksessään on pielessä.
Mummi tuskin on kovin nuori. Vaikka olisikin "vasta" 35 vuotias niin sen ikäisellä persoonallisuudenhäiriö ei kovin helposti parane.
Kuvailusi perusteella käytös on se verran vahvaa että häiriö on ja voi vahvasti.
Kyllä tässä tilanteessa ap voisi olla se anteeksipyytäjä.
Ehdottomasti ap on anteeksipyynnön velkaa! Sinähän et ole tässä ap katkaissut ainoastaan omia välejäsi anoppiin vaan ilmeisesti myös miehen välit äitiinsä, sekä lastenlasten välit mummoonsa. Niillä lapsillakin on oikeus tavata isoäitiään riippumatta äidin tuittuiluista.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti ap on anteeksipyynnön velkaa! Sinähän et ole tässä ap katkaissut ainoastaan omia välejäsi anoppiin vaan ilmeisesti myös miehen välit äitiinsä, sekä lastenlasten välit mummoonsa. Niillä lapsillakin on oikeus tavata isoäitiään riippumatta äidin tuittuiluista.
Mies ei halua nähdä äitiään, eikä edes jutella asioita kuntoon. Mummi ei myöskään halua jutella asioita kuntoon. Minä haluaisin jutella asiat kuntoon, ja sen jälkeen lapset voisivat ehdottomasti minun puolesta nähdä mummia. Olen käsittänyt että tuon kokoiset asiat pitäisi voida jutella ihan rauhassa ilman tällaista draamaa.
Mies halusi ettei lapset näe mummia asian ollessa käsittelemätön koska mummilla ei ole lapsia huomioonottavaa suodatinta jos vanhempien kanssa on erimielisyyttä; valehtelee, puhuu asiasta kuin aikuiselle, puhuu pahaa lapsen vanhemmista.
Mies haluaa että tällainen vihdoin aidosti jutellaan koska paljon kokemusta siitä että äitinsä suuttuu jos hänen kanssa on eri mieltä, hänellä on olettamus että hän voi tehdä ja sanoa mitä vaan ja jos siihen reagoi, suuttuu siitäkin. Mitään ei selvitä jutellen. Hänen käytös erimielisyyden takia tai ihan muista riippumattomista syistä johtuva käytös täytyisi vain lakaista maton alle, siitä ei saa puhua, ja kaikkien muiden täytyy pyytää häneltä anteeksi, aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti ap on anteeksipyynnön velkaa! Sinähän et ole tässä ap katkaissut ainoastaan omia välejäsi anoppiin vaan ilmeisesti myös miehen välit äitiinsä, sekä lastenlasten välit mummoonsa. Niillä lapsillakin on oikeus tavata isoäitiään riippumatta äidin tuittuiluista.
Mies ei halua nähdä äitiään, eikä edes jutella asioita kuntoon. Mummi ei myöskään halua jutella asioita kuntoon. Minä haluaisin jutella asiat kuntoon, ja sen jälkeen lapset voisivat ehdottomasti minun puolesta nähdä mummia. Olen käsittänyt että tuon kokoiset asiat pitäisi voida jutella ihan rauhassa ilman tällaista draamaa.
Mies halusi ettei lapset näe mummia asian ollessa käsittelemätön koska mummilla ei ole lapsia huomioonottavaa suodatinta jos vanhempien kanssa on erimielisyyttä; valehtelee, puhuu asiasta kuin aikuiselle, puhuu pahaa lapsen vanhemmista.
Mies haluaa että tällainen vihdoin aidosti jutellaan koska paljon kokemusta siitä että äitinsä suuttuu jos hänen kanssa on eri mieltä, hänellä on olettamus että hän voi tehdä ja sanoa mitä vaan ja jos siihen reagoi, suuttuu siitäkin. Mitään ei selvitä jutellen. Hänen käytös erimielisyyden takia tai ihan muista riippumattomista syistä johtuva käytös täytyisi vain lakaista maton alle, siitä ei saa puhua, ja kaikkien muiden täytyy pyytää häneltä anteeksi, aina.
Ja tarkennuksena edelliseen, mies on tällä hetkellä niin tympääntynyt äitinsä käytökseen ettei häntä kiinnosta nähdä tai jutella asiaa kuntoon mutta lähtökohtaisesti, tilanteen alussa hän halusi selvittää asian juttelemalla nimenomaan aikaisemmin koetun takia. Aikaa, meni niin menetti uskonsa siihen että äitinsä juttelee vaikka kuinka pyysimme sitä. Ettei kukaan ymmärrä viestiä ristiriitaisena että mies ei halua jutella ja yhtäkkiä sanonkin että haluaa
Hienoo. Ihan oikein ap että menetit lapsenhoitopaikan ja joudut nyt itte hoitamaan muksusi. Mieskin sai mitä halusi, eli muijansa sidotuksi esiliinannaruistaan kotiin lapsia vahtimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lasten mummi ei ole koskaan nähnyt lapsia. Nyt 5 ja 2-vuotiaat lapset. Tuli riita, ja sen jälkeen ei halunnut koskaan puhua meidän kanssa, ei vaikka laitettiin kuva vastasyntyneestä ja ainoastaan tuli tieto toisen sukulaisen kautta, että "hän on valmis sopimaan jos pyydätte anteeksi". Tuo asenne, että vain häneltä pitää pyytää anteeksi, kuvaa koko asetelmaa.
Aluksi tietysti tuntui ikävältä, ettei isoäiti edes ole tavannut lapsenlapsiaan. Nyt osaa jo olla kiitollinen siitä että on päässyt irti myrkyllisestä ihmissuhteesta.
Narsistin touhua. Joko annatte periksi tai ette. Minä en antanut periksi ja loppujen lopuksi elämänlaatuni nousi huimasti kun kiukutteleva aikuislapsi ei ollut enää kuvioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lasten mummi ei ole koskaan nähnyt lapsia. Nyt 5 ja 2-vuotiaat lapset. Tuli riita, ja sen jälkeen ei halunnut koskaan puhua meidän kanssa, ei vaikka laitettiin kuva vastasyntyneestä ja ainoastaan tuli tieto toisen sukulaisen kautta, että "hän on valmis sopimaan jos pyydätte anteeksi". Tuo asenne, että vain häneltä pitää pyytää anteeksi, kuvaa koko asetelmaa.
Aluksi tietysti tuntui ikävältä, ettei isoäiti edes ole tavannut lapsenlapsiaan. Nyt osaa jo olla kiitollinen siitä että on päässyt irti myrkyllisestä ihmissuhteesta.
Mekin olemme kokeneet tämän myrkylliseksi ihmissuhteeksi koska on ollut niin paljon merkkejä siitä. Mies muistaa jo lapsuudesta asti. Myös monet muut läheiset ovat kertoneet samankaltaisia kokemuksia tästä ihmisestä, välit menneet poikki samalla tavalla ja kokivat että täytyy olla todella varovainen tämän ihmisen seurassa. Tottakai lasten vuoksi toivoo että mummi haluaisi jutella asian kuntoon mutta mies on tässä vaiheessa jo aivan vakuuttunut että sitä päivää ei tule näkymään.
Ap ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lasten mummi ei ole koskaan nähnyt lapsia. Nyt 5 ja 2-vuotiaat lapset. Tuli riita, ja sen jälkeen ei halunnut koskaan puhua meidän kanssa, ei vaikka laitettiin kuva vastasyntyneestä ja ainoastaan tuli tieto toisen sukulaisen kautta, että "hän on valmis sopimaan jos pyydätte anteeksi". Tuo asenne, että vain häneltä pitää pyytää anteeksi, kuvaa koko asetelmaa.
Aluksi tietysti tuntui ikävältä, ettei isoäiti edes ole tavannut lapsenlapsiaan. Nyt osaa jo olla kiitollinen siitä että on päässyt irti myrkyllisestä ihmissuhteesta.
Mekin olemme kokeneet tämän myrkylliseksi ihmissuhteeksi koska on ollut niin paljon merkkejä siitä. Mies muistaa jo lapsuudesta asti. Myös monet muut läheiset ovat kertoneet samankaltaisia kokemuksia tästä ihmisestä, välit menneet poikki samalla tavalla ja kokivat että täytyy olla todella varovainen tämän ihmisen seurassa. Tottakai lasten vuoksi toivoo että mummi haluaisi jutella asian kuntoon mutta mies on tässä vaiheessa jo aivan vakuuttunut että sitä päivää ei tule näkymään.
Juuri se, että mummi puhuu selän takana vain sitä omaa versiotaan asioista, mustamaalaa ja suoranaisesti valehtelee, on asia, josta vapautuminen on ollut kaiken ahdistuksen arvoista. Meillä esimerkiksi ei ole sen vuoksi lasten serkkuihin suhdetta tällä hetkellä. Eikä lasten tätiin ja enoon. Mummi on ilmeisesti tehnyt muille sukulaisille selväksi, että taloudellinen tuki heille päättyy, mikäli ovat yhteydessä meihin.
Silti nämä vuodet kun on saanut elää rauhassa perhe-elämää, ja pärjätä omillaan taloudellisesti, ei sitä enää kadu. Sen olen itse päättänyt, että sitten tulevaisuudessa mahdolliset lapsenlapset ovat etusijalla suhteessa muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsistin touhua. Joko annatte periksi tai ette. Minä en antanut periksi ja loppujen lopuksi elämänlaatuni nousi huimasti kun kiukutteleva aikuislapsi ei ollut enää kuvioissa.
Eikö se ole vanhemmalla peiliin katsomisen paikka?
Koskaan en ole ymmärtänyt vanhempia jotka syyttävät huonoista väleistä (aikuisiakaan) lapsiaan. Ehkä lapsetkin oppivat periksi antamista jos heille näyttää siihen esimerkkiä..?
En ole huutanut kylläkään lastenlasten vanhemmille, mutta en ole myöskään suostunut ottamaan lapsenlapsista mitään kurinpitovastuuta. Lastenlasten vanhemmat saavat kyllä aivan itse huolehtia lastensa kurista ja kasvatuksesta.
Kovin vaativiin ohjelistoihin, joita joskus tuli mukana varsinkin mieheni tyttären tuodessa omia pieniään hoitoon, olen kommentoinut että ohhoh, uskallammekohan sitten ollenkaan, kun tää on nin tarkkaa. Kummasti siinä sitten liiat tarkkuudet karisi
Kun pilkunnus sijat keskittyvät antaumuksella kirjoitusvirheisiin, niin sillä aikaa normaalit ihmiset voivat rauhassa keskustella käsillä olevasta asiasta.
-eri