Lue keskustelun säännöt.
Onnistuuko adoptio tässä tilanteessa, kokemuksia?
04.10.2022 |
Meidän perheeseen kuuluu lisäkseni mieheni, meidän kaksi yhteistä lasta, sekä aikaisemmasta suhteestani syntynyt 11-vuotias lapsi, jonka biologinen isä mieheni ei ole. Tämä lapsi toki tietää että hänellä on eri biologinen isä kuin muilla lapsilla, mutta on sanonut miestä isäksi siitä asti kuin vanhin yhteinen biologinen lapsemme alkoi sanoa isä. Lapsi on nimenomaa itse halunnut sanoa isäksi ja muutenkin pitää isänä.
Lapsen biologinen isä ei ole ollut kuvioissa kuin satunnaisesti sen jälkeen kun lapsi oli vauva, koska ei omien sanojensa mukaan pysty perhe-elämään. Lapsi oli toivottu ja suunniteltu, mutta lapsen vauvavuoden aikana jäin todella yksin lapsen kanssa, koska lapsen biologinen isä ei vaan osallistunut. Esimerkiksi öisin jos vauva heräsi ja oltiin sovittu vuorot, niin tämä vaan käänsi kylkeä ja sanoi ettei jaksa tai sitten hermostui, otti tyynynsä ja meni sohvalle nukkumaan. Sama oikeastaan kaikessa muussa, minä hoidin kaikki vauvaan liittyvät asiat, koska lapsen biologisen isän käsissä ne vaan jäi hoitamatta. Erottiin ainakin jossain määrin yhteisymmärryksessä, mutta siinä vaiheessa mies oli jo niin etääntynyt vauva-arjesta, että kaikki vauvaan liittyvä jäi automaattisesti minulle. Minulle yksin jäi myös huoltajuus yhteisestä sopimuksesta. Lisäksi sovittiin että elatusmaksujakaan ei makseta ja tapaamiset sovitaan erikseen. Ajattelin pärjääväni ihan hyvin ja niin pärjäsinkin, vaikka tietty kaiken raskauden tajusi kunnolla vasta jälkeenpäin.
Ollaan oltu nykyisen mieheni kanssa naimisissa jo useamman vuoden ja haluaisimme nyt vihdoin järjestää vanhimman lapsen asiat siten, että kaikki lapset olisi myös juridisesti samassa asemassa. Tämähän siis tarkoittaa tietysti adoptiota. Ollaan pohdittu myös huoltajuusvaihtoehtoa, mutta adoptio on vahvempi ja meidän tilanteessa sopivampi vaihtoehto. Lapsen kanssa on puhuttu adoptiosta, selitetty mitä se käytännössä tarkoittaa, ja hän myös itse haluaa adoptiota.
Ongelmana on kuitenkin lapsen biologinen isä, johon otin yhteyttä kertoakseni tilanteesta. Hän oli adoptiota vastaan, minkä nyt melkein arvasinkin. Näiden vuosien aikana lapsen biologinen isä on tavannut lasta erittäin epässäännöllisesti, joskus on jäänyt väliin vuosia, mutta joskus ovat tavanneet kerran tai kaksi vuodessa. Esimerkiksi tänä vuonna he ovat tavanneet vain kerran. Tapaamiset on aina päivätapaamisia, esimerkiksi huvipuistoreissu tai matka eläintarhaan, tai sitten ovat olleet ihan vaan täällä meillä tai biologisen isän luona. Mitään aktiivista yhteydenpitoa heillä ei ole ollut, ensin siksi koska lapsen biologiselle isälle ei sopinut ja sitten siksi kun lasta itseään ei ole enää kiinnostanut. Vaihtelevat nykyään kuulumisia whatsappilla epäsäännöllisesti, usein on kuulemma pitkiäkin taukoja. Lapsi itse ei enää haluaisi tavata tai olla tekemisissä.
Ollaan oltu yhteydessä adoptioneuvontaan. Meille kerrottiin, että lapsen biologista isää voidaan kuulla adoptioasiassa ja että häneltäkin olisi hyvä saada suostumus adoptioon. Kerrottiin kuitenkin myös, että biologinen isä ei välttämättä voi estää adoptiota, vaan adoptiota harkitaan aina tilanteen mukaan. Samoin adoptiopäätös tehdään aina lapsen edun mukaan.
Kiinnostaisikin siis tietää, miten millaisia käytännön kokemuksia ihmisillä on tästä? Millaisia päätöksiä on tehty lapsen edun mukaan? Oletteko saaneet adoption siitä huolimatta, että toinen biologinen vanhempi olisi vastustanut adoptiota?
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko jutun ja sain päänsäryn. Kiteytettynä koko sepustus tässä siis: nainen yrittää jyrätä väkisin lapsen isän oikeuksien yli.
Jos yhtään luit tekstiä nii sieltä kyl selvisi että alkuperäinen isä ihan itse on jättänyt toisen yksin lapsen kanssa jo lapsen ollessa vauva. Yhteydenpitokin on näemmä jääny.
Mitäpä jos itse lukisit tekstin uudelleen ja kunnolla tällä kertaa, tai pyytäisit jotain lukutaitoista lukemaan niin ei tarvitsisi puhua paskaa kun et ole näköjään ymmärtänyt lukemaasi.
Kerro sinä, miten mies on pitänyt lapseen yhteyttä tai muodostanut mitään kiintymyssuhdetta lapseen?
Ja tässä tapauksessa lapsella on kiintymyssuhde ja turva, ap. nykyisestä puolisosta, eikä suinkaan lapsen biologisesta isästä, joka lapselle tulee olemaan vieras henkilö, nyt ja lopun elämään. Isä suhde muodostetaan ensimmäisinä vuosina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko jutun ja sain päänsäryn. Kiteytettynä koko sepustus tässä siis: nainen yrittää jyrätä väkisin lapsen isän oikeuksien yli.
Miten mielestäsi mies on hoitanut isyyden velvollisuudet, jos lapsi on jo 11v.?
Ei edes maksanut elareita.
Rahahan se on naiselle tärkeintä.
Elareita maksetaan lapsen takia, ei naisen.
Elarien tarkoitus on turvata lapsen elämää.
Tässä casessa tosin lapsen isä ole maksanut elareita, eikä ap ole niitä edes vaatinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko jutun ja sain päänsäryn. Kiteytettynä koko sepustus tässä siis: nainen yrittää jyrätä väkisin lapsen isän oikeuksien yli.
Miten mielestäsi mies on hoitanut isyyden velvollisuudet, jos lapsi on jo 11v.?
Ei edes maksanut elareita.
Rahahan se on naiselle tärkeintä.
Kyllä. Äidit haluavat ruokaa lapsen lautaselle ja katon pään päälle, maksaa päivähoidon, vaatteet, kengät, harrastukset, terv.houto jne.
Ja perustuu Suomen lakiin. Laki lähtee siitä, lapsen molemmat vanhemmat ovat lapsen elatusvelvollisua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko jutun ja sain päänsäryn. Kiteytettynä koko sepustus tässä siis: nainen yrittää jyrätä väkisin lapsen isän oikeuksien yli.
Jos yhtään luit tekstiä nii sieltä kyl selvisi että alkuperäinen isä ihan itse on jättänyt toisen yksin lapsen kanssa jo lapsen ollessa vauva. Yhteydenpitokin on näemmä jääny.
Ei sinun tarvitse minulle selittää niinkuin lapselle, osaan kyllä lukea. Ei se isän oikeuksia automaattisesti peruuta vaikka ei olisikaan ollut koko ajan lapsen elämässä kiinteästi mukana.
Pakkohan sinulle on selittää kuin hitaalle lapselke, kun et kirjoitettua tekstiä ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko jutun ja sain päänsäryn. Kiteytettynä koko sepustus tässä siis: nainen yrittää jyrätä väkisin lapsen isän oikeuksien yli.
Jos yhtään luit tekstiä nii sieltä kyl selvisi että alkuperäinen isä ihan itse on jättänyt toisen yksin lapsen kanssa jo lapsen ollessa vauva. Yhteydenpitokin on näemmä jääny.
Ei sinun tarvitse minulle selittää niinkuin lapselle, osaan kyllä lukea. Ei se isän oikeuksia automaattisesti peruuta vaikka ei olisikaan ollut koko ajan lapsen elämässä kiinteästi mukana.
Että olisi kiva vaikeuttaa lapsensa ja tämän äidin elämää ihan vaan periaatteen takia, vaikka isyys ei kiinnosta yhtään? Tosi kiva.
Tavataan varmasti voi kerran vuodessa tai kahdessa, vaikka ei olisi juridinen isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko jutun ja sain päänsäryn. Kiteytettynä koko sepustus tässä siis: nainen yrittää jyrätä väkisin lapsen isän oikeuksien yli.
Miten mielestäsi mies on hoitanut isyyden velvollisuudet, jos lapsi on jo 11v.?
Ei edes maksanut elareita.
Rahahan se on naiselle tärkeintä.
Kyllä. Äidit haluavat ruokaa lapsen lautaselle ja katon pään päälle, maksaa päivähoidon, vaatteet, kengät, harrastukset, terv.houto jne.
Ja perustuu Suomen lakiin. Laki lähtee siitä, lapsen molemmat vanhemmat ovat lapsen elatusvelvollisua.
Eikä kun äidit haluaa vaan haalia elareita itselleen ja mies se aina joutuu maksamaan kaiken. Ne lapsethan elää pyhällä hengellä.
En ymmärrä noita biologisia isejä ketkä ei tiedä lapsen arjesta tai elämästä yhtään mitään koska ei siihen osallistu ja tapaamiset rajoittuu juuri siihen kertaan tai pariin vuodessa. Silti ollaan niin kovasti pitämässä kiinni niistä "isän" oikeuksista. Mitään isyyteen liittyviä velvollisuuksia ei silti hoideta.
Adoptio olisi epäilemättä parasta tässä lapsen kannalta. Lapsihan voisi halutessaan tavata biologista isää muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
11-vuotiasta kuunnellaan jo tosi paljon adotioasiassa. Jos lapsi itsekin suhtautuu adoptioon myönteisesti niin ei pitäisi olla asiassa mitään ongelmaa.
Ei se lapsi sitä päätä kuka sen sen isä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä adoptiopapereissa täytyy olla molempien vanhempien allekirjoitukset. Näin ainakin meillä oli.
Ei välttämättä jos adoptiolla on painavat syyt. Painava syy voi olla vaikka se ettei bioisä ole pitänyt yhteyttä lapseen.
Itse asiassa tuo ei ole painava syy. Kaiken lisäksi lapsen biologinen isä säilyy biologisena isänä kaikkine emotionaalisine oikeuksineen, jos hän niin haluaa eli sitä isyyttä ei saa häneltä vietyä. Geenit pysyvät isän geeneinä, niitä ette voi vaihtaa ettekä estää lasta tapaamasta biologista isäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun isä ei ole huoltaja, hänellä ei ole valtaa tällaiseen asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä adoptiopapereissa täytyy olla molempien vanhempien allekirjoitukset. Näin ainakin meillä oli.
Ei välttämättä jos adoptiolla on painavat syyt. Painava syy voi olla vaikka se ettei bioisä ole pitänyt yhteyttä lapseen.
Itse asiassa tuo ei ole painava syy. Kaiken lisäksi lapsen biologinen isä säilyy biologisena isänä kaikkine emotionaalisine oikeuksineen, jos hän niin haluaa eli sitä isyyttä ei saa häneltä vietyä. Geenit pysyvät isän geeneinä, niitä ette voi vaihtaa ettekä estää lasta tapaamasta biologista isäänsä.
On se painava syy sellaisessa tilanteessa, missä lapsellä on siellä kotona ihminen, jota lapsi nyt jo pitää itsekin isänään. Oikeus yleensä katsoo, että ihminen johon lapsella on jo olemassa oleva hyvä lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattavissa oleva suhde, on parempi myös juridinen vanhempi kuin lasta muutaman kerran vuodessa tai muutaman vuoden välein omien halujensa mukaan tapaava lähes vieras tyyppi, jolla ei ole mitään vanhemman välistä suhdetta lapseen.
Tokihan adotio ei sitä biologiaa muuta, mutta sillä ei nyt tässä tapauksessa liene mitään merkitystä.
Mitä on nuo emotionaaliset oikeudet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä adoptiopapereissa täytyy olla molempien vanhempien allekirjoitukset. Näin ainakin meillä oli.
Ei välttämättä jos adoptiolla on painavat syyt. Painava syy voi olla vaikka se ettei bioisä ole pitänyt yhteyttä lapseen.
Itse asiassa tuo ei ole painava syy. Kaiken lisäksi lapsen biologinen isä säilyy biologisena isänä kaikkine emotionaalisine oikeuksineen, jos hän niin haluaa eli sitä isyyttä ei saa häneltä vietyä. Geenit pysyvät isän geeneinä, niitä ette voi vaihtaa ettekä estää lasta tapaamasta biologista isäänsä.
Jos voisin vaihtaa biologisen isän geenit pois itsestäni, tekisin takuulla niin.
Katkaiskaa välit bioisään ja haet elarit takautuvasti. Laittakaa itsenne välillä ensin ja lakatkaa hyysäämästä sitä "isää". Näytät mielestäni lapsellekkin huonoa mallia, että tuollainen on hyväksyttävää että pompitaan jonkun epävakaan tahdissa koska hänelle sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tämän uuden miehen pitää adoptoida? Mitä se muuttaa?
Olette olleet muutama vuoden yhdessä ,
mietityttää, ettei nyt sattuis mitään uusia muutoksia?
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämän uuden miehen pitää adoptoida? Mitä se muuttaa?
Siellähän se aloituksessa selitettiin. Lue sieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä adoptiopapereissa täytyy olla molempien vanhempien allekirjoitukset. Näin ainakin meillä oli.
Ei välttämättä jos adoptiolla on painavat syyt. Painava syy voi olla vaikka se ettei bioisä ole pitänyt yhteyttä lapseen.
Itse asiassa tuo ei ole painava syy. Kaiken lisäksi lapsen biologinen isä säilyy biologisena isänä kaikkine emotionaalisine oikeuksineen, jos hän niin haluaa eli sitä isyyttä ei saa häneltä vietyä. Geenit pysyvät isän geeneinä, niitä ette voi vaihtaa ettekä estää lasta tapaamasta biologista isäänsä.
Se biologinen isähän ne tapaamiset estää itse :DD Tuskin olisi muksulleen halunnut edes geenejä antaa, kun jo vauvaan meni hermot. Se niistä emotionaalisista oikeuksista.
Oikeus katsoo tilannetta lapsen edun kannalta ja tässä tapauksessahan on ihan selkeää, että lapsella ja isällä on jo nyt lapsen ja vanhemman välinen suhde. Oikeus todennäköisesti myös näkee hyvänä asiana sen, että vanhempi lapsikin saisi myös saman juridisen aseman kuin sisaruksensa.
Ei ole mitään syytä estää adoptiota vain biologisen isän vastalauseiden perusteella, koska biologinen isä ei ole hoitanut vanhemman velvollisuuksia eikä edes yhteydenpitoa lapsen parhaaksi, eikä lapsi halua itse pitää yhteyttä biologiseen isäänsä. 11-vuotias hyväksyy itse adoption, joten ei ongelmaa siinäkään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämän uuden miehen pitää adoptoida? Mitä se muuttaa?
Ainakin sen, että se tosiasiallinen isä saa täydet valtuudet hoitaa lapsen asioita siinä, missä äitikin. Lapsi saa oikeuden tosiasialliseen isäänsä niin hyvässä kuin pahassa (esim. elatus ja tapaamisoikeus mahdollisen eron jälkeen, periminen kuolemanpauksessa).
Rahahan se on naiselle tärkeintä.