Lue keskustelun säännöt.
Koirasta saa puhua muttei lapsistaan
04.10.2022 |
Mitä olen työelämäsä kertomuksia kuullut tilanne on sama kuin 70-luvulla.
Työtoverini, silloin n. 55 , puhui jatkuvasti koirastaan. Eronnut, 2 aikuista lasta omillaan muualla.
Kun joku tuli huoneeseemme asioimaan hän ensin kysyi mitä Hauvalle kuuluu ja sitten esitti asiansa, vaikka asia oli minulle kuuluva.
Itelläni oli lapsia, niistä ei voimut puhua koskaan. " Ne ovat yksityisasia, lapsijutuilla ei saa häiritä toisia."
Kommentit (6)
Itselläni on lapsia, mutta töissä puhun lapsista vaan, jos toisella osapuolellakin on lapsia ja hän alkaa puhua lapsistaan. Osa kärsii lapsettomuudesta ja haluan, että töissä saavat olla rauhassa ilman, että lapsi aihetta joka välissä hierotaan naamaan. Koirastamme puhun enemmän, koira on neutraali aihe ja koirattomatkin saattaa kysellä koiran kuulumisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on yksilö jonka asioita ei ole korrektia levitellä vieraille. Koirakin on yksilö, mutta se ei pääse koskaan tietämään mitä siitä on puhuttu.
Adoptiossa on aina suuri riski lapsen etua ja turvallisuutta ajatellen sillä koskaan ei tiedä minkälainen adoptoiva perhe todellisuudessa on. Lue ensi vuoden kuuma aihe kuinka 1960 luvulla adoptoitiin suomalais lapsia Ruotsiin ja Tanskaan epämääräisiin perheisiin.
https://valitutpalat.wordpress.com/2024/08/02/heilta-riistettiin-lapsuu…
Yhdessä tapauksista Tanskan kuningas jopa vahvisti adoption ja adoptioperheen kelvottomuuden määräten pienen Jarin palautettavaksi takaisin Suomeen biologiselle äidilleen. Aiheeseen kuuluvia lehtiartikkeleita
https://asiakas.kotisivukone.com/files/kultaomena.kotisivukone.com/.alb…
Ai jaa? Kyllä ainakin meidän työpaikassa monet puhuu lapsistansa.
Mulle on ihan sama mistä ja kenestä kukakin puhuu, puhuvat pitkän aikaa ja monesti mut mulle ei oo tullu selväksi puhuvatko eläimestä,puolisosta vai kenestä. Joku vaikka puhuu, et asuu Onnin kanssa kahdestaan. Ja katsoo töiden jälkeen sen kanssa tvtä ja menevät aikaisin nukkumaan. Ajattelen puolisoa,mut kuukausien päästä selviää et se on puhunut kissastaan, ei vaan ikinä maininnut kun vaan nimen.
Yksin ohimennen taukotilassa puhu tyyliin et pitäs käydä 1v Kasperi viemään rokotuksiin. Ai sulla on lapsi? Ei ku koira. Aha. Ajattelinkin et on aika vanha isäksi.
Ei taida olla kovin hyvä psykologinen turvallisuus teillä töissä?
Meillä on taustaltaan ja luonteeltaan hyvin erilaisia ihmisiä töissä. On lapseslapsistaan ylpeitä mummoja, lapsettomia kissaihmisiä ja perheisiä. Jokaisella on omat tärkeät jutut ja kaikkia naurattaa :)