Lue keskustelun säännöt.
Aika on neljäs ulottuvuus
04.10.2022 |
Eikös olekin jännä juttu että voin mennä samaan paikkaan jossa joku muu on ollut aiemmin. Eli sijaintini kolmiulotteisessa koordinaatistossa on täsmälleen sama kuin sen aiemman, mutta aika on eri.
Onko näiden ulottuvuuksien välillä yhteys, toisin sanoen voinko saada yhteyden siihen toiseen henkilöön olemalla täsmälleen samassa paikassa fyysisesti, vaikkakin eri aikaan?
Ymmärsikö kukaan?
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Edes liikettä ei voi havainnoida jos on olemassa vain nykyhetki. Tällöin ei ole tietoa jonkin esineen tms. aiemmasta positiosta.
Reaalimaailmassa ei ole kuin nykyhetki. Abstraktissa käsitteiden maailmassa on niitä muitakin hetkiä. Elämme reaalimaailmassa, mutta voimme ajatella abstrakteja käsitteitä ja puhua niistä. Mutta reaalimaailmassa niitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On arvioitu, että maailmankaikkeus on syntynyt 13,8 miljardia vuotta sitten, yhdestä pisteestä.
Havaittavissa olevan avaruuden koko on 93 miljardia valovuotta.
Tässä on dilemma.
Ei ole dilemmaa, sillä se yksi piste oli koko maailmankaikkeus, alkupamaus tapahtui kaikkialla.
Tämän takia ei ole mitään "ulkopuolta" mihin avaruus laajenisi eikä maailmankaikkeudella ole mitään keskipistettä.
Ensin oli tietoisuus joka loi koko universumin harhan kokeakseen itsensä.
"kokeakseen itsensä" Ajatuksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edes liikettä ei voi havainnoida jos on olemassa vain nykyhetki. Tällöin ei ole tietoa jonkin esineen tms. aiemmasta positiosta.
Reaalimaailmassa ei ole kuin nykyhetki. Abstraktissa käsitteiden maailmassa on niitä muitakin hetkiä. Elämme reaalimaailmassa, mutta voimme ajatella abstrakteja käsitteitä ja puhua niistä. Mutta reaalimaailmassa niitä ei ole.
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Siinä on vaan se ongelma, että kun se tuleva hetki tulee kohdalle, se ei ole se hetki minä sitä pidämme vaan sekin on nyt. Yksinkertaisesti ei ole olemassakaan mitään muuta kuin tämä hetki. Historia tai tulevaisuus eivät ole olemassa tässä hetkessä tai yhtään missään, ne ovat vain käsitteitä päässämme, silkkaa abstraktiota. Sellainen asia kuin tulevaisuus ei tule koskaan koittamaan, samoin kuin tämä hetki ei muutu koskaan menneeksi. On aina vain nyt. Joka hetki uudelleen. Voimme kutsua niitä eri nimillä, viime tiistaiksi tai ensi tiistaiksi, mutta se ei muuta asiaa.
Eli kun nyt ajattelen vaikkapa vuoden takaisia asioita, nekin ovat nyt ?
Toki ne olivat nykyhetkeä silloin kun tapahtuivat vaan eivät enää. Se että voit muistaa aiemmat aj nykyiset nykyhetket ja erottaa ne toisistaan, osoittaa ajan olemassaolon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä on vaan se ongelma, että kun se tuleva hetki tulee kohdalle, se ei ole se hetki minä sitä pidämme vaan sekin on nyt. Yksinkertaisesti ei ole olemassakaan mitään muuta kuin tämä hetki. Historia tai tulevaisuus eivät ole olemassa tässä hetkessä tai yhtään missään, ne ovat vain käsitteitä päässämme, silkkaa abstraktiota. Sellainen asia kuin tulevaisuus ei tule koskaan koittamaan, samoin kuin tämä hetki ei muutu koskaan menneeksi. On aina vain nyt. Joka hetki uudelleen. Voimme kutsua niitä eri nimillä, viime tiistaiksi tai ensi tiistaiksi, mutta se ei muuta asiaa.
Eli kun nyt ajattelen vaikkapa vuoden takaisia asioita, nekin ovat nyt ?
Toki ne olivat nykyhetkeä silloin kun tapahtuivat vaan eivät enää. Se että voit muistaa aiemmat aj nykyiset nykyhetket ja erottaa ne toisistaan, osoittaa ajan olemassaolon
Ajatus on aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei ole edes vielä aukottomasti todistanut sitä, että aika on olemassa. Eli ei ole neljäs ulottuvuus.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole edes vielä aukottomasti todistanut sitä, että aika on olemassa. Eli ei ole neljäs ulottuvuus.
Sinä olet todistamassa koko ajan ajan olemassa olon.
Et vain tajua sitä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli jos olisimme ns. seuraavassa ulottuvuudessa, voisimme liikkua myös "aikaa" pitkin? Eli nähdä itsemme ikään kuin käärmeenä, ja liikkua vapaasti ajassa eteen sekä taakse? Aika huikeaa.
99 prosenttia ihmisistä peiliin katsoessa näkee käärmeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se tähtien valo minkä näemme, on lähtenyt tähdistä tuhansia vuosia sitten, niin onko niin, että jos pääsisimme tähtien tasolle avaruuteen ja voisimme valtavalla kaukoputkella katsoa maahan, niin näkisimmekö tuhansia vuosia sitten eläneet ihmiset ja tapahtumat?
Päästäksemme sille tasolle, että voisimme nähdä menneisyyteen, meidän pitäisi matkustaa valoa nopeammin.
Mutta tuohan tarkoittaisi että aikamatkustus perustuisi pelkästään visuaaliseen näkökykyyn, jossa fotonit muodostavat valoksi kutsutun ilmiön jonka silmät havaitsevat ja välittävät aivoihin? Eihän se voi pitää paikkaansa. Sokean matka kestää aivan yhtä kauan kuin näkökykyisenkin.
Kun me katsomme avaruuteen, me katsomme menneisyyteen. Se auringonvalo, mikä juuri nyt lämmittää meitä on n. kahdeksan minuuttia sitten lähtenyt auringosta ja me nautimme lähimenneisyyden valosta ja lämmöstä. Muiden tähtien valosta puhutaan valovuosista, eli vuosia sitten syntyneestä valosta. Me kaikki, sokeatkin, matkustamme avaruudessa maa planeetalla. Matka mihin tahansa kohteeseen nyt näkyvässä avaruudessa on matka menneisyyteen ja se on mahdollista vain valoa nopeammin.
Kyseessä ei ole kuitenkaan menneisyyteen katsominen siinä mielessä, missä se ymmärretään aikamatkustamisen kontekstissa, vaan samassa nykyhetkessä tapahtuva toiminta jossa etäisyys tekee vaan tepposet.
Ääni kulkee ilmassa 330m/s. Jos huudat kilometrin päästä kaverille megafonilla, kuulee hän sinut viiveellä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että hän kuulisi historian siipien havinaa, vaan samassa nykyhetkessä tapahtuneen kommunikointisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se tähtien valo minkä näemme, on lähtenyt tähdistä tuhansia vuosia sitten, niin onko niin, että jos pääsisimme tähtien tasolle avaruuteen ja voisimme valtavalla kaukoputkella katsoa maahan, niin näkisimmekö tuhansia vuosia sitten eläneet ihmiset ja tapahtumat?
Päästäksemme sille tasolle, että voisimme nähdä menneisyyteen, meidän pitäisi matkustaa valoa nopeammin.
Mutta tuohan tarkoittaisi että aikamatkustus perustuisi pelkästään visuaaliseen näkökykyyn, jossa fotonit muodostavat valoksi kutsutun ilmiön jonka silmät havaitsevat ja välittävät aivoihin? Eihän se voi pitää paikkaansa. Sokean matka kestää aivan yhtä kauan kuin näkökykyisenkin.
Kun me katsomme avaruuteen, me katsomme menneisyyteen. Se auringonvalo, mikä juuri nyt lämmittää meitä on n. kahdeksan minuuttia sitten lähtenyt auringosta ja me nautimme lähimenneisyyden valosta ja lämmöstä. Muiden tähtien valosta puhutaan valovuosista, eli vuosia sitten syntyneestä valosta. Me kaikki, sokeatkin, matkustamme avaruudessa maa planeetalla. Matka mihin tahansa kohteeseen nyt näkyvässä avaruudessa on matka menneisyyteen ja se on mahdollista vain valoa nopeammin.
Kyseessä ei ole kuitenkaan menneisyyteen katsominen siinä mielessä, missä se ymmärretään aikamatkustamisen kontekstissa, vaan samassa nykyhetkessä tapahtuva toiminta jossa etäisyys tekee vaan tepposet.
Ääni kulkee ilmassa 330m/s. Jos huudat kilometrin päästä kaverille megafonilla, kuulee hän sinut viiveellä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että hän kuulisi historian siipien havinaa, vaan samassa nykyhetkessä tapahtuneen kommunikointisi.
Jos huuto lähtee hetkellä 0 ja joku kuulee sen hetkellä 3, mitä muuta se on kuin ääni historiasta?
Ajattele vaikkapa salamaniskua. Näet välähdyksen jolloin ymmärrät hetken jolloin se tapahtui. Kuulet äänen vaikkapa 5s kuluttua, tuo ääni on menneisyydessä tapahtuneesta salamaniskusta johtuvaa.
Menneisyys ja tulevaisuus on mahdollista koska ne ovat ajatuksen, ajan tuotteita.
Tietoisuus tiedostaa ne ajattomassa
ñyky hetkessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se tähtien valo minkä näemme, on lähtenyt tähdistä tuhansia vuosia sitten, niin onko niin, että jos pääsisimme tähtien tasolle avaruuteen ja voisimme valtavalla kaukoputkella katsoa maahan, niin näkisimmekö tuhansia vuosia sitten eläneet ihmiset ja tapahtumat?
Päästäksemme sille tasolle, että voisimme nähdä menneisyyteen, meidän pitäisi matkustaa valoa nopeammin.
Mutta tuohan tarkoittaisi että aikamatkustus perustuisi pelkästään visuaaliseen näkökykyyn, jossa fotonit muodostavat valoksi kutsutun ilmiön jonka silmät havaitsevat ja välittävät aivoihin? Eihän se voi pitää paikkaansa. Sokean matka kestää aivan yhtä kauan kuin näkökykyisenkin.
Kun me katsomme avaruuteen, me katsomme menneisyyteen. Se auringonvalo, mikä juuri nyt lämmittää meitä on n. kahdeksan minuuttia sitten lähtenyt auringosta ja me nautimme lähimenneisyyden valosta ja lämmöstä. Muiden tähtien valosta puhutaan valovuosista, eli vuosia sitten syntyneestä valosta. Me kaikki, sokeatkin, matkustamme avaruudessa maa planeetalla. Matka mihin tahansa kohteeseen nyt näkyvässä avaruudessa on matka menneisyyteen ja se on mahdollista vain valoa nopeammin.
Kyseessä ei ole kuitenkaan menneisyyteen katsominen siinä mielessä, missä se ymmärretään aikamatkustamisen kontekstissa, vaan samassa nykyhetkessä tapahtuva toiminta jossa etäisyys tekee vaan tepposet.
Ääni kulkee ilmassa 330m/s. Jos huudat kilometrin päästä kaverille megafonilla, kuulee hän sinut viiveellä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että hän kuulisi historian siipien havinaa, vaan samassa nykyhetkessä tapahtuneen kommunikointisi.
Jos huuto lähtee hetkellä 0 ja joku kuulee sen hetkellä 3, mitä muuta se on kuin ääni historiasta?
Ajattele vaikkapa salamaniskua. Näet välähdyksen jolloin ymmärrät hetken jolloin se tapahtui. Kuulet äänen vaikkapa 5s kuluttua, tuo ääni on menneisyydessä tapahtuneesta salamaniskusta johtuvaa.
Minäkin ajattelisin sen menneisyydeksi 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei metriäkään ole olemassa kirjoitti:
Sekunnit ja minuutit on metriin ja senttiin verrattavia asioita.
Ihmisten keksimiä asioita joita ei ole olemassakaan.
Esoteriaa ja pilkottua todellisuutta.
Kaikki yksiköt kuten metri, sekunti, ampeeri jne... ovat sopimuksenvaraisia ja mitään jumalaista julistusta universaaleista yksiköistä ei ole.
Jos taas meinaat että yksiköt on käsitteitä eikä niitä siinä mielessä ole olemassa niin sekin on toki totta.
Kumpikaan ei tarkoita etteikö aika olisi olemassa oleva ilmiö, asia.
Pitäisi ensin tieteellisesti vain todistaa että aika on olemassa oleva ilmiö tai asia.
Itse asiassa ei tarvitse. Fysiikka:
Fysiikka (m.kreik. , fysis eli luonto) on ainetta, energiaa ja perusluonteisia luonnonlakeja tutkiva tiede.[1] Fysiikka pyrkii löytämään luonnosta lainalaisuuksia, joita voidaan kuvata matemaattisesti ja koetella kokeellisesti.[2] Fysiikka on luonnontiede, joka tutkii kaikkeutta käsitellen aineen, energian, avaruuden ja ajan käyttäytymistä, perusvuorovaikutuksia ja näiden muodostamia kokonaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se tähtien valo minkä näemme, on lähtenyt tähdistä tuhansia vuosia sitten, niin onko niin, että jos pääsisimme tähtien tasolle avaruuteen ja voisimme valtavalla kaukoputkella katsoa maahan, niin näkisimmekö tuhansia vuosia sitten eläneet ihmiset ja tapahtumat?
Päästäksemme sille tasolle, että voisimme nähdä menneisyyteen, meidän pitäisi matkustaa valoa nopeammin.
Mutta tuohan tarkoittaisi että aikamatkustus perustuisi pelkästään visuaaliseen näkökykyyn, jossa fotonit muodostavat valoksi kutsutun ilmiön jonka silmät havaitsevat ja välittävät aivoihin? Eihän se voi pitää paikkaansa. Sokean matka kestää aivan yhtä kauan kuin näkökykyisenkin.
Kun me katsomme avaruuteen, me katsomme menneisyyteen. Se auringonvalo, mikä juuri nyt lämmittää meitä on n. kahdeksan minuuttia sitten lähtenyt auringosta ja me nautimme lähimenneisyyden valosta ja lämmöstä. Muiden tähtien valosta puhutaan valovuosista, eli vuosia sitten syntyneestä valosta. Me kaikki, sokeatkin, matkustamme avaruudessa maa planeetalla. Matka mihin tahansa kohteeseen nyt näkyvässä avaruudessa on matka menneisyyteen ja se on mahdollista vain valoa nopeammin.
Kyseessä ei ole kuitenkaan menneisyyteen katsominen siinä mielessä, missä se ymmärretään aikamatkustamisen kontekstissa, vaan samassa nykyhetkessä tapahtuva toiminta jossa etäisyys tekee vaan tepposet.
Ääni kulkee ilmassa 330m/s. Jos huudat kilometrin päästä kaverille megafonilla, kuulee hän sinut viiveellä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että hän kuulisi historian siipien havinaa, vaan samassa nykyhetkessä tapahtuneen kommunikointisi.
Toki se on menneisyyttä, äänilähteestä ääni on lähtenyt sen noin 3 sekuntia aiemmin, eli kilometrin päässä kuuluva ääni tosiaan on "mennyttä aikaa", vaikkakin suhteellisen vähän aikaa aiemmin mennyttä. Kolme sekuntia aiemmin ei ole tarkalleen ottaen sama nykyhetki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se tähtien valo minkä näemme, on lähtenyt tähdistä tuhansia vuosia sitten, niin onko niin, että jos pääsisimme tähtien tasolle avaruuteen ja voisimme valtavalla kaukoputkella katsoa maahan, niin näkisimmekö tuhansia vuosia sitten eläneet ihmiset ja tapahtumat?
Päästäksemme sille tasolle, että voisimme nähdä menneisyyteen, meidän pitäisi matkustaa valoa nopeammin.
Mutta tuohan tarkoittaisi että aikamatkustus perustuisi pelkästään visuaaliseen näkökykyyn, jossa fotonit muodostavat valoksi kutsutun ilmiön jonka silmät havaitsevat ja välittävät aivoihin? Eihän se voi pitää paikkaansa. Sokean matka kestää aivan yhtä kauan kuin näkökykyisenkin.
Kun me katsomme avaruuteen, me katsomme menneisyyteen. Se auringonvalo, mikä juuri nyt lämmittää meitä on n. kahdeksan minuuttia sitten lähtenyt auringosta ja me nautimme lähimenneisyyden valosta ja lämmöstä. Muiden tähtien valosta puhutaan valovuosista, eli vuosia sitten syntyneestä valosta. Me kaikki, sokeatkin, matkustamme avaruudessa maa planeetalla. Matka mihin tahansa kohteeseen nyt näkyvässä avaruudessa on matka menneisyyteen ja se on mahdollista vain valoa nopeammin.
Kyseessä ei ole kuitenkaan menneisyyteen katsominen siinä mielessä, missä se ymmärretään aikamatkustamisen kontekstissa, vaan samassa nykyhetkessä tapahtuva toiminta jossa etäisyys tekee vaan tepposet.
Ääni kulkee ilmassa 330m/s. Jos huudat kilometrin päästä kaverille megafonilla, kuulee hän sinut viiveellä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että hän kuulisi historian siipien havinaa, vaan samassa nykyhetkessä tapahtuneen kommunikointisi.
Toki se on menneisyyttä, äänilähteestä ääni on lähtenyt sen noin 3 sekuntia aiemmin, eli kilometrin päässä kuuluva ääni tosiaan on "mennyttä aikaa", vaikkakin suhteellisen vähän aikaa aiemmin mennyttä. Kolme sekuntia aiemmin ei ole tarkalleen ottaen sama nykyhetki.
Voit laajentaa ajattelua käyttämällä pidempiä aikoja. Jos kuvitellaan että ääni kantautuisi rajatta ja vaimenematta esimerkiksi Helsingistä Kapkaupunkiin, tuo aikaviive olisi jo 12 tuntia. Kapkaupungissa kuultaisiin siis illalla Helsingin aamun tapahtumia, eli kuultaisiin menneisyyteen.
Mikä mielestäsi olisi menneisyyteen näkemistä, jos ei samanlainen tapaus valon kohdalla? Kun puhutaan siis nimenomaan näkemisestä, eli fotonien liikkeestä silmiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä on vaan se ongelma, että kun se tuleva hetki tulee kohdalle, se ei ole se hetki minä sitä pidämme vaan sekin on nyt. Yksinkertaisesti ei ole olemassakaan mitään muuta kuin tämä hetki. Historia tai tulevaisuus eivät ole olemassa tässä hetkessä tai yhtään missään, ne ovat vain käsitteitä päässämme, silkkaa abstraktiota. Sellainen asia kuin tulevaisuus ei tule koskaan koittamaan, samoin kuin tämä hetki ei muutu koskaan menneeksi. On aina vain nyt. Joka hetki uudelleen. Voimme kutsua niitä eri nimillä, viime tiistaiksi tai ensi tiistaiksi, mutta se ei muuta asiaa.
Eli kun nyt ajattelen vaikkapa vuoden takaisia asioita, nekin ovat nyt ?
Toki ne olivat nykyhetkeä silloin kun tapahtuivat vaan eivät enää. Se että voit muistaa aiemmat aj nykyiset nykyhetket ja erottaa ne toisistaan, osoittaa ajan olemassaolon
Kun ajattelet vuoden takaisia asioita, ne ajatukset tapahtuvat tässä hetkessä, ei mikään muu. Mutta eihän niitä asioita voi enää aistein havaita, niihin ei voi mennä, niitä ei voi koskettaa, eli ne eivät ole olemassa (samoin kuin tulevaisuuskaan). Mutta se synapsien napsuminen päässäsi tapahtuu nyt, joiden ansiosta saat illuusion että ne vuoden takaiset asiat olisivat jollain tavalla yhä todellisia, koska ne ovat ajatuksissasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se tähtien valo minkä näemme, on lähtenyt tähdistä tuhansia vuosia sitten, niin onko niin, että jos pääsisimme tähtien tasolle avaruuteen ja voisimme valtavalla kaukoputkella katsoa maahan, niin näkisimmekö tuhansia vuosia sitten eläneet ihmiset ja tapahtumat?
Päästäksemme sille tasolle, että voisimme nähdä menneisyyteen, meidän pitäisi matkustaa valoa nopeammin.
Mutta tuohan tarkoittaisi että aikamatkustus perustuisi pelkästään visuaaliseen näkökykyyn, jossa fotonit muodostavat valoksi kutsutun ilmiön jonka silmät havaitsevat ja välittävät aivoihin? Eihän se voi pitää paikkaansa. Sokean matka kestää aivan yhtä kauan kuin näkökykyisenkin.
Kun me katsomme avaruuteen, me katsomme menneisyyteen. Se auringonvalo, mikä juuri nyt lämmittää meitä on n. kahdeksan minuuttia sitten lähtenyt auringosta ja me nautimme lähimenneisyyden valosta ja lämmöstä. Muiden tähtien valosta puhutaan valovuosista, eli vuosia sitten syntyneestä valosta. Me kaikki, sokeatkin, matkustamme avaruudessa maa planeetalla. Matka mihin tahansa kohteeseen nyt näkyvässä avaruudessa on matka menneisyyteen ja se on mahdollista vain valoa nopeammin.
Kyseessä ei ole kuitenkaan menneisyyteen katsominen siinä mielessä, missä se ymmärretään aikamatkustamisen kontekstissa, vaan samassa nykyhetkessä tapahtuva toiminta jossa etäisyys tekee vaan tepposet.
Ääni kulkee ilmassa 330m/s. Jos huudat kilometrin päästä kaverille megafonilla, kuulee hän sinut viiveellä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että hän kuulisi historian siipien havinaa, vaan samassa nykyhetkessä tapahtuneen kommunikointisi.
Jos huuto lähtee hetkellä 0 ja joku kuulee sen hetkellä 3, mitä muuta se on kuin ääni historiasta?
Ajattele vaikkapa salamaniskua. Näet välähdyksen jolloin ymmärrät hetken jolloin se tapahtui. Kuulet äänen vaikkapa 5s kuluttua, tuo ääni on menneisyydessä tapahtuneesta salamaniskusta johtuvaa.
Tuohan on sama asia kuin joku lähettäisi perinteisen kirjeen. Mitä muuta se on kuin kirjoitusta historiasta? Kuitenkin se ääni kuullaan ja kirje luetaan nykyhetkessä. Niitä ei voi kuulla tai lukea menneessä tai tulevassa. Periaatteessa kaikki normaali keskustelukin on ääniä historiasta, jotka havaitaan nykyhetkessä. Viive on vaan niin lyhyt (milli- tai mikrosekunteja?), että syntyy kuvitelma että se tapahtuisi samassa hetkessä.
Aika monet aistihavaintoja aiheuttavat ilmiöt ovat syntyneet aiemmin kuin ihminen ne nykyhetkessä kokee. Paineaallot, valo, äänet.
Auringon valo tulee aisteillemme useita minuutteja myöhässä. Ilman sitä olisimme säkkipimeydessä. Ilman sitä emme näkisi edessämme olevaa vihreää seinää ollenkaan. Onko näin ollen vihreän seinän, tuon sinänsä staattisen asian, näköhavaintokin viiveellä tapahtuva asia koska emme näkisi sitä ilman minuutteja kuhnuroivan (hah) auringonvalon vaikutusta? Onko kaikki näkemämme "vanhaa"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se tähtien valo minkä näemme, on lähtenyt tähdistä tuhansia vuosia sitten, niin onko niin, että jos pääsisimme tähtien tasolle avaruuteen ja voisimme valtavalla kaukoputkella katsoa maahan, niin näkisimmekö tuhansia vuosia sitten eläneet ihmiset ja tapahtumat?
Päästäksemme sille tasolle, että voisimme nähdä menneisyyteen, meidän pitäisi matkustaa valoa nopeammin.
Mutta tuohan tarkoittaisi että aikamatkustus perustuisi pelkästään visuaaliseen näkökykyyn, jossa fotonit muodostavat valoksi kutsutun ilmiön jonka silmät havaitsevat ja välittävät aivoihin? Eihän se voi pitää paikkaansa. Sokean matka kestää aivan yhtä kauan kuin näkökykyisenkin.
Kun me katsomme avaruuteen, me katsomme menneisyyteen. Se auringonvalo, mikä juuri nyt lämmittää meitä on n. kahdeksan minuuttia sitten lähtenyt auringosta ja me nautimme lähimenneisyyden valosta ja lämmöstä. Muiden tähtien valosta puhutaan valovuosista, eli vuosia sitten syntyneestä valosta. Me kaikki, sokeatkin, matkustamme avaruudessa maa planeetalla. Matka mihin tahansa kohteeseen nyt näkyvässä avaruudessa on matka menneisyyteen ja se on mahdollista vain valoa nopeammin.
Kyseessä ei ole kuitenkaan menneisyyteen katsominen siinä mielessä, missä se ymmärretään aikamatkustamisen kontekstissa, vaan samassa nykyhetkessä tapahtuva toiminta jossa etäisyys tekee vaan tepposet.
Ääni kulkee ilmassa 330m/s. Jos huudat kilometrin päästä kaverille megafonilla, kuulee hän sinut viiveellä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että hän kuulisi historian siipien havinaa, vaan samassa nykyhetkessä tapahtuneen kommunikointisi.
Jos huuto lähtee hetkellä 0 ja joku kuulee sen hetkellä 3, mitä muuta se on kuin ääni historiasta?
Ajattele vaikkapa salamaniskua. Näet välähdyksen jolloin ymmärrät hetken jolloin se tapahtui. Kuulet äänen vaikkapa 5s kuluttua, tuo ääni on menneisyydessä tapahtuneesta salamaniskusta johtuvaa.
Tuohan on sama asia kuin joku lähettäisi perinteisen kirjeen. Mitä muuta se on kuin kirjoitusta historiasta? Kuitenkin se ääni kuullaan ja kirje luetaan nykyhetkessä. Niitä ei voi kuulla tai lukea menneessä tai tulevassa. Periaatteessa kaikki normaali keskustelukin on ääniä historiasta, jotka havaitaan nykyhetkessä. Viive on vaan niin lyhyt (milli- tai mikrosekunteja?), että syntyy kuvitelma että se tapahtuisi samassa hetkessä.
Aika monet aistihavaintoja aiheuttavat ilmiöt ovat syntyneet aiemmin kuin ihminen ne nykyhetkessä kokee. Paineaallot, valo, äänet.
Auringon valo tulee aisteillemme useita minuutteja myöhässä. Ilman sitä olisimme säkkipimeydessä. Ilman sitä emme näkisi edessämme olevaa vihreää seinää ollenkaan. Onko näin ollen vihreän seinän, tuon sinänsä staattisen asian, näköhavaintokin viiveellä tapahtuva asia koska emme näkisi sitä ilman minuutteja kuhnuroivan (hah) auringonvalon vaikutusta? Onko kaikki näkemämme "vanhaa"?
Osin ontuvia vertauksia, aloitetaan kirjeestä:
Kun luet kirjettä, näet kirjoituksen siten, että valo heijastuu (yleensä) paperin pinnasta silmiisi. Tämä heijastuminen tapahtuu siinä hetkessä. Luet aiemmin kirjoitettua kirjettä, mutta aistihavainnon synnyttävä valon heijastuminen tapahtuu sillä hetkellä ja tulee kirjeestä silmiisi niin nopeasti, kuin valo kulkee sen noin puolen metrin matkan kirjeestä silmiisi.
Esimerkkinä mainitsemasi seinänkin näköhavainto tulee toki teoriassa pienellä viiveellä, mutta ei siihen viiveeseen lasketa valonsäteiden kuhmurointia auringosta saakka, vaan vain heijastumisaika seinästä silmiin.
Kaikki näkemämme on enemmän tai vähemmän vanhaa, suurin osa vain niin vähän vanhaa, että valon valtavan nopeuden vuoksi sillä ei ole käytännön merkitystä. Onkin varmaan melko vapaasti yksilön määriteltävissä millainen viive on niin suuri, että se lasketaan menneeksi. Huomautan, että tässä yhteydessä puhutaan oikeastaan täysin teoreettisista asioista.
Signaalien liikkuminen ilmassa, sähköjohdoissa, avaruudessa, hermostossa jne ei hirveesti liity siihen mikä ulottuvuus tai juttu se aika pohjimmiltaan on. Toki valonnopeus liittyy suhteellisuuteen.
Siinä on vaan se ongelma, että kun se tuleva hetki tulee kohdalle, se ei ole se hetki minä sitä pidämme vaan sekin on nyt. Yksinkertaisesti ei ole olemassakaan mitään muuta kuin tämä hetki. Historia tai tulevaisuus eivät ole olemassa tässä hetkessä tai yhtään missään, ne ovat vain käsitteitä päässämme, silkkaa abstraktiota. Sellainen asia kuin tulevaisuus ei tule koskaan koittamaan, samoin kuin tämä hetki ei muutu koskaan menneeksi. On aina vain nyt. Joka hetki uudelleen. Voimme kutsua niitä eri nimillä, viime tiistaiksi tai ensi tiistaiksi, mutta se ei muuta asiaa.