Lue keskustelun säännöt.
Eläkeikäisten vanhempien epäterve ruokasuhde
05.10.2022 |
Vanhempieni suhde ruokaan alkaa olla sillä tasolla että kohta on aika etsiä apua, mutta mistä apua kahdelle eläkeläiselle?
Tiedän että äitini suhtautuminen syömiseen on ollut aina epäterve- hän on pitänyt (ja pitää) itseään lihavana aina - vaikka tälläkin hetkellä hän on niin pieni että tuuli kaataa ulkona nurin. Kun tulen käymään jääkaappi ammottaa tyhjyttään, päivässä syödään yksi ruoka ja sekin niin pieni että hamsterikaan ei siitä täyttyisi.
Lisäksi jatkuva kerronta siitä miten vanhetessa lihakset surkastuu ja kulutus pienenee olen yrittänyt kertoa että keskitysleiriä vastaavalla syömisellä lihakset aivan takuulla surkastuvat eikä kohta ole enää minkäänlaista kehonhallintaa jäljellä kun lihasta ei ole enää. Sitten kuitenkin vanhempani haluavat urheilla mutta eivät ymmärrä millään sitä, että urheiluakatemian joka päivä pitäisi suoda ravintoa että jaksaa sitä tehdä. Loputon suo.
En vaan ymmärrä mikä ajaa eläkeikäiset ihmiset olemaan laihdutuskuurilla, karkkilakossa yms jatkuvasti? Ja tämä on jatkunut vuosikymmeniä - kun olin lapsi äitini ei edes syönyt yhdessä meidän kanssamme koska pelkäsi niin syömistä. Ei ihme että oma ruokasuhde oli vuosia niin epäterve.
Muita kenen eläkeikäiset vanhemmat käyttäytyvät näin? Miten olette ratkaisseet tilannetta vai oletteko mitenkään?
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko isäsikin samanlainen vai alistuuko vaan?
Eihän vanhuksena edes saisi laihduttaa, pieni ylipaino on jopa parempi suhteessa elinikäennusteisiin.
Niimpä ei saisi ei, olen vuosia yrittänyt tehdä tilanteelle jotain lähtemällä yhdessä kauppaan ja kokkaamalla yms. Ei auta mikään. Tällä kertaa kun tulin kylään oli tämä karkki ja herkkulakko hullutus meneillään, ainoat asiat mistä he ovat saaneet edes vähän lisäenergiaa on nyt nekin poissa.
Isäni on samanlainen, ajattelee ettei ruokaa tarvitse kuin energiaksi ja sitäkin hyvin vähän - nauttia siitä ei tarvitse. Lisäksi hän on hyvin pihi eikä halua käyttää ruokaan rahaa lainkaan, kunhan on halpaa, vaikka puuroa lautanen, ei ole väliä. Taas tippuvat edelliset housut lohta jalasta kun on taas niin laihtunut, järjetöntä!
Itse olet järjetön. Vanhempasi saavat syödä just sitä mitä haluavat ja niin vähän tai paljon kuin haluavat niin kauan kun he eivät tarvitse holhousta. Onneksi mun lapset eivät puutu mun elämään. Olet rasittava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlaiset vanhemmar. Koko ikänsä ovat haukkuneet ja halveksineet lihavia ja suurin onnistumisen mittari elämässä on LAIHUUS. Samoin ovat minua pilkanneet koko ikäni lihavaksi ja sanoneet että pitää hävetä silmät päästä minun takiani - olen normaalipainoinen lihaksikas himotreenaaja mutta toki lihava vanhempien silmissä. Kuulemma olen kuin paksu tukki ja hirveän näköinen.
Koko lapsuus oli sitä että kuuntelin miten he haukkui ja arvosteli kaikkien painoa ja ulkonäköä.
Kitukoot nälkään. En jaksa enää paapoa aikuisia ihmisiä. Äitini just marttyyrin isoin elkein tekee numeroa koko ajan siitä miten hänellä ei ole nälkä, miten ei aio syödä, miten ei halua syödä ja miten on vaan syönyt päivän mittaan yhden keksin ja kupin kahvia.
Ovat olleet paskat ja väkivaltaiset vanhemmat joten en ole enää vastuussa niistä. Tehköön mitä tekevät.
Vau! Tämä on aika lähellä omaa kokemastani vaikka koen että minua ei ole niin paljon haukuttu, lähinnä juuri urheilevana saan välillä kommentteja isoista reisistäni ja että jos haluaisi että ne olisivat pienemmät (mitä en halua😅) minun pitäisi laihduttaa eikä käydä salilla. Äitini on omaa kehoaan haukkunut kyllä aina ja koko ajan niin kauan kuin muistan
On jotenkin raskasta ja ihan hirveän epätervettä kuunnella kuuri näitä olen syönyt tänään puolikkaan annoksen puuroa ja klo on 21 Nykyään kysyn vain miksi ja että eikö ole ihan kauhea olo kun ei syö mitään, samaan hengenvetoon äitini toteaa ettei jaksa tehdä mitään - no ei varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Tämä taitaa olla jonkun uupuneen vanhemman epätervettä provoilua.
Ei ole, tämä on ihan totisinta totta, niin hullulta kuin se kuulostaakin.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia on paljon. Sekopäitä ovat. Mitään ei oikein asialle voi, kukin tekee elämässä itse valintansa. Nopea laitosvanhuus odottaa noita.
Sehän tässä hirvittääkin, pitkä elo olisi vielä edessä eläkkeellä jos vaan edes jonkinlaiset normaalit ruokailutottumukset saisi aikaan, mutta aika vähän voi tehdä asialle olen kyllä tehnyt selväksi että en jaksa kuunnella enää kerskumista siitä miten annoksella makaronia on taas vedetty aamusta lähtien, tyydyn nykyään toteamaan että itse olen syönyt kolme runsasta ateriaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Liikunnalla voisi ylläpitää toimintakuntoa, sillä on iso vaikutus siihen millainen loppuvaiheen elämä on. Mutta jos ei viitsi kävellä / tehdä liikkeitä niin sitä vaan kuihtuu. Pelkkä kävelykään ei riitä, lihaksia pitäisi ylläpitää treenillä. Ja sitä varten PITÄISI syödä, mm. proteiinia tarpeeksi.
Ja on tuttua tuo laihdutus, lihavuuden pelko, mitätön syöminen, suorastaan "närppiminen" ja muiden ihmisten painon tarkkailu. Se on niin surullista. Ikääntyvälle olisi vain hyväksi pieni lievä ylipaino. Jos sairastuu vakavasti, niin hyvin laihalle ja heikolle käy äkkiä huonosti.
Äitini esim. selittää miten valmisruoka-annos on niin iso, että hän jakaa sen 2-3 osaan ja syö yhden osan päivittäin. Siis sellainen valmisruokapakkaus, joka on tarkoitettu yhden ihmisen yhdeksi ateriaksi!
Ei ole totta, minun äitini tekee samaa. Jakaa yhden 300g mikroannoksen moneen osaan. Ja vielä iloiten kerskuu asialla. Jos olemme menossa yhdessä ulos syömään, äitini saattaa paastota monta päivää ettei ulkona syödyn ruuan kalorit olisi liikaa, lisäksi hän valittelee päiväkausia miten ähkyssä on ja miten huonosti voi jos syö yhtään enempää ruokaa. Ahdistavaa touhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei syö minunkaan äitini eikä siinä auta huoli-ilmoitus tai mikään. Aikuista kun ei kukaan/mikään väkisin voi syöttää. Ravinnon puute tekee huonovointiseksi ja pyörryttää,mutta koska kuitenkin kävelee ja asuu omassa kodissaan,ei mahda mitään. Muistisairastakaan ei syötetä tukkimalla lusikkaa suuhun. Voi huolehtia että on ruokaa ja katsoa millaista, houkutella. Mutta...olen jo heittänyt sikseen ja eläköön sitten pyörtyillen jos tahtoo. Isän sai usein syömään kikkailulla,äiti ei syö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä taitaa olla jonkun uupuneen vanhemman epätervettä provoilua.
Ei ole, tämä on ihan totisinta totta, niin hullulta kuin se kuulostaakin.
Voi olla tottakin mutta vanhemmistaan ei pitäisi tehdä omien lasten korvike, ennemmin koira tai kissa siihen tarpeeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Liikunnalla voisi ylläpitää toimintakuntoa, sillä on iso vaikutus siihen millainen loppuvaiheen elämä on. Mutta jos ei viitsi kävellä / tehdä liikkeitä niin sitä vaan kuihtuu. Pelkkä kävelykään ei riitä, lihaksia pitäisi ylläpitää treenillä. Ja sitä varten PITÄISI syödä, mm. proteiinia tarpeeksi.
Ja on tuttua tuo laihdutus, lihavuuden pelko, mitätön syöminen, suorastaan "närppiminen" ja muiden ihmisten painon tarkkailu. Se on niin surullista. Ikääntyvälle olisi vain hyväksi pieni lievä ylipaino. Jos sairastuu vakavasti, niin hyvin laihalle ja heikolle käy äkkiä huonosti.
Äitini esim. selittää miten valmisruoka-annos on niin iso, että hän jakaa sen 2-3 osaan ja syö yhden osan päivittäin. Siis sellainen valmisruokapakkaus, joka on tarkoitettu yhden ihmisen yhdeksi ateriaksi!
Aika monelle se yhden ihmisen valmisruoka-ateria on oikeasti liian iso, hyvin voi syödä puolikkaankin, jos syö kuitenkin useita pieniä aterioita päivän mittaan.
Antakaa olla, kestää huonommin esim. tulevat syöpähoidot kun on huonossa kunnossa ja aliravittu. Omapa on elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä taitaa olla jonkun uupuneen vanhemman epätervettä provoilua.
Ei ole, tämä on ihan totisinta totta, niin hullulta kuin se kuulostaakin.
Voi olla tottakin mutta vanhemmistaan ei pitäisi tehdä omien lasten korvike, ennemmin koira tai kissa siihen tarpeeseen.
Erikoinen kommentti, kyllä läheisimmät ihmiset elämässäni minua huolestuttavat- varsinkin kun toivoisin heille pitkää ja tervettä vanhuutta, en haurasta laitosvanhuutta vailla kykyä tehdä mitään.
Sanot sille että hän on vanha eikä ole näyttänyt ikänsä puolesta hyvältä vuosiin. Pieni ylipaino on vanhalle terveellistä. Ihmeellistä että joku kulahtanut korppu on huolissaan ulkonäöstään. Ei se kävelevältä ruumiilta näyttäminen sen viehättävämpää ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vanhempasi ovat eläkeläisiä, niin luulisi ap. muuttaneen jo pois kotoa ja elävän omaa elämäänsä.
Jotenkin kuullostat holhoavalta ja haluat elää elämääsi vanhempiesi kautta ja heidån pitäisi tehdä juuri niin kuin sinä haluat. Miksi et anna heidän omaa elämääsi ja sinä omaasi?
Ja mitä tulee karkkien syöntiin, on paljon ihmisiä jotka eivät tykkää sokerista ja karkista, kuten vanhempani, kun he eivät lapsena ole tottuneet makeaan.
Eiköhän lääkärit puutu asiaan, jos terveys vaarassa.
Kuulostaa syömishäiriöltä, joka on rauhassa saanut jatkua vuosikymmeniä. Edessä taitaa häämöttää hauraus-raihnausoireyhtymä, joka ei ole mikään kovin miellyttävä tapa viettää viimeiset vuotensa. Ikäihmiselle pieni ylipainokin olisi terveellisempi vaihtoehto kuin laihuus. Ja vaikka lihakset kuihtuu vanhetessa, niin syödä pitää siitä huolimatta, sillä myös ravinteiden imeytyminen heikkenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et huomaa vanhemmissasi minkään muuttuneen viime vuosina ja sama tahti jatkuu, niin anna olla. Niin kauan kun he pitävät huolen itsestään pysymällä puhtaina, siivoamalla kotinsa ja muistavan asioita anna heidän elää elämänsä sellaisena kuin he sen tahtovat elää.
Suuntaa huolesi heistä siihen ajatukseen, että vanhempasi viime kädessä tekevät itselleen tiliä omasta elämästään. Sinun osuutesi huolehtia heistä on sitten ,kun jonkun pitää miettiä mitä tehdä muistisairauden tai muun iän tuoman arkea haittaavan _diagnosoidun_ sairauden kanssa.
Sinua ei kukaan estä tuomasta ruokakassia tullessasi, , jotta voit edes itse syödä sen mitä haluat heillä ollessasi syödä. Tärkeintä on nyt, että olet itse aikuinen ja toimit sen mukaisesti.
Meillä oli sama ongelma ja lopulta molemmat laihtuivat lähes luurangoiksi. Silloin pääsin vasta oikeasti puuttumaan ja syy selvisi. Syy oli terveyskeskus. Siellä oli joku neuvoja antanut näille vanhuksille ohjeita, miten pitää jättää rasva, sokeri ja turha syöminen pois. Muuten nousee paino ja kolesteroliinkin kuolee. Oli myös kertonut, että vanhuksille on normaalia, että lihakset surkastuvat ja voimat lähtevät. Veriarvoja kytättiin hulluna puolen vuoden välein ja oli kuulemma oikein haukkunut kerran, kun homma ei ollut parantunut entisestään, vaikka paino olikin kuulemma pudonnut "kivasti".
Lähtötilanteessa olivat liikkuvia, terveitä ja ihan normipainossa. Kun pääsin vasta kunnolla väliin, ei jalka noussut enää autoon ja seistäkään ei oikein jaksanut. Tein ruokarempan, verikokeet vaihdoin yksityiselle ja ostin itse heille ruuat. Koronan takia meni helposti. Nyt nousee jalkaa, ilo ja voimat ovat palanneet.
Eli selvitähän onko sielläkin terkkari vähän ohjannut vanhuksia...
Ottaisitko mieluummin lihavat diabetestä sairastavat vanhemmat, joita ei saa nosturillakaan sairaalaan kun saavat halvauksia ja sydäreitä?
Terveimmät vanhukset ovat usein hoikkia.
Vaikka toisaalta ihmisen sisälmysten terveydestähän ulkoinen hoikkuus ei kerro, koska verisuonet voivat yhtä lailla tukkeentua liiasta rasvasta vaikka olisi laihakin. Voi olla pelastavat tekijä, ettei syö jatkuvasti.
Karkin ja muun surkean "nyky"ruuan pariin usuttaminen ei osoita sen terveempää ruokasuhdetta, kuin vanhempiesikaan tyyli pysyä hoikkana ja erossa roskaruuasta. Pata kattilaa soimaa.
Kuulostaahan tuo ikävältä seurata vierestä, mutta suosittelisin mieluummin kaurapuuroa marjoilla, kuin karkkipäiviä ja sitä roskaruokaa, mitä suurin osa ihmisistä syö.
Vierailija kirjoitti:
Antakaa olla, kestää huonommin esim. tulevat syöpähoidot kun on huonossa kunnossa ja aliravittu. Omapa on elämänsä.
Aliravittu?
Nyt jotain suhteellisuuden tajua. Suurin osa eläkeläisistä ei ole aliravittu, vaan normaalipainoisia, mutta jotkut eivät tajua itsensä olevan vaarallisen lihava ja kuvittelevat muiden haluavan olevan yhtä läskejä.
Mun sisko on juuri ap. kaltainen ja vahtii vanhempiensa syömistä. Ensimmäisenä tutkii jääkaapin kun menee vanhempien luo kylää ja on ottanut oikeuden olla kuin kotonaan, vaikka hänellä oma perhe ja painoindeksi 40.
Mutta auta armias, jos äitini erehtyy tekemään saman hänen kotonaan, niin helvetti on irti ja haukutaan, kuinka puututaan hänen asioihin.
AP:n kannattaisi iloita siitä että hänellä on terveet, hoikat ja aktiiviset vanhemmat jotka eivät ylensyö. Minä olen jo vanhuuseläkkeellä, mutta valitettavasti minulle ruoka maistuu. Aina on nälkä vaikka vedän suuria annoksia pitkin päivää ja vielä makeanhimo kaupan päälle.
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhempasi ovat eläkeläisiä, niin luulisi ap. muuttaneen jo pois kotoa ja elävän omaa elämäänsä.
Jotenkin kuullostat holhoavalta ja haluat elää elämääsi vanhempiesi kautta ja heidån pitäisi tehdä juuri niin kuin sinä haluat. Miksi et anna heidän omaa elämääsi ja sinä omaasi?
Ja mitä tulee karkkien syöntiin, on paljon ihmisiä jotka eivät tykkää sokerista ja karkista, kuten vanhempani, kun he eivät lapsena ole tottuneet makeaan.
Eiköhän lääkärit puutu asiaan, jos terveys vaarassa.
Omituista ajattelua, asun kokonaan toisessa kaupungissa ja tottakai minua huolestuttaa tämä tilanne, näen kuinka vanhempani kuihtuvat kirjaimellisesti. Mikä lääkäri puuttuisi asiaan terveydenhuollon ollessa tässä jamassa missä se nyt on? Vanhuksia kuolee koteihinsa, jos et tiennyt.
Karkki ja herkkulakoissa ei ole järkeä, ei varsinkaan jos melkein 70-vuotiaan äitini yksi iloista on aina ollut kahvi ja pullahetki - vaikkei hän juuri mitään muuta söisikään. On huolestuttavaa karsia ne aivan viimeisetkin energian lähteet pois. Tietenkään en asialle paljon voi, kuin yrittää auttaa heitä ymmärtämään terveellisen syömisen ja ruokasuhteen merkitystä.
Voi ottaa yhteyttä kunnan tai kaupungin vanhustyöhön ja sitä kautta ravintoterapeutille tai lääkärille. Jos vanhemmat ovat vielä toimintakykyisiä niin voi olla että he eivät siihen suotu ja ei heitä oikein voi pakottaakaan ottamaan apua tai ohjeita vastaan. Voit kuitenkin edes yrittää saada jotain apua tai neuvoja sosiaalitoimiston kautta, valitettavasti paljon muuta ei voi tehdä, he ovat ikuisia ihmisiä ja saavat tehdä huonojakin valintoja niin halutessaan.