Koirasta saa puhua muttei lapsistaan
Mitä olen työelämäsä kertomuksia kuullut tilanne on sama kuin 70-luvulla.
Työtoverini, silloin n. 55 , puhui jatkuvasti koirastaan. Eronnut, 2 aikuista lasta omillaan muualla.
Kun joku tuli huoneeseemme asioimaan hän ensin kysyi mitä Hauvalle kuuluu ja sitten esitti asiansa, vaikka asia oli minulle kuuluva.
Itelläni oli lapsia, niistä ei voimut puhua koskaan. " Ne ovat yksityisasia, lapsijutuilla ei saa häiritä toisia."
Kommentit (3)
Itselläni on lapsia, mutta töissä puhun lapsista vaan, jos toisella osapuolellakin on lapsia ja hän alkaa puhua lapsistaan. Osa kärsii lapsettomuudesta ja haluan, että töissä saavat olla rauhassa ilman, että lapsi aihetta joka välissä hierotaan naamaan. Koirastamme puhun enemmän, koira on neutraali aihe ja koirattomatkin saattaa kysellä koiran kuulumisia.
Lapsi on yksilö jonka asioita ei ole korrektia levitellä vieraille. Koirakin on yksilö, mutta se ei pääse koskaan tietämään mitä siitä on puhuttu.
Ei taida olla kovin hyvä psykologinen turvallisuus teillä töissä?
Meillä on taustaltaan ja luonteeltaan hyvin erilaisia ihmisiä töissä. On lapseslapsistaan ylpeitä mummoja, lapsettomia kissaihmisiä ja perheisiä. Jokaisella on omat tärkeät jutut ja kaikkia naurattaa :)