Lue keskustelun säännöt.
Onnistuuko adoptio tässä tilanteessa, kokemuksia?
04.10.2022 |
Meidän perheeseen kuuluu lisäkseni mieheni, meidän kaksi yhteistä lasta, sekä aikaisemmasta suhteestani syntynyt 11-vuotias lapsi, jonka biologinen isä mieheni ei ole. Tämä lapsi toki tietää että hänellä on eri biologinen isä kuin muilla lapsilla, mutta on sanonut miestä isäksi siitä asti kuin vanhin yhteinen biologinen lapsemme alkoi sanoa isä. Lapsi on nimenomaa itse halunnut sanoa isäksi ja muutenkin pitää isänä.
Lapsen biologinen isä ei ole ollut kuvioissa kuin satunnaisesti sen jälkeen kun lapsi oli vauva, koska ei omien sanojensa mukaan pysty perhe-elämään. Lapsi oli toivottu ja suunniteltu, mutta lapsen vauvavuoden aikana jäin todella yksin lapsen kanssa, koska lapsen biologinen isä ei vaan osallistunut. Esimerkiksi öisin jos vauva heräsi ja oltiin sovittu vuorot, niin tämä vaan käänsi kylkeä ja sanoi ettei jaksa tai sitten hermostui, otti tyynynsä ja meni sohvalle nukkumaan. Sama oikeastaan kaikessa muussa, minä hoidin kaikki vauvaan liittyvät asiat, koska lapsen biologisen isän käsissä ne vaan jäi hoitamatta. Erottiin ainakin jossain määrin yhteisymmärryksessä, mutta siinä vaiheessa mies oli jo niin etääntynyt vauva-arjesta, että kaikki vauvaan liittyvä jäi automaattisesti minulle. Minulle yksin jäi myös huoltajuus yhteisestä sopimuksesta. Lisäksi sovittiin että elatusmaksujakaan ei makseta ja tapaamiset sovitaan erikseen. Ajattelin pärjääväni ihan hyvin ja niin pärjäsinkin, vaikka tietty kaiken raskauden tajusi kunnolla vasta jälkeenpäin.
Ollaan oltu nykyisen mieheni kanssa naimisissa jo useamman vuoden ja haluaisimme nyt vihdoin järjestää vanhimman lapsen asiat siten, että kaikki lapset olisi myös juridisesti samassa asemassa. Tämähän siis tarkoittaa tietysti adoptiota. Ollaan pohdittu myös huoltajuusvaihtoehtoa, mutta adoptio on vahvempi ja meidän tilanteessa sopivampi vaihtoehto. Lapsen kanssa on puhuttu adoptiosta, selitetty mitä se käytännössä tarkoittaa, ja hän myös itse haluaa adoptiota.
Ongelmana on kuitenkin lapsen biologinen isä, johon otin yhteyttä kertoakseni tilanteesta. Hän oli adoptiota vastaan, minkä nyt melkein arvasinkin. Näiden vuosien aikana lapsen biologinen isä on tavannut lasta erittäin epässäännöllisesti, joskus on jäänyt väliin vuosia, mutta joskus ovat tavanneet kerran tai kaksi vuodessa. Esimerkiksi tänä vuonna he ovat tavanneet vain kerran. Tapaamiset on aina päivätapaamisia, esimerkiksi huvipuistoreissu tai matka eläintarhaan, tai sitten ovat olleet ihan vaan täällä meillä tai biologisen isän luona. Mitään aktiivista yhteydenpitoa heillä ei ole ollut, ensin siksi koska lapsen biologiselle isälle ei sopinut ja sitten siksi kun lasta itseään ei ole enää kiinnostanut. Vaihtelevat nykyään kuulumisia whatsappilla epäsäännöllisesti, usein on kuulemma pitkiäkin taukoja. Lapsi itse ei enää haluaisi tavata tai olla tekemisissä.
Ollaan oltu yhteydessä adoptioneuvontaan. Meille kerrottiin, että lapsen biologista isää voidaan kuulla adoptioasiassa ja että häneltäkin olisi hyvä saada suostumus adoptioon. Kerrottiin kuitenkin myös, että biologinen isä ei välttämättä voi estää adoptiota, vaan adoptiota harkitaan aina tilanteen mukaan. Samoin adoptiopäätös tehdään aina lapsen edun mukaan.
Kiinnostaisikin siis tietää, miten millaisia käytännön kokemuksia ihmisillä on tästä? Millaisia päätöksiä on tehty lapsen edun mukaan? Oletteko saaneet adoption siitä huolimatta, että toinen biologinen vanhempi olisi vastustanut adoptiota?
Kommentit (79)
Eiköhän se onnistu jos mies ei mitenkään kuulu lapsen arkielämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä adoptiopapereissa täytyy olla molempien vanhempien allekirjoitukset. Näin ainakin meillä oli.
Sii tarkoitin,että molempien biovanhempien allekirjoitukset.
Luin koko jutun ja sain päänsäryn. Kiteytettynä koko sepustus tässä siis: nainen yrittää jyrätä väkisin lapsen isän oikeuksien yli.
Maailma ei pyöri sinun pillisi mukaan. Deal with it.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä adoptiopapereissa täytyy olla molempien vanhempien allekirjoitukset. Näin ainakin meillä oli.
Ei välttämättä jos adoptiolla on painavat syyt. Painava syy voi olla vaikka se ettei bioisä ole pitänyt yhteyttä lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin koko jutun ja sain päänsäryn. Kiteytettynä koko sepustus tässä siis: nainen yrittää jyrätä väkisin lapsen isän oikeuksien yli.
Jos yhtään luit tekstiä nii sieltä kyl selvisi että alkuperäinen isä ihan itse on jättänyt toisen yksin lapsen kanssa jo lapsen ollessa vauva. Yhteydenpitokin on näemmä jääny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko jutun ja sain päänsäryn. Kiteytettynä koko sepustus tässä siis: nainen yrittää jyrätä väkisin lapsen isän oikeuksien yli.
Jos yhtään luit tekstiä nii sieltä kyl selvisi että alkuperäinen isä ihan itse on jättänyt toisen yksin lapsen kanssa jo lapsen ollessa vauva. Yhteydenpitokin on näemmä jääny.
Eihän ole jäänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko jutun ja sain päänsäryn. Kiteytettynä koko sepustus tässä siis: nainen yrittää jyrätä väkisin lapsen isän oikeuksien yli.
Jos yhtään luit tekstiä nii sieltä kyl selvisi että alkuperäinen isä ihan itse on jättänyt toisen yksin lapsen kanssa jo lapsen ollessa vauva. Yhteydenpitokin on näemmä jääny.
Ei sinun tarvitse minulle selittää niinkuin lapselle, osaan kyllä lukea. Ei se isän oikeuksia automaattisesti peruuta vaikka ei olisikaan ollut koko ajan lapsen elämässä kiinteästi mukana.
Minut itseni on adoptoitu biologisen isän vastustuksesta huolimatta, hän oli itse silloin vankilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko jutun ja sain päänsäryn. Kiteytettynä koko sepustus tässä siis: nainen yrittää jyrätä väkisin lapsen isän oikeuksien yli.
Jos yhtään luit tekstiä nii sieltä kyl selvisi että alkuperäinen isä ihan itse on jättänyt toisen yksin lapsen kanssa jo lapsen ollessa vauva. Yhteydenpitokin on näemmä jääny.
Mitäpä jos itse lukisit tekstin uudelleen ja kunnolla tällä kertaa, tai pyytäisit jotain lukutaitoista lukemaan niin ei tarvitsisi puhua paskaa kun et ole näköjään ymmärtänyt lukemaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko jutun ja sain päänsäryn. Kiteytettynä koko sepustus tässä siis: nainen yrittää jyrätä väkisin lapsen isän oikeuksien yli.
Jos yhtään luit tekstiä nii sieltä kyl selvisi että alkuperäinen isä ihan itse on jättänyt toisen yksin lapsen kanssa jo lapsen ollessa vauva. Yhteydenpitokin on näemmä jääny.
Ota ne miesvihalasit pois päästä ja lue aloitus uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko jutun ja sain päänsäryn. Kiteytettynä koko sepustus tässä siis: nainen yrittää jyrätä väkisin lapsen isän oikeuksien yli.
Jos yhtään luit tekstiä nii sieltä kyl selvisi että alkuperäinen isä ihan itse on jättänyt toisen yksin lapsen kanssa jo lapsen ollessa vauva. Yhteydenpitokin on näemmä jääny.
Ei sinun tarvitse minulle selittää niinkuin lapselle, osaan kyllä lukea. Ei se isän oikeuksia automaattisesti peruuta vaikka ei olisikaan ollut koko ajan lapsen elämässä kiinteästi mukana.
Kiinteästi?
Jos isä on vuosia pitämättä yhteyttä lapseensa tai näkemättä tätä, niin ei tosiaan kiinteää mukanaoloa ole. Isä on itse tehnyt valinnan pitää vuosien taukoja, turha siinä on valittaa jos tilanne ei jatkukaan samanlaisena kuin mistä vuosia aiemmin itse lähti.
Ei lapsi ole mikään lelu, minkä voi hylätä vuosiksi johonkin nurkkaan ja tulla takaisin leikkimään isää sitten kun itselle parhaiten sopii.
Vierailija kirjoitti:
Minut itseni on adoptoitu biologisen isän vastustuksesta huolimatta, hän oli itse silloin vankilassa.
Saako kysyä, miten adoptioprosessi sujui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko jutun ja sain päänsäryn. Kiteytettynä koko sepustus tässä siis: nainen yrittää jyrätä väkisin lapsen isän oikeuksien yli.
Jos yhtään luit tekstiä nii sieltä kyl selvisi että alkuperäinen isä ihan itse on jättänyt toisen yksin lapsen kanssa jo lapsen ollessa vauva. Yhteydenpitokin on näemmä jääny.
Ei sinun tarvitse minulle selittää niinkuin lapselle, osaan kyllä lukea. Ei se isän oikeuksia automaattisesti peruuta vaikka ei olisikaan ollut koko ajan lapsen elämässä kiinteästi mukana.
Kiinteästi?
Jos isä on vuosia pitämättä yhteyttä lapseensa tai näkemättä tätä, niin ei tosiaan kiinteää mukanaoloa ole. Isä on itse tehnyt valinnan pitää vuosien taukoja, turha siinä on valittaa jos tilanne ei jatkukaan samanlaisena kuin mistä vuosia aiemmin itse lähti.
Ei lapsi ole mikään lelu, minkä voi hylätä vuosiksi johonkin nurkkaan ja tulla takaisin leikkimään isää sitten kun itselle parhaiten sopii.
Älä lässytä asiasta, jota et selvästikään pysty käsittelemään muuta kuin tunteilulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko jutun ja sain päänsäryn. Kiteytettynä koko sepustus tässä siis: nainen yrittää jyrätä väkisin lapsen isän oikeuksien yli.
Jos yhtään luit tekstiä nii sieltä kyl selvisi että alkuperäinen isä ihan itse on jättänyt toisen yksin lapsen kanssa jo lapsen ollessa vauva. Yhteydenpitokin on näemmä jääny.
Ei sinun tarvitse minulle selittää niinkuin lapselle, osaan kyllä lukea. Ei se isän oikeuksia automaattisesti peruuta vaikka ei olisikaan ollut koko ajan lapsen elämässä kiinteästi mukana.
Kiinteästi?
Jos isä on vuosia pitämättä yhteyttä lapseensa tai näkemättä tätä, niin ei tosiaan kiinteää mukanaoloa ole. Isä on itse tehnyt valinnan pitää vuosien taukoja, turha siinä on valittaa jos tilanne ei jatkukaan samanlaisena kuin mistä vuosia aiemmin itse lähti.
Ei lapsi ole mikään lelu, minkä voi hylätä vuosiksi johonkin nurkkaan ja tulla takaisin leikkimään isää sitten kun itselle parhaiten sopii.
Älä lässytä asiasta, jota et selvästikään pysty käsittelemään muuta kuin tunteilulla.
Onko se tunteilua, että ei käytä lasta nukkena jolla voi itse leikkiä vain silloin kuin haluaa?
Minä kyllä sanoisin että lapsen biologinen isä on tehnyt oman valintansa jo lapsen ensimmäisinä vuosina. Ei 11-vuotiaan elämään voi enää vaan ilmestyä ja sitten taas häipyä mitään selittelemättä. Ei ihme ettei lapsi luota ja halua olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Luin koko jutun ja sain päänsäryn. Kiteytettynä koko sepustus tässä siis: nainen yrittää jyrätä väkisin lapsen isän oikeuksien yli.
Miten mielestäsi mies on hoitanut isyyden velvollisuudet, jos lapsi on jo 11v.?
Ei edes maksanut elareita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko jutun ja sain päänsäryn. Kiteytettynä koko sepustus tässä siis: nainen yrittää jyrätä väkisin lapsen isän oikeuksien yli.
Jos yhtään luit tekstiä nii sieltä kyl selvisi että alkuperäinen isä ihan itse on jättänyt toisen yksin lapsen kanssa jo lapsen ollessa vauva. Yhteydenpitokin on näemmä jääny.
Ei sinun tarvitse minulle selittää niinkuin lapselle, osaan kyllä lukea. Ei se isän oikeuksia automaattisesti peruuta vaikka ei olisikaan ollut koko ajan lapsen elämässä kiinteästi mukana.
Niistä oikeuksista ei kannata kauheasti meuhkata, jos on itse ensin vapaaehtoisesti luopunut huoltajuudesta, luistellut maksamatta elareita ja itse laiminlyänyt yhteydenpidon lapseen.
11-vuotiasta kuunnellaan jo tosi paljon adotioasiassa. Jos lapsi itsekin suhtautuu adoptioon myönteisesti niin ei pitäisi olla asiassa mitään ongelmaa.
Kyllä adoptiopapereissa täytyy olla molempien vanhempien allekirjoitukset. Näin ainakin meillä oli.