Lue keskustelun säännöt.
Eläkeikäisten vanhempien epäterve ruokasuhde
05.10.2022 |
Vanhempieni suhde ruokaan alkaa olla sillä tasolla että kohta on aika etsiä apua, mutta mistä apua kahdelle eläkeläiselle?
Tiedän että äitini suhtautuminen syömiseen on ollut aina epäterve- hän on pitänyt (ja pitää) itseään lihavana aina - vaikka tälläkin hetkellä hän on niin pieni että tuuli kaataa ulkona nurin. Kun tulen käymään jääkaappi ammottaa tyhjyttään, päivässä syödään yksi ruoka ja sekin niin pieni että hamsterikaan ei siitä täyttyisi.
Lisäksi jatkuva kerronta siitä miten vanhetessa lihakset surkastuu ja kulutus pienenee olen yrittänyt kertoa että keskitysleiriä vastaavalla syömisellä lihakset aivan takuulla surkastuvat eikä kohta ole enää minkäänlaista kehonhallintaa jäljellä kun lihasta ei ole enää. Sitten kuitenkin vanhempani haluavat urheilla mutta eivät ymmärrä millään sitä, että urheiluakatemian joka päivä pitäisi suoda ravintoa että jaksaa sitä tehdä. Loputon suo.
En vaan ymmärrä mikä ajaa eläkeikäiset ihmiset olemaan laihdutuskuurilla, karkkilakossa yms jatkuvasti? Ja tämä on jatkunut vuosikymmeniä - kun olin lapsi äitini ei edes syönyt yhdessä meidän kanssamme koska pelkäsi niin syömistä. Ei ihme että oma ruokasuhde oli vuosia niin epäterve.
Muita kenen eläkeikäiset vanhemmat käyttäytyvät näin? Miten olette ratkaisseet tilannetta vai oletteko mitenkään?
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama ongelma ja lopulta molemmat laihtuivat lähes luurangoiksi. Silloin pääsin vasta oikeasti puuttumaan ja syy selvisi. Syy oli terveyskeskus. Siellä oli joku neuvoja antanut näille vanhuksille ohjeita, miten pitää jättää rasva, sokeri ja turha syöminen pois. Muuten nousee paino ja kolesteroliinkin kuolee. Oli myös kertonut, että vanhuksille on normaalia, että lihakset surkastuvat ja voimat lähtevät. Veriarvoja kytättiin hulluna puolen vuoden välein ja oli kuulemma oikein haukkunut kerran, kun homma ei ollut parantunut entisestään, vaikka paino olikin kuulemma pudonnut "kivasti".
Lähtötilanteessa olivat liikkuvia, terveitä ja ihan normipainossa. Kun pääsin vasta kunnolla väliin, ei jalka noussut enää autoon ja seistäkään ei oikein jaksanut. Tein ruokarempan, verikokeet vaihdoin yksityiselle ja ostin itse heille ruuat. Koronan takia meni helposti. Nyt nousee jalkaa, ilo ja voimat ovat palanneet.
Eli selvitähän onko sielläkin terkkari vähän ohjannut vanhuksia...
Anoppi sai myös terkkarilta tiukat ohjeet jättää kaikki rasva ja sokerit pois.
Alkoi näyttää nääntyneeltä rakilta ja luut vain törröttivät, meni anoreksian puolelle ja kun muut vielä kehuivat, että kylläpä näytät hoikalta, niin se viimeistään sekoitti pään.
Annokset menivät niin pieniksi, että joi vain enää yhden proteiinijuoman (300 kcal) päivässä.
Leikkaukseen joutuessaan oli jo niin kuihtuneessa tilassa, että koronan saatuaan kuoli parissa päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun herkkusi eivät ole vanhempiesi herkkuja. Unohda se höpötys. Muuten kyllä kirjoitat asiaa. Monipuolisesti pitää ikääntyneen syödä, sillä ravintoaineiden imeytyminen on jo heikompaa. Proteiinirahkoja voi nauttia välipaloiksi. D-vitamiinin saannista pitää huolehtia, jotta osteoporoosi ei iske. Vähintään 50 mikrog/pv pitää purkista ottaa, vaikka olisi vitaminoidut ruoka-aineet käytössä.
Nämä on varmasti sulle tuttua asiaa. Ymmärrän ahdistuksesi kyllä, mutta aika vähän voit asian eteen tehdä. Ehkä apteekista olisi saatavilla jotain ravitsemusoppaita ikääntyneille? Moni uskoo painettuun sanaan.
Vierailija kirjoitti:
Ja mistä päättelit että usuttaisin vanhempiani roskaruuan ja herkkujen kimppuun? Normaaliin ruokasuhteeseen kuuluu pulla kahvin kanssa aina silloin tällöin, kenenkään ei tarvitse laihduttaa koko ajan koko elämänsä läpi. Karkkipäivissä ei ole mitään vikaa, älä tule tänne kertomaan noita diettikulttuuri faktoja totuutena.
Ei tähän kyllä mitään päättelykykyä tarvita erikseen.
Samassa viestissä olet ensin, että mistä päätellen usutat roskaruuan ja herkkujen kimppuun.
Seuraava lause on että karkki ja pulla ovat normaalia ruokasuhdetta.
Suosittelen, että menet ensin peilin eteen ja analysoit OMAN ruokasuhteesi.
katala-ruokasuhde kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, olet niin täynnä itseäsi että vieläkin jatkat vaikka kyse on ihan oikeasti syömishäiriöisistä ihmisistä.
Häpeä!!
Tuo käyttämäsi fraasi kertoo juuri tästä nykyajasta. Ei pidetä yhtään normaalina jos joku ei syö pullaa. Kun sanoo että roskaruuasta on oikeus kieltäytyä, ja että teollisuuden tuottama karkki ei ole vastaus mihinkään syömis- tai paino-ongelmaan.
Veikkaan että "diettikulttuuri" on niin mustamaalattu, että ihminen ei saa edes kaurapuuroa syödä nykyään ihan ilman nutella- voi- tai karamellisilmää. Kahvia ei saa juoda hedelmien kanssa, vaan jos et laita pullaa suuhun niin olet dieettikulttuurissa ja aiheutat pahaa ruokasuhdetta.
Minusta epätervettä on nykyään se, että ihmisellä ei nykyään ole edes halutessaan muiden mielestä oikeutta syödä terveellisesti. Parempi olisi kamppailla ylipainon kanssa, sitten satelisi päänsilityksiä.
Luit sanan pulla ja nyt olet tehnyt niin pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä asiasta että oikein ihmettelen, olet päättänyt että minä syön vain pullaa ja roskaruokaa (ei lukenut missään) tai että vanhempani kamppailevat herkkujen ja ylipainon kanssa (vaikka aiemmin jo mainitsin että hädin tuskin syövät mitään).
Äitini on alipainoinen ja hänellä on aina ollut vääristynyt kehonkuva enkä minä hänelle mene sanomaan, että onpa tuo yksi pulla nyt epäterveellinen minkä olet syönyt. Tottakai ihminen saa syödä terveellisesti ja tasapainoisesti ja pitääkin syödä se on tie hyvään elämää . Minäkin elän niin.
Mutta tässä aloituksessani ei ole kyse terveellisestä ruokavaliosta, vaan vanhuksista jotka eivät syö ruokaa niin että pysyisivät toimintakuntoisina. Olen aidosti asiasta huolissani, ja niin on muukin perhe joista osa on terveydenhoitoalalla.
Ymmärrän että ruoka on hankala asia ja jokaisen yksityisasia, mutta tuntuu väärältä katsoa sivusta kun muuten aivan terveet vanhempani _ihan oikeasti_ näännyttävät itsensä kokonaan.
Huoli-ilmoituksesta ei ole hyötyä mutta olen päättänyt hankkia ravintoneuvontaa vanhemmilleni, samanlaista mitä olen itselleni hankkinut sairastuttuani syömishäiriöön vuosikymmen sitten.
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlaiset vanhemmar. Koko ikänsä ovat haukkuneet ja halveksineet lihavia ja suurin onnistumisen mittari elämässä on LAIHUUS. Samoin ovat minua pilkanneet koko ikäni lihavaksi ja sanoneet että pitää hävetä silmät päästä minun takiani - olen normaalipainoinen lihaksikas himotreenaaja mutta toki lihava vanhempien silmissä. Kuulemma olen kuin paksu tukki ja hirveän näköinen.
Koko lapsuus oli sitä että kuuntelin miten he haukkui ja arvosteli kaikkien painoa ja ulkonäköä.
Kitukoot nälkään. En jaksa enää paapoa aikuisia ihmisiä. Äitini just marttyyrin isoin elkein tekee numeroa koko ajan siitä miten hänellä ei ole nälkä, miten ei aio syödä, miten ei halua syödä ja miten on vaan syönyt päivän mittaan yhden keksin ja kupin kahvia.
Ovat olleet paskat ja väkivaltaiset vanhemmat joten en ole enää vastuussa niistä. Tehköön mitä tekevät.
Kokeile haukkua äitiäsi ensi kerralla lihavaksi tai vihjaile, että näyttää tuhdimmalta kuin viime kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
katala-ruokasuhde kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, olet niin täynnä itseäsi että vieläkin jatkat vaikka kyse on ihan oikeasti syömishäiriöisistä ihmisistä.
Häpeä!!
Tuo käyttämäsi fraasi kertoo juuri tästä nykyajasta. Ei pidetä yhtään normaalina jos joku ei syö pullaa. Kun sanoo että roskaruuasta on oikeus kieltäytyä, ja että teollisuuden tuottama karkki ei ole vastaus mihinkään syömis- tai paino-ongelmaan.
Veikkaan että "diettikulttuuri" on niin mustamaalattu, että ihminen ei saa edes kaurapuuroa syödä nykyään ihan ilman nutella- voi- tai karamellisilmää. Kahvia ei saa juoda hedelmien kanssa, vaan jos et laita pullaa suuhun niin olet dieettikulttuurissa ja aiheutat pahaa ruokasuhdetta.
Minusta epätervettä on nykyään se, että ihmisellä ei nykyään ole edes halutessaan muiden mielestä oikeutta syödä terveellisesti. Parempi olisi kamppailla ylipainon kanssa, sitten satelisi päänsilityksiä.Luit sanan pulla ja nyt olet tehnyt niin pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä asiasta että oikein ihmettelen, olet päättänyt että minä syön vain pullaa ja roskaruokaa (ei lukenut missään) tai että vanhempani kamppailevat herkkujen ja ylipainon kanssa (vaikka aiemmin jo mainitsin että hädin tuskin syövät mitään).
Äitini on alipainoinen ja hänellä on aina ollut vääristynyt kehonkuva enkä minä hänelle mene sanomaan, että onpa tuo yksi pulla nyt epäterveellinen minkä olet syönyt. Tottakai ihminen saa syödä terveellisesti ja tasapainoisesti ja pitääkin syödä se on tie hyvään elämää . Minäkin elän niin.
Mutta tässä aloituksessani ei ole kyse terveellisestä ruokavaliosta, vaan vanhuksista jotka eivät syö ruokaa niin että pysyisivät toimintakuntoisina. Olen aidosti asiasta huolissani, ja niin on muukin perhe joista osa on terveydenhoitoalalla.
Ymmärrän että ruoka on hankala asia ja jokaisen yksityisasia, mutta tuntuu väärältä katsoa sivusta kun muuten aivan terveet vanhempani _ihan oikeasti_ näännyttävät itsensä kokonaan.
Huoli-ilmoituksesta ei ole hyötyä mutta olen päättänyt hankkia ravintoneuvontaa vanhemmilleni, samanlaista mitä olen itselleni hankkinut sairastuttuani syömishäiriöön vuosikymmen sitten.
Anoreksia on aniharvoin ikääntyneiden ongelma, koska yleensä paranee iän myötä, mutta jos on niin vaikea ettei siitä ole toipunut, on itsestään selvää, ettei siihen hyödytä sitten enää puuttua, edes ammattiapu ei voi mitään, aiheuttaa enempi mielipahaa kuin todellista apua. Joskus näkee kaupungilla viimeisen päälle tällättyjä teinivaatteissa.
Ymmärrän kyllä että tarkoitat hyvää, mutta anna heidän olla rauhassa. Noin vanhoja on jo mahdotonta muuttaa. Sinä saat vain stressiä huolehtimisesta.
Tuli mieleen, mikä näin itseäni iäkkäänä estää usein syömästä kunnolla ja terveellisesti rahan puutteen ohella, on se, että en jaksa seistä hellan ääressä. Eli olisiko niillä sun vanhemmillakin tällainen ongelma?
Voisitko samalla, kun teet itsellesi ja perheellesi ruokaa, laittaa heille vaikka foliorasioihin myös annokset ? Veisit pakastimesta kerran viikossa vanhemmillesi kunnon kotiruokaa ?
Onhan niitä vanhusten ruokapalveluita, jotka myös tuovat kotiin ja joissa on tarkasti laskettu ja pidetty huolta, että kaikki vitamiinit ja muut ravintoaineet ovat mukana. Ovat vain hyvin tyyriitä, joten sinun omat ruokasi olisivat pelastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
katala-ruokasuhde kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, olet niin täynnä itseäsi että vieläkin jatkat vaikka kyse on ihan oikeasti syömishäiriöisistä ihmisistä.
Häpeä!!
Tuo käyttämäsi fraasi kertoo juuri tästä nykyajasta. Ei pidetä yhtään normaalina jos joku ei syö pullaa. Kun sanoo että roskaruuasta on oikeus kieltäytyä, ja että teollisuuden tuottama karkki ei ole vastaus mihinkään syömis- tai paino-ongelmaan.
Veikkaan että "diettikulttuuri" on niin mustamaalattu, että ihminen ei saa edes kaurapuuroa syödä nykyään ihan ilman nutella- voi- tai karamellisilmää. Kahvia ei saa juoda hedelmien kanssa, vaan jos et laita pullaa suuhun niin olet dieettikulttuurissa ja aiheutat pahaa ruokasuhdetta.
Minusta epätervettä on nykyään se, että ihmisellä ei nykyään ole edes halutessaan muiden mielestä oikeutta syödä terveellisesti. Parempi olisi kamppailla ylipainon kanssa, sitten satelisi päänsilityksiä.
Miten sinun on nyt niin vaikea ymmärtää apn tarinaa? Huomaatko miten syvällä olet omassa tarinassasi? Poimit apn kirjoituksista palasia, jotka istuvat sinun juttuusi, mutta samalla kadotat asian ytimen. Tulee mielikuva, että olet tehnyt elämänmuutoksen ja nyt saarnaat löytämääsi totuutta huomaamatta, että muiden lähtötilanne on erilainen.
Ap on huolestunut vanhempiensa heikosta terveydestä ja siitä, miten he kieltäytyvät itse herkuiksi kokemistaan asioista. Ei sellaisesta, mitä ap pitää sopivana syömisenä, vaan sellaisesta mistä vanhemmat ovat ennen nauttineet. Ravinnon liiallisessa rajoittamisessa ei ole mitään terveellistä.
Mun vanhemmat kyttäsi aina omia syömisiään. Mitään herkkuja eivät koskaan syöneet, ruoka-annokset olivat pieniä ja erityisesti isäni urheili jatkuvasti. molemmat vahtivat painoaan.
Myös minä jouduin tarkkailun alaiseksi. Äitini kauhisteli reisiäni kun olin 15, kuinka paksut ne ovat. Koskaan minulla ei ylipainoa ole ollut ja nyt olen lähemmäs 50. Vanhempani vahtivat syömisiäni jotta en lihoisi. Lopputuloksena sairastuin anoreksiaan. tuolloin vanhempani olivat tyytyväisiä kun tytär on tosi hoikka. Lopputuloksena tästä kaikesta oli että minäkuvani on vääristynyt, Näen itseni tosi isona ja suhde ruokaan on vähintäänkin omituinen.
Lapsia en hankkinut. Äitini sanoi minulle että kun tulet raskaaksi, sinusta tulee valaan kokoinen etkä saa ikinä niitä kiloja pois.
Isäni kuoli kauan sitten. Äitini elää edelleen. Äitini on kyllä aika pyöreä nykyään mutta enpä ole tullut asiasta huomauttaneeksi....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlaiset vanhemmar. Koko ikänsä ovat haukkuneet ja halveksineet lihavia ja suurin onnistumisen mittari elämässä on LAIHUUS. Samoin ovat minua pilkanneet koko ikäni lihavaksi ja sanoneet että pitää hävetä silmät päästä minun takiani - olen normaalipainoinen lihaksikas himotreenaaja mutta toki lihava vanhempien silmissä. Kuulemma olen kuin paksu tukki ja hirveän näköinen.
Koko lapsuus oli sitä että kuuntelin miten he haukkui ja arvosteli kaikkien painoa ja ulkonäköä.
Kitukoot nälkään. En jaksa enää paapoa aikuisia ihmisiä. Äitini just marttyyrin isoin elkein tekee numeroa koko ajan siitä miten hänellä ei ole nälkä, miten ei aio syödä, miten ei halua syödä ja miten on vaan syönyt päivän mittaan yhden keksin ja kupin kahvia.
Ovat olleet paskat ja väkivaltaiset vanhemmat joten en ole enää vastuussa niistä. Tehköön mitä tekevät.
Kokeile haukkua äitiäsi ensi kerralla lihavaksi tai vihjaile, että näyttää tuhdimmalta kuin viime kerralla.
Ehdotan myös tätä. Aina, kun alkavat tekemään numeroa pienistä annoskoistaan kommentoit siihen jotain, että ovatkin viime aikoina vähän pyöristyneet, että hyvä ottaa joku ote ruokailuun. Oikein ehdollistat siihen. Ota valtasi takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa olla, kestää huonommin esim. tulevat syöpähoidot kun on huonossa kunnossa ja aliravittu. Omapa on elämänsä.
Aliravittu?
Nyt jotain suhteellisuuden tajua. Suurin osa eläkeläisistä ei ole aliravittu, vaan normaalipainoisia, mutta jotkut eivät tajua itsensä olevan vaarallisen lihava ja kuvittelevat muiden haluavan olevan yhtä läskejä.
Mun sisko on juuri ap. kaltainen ja vahtii vanhempiensa syömistä. Ensimmäisenä tutkii jääkaapin kun menee vanhempien luo kylää ja on ottanut oikeuden olla kuin kotonaan, vaikka hänellä oma perhe ja painoindeksi 40.
Mutta auta armias, jos äitini erehtyy tekemään saman hänen kotonaan, niin helvetti on irti ja haukutaan, kuinka puututaan hänen asioihin.
Jaa, isäni on aliravittu. Laihtui syöpähoitojen seurauksena 40 kg ja ei laita suuhunsa enää juuri mitään. Turha tulla siihen fatsheimaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap mainitsee nimenomaan karkin ja pullan, jos ei sitten tarkoitakaan karkkia ja pullaa?
Kannattaa puhua sitä mitä oikeasti tarkoittaa, jos ei halua tulla väärin ymmärretyksi.
Jotenkin hölmöä sanoa ensin selkeästi jotain yhtä, ja sitten riehua loppuaika siitä miten ei tarkoittanutkaan mitä sanoi, ja nyt muut ovat väärässä. Kaikki voivat lukea mitä ap ensin kirjoitti.
katala-ruokasuhde kirjoitti:
Miksi ap mainitsee nimenomaan karkin ja pullan, jos ei sitten tarkoitakaan karkkia ja pullaa?
Kannattaa puhua sitä mitä oikeasti tarkoittaa, jos ei halua tulla väärin ymmärretyksi.
Jotenkin hölmöä sanoa ensin selkeästi jotain yhtä, ja sitten riehua loppuaika siitä miten ei tarkoittanutkaan mitä sanoi, ja nyt muut ovat väärässä. Kaikki voivat lukea mitä ap ensin kirjoitti.
AP puhui aloitusviestissään karkkilakosta. On eri asia olla karkkilakossa, kuin elää ruokavaliolla mihin karkit eivät luonnollisista syistä kuulu. Esimerkiksi henkilö ei tykkää niistä. Ymmärrätkö sävyeron? Vähän sama kuin joku suureen ääneen paasaisi päivittäin siitä miten ei tänäänkään ole ottanut lasillista alkoholia versus ihminen kuka ei yksinkertaisesti koskaan tissuttele, koska ei a) tunne tarvetta siihen tai b) ei tykkää alkoholista/sen mausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta aikuisella ihmisellä on oikeus olla syömättä karkkia ja pullaa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta aikuisella ihmisellä on oikeus olla syömättä karkkia ja pullaa.
Tottakai, mutta miten se liittyy aiheeseen mitenkään?
Oma äitini puhuu myös jatkuvasti, miten suolaa, sokeria eikä rasvaa saisi syödä. Minä sanon hänelle, että pitää syödä sellaista mistä tykkää ja millä elimistö voi hyvin. Pulla päiväkahvilla ei tee pahaa ja ruuan jälkeen voi ihan hyvällä omallatunnolla ottaa muutaman suklaakarkin. Leivän päälle voi laittaa meetvurstia, jos suolaista tekee mieli. On se kumma, että liki 90-vuotiaana pitäisi kieltäytyä sellaisesta, mistä tulee mielihyvää.
Vierailija kirjoitti:
Oisko alkavat muistisairaus? Sopii siihen. Nyt kannattaisi mennä käymään lääkärissä tutkimuksissa.
Sama tuli mieleen. Äiti oli vanhemmiten aika samanlainen kuin ap:llä, laihtui lähes anorektiseksi, aina vaan selityksiä kuinka vanhana lihakset katoaa kaikilta jne. Kehui syövänsä "valtavia annoksia", todellisuudessa jakoi salaa ruokaansa pieniksi palasiksi, esim. yksi pieni kirsikkatomaatti piti vielä puolittaa (jolloin siitä tuli hänen mukaansa 2 tomaattia), leipäpalasta söi vain toisen puolikkaan, juustosiivun puolitti jne. Kaupassa sanoi ääneen olipa lihava ihminen.
Monet riidat riideltiin kun ihmetytti miksi käyttäytyy kuin syömishäiriöpotilas. Kun sitten vaatteet alkoivat roikkua päällä ja käytös meni energianpuutteen myötä sekavaksi (näki näkyjä yms), sain puoliväkisin vietyä muistitesteihin ja Alzheimer paljastui.
Syöminen parani ja paino nousi kun sai lääkityksen, ruokien puolittaminenkin loppui.
Luulosairaalle yli kasikumppiselle anopille oli lääkäri maininnut että sokeri on vähän koholla, 6 joka ei edes ole hälyttävä arvo.
No anoppihan lopetti jälkiruuan ja kaiken hyvän syömisen.
Paino jo ennenkin n. 40 kg ja kuihtui entisestään.
Kuten joku mainitsi, muistisairaus tekee tällaista. Vanhuksilla ruokahalu toki voi olla muistakin syistä huono. Oman äidin kohdalla syöminen oli nimenomaan ruuan välttelyä pitkään. Suola-arvotkin ehtivät mennä vinksalleen tästä syystä. Joutui sairaalaan muista syistä niin siellä muistisairaus tuli näkyväksi. Nyt kun on saanut lääkitystä siihen, on piristynyt ja ruoka maittaa paremmin kuin ennen. Aiemmin maittoi maksimissaan pari lusikallista aterioilla. Oli todella tuskaista seurata sitä, kun normaali(mpi) syöminen olisi auttanut toipumaan ja pääsemään sairaalasta nopeammin, mutta ei vain maittanut. Pari kertaa sai siellä tiputuksen, niin aina heti virkistyi. Pienet apteekin proteiinijuomat olivat tärkeitä kotiutumisen jälkeen, niitä hän onneksi pystyi juomaan ruokahaluttomuudesta huolimatta. Toivon todella että kohtuullinen ruokahalu pysyy yllä ettei enää päädyttäisi samaan. Veden juominen on sitten vielä toinen hankaluus, vanhukset tahtovat kuivua kun janontunne on heikompi. Tsemppiä ap:lle, ymmärrän voimattomuutesi, mutten tiedä voitko asialle mitään.
Tämä. On ihan turha ulkopuolisten yrittää tähän vaikuttaa, eivät muutu miksikään. Hyvä, että oma ruokasuhteesi on terve, voisi olla toisenlainenkin tuollaisen mallin jälkeen.
He ovat oman aikakautensa lapsia, eläneet pula-ajan ja sen, kun hyvyyden ja ahkeruuden (eli ihmisyyden) mittari oli laihuus. Nyt elämme (onneksi!) toisenlaista aikaa ja voimme nauttia tästä.
Meillä puolestaan nautitaan hyvästä ruokakulttuurista ja laadukkaista ravintoloista. Ei olisi tullut kuuloonkaan lapsuuden perheessäni.