Onnistuuko adoptio tässä tilanteessa, kokemuksia?
Meidän perheeseen kuuluu lisäkseni mieheni, meidän kaksi yhteistä lasta, sekä aikaisemmasta suhteestani syntynyt 11-vuotias lapsi, jonka biologinen isä mieheni ei ole. Tämä lapsi toki tietää että hänellä on eri biologinen isä kuin muilla lapsilla, mutta on sanonut miestä isäksi siitä asti kuin vanhin yhteinen biologinen lapsemme alkoi sanoa isä. Lapsi on nimenomaa itse halunnut sanoa isäksi ja muutenkin pitää isänä.
Lapsen biologinen isä ei ole ollut kuvioissa kuin satunnaisesti sen jälkeen kun lapsi oli vauva, koska ei omien sanojensa mukaan pysty perhe-elämään. Lapsi oli toivottu ja suunniteltu, mutta lapsen vauvavuoden aikana jäin todella yksin lapsen kanssa, koska lapsen biologinen isä ei vaan osallistunut. Esimerkiksi öisin jos vauva heräsi ja oltiin sovittu vuorot, niin tämä vaan käänsi kylkeä ja sanoi ettei jaksa tai sitten hermostui, otti tyynynsä ja meni sohvalle nukkumaan. Sama oikeastaan kaikessa muussa, minä hoidin kaikki vauvaan liittyvät asiat, koska lapsen biologisen isän käsissä ne vaan jäi hoitamatta. Erottiin ainakin jossain määrin yhteisymmärryksessä, mutta siinä vaiheessa mies oli jo niin etääntynyt vauva-arjesta, että kaikki vauvaan liittyvä jäi automaattisesti minulle. Minulle yksin jäi myös huoltajuus yhteisestä sopimuksesta. Lisäksi sovittiin että elatusmaksujakaan ei makseta ja tapaamiset sovitaan erikseen. Ajattelin pärjääväni ihan hyvin ja niin pärjäsinkin, vaikka tietty kaiken raskauden tajusi kunnolla vasta jälkeenpäin.
Ollaan oltu nykyisen mieheni kanssa naimisissa jo useamman vuoden ja haluaisimme nyt vihdoin järjestää vanhimman lapsen asiat siten, että kaikki lapset olisi myös juridisesti samassa asemassa. Tämähän siis tarkoittaa tietysti adoptiota. Ollaan pohdittu myös huoltajuusvaihtoehtoa, mutta adoptio on vahvempi ja meidän tilanteessa sopivampi vaihtoehto. Lapsen kanssa on puhuttu adoptiosta, selitetty mitä se käytännössä tarkoittaa, ja hän myös itse haluaa adoptiota.
Ongelmana on kuitenkin lapsen biologinen isä, johon otin yhteyttä kertoakseni tilanteesta. Hän oli adoptiota vastaan, minkä nyt melkein arvasinkin. Näiden vuosien aikana lapsen biologinen isä on tavannut lasta erittäin epässäännöllisesti, joskus on jäänyt väliin vuosia, mutta joskus ovat tavanneet kerran tai kaksi vuodessa. Esimerkiksi tänä vuonna he ovat tavanneet vain kerran. Tapaamiset on aina päivätapaamisia, esimerkiksi huvipuistoreissu tai matka eläintarhaan, tai sitten ovat olleet ihan vaan täällä meillä tai biologisen isän luona. Mitään aktiivista yhteydenpitoa heillä ei ole ollut, ensin siksi koska lapsen biologiselle isälle ei sopinut ja sitten siksi kun lasta itseään ei ole enää kiinnostanut. Vaihtelevat nykyään kuulumisia whatsappilla epäsäännöllisesti, usein on kuulemma pitkiäkin taukoja. Lapsi itse ei enää haluaisi tavata tai olla tekemisissä.
Ollaan oltu yhteydessä adoptioneuvontaan. Meille kerrottiin, että lapsen biologista isää voidaan kuulla adoptioasiassa ja että häneltäkin olisi hyvä saada suostumus adoptioon. Kerrottiin kuitenkin myös, että biologinen isä ei välttämättä voi estää adoptiota, vaan adoptiota harkitaan aina tilanteen mukaan. Samoin adoptiopäätös tehdään aina lapsen edun mukaan.
Kiinnostaisikin siis tietää, miten millaisia käytännön kokemuksia ihmisillä on tästä? Millaisia päätöksiä on tehty lapsen edun mukaan? Oletteko saaneet adoption siitä huolimatta, että toinen biologinen vanhempi olisi vastustanut adoptiota?
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa
https://rakkaudenrevoluutio.fi/lapsen-yhteishuoltajuus-yksinhuoltajuus-…Miksi tuolla kirjoitetaan vain "isien oikeuksien" näkökulmasta?
Ei lapsen oikeuden.
Ei tällaisia miehiä muiden hyvinvointi kiinnosta, ainoastaan omat "oikeudet" ja voittaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa
https://rakkaudenrevoluutio.fi/lapsen-yhteishuoltajuus-yksinhuoltajuus-…Miksi tuolla kirjoitetaan vain "isien oikeuksien" näkökulmasta?
Ei lapsen oikeuden.
Kieltämättä hämmentävää, että tapaamisoikeudesta puhutaan niin kuin se olisi vanhemman oikeus, vaikka tapaamisoikeus on nimenomaa lapsen oikeus.
Voisiko biologinen isä edelleen tavata lasta? Siis jos tämä sopii lapselle.
Käykö lapsi nyt jo tapaamisissa tai muuten pitää yhteyttä vain miellyttääkseen biologista isää? Kun kerran ei haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeus katsoo tilannetta lapsen edun kannalta ja tässä tapauksessahan on ihan selkeää, että lapsella ja isällä on jo nyt lapsen ja vanhemman välinen suhde. Oikeus todennäköisesti myös näkee hyvänä asiana sen, että vanhempi lapsikin saisi myös saman juridisen aseman kuin sisaruksensa.
Ei ole mitään syytä estää adoptiota vain biologisen isän vastalauseiden perusteella, koska biologinen isä ei ole hoitanut vanhemman velvollisuuksia eikä edes yhteydenpitoa lapsen parhaaksi, eikä lapsi halua itse pitää yhteyttä biologiseen isäänsä. 11-vuotias hyväksyy itse adoption, joten ei ongelmaa siinäkään.
Itse asiassa biologisen isän oikeuksia ei helpolla ohiteta. Vanhemman velvollisuudet tms. eivät tule tarkasteluun, käytännössä ainoa syy adoptioon ohi biologisen isän olisi se, että tämä side on lapselle vahongollinen eli isä on tehnyt vakavan rikoksen (lopettanut äidin elämän tms.).
Mitä nämä biologisen isän oikeudet tässä tapauksessa on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeus katsoo tilannetta lapsen edun kannalta ja tässä tapauksessahan on ihan selkeää, että lapsella ja isällä on jo nyt lapsen ja vanhemman välinen suhde. Oikeus todennäköisesti myös näkee hyvänä asiana sen, että vanhempi lapsikin saisi myös saman juridisen aseman kuin sisaruksensa.
Ei ole mitään syytä estää adoptiota vain biologisen isän vastalauseiden perusteella, koska biologinen isä ei ole hoitanut vanhemman velvollisuuksia eikä edes yhteydenpitoa lapsen parhaaksi, eikä lapsi halua itse pitää yhteyttä biologiseen isäänsä. 11-vuotias hyväksyy itse adoption, joten ei ongelmaa siinäkään.
Itse asiassa biologisen isän oikeuksia ei helpolla ohiteta. Vanhemman velvollisuudet tms. eivät tule tarkasteluun, käytännössä ainoa syy adoptioon ohi biologisen isän olisi se, että tämä side on lapselle vahongollinen eli isä on tehnyt vakavan rikoksen (lopettanut äidin elämän tms.).
Mitä nämä biologisen isän oikeudet tässä tapauksessa on?
Niitä ei ole. Tässä bioisä on vain nimi isän kohdalla ja tyyppi joka tapaa tapaamisiin vastentahtoista lasta kerran tai pari vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeus katsoo tilannetta lapsen edun kannalta ja tässä tapauksessahan on ihan selkeää, että lapsella ja isällä on jo nyt lapsen ja vanhemman välinen suhde. Oikeus todennäköisesti myös näkee hyvänä asiana sen, että vanhempi lapsikin saisi myös saman juridisen aseman kuin sisaruksensa.
Ei ole mitään syytä estää adoptiota vain biologisen isän vastalauseiden perusteella, koska biologinen isä ei ole hoitanut vanhemman velvollisuuksia eikä edes yhteydenpitoa lapsen parhaaksi, eikä lapsi halua itse pitää yhteyttä biologiseen isäänsä. 11-vuotias hyväksyy itse adoption, joten ei ongelmaa siinäkään.
Itse asiassa biologisen isän oikeuksia ei helpolla ohiteta. Vanhemman velvollisuudet tms. eivät tule tarkasteluun, käytännössä ainoa syy adoptioon ohi biologisen isän olisi se, että tämä side on lapselle vahongollinen eli isä on tehnyt vakavan rikoksen (lopettanut äidin elämän tms.).
Mitä nämä biologisen isän oikeudet tässä tapauksessa on?
Jos isä on elossa ja kieltää adoption, niin oikeudelle on hankala esittää yhtäkään syytä sille, miksi adoptio olisi tarpeen. Miksi lapsi tarvitsee 3 vanhempaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeus katsoo tilannetta lapsen edun kannalta ja tässä tapauksessahan on ihan selkeää, että lapsella ja isällä on jo nyt lapsen ja vanhemman välinen suhde. Oikeus todennäköisesti myös näkee hyvänä asiana sen, että vanhempi lapsikin saisi myös saman juridisen aseman kuin sisaruksensa.
Ei ole mitään syytä estää adoptiota vain biologisen isän vastalauseiden perusteella, koska biologinen isä ei ole hoitanut vanhemman velvollisuuksia eikä edes yhteydenpitoa lapsen parhaaksi, eikä lapsi halua itse pitää yhteyttä biologiseen isäänsä. 11-vuotias hyväksyy itse adoption, joten ei ongelmaa siinäkään.
Itse asiassa biologisen isän oikeuksia ei helpolla ohiteta. Vanhemman velvollisuudet tms. eivät tule tarkasteluun, käytännössä ainoa syy adoptioon ohi biologisen isän olisi se, että tämä side on lapselle vahongollinen eli isä on tehnyt vakavan rikoksen (lopettanut äidin elämän tms.).
Mitä nämä biologisen isän oikeudet tässä tapauksessa on?
Niitä ei ole. Tässä bioisä on vain nimi isän kohdalla ja tyyppi joka tapaa tapaamisiin vastentahtoista lasta kerran tai pari vuodessa.
Silti tuo ei ole vielä mikään peruste adoptiolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeus katsoo tilannetta lapsen edun kannalta ja tässä tapauksessahan on ihan selkeää, että lapsella ja isällä on jo nyt lapsen ja vanhemman välinen suhde. Oikeus todennäköisesti myös näkee hyvänä asiana sen, että vanhempi lapsikin saisi myös saman juridisen aseman kuin sisaruksensa.
Ei ole mitään syytä estää adoptiota vain biologisen isän vastalauseiden perusteella, koska biologinen isä ei ole hoitanut vanhemman velvollisuuksia eikä edes yhteydenpitoa lapsen parhaaksi, eikä lapsi halua itse pitää yhteyttä biologiseen isäänsä. 11-vuotias hyväksyy itse adoption, joten ei ongelmaa siinäkään.
Itse asiassa biologisen isän oikeuksia ei helpolla ohiteta. Vanhemman velvollisuudet tms. eivät tule tarkasteluun, käytännössä ainoa syy adoptioon ohi biologisen isän olisi se, että tämä side on lapselle vahongollinen eli isä on tehnyt vakavan rikoksen (lopettanut äidin elämän tms.).
Mitä nämä biologisen isän oikeudet tässä tapauksessa on?
Jos isä on elossa ja kieltää adoption, niin oikeudelle on hankala esittää yhtäkään syytä sille, miksi adoptio olisi tarpeen. Miksi lapsi tarvitsee 3 vanhempaa?
En kysynyt sitä, vaan kysyin, että mitkä ne biologisen isän oikeudet on.
Tällä hetkellähän lapsella on kaksi juridista vanhempaa, joista vain toinen on lapsen huoltaja ja hoitaa lapsen arjen. Tämä sama vanhempi on hoitanut lapseen liittyvät asiat lapsen vauvaiästä alkaen yksin. Tämä toinen juridinen vanhempi on mainittuna tiedoissa isän kohdalla. Hän ei ole ollut ainakaan lapsen vauvaiän jälkeen lapsen huoltaja, eikä ole osallistunut lapsen arkeen ja elämään käytännössä juuri lainkaan. Hän on myös laiminlyönyt yhteydenpidon lapseen, ollut tapaamatta jopa vuosia ja nykyäänkin tapaamiset on kerran tai pari vuodessa. Hän ei ole myöskään osallistunut lapsen elatukseen edes elatusmaksujen muodossa.
Sen sijaan lapsella on kotona aikuinen, kenen kanssa lapsella on vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen verrattava suhde sekä ilmeisesti molemminpuolinen kiintymys. Tämä aikuinen on hoitanut lapsen arkea yhdessä lapsen huoltajan kanssa lähes koko lapsen elämän. Hän on ottanut lapsesta vastuuta ja mitä todennäköisimmin osallistunut lapsen elatukseen. Toiseen biologiseen vanhempaansa lapsella ei ole koskaan ollut samanlaista suhdetta.
Tuolla aiemminhan esitettiin jo useita syitä, miksi adoptio olisi tarpeen. Adoption myötä lapsesta tulisi juridisesti tämän nyt jo käytännössä vanhempana toimivan aikuisen lapsi. Adoption myötä kaikki perheen lapset olisivat täysin samassa asemassa. Se lisää yhtenäisyyttä perheen lasten kesken ja on lapsen etu. Adoptio olisi myös lapsen turva esimerkiksi erotilanteessa tai kuolemantapauksen sattuessa. Adoption jälkeen myös se toinen lapsen kotona oleva vanhempi voisi olla lapsen huoltaja, eli päättää yhdessä lapsen äidin kanssa lasta koskevista asioista, mikä olisi myös lapsen etu. Pelkkää huoltajuuttakin olivat miettineet, mutta totta kai adoptio huoltajuuksineen on aina vahvempi kuin vain huoltajuus.
Tällä hetkellähän lapsella on käytännössä jo se kaksi vanhempaa siellä kotona, vain juridinen osuus puuttuu toisen kohdalla. Lisäksi lapsella on toinen biologinen vanhempi, jota lapsi tapaa hyvin harvoin, vaikkei ilmeisesti edes haluaisi senkään vertaa tavata tai pitää yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeus katsoo tilannetta lapsen edun kannalta ja tässä tapauksessahan on ihan selkeää, että lapsella ja isällä on jo nyt lapsen ja vanhemman välinen suhde. Oikeus todennäköisesti myös näkee hyvänä asiana sen, että vanhempi lapsikin saisi myös saman juridisen aseman kuin sisaruksensa.
Ei ole mitään syytä estää adoptiota vain biologisen isän vastalauseiden perusteella, koska biologinen isä ei ole hoitanut vanhemman velvollisuuksia eikä edes yhteydenpitoa lapsen parhaaksi, eikä lapsi halua itse pitää yhteyttä biologiseen isäänsä. 11-vuotias hyväksyy itse adoption, joten ei ongelmaa siinäkään.
Itse asiassa biologisen isän oikeuksia ei helpolla ohiteta. Vanhemman velvollisuudet tms. eivät tule tarkasteluun, käytännössä ainoa syy adoptioon ohi biologisen isän olisi se, että tämä side on lapselle vahongollinen eli isä on tehnyt vakavan rikoksen (lopettanut äidin elämän tms.).
Mitä nämä biologisen isän oikeudet tässä tapauksessa on?
Niitä ei ole. Tässä bioisä on vain nimi isän kohdalla ja tyyppi joka tapaa tapaamisiin vastentahtoista lasta kerran tai pari vuodessa.
Silti tuo ei ole vielä mikään peruste adoptiolle.
Miten niin ei ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeus katsoo tilannetta lapsen edun kannalta ja tässä tapauksessahan on ihan selkeää, että lapsella ja isällä on jo nyt lapsen ja vanhemman välinen suhde. Oikeus todennäköisesti myös näkee hyvänä asiana sen, että vanhempi lapsikin saisi myös saman juridisen aseman kuin sisaruksensa.
Ei ole mitään syytä estää adoptiota vain biologisen isän vastalauseiden perusteella, koska biologinen isä ei ole hoitanut vanhemman velvollisuuksia eikä edes yhteydenpitoa lapsen parhaaksi, eikä lapsi halua itse pitää yhteyttä biologiseen isäänsä. 11-vuotias hyväksyy itse adoption, joten ei ongelmaa siinäkään.
Itse asiassa biologisen isän oikeuksia ei helpolla ohiteta. Vanhemman velvollisuudet tms. eivät tule tarkasteluun, käytännössä ainoa syy adoptioon ohi biologisen isän olisi se, että tämä side on lapselle vahongollinen eli isä on tehnyt vakavan rikoksen (lopettanut äidin elämän tms.).
Mitä nämä biologisen isän oikeudet tässä tapauksessa on?
Jos isä on elossa ja kieltää adoption, niin oikeudelle on hankala esittää yhtäkään syytä sille, miksi adoptio olisi tarpeen. Miksi lapsi tarvitsee 3 vanhempaa?
Adoptiota käsitellään aina lapsen edun näkökulmasta. Ei sen perusteella, mitä lapsen biologinen isä sanoo tai kieltää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeus katsoo tilannetta lapsen edun kannalta ja tässä tapauksessahan on ihan selkeää, että lapsella ja isällä on jo nyt lapsen ja vanhemman välinen suhde. Oikeus todennäköisesti myös näkee hyvänä asiana sen, että vanhempi lapsikin saisi myös saman juridisen aseman kuin sisaruksensa.
Ei ole mitään syytä estää adoptiota vain biologisen isän vastalauseiden perusteella, koska biologinen isä ei ole hoitanut vanhemman velvollisuuksia eikä edes yhteydenpitoa lapsen parhaaksi, eikä lapsi halua itse pitää yhteyttä biologiseen isäänsä. 11-vuotias hyväksyy itse adoption, joten ei ongelmaa siinäkään.
Itse asiassa biologisen isän oikeuksia ei helpolla ohiteta. Vanhemman velvollisuudet tms. eivät tule tarkasteluun, käytännössä ainoa syy adoptioon ohi biologisen isän olisi se, että tämä side on lapselle vahongollinen eli isä on tehnyt vakavan rikoksen (lopettanut äidin elämän tms.).
Mitä nämä biologisen isän oikeudet tässä tapauksessa on?
Jos isä on elossa ja kieltää adoption, niin oikeudelle on hankala esittää yhtäkään syytä sille, miksi adoptio olisi tarpeen. Miksi lapsi tarvitsee 3 vanhempaa?
Mitä syytä biologisella isällä olisi kieltää adoptio?
Ei se ihan niin mene, että biologinen isä nyt vaan "kieltää" adoption. Vaikka lähtökohtaisesti kysytään myös sen toisen biologisen vanhemman suostumusta, niin pelkästään sen perusteella ei todellakaan päätöksiä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeus katsoo tilannetta lapsen edun kannalta ja tässä tapauksessahan on ihan selkeää, että lapsella ja isällä on jo nyt lapsen ja vanhemman välinen suhde. Oikeus todennäköisesti myös näkee hyvänä asiana sen, että vanhempi lapsikin saisi myös saman juridisen aseman kuin sisaruksensa.
Ei ole mitään syytä estää adoptiota vain biologisen isän vastalauseiden perusteella, koska biologinen isä ei ole hoitanut vanhemman velvollisuuksia eikä edes yhteydenpitoa lapsen parhaaksi, eikä lapsi halua itse pitää yhteyttä biologiseen isäänsä. 11-vuotias hyväksyy itse adoption, joten ei ongelmaa siinäkään.
Itse asiassa biologisen isän oikeuksia ei helpolla ohiteta. Vanhemman velvollisuudet tms. eivät tule tarkasteluun, käytännössä ainoa syy adoptioon ohi biologisen isän olisi se, että tämä side on lapselle vahongollinen eli isä on tehnyt vakavan rikoksen (lopettanut äidin elämän tms.).
Mitä nämä biologisen isän oikeudet tässä tapauksessa on?
Jos isä on elossa ja kieltää adoption, niin oikeudelle on hankala esittää yhtäkään syytä sille, miksi adoptio olisi tarpeen. Miksi lapsi tarvitsee 3 vanhempaa?
Miksi se ei olisi tarpeen? Miten tämä lapsen bioisä hoitaa vanhemmuusvastuunsa?
Jos tietäisi kummalta isäehdokkaista on suurempi perintö tulossa, voisi valita sen mukaan kumman lapsi kannattaa virallisesti olla :)
Mutta milläpä kuolinhetken tilannetta tietää ilman kristallipalloa -sen ajan omaisuutta ja perillisten määrää. Tai jos isän retale tekeekin testamentin ja lapsi saakin vaan lakiosan.... eli mahdotonta etukäteen tarkkaan laskea.
Vierailija kirjoitti:
Jos tietäisi kummalta isäehdokkaista on suurempi perintö tulossa, voisi valita sen mukaan kumman lapsi kannattaa virallisesti olla :)
Mutta milläpä kuolinhetken tilannetta tietää ilman kristallipalloa -sen ajan omaisuutta ja perillisten määrää. Tai jos isän retale tekeekin testamentin ja lapsi saakin vaan lakiosan.... eli mahdotonta etukäteen tarkkaan laskea.
Jos jaettavaa on miljoona euroa, kuinka se lakiosa muodostuu?
Vierailija kirjoitti:
Luin koko jutun ja sain päänsäryn. Kiteytettynä koko sepustus tässä siis: nainen yrittää jyrätä väkisin lapsen isän oikeuksien yli.
Haista ukko pitkä pee. Eihän tää ns. isä ole velvollisuuksiaan koskaan hoitanut, miten sillä turjakkeela voisi oikeuksiakaan olla. Nykyajan ihmisten ajattelua, on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia.
Miksi tuolla kirjoitetaan vain "isien oikeuksien" näkökulmasta?
Ei lapsen oikeuden.