Lue keskustelun säännöt.
Onnistuuko adoptio tässä tilanteessa, kokemuksia?
04.10.2022 |
Meidän perheeseen kuuluu lisäkseni mieheni, meidän kaksi yhteistä lasta, sekä aikaisemmasta suhteestani syntynyt 11-vuotias lapsi, jonka biologinen isä mieheni ei ole. Tämä lapsi toki tietää että hänellä on eri biologinen isä kuin muilla lapsilla, mutta on sanonut miestä isäksi siitä asti kuin vanhin yhteinen biologinen lapsemme alkoi sanoa isä. Lapsi on nimenomaa itse halunnut sanoa isäksi ja muutenkin pitää isänä.
Lapsen biologinen isä ei ole ollut kuvioissa kuin satunnaisesti sen jälkeen kun lapsi oli vauva, koska ei omien sanojensa mukaan pysty perhe-elämään. Lapsi oli toivottu ja suunniteltu, mutta lapsen vauvavuoden aikana jäin todella yksin lapsen kanssa, koska lapsen biologinen isä ei vaan osallistunut. Esimerkiksi öisin jos vauva heräsi ja oltiin sovittu vuorot, niin tämä vaan käänsi kylkeä ja sanoi ettei jaksa tai sitten hermostui, otti tyynynsä ja meni sohvalle nukkumaan. Sama oikeastaan kaikessa muussa, minä hoidin kaikki vauvaan liittyvät asiat, koska lapsen biologisen isän käsissä ne vaan jäi hoitamatta. Erottiin ainakin jossain määrin yhteisymmärryksessä, mutta siinä vaiheessa mies oli jo niin etääntynyt vauva-arjesta, että kaikki vauvaan liittyvä jäi automaattisesti minulle. Minulle yksin jäi myös huoltajuus yhteisestä sopimuksesta. Lisäksi sovittiin että elatusmaksujakaan ei makseta ja tapaamiset sovitaan erikseen. Ajattelin pärjääväni ihan hyvin ja niin pärjäsinkin, vaikka tietty kaiken raskauden tajusi kunnolla vasta jälkeenpäin.
Ollaan oltu nykyisen mieheni kanssa naimisissa jo useamman vuoden ja haluaisimme nyt vihdoin järjestää vanhimman lapsen asiat siten, että kaikki lapset olisi myös juridisesti samassa asemassa. Tämähän siis tarkoittaa tietysti adoptiota. Ollaan pohdittu myös huoltajuusvaihtoehtoa, mutta adoptio on vahvempi ja meidän tilanteessa sopivampi vaihtoehto. Lapsen kanssa on puhuttu adoptiosta, selitetty mitä se käytännössä tarkoittaa, ja hän myös itse haluaa adoptiota.
Ongelmana on kuitenkin lapsen biologinen isä, johon otin yhteyttä kertoakseni tilanteesta. Hän oli adoptiota vastaan, minkä nyt melkein arvasinkin. Näiden vuosien aikana lapsen biologinen isä on tavannut lasta erittäin epässäännöllisesti, joskus on jäänyt väliin vuosia, mutta joskus ovat tavanneet kerran tai kaksi vuodessa. Esimerkiksi tänä vuonna he ovat tavanneet vain kerran. Tapaamiset on aina päivätapaamisia, esimerkiksi huvipuistoreissu tai matka eläintarhaan, tai sitten ovat olleet ihan vaan täällä meillä tai biologisen isän luona. Mitään aktiivista yhteydenpitoa heillä ei ole ollut, ensin siksi koska lapsen biologiselle isälle ei sopinut ja sitten siksi kun lasta itseään ei ole enää kiinnostanut. Vaihtelevat nykyään kuulumisia whatsappilla epäsäännöllisesti, usein on kuulemma pitkiäkin taukoja. Lapsi itse ei enää haluaisi tavata tai olla tekemisissä.
Ollaan oltu yhteydessä adoptioneuvontaan. Meille kerrottiin, että lapsen biologista isää voidaan kuulla adoptioasiassa ja että häneltäkin olisi hyvä saada suostumus adoptioon. Kerrottiin kuitenkin myös, että biologinen isä ei välttämättä voi estää adoptiota, vaan adoptiota harkitaan aina tilanteen mukaan. Samoin adoptiopäätös tehdään aina lapsen edun mukaan.
Kiinnostaisikin siis tietää, miten millaisia käytännön kokemuksia ihmisillä on tästä? Millaisia päätöksiä on tehty lapsen edun mukaan? Oletteko saaneet adoption siitä huolimatta, että toinen biologinen vanhempi olisi vastustanut adoptiota?
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämän uuden miehen pitää adoptoida? Mitä se muuttaa?
Ainakin sen, että se tosiasiallinen isä saa täydet valtuudet hoitaa lapsen asioita siinä, missä äitikin. Lapsi saa oikeuden tosiasialliseen isäänsä niin hyvässä kuin pahassa (esim. elatus ja tapaamisoikeus mahdollisen eron jälkeen, periminen kuolemanpauksessa).
Tämäpä juuri.
Oikeus katsoo todennäköisesti, että adoptio on lapsen edun mukaista, koska sen myötä lapsella on myös kaksi oikeudellista vanhempaa. Se on lapsen turva. Tässähän lapsella on jo sosiaalinen suhde vanhempaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko jutun ja sain päänsäryn. Kiteytettynä koko sepustus tässä siis: nainen yrittää jyrätä väkisin lapsen isän oikeuksien yli.
Jos yhtään luit tekstiä nii sieltä kyl selvisi että alkuperäinen isä ihan itse on jättänyt toisen yksin lapsen kanssa jo lapsen ollessa vauva. Yhteydenpitokin on näemmä jääny.
Ei sinun tarvitse minulle selittää niinkuin lapselle, osaan kyllä lukea. Ei se isän oikeuksia automaattisesti peruuta vaikka ei olisikaan ollut koko ajan lapsen elämässä kiinteästi mukana.
Että olisi kiva vaikeuttaa lapsensa ja tämän äidin elämää ihan vaan periaatteen takia, vaikka isyys ei kiinnosta yhtään? Tosi kiva.
Tavataan varmasti voi kerran vuodessa tai kahdessa, vaikka ei olisi juridinen isä.
Huoltokiusaaminen ei ole tavatonta. Valitettavasti löytyy ihmisiä, joille lapsi on vain vallan väline siihen lapsen toiseen vanhempaan.
Tässä ei kyllä voi puhua huoltokiusaamisesta koska mies ei lapsen huoltaja ole, mutta sitä hullumpi tilanne. Itse lähtenyt lapsen biologinen isä jota edes lapsi ei pidä isänään, yrittää määrätä koko perheen elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
11-vuotiasta kuunnellaan jo tosi paljon adotioasiassa. Jos lapsi itsekin suhtautuu adoptioon myönteisesti niin ei pitäisi olla asiassa mitään ongelmaa.
Ei se lapsi sitä päätä kuka sen sen isä on.
Lapsen lausunnolla on kuitenkin merkittävä asia.
Ja jos lapsi 11v niin 7v päästä isältä ei edes kysytä, voiko ap. puoliso adoptoida lapsen ja hän voi itse päättää sukunimestään, jos se sattuu olemaan biologisen isän sukunimi.
Tuo adoption ikärajan pitäisi olla ehdottomasti alempi. Ei ole kenenkään etu, että perheen ulkopuolinen aikoinaan isäksi merkitty, joka ei välttämättä ole koskaan ollut lapsen elämässä, yrittää määrätä miten perheessä eletään vain oman mielivaltansa takia.
Vierailija kirjoitti:
Emotionaaliset oikeudet :D :D :D
Mitähän ne on?
Oikeus olla ja mennä miten haluaa, lapsesta viis?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emotionaaliset oikeudet :D :D :D
Mitähän ne on?
Oikeus olla ja mennä miten haluaa, lapsesta viis?
Joo, varmaan jotain sellaista! Ja tunnetasolla tietenkin isänä olemista, vaikkei vuoteen pidä yhteyttä eikä niin velvollisuudet kiinnosta. "Tätä ei kukaan voi ottaa pois!" :D Hah, joo voipas - se lapsi nimittäin, kun kasvaa, eikä se välitä pätkääkään ohariolli-iskästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emotionaaliset oikeudet :D :D :D
Mitähän ne on?
Oikeus olla ja mennä miten haluaa, lapsesta viis?
Joo, varmaan jotain sellaista! Ja tunnetasolla tietenkin isänä olemista, vaikkei vuoteen pidä yhteyttä eikä niin velvollisuudet kiinnosta. "Tätä ei kukaan voi ottaa pois!" :D Hah, joo voipas - se lapsi nimittäin, kun kasvaa, eikä se välitä pätkääkään ohariolli-iskästä.
No mut eihän sillä lapsella tai lapsen tunteilla ole mitään väliä, kunhan vaan saa itse leikkiä isää silloin kun sattuu huvittamaan. On nääs nimi siellä paperissa, sinne nimi laitettu nii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko jutun ja sain päänsäryn. Kiteytettynä koko sepustus tässä siis: nainen yrittää jyrätä väkisin lapsen isän oikeuksien yli.
Jos yhtään luit tekstiä nii sieltä kyl selvisi että alkuperäinen isä ihan itse on jättänyt toisen yksin lapsen kanssa jo lapsen ollessa vauva. Yhteydenpitokin on näemmä jääny.
Ei sinun tarvitse minulle selittää niinkuin lapselle, osaan kyllä lukea. Ei se isän oikeuksia automaattisesti peruuta vaikka ei olisikaan ollut koko ajan lapsen elämässä kiinteästi mukana.
Kiinteästi?
Jos isä on vuosia pitämättä yhteyttä lapseensa tai näkemättä tätä, niin ei tosiaan kiinteää mukanaoloa ole. Isä on itse tehnyt valinnan pitää vuosien taukoja, turha siinä on valittaa jos tilanne ei jatkukaan samanlaisena kuin mistä vuosia aiemmin itse lähti.
Ei lapsi ole mikään lelu, minkä voi hylätä vuosiksi johonkin nurkkaan ja tulla takaisin leikkimään isää sitten kun itselle parhaiten sopii.
Mun ex-mieheni kohteli mua huonosti, henkistä väkivaltaa jne joten jätin hänet. Lapsen tapaamisoikeus järjestettiin miehen vaatimuksesta. Alkuunsa hän tapasikin lasta säännöllisesti mutta kun huomasi että järjestely sopi mulle oikein hyvin niin tapaaminen loppui. Vuosien päästä häntä alkoi kaduttaa ja hän halusi taas yhteyden lapseen. Lapsi oli kuitenkin niin kuttuuntunut ja pettynyt isäänsä että hänellä ei ollut mitään mielenkiintoa tapaamisiin. Isä siis kuvitteli että voi laittaa lapsen hyllylle useaksi vuodeksi ja ottaa taas takaisin omaan elämäänsä kun se hänelle sopii. Koska se oli hänen mielestään isän oikeus.
Tähän ei liity adoptio mutta olettaisi että tällaisessa tilanteessa ei olisi mahdotonta järjestää adoptio vastoin biologisen isän tahtoa.
Vierailija kirjoitti:
Oikeus katsoo tilannetta lapsen edun kannalta ja tässä tapauksessahan on ihan selkeää, että lapsella ja isällä on jo nyt lapsen ja vanhemman välinen suhde. Oikeus todennäköisesti myös näkee hyvänä asiana sen, että vanhempi lapsikin saisi myös saman juridisen aseman kuin sisaruksensa.
Ei ole mitään syytä estää adoptiota vain biologisen isän vastalauseiden perusteella, koska biologinen isä ei ole hoitanut vanhemman velvollisuuksia eikä edes yhteydenpitoa lapsen parhaaksi, eikä lapsi halua itse pitää yhteyttä biologiseen isäänsä. 11-vuotias hyväksyy itse adoption, joten ei ongelmaa siinäkään.
Itse asiassa biologisen isän oikeuksia ei helpolla ohiteta. Vanhemman velvollisuudet tms. eivät tule tarkasteluun, käytännössä ainoa syy adoptioon ohi biologisen isän olisi se, että tämä side on lapselle vahongollinen eli isä on tehnyt vakavan rikoksen (lopettanut äidin elämän tms.).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isän emotionaalinen oikeus. Tästä tulee mieleen se ketju vauvan velvollisuudesta hoitaa isoäidin emotionaalisia tarpeita, tai jotenkin tähän suuntaan se meni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeus katsoo tilannetta lapsen edun kannalta ja tässä tapauksessahan on ihan selkeää, että lapsella ja isällä on jo nyt lapsen ja vanhemman välinen suhde. Oikeus todennäköisesti myös näkee hyvänä asiana sen, että vanhempi lapsikin saisi myös saman juridisen aseman kuin sisaruksensa.
Ei ole mitään syytä estää adoptiota vain biologisen isän vastalauseiden perusteella, koska biologinen isä ei ole hoitanut vanhemman velvollisuuksia eikä edes yhteydenpitoa lapsen parhaaksi, eikä lapsi halua itse pitää yhteyttä biologiseen isäänsä. 11-vuotias hyväksyy itse adoption, joten ei ongelmaa siinäkään.
Itse asiassa biologisen isän oikeuksia ei helpolla ohiteta. Vanhemman velvollisuudet tms. eivät tule tarkasteluun, käytännössä ainoa syy adoptioon ohi biologisen isän olisi se, että tämä side on lapselle vahongollinen eli isä on tehnyt vakavan rikoksen (lopettanut äidin elämän tms.).
Ei pidä paikkaansa.
Adoptiossa ei ole kyse mistään biologisen isän oikeuksista, vaan lapsen edusta.
Lapsen etu on, että hänellä on isä myös oikeuden näkökulmasta sen ihmisen kanssa, keneen hänellä on jo nyt olemassa vanhemman ja lapsen välisen suhteen kaltainen suhde. Lapsen etu ei ole, että ainoa adoptiota vastustava on lapsen elämässä on-off-säätävä ihminen, joka ei ole ottanut mitään vastuuta vanhemmuudesta ja joka ilmeisesti voi häipyä noin vain lapsen elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isän emotionaalinen oikeus. Tästä tulee mieleen se ketju vauvan velvollisuudesta hoitaa isoäidin emotionaalisia tarpeita, tai jotenkin tähän suuntaan se meni.
Jotain tällaista se kai tarkoittaa, että lapsella on biologisen isän mielestä velvollisuus toimia lapsena silloin, kun tämä biologinen isä itse haluaa olla isä. Vaikka sen lintsipäivän ajan.
Biologista isää sen sijaan ei kiinnosta, mitä lapsi tekee 364 päivää vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Luin koko jutun ja sain päänsäryn. Kiteytettynä koko sepustus tässä siis: nainen yrittää jyrätä väkisin lapsen isän oikeuksien yli.
Jep, parempi vaan antaa bioisän jyrätä lapsen oikeuksien ja edun yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko jutun ja sain päänsäryn. Kiteytettynä koko sepustus tässä siis: nainen yrittää jyrätä väkisin lapsen isän oikeuksien yli.
Jos yhtään luit tekstiä nii sieltä kyl selvisi että alkuperäinen isä ihan itse on jättänyt toisen yksin lapsen kanssa jo lapsen ollessa vauva. Yhteydenpitokin on näemmä jääny.
Eihän ole jäänyt.
Ei lapsen ja bioisän välien tarvitse katketa vaikka isäpuolesta tulisikin lain silmissä lapsen isä, ihan hyvin voivat jatkaa näitä vuositapaamisiaan.
Olisi mielenkiintoista kuulla perustelut, miten tämä biologinen isä itse perustelee, että miksi adoptiota pitää vastustaa.
Vierailija kirjoitti:
Luin koko jutun ja sain päänsäryn. Kiteytettynä koko sepustus tässä siis: nainen yrittää jyrätä väkisin lapsen isän oikeuksien yli.
Adoptiossa on kyse lapsen oikeuksista, ei lapsen biologisen isän oikeuksista.
Vaikka moni kovin mielellään varmaan mieluummin niitä omia bioisän "oikeuksiaan" ajaisi.
Mielestäni tässä tapauksessa olisi ihan järkeenkäypää, että ko.lapsen adoptio toteutuisi.
Luulen, että biologinen isä on säikähtänyt tuota adoptointiehdotusta, mikä toisaalta ymmärrettävääkin. Kai hän tietää, että voisi kuitenkin edelleen pitää lapseensa yhteyttä jollain tapaa, jos tämäkin vielä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa
https://rakkaudenrevoluutio.fi/lapsen-yhteishuoltajuus-yksinhuoltajuus-…
Miten tämä liittyy tähän tapaukseen?
Tässä tapauksessa bioisä on itse sopinut jo lapsen ollessa vauva, että huoltajuus jää vain lapsen äidille. Bioisä ei siis ole ollut edes lapsen huoltaja kymmeneen vuoteen.
Lapsen lausunnolla on kuitenkin merkittävä asia.
Ja jos lapsi 11v niin 7v päästä isältä ei edes kysytä, voiko ap. puoliso adoptoida lapsen ja hän voi itse päättää sukunimestään, jos se sattuu olemaan biologisen isän sukunimi.